Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

I've got a tingly little feeling :P

Maanantaina piti olla tankofit-tunti, mutta se peruuntui. Olin kuitenkin prodepulloni kanssa jo paikalla, joten pakkohan se oli sitten jotain tehdä. Mulla on semmonen projekti Lantio käynnissä, mutta senpä selitän sitten myöhemmin. Siitä inspiroituneena lähdin sitten testaamaan miten selkä venyis. Eikä se nyt niin aivan totaali katastrofi ollut.


Vielähän se on matkaa, että jalat yltäis päähän asti, mutta enpä nyt tiiä tartteeko sen sinne asti mennäkään. Selkää olen venytellyt tosi hissukseen ja kunnioittavasti. As I should, tällä iällä jo, kun ei olla enää alle 20. Olen kokenut joissain liikkeissä helpommaksi touhuilla pää alaspäin, kuin yrittää kiskoa jalkoja kohti kattoa seisaaltaan tms.

Huomatkaa seuraavassa kuvassa kyynärpääseison ilman, että henkeni edestä puristan tankoa tassujen välissä. Tuntu hassulta mennä ylös, ihan ku ois tyhjän päälle menossa. Mutta kyllhää se peba sitten sen tangon löytää, ja pystyy olemaan taas. Vielä ei koske jalka maahan, mutta ei se toisaalta missään kilometrin päässäkään ole.


Nyt on vähän treeni-intoa tangon kanssa pikkasen päätään nostanut, siihen otsikkokin viittaa, pientä kipinää. Jäin yksi päivä ohjauksen jälkeen ittekseni pyörähteleen. Todistusaineisto on videona, ja etsin tällä hetkellä tapaa millä upottaa ne kätevästi bloggeriin, ilman että vääntää ja lataa aivan kaiken youtuben kautta. Ja toisekseen, ku mun treenit on tällä hetkellä olleet enemmän semmosta fiilistelyä vaikka ihan housut jalassakin, ja kyseinen meno on mulle vähän uutta, joten tiiä nyt sitten tohtisko jakaa kuitenkaan :D Näiden syiden vuoksi on ollut vähän heikommmin simppeliä kuvamateriaalia jaettavaksi... 

Ready to go train!! Jäms!

 Ja asiaan: MINÄ YLSIN!! Eli alempi kuva: Allegra. Se damn Allegra! Kiertää niin joka solua. Saisin selän takaa helposti kiinni ja yläjalan helposti auki JOS niitä ei tartteis tehdä kumpaakin yhteen ja samaan asentoon. Mutta tottakai se täytyy, mitenkä muutenkaan.
Vieläkään se ei ole valmis, koska jaloista pitäisi saada spagaatti. Olin tätä tehdessäni niin häkeltynyt, että puristin vain pelkistä varpaista ihmeissäni, että ylipäänsä sain yläjalan irti ja alajalasta tangon takaa kiinni. Ei käynyt pienessä mielessäkään yrittää kiskoa yhtään mitään yhtään minnekään. Ja uusintaa ei kyennyt ottamaan, liian hapokasta...

Kuvassa näkyy kuppiote, se on monessa liikkeessä se mun juttu. Paine ranteeseen huomattavasti usein missä tahansa liikkeessä helpottaa. Minulla.

Siis miten niin naama on punainen? Hädin tuskin tässä hikikään ees tuli, pyh pah!

Ja tässä alla näemme venytyksen nimeltä Moose eli hirvi. Tähtää yläselkään ja olkapäihin, eli omiin ongelmakohtiini. Ensimmäinen kuva tältä viikolta, toinen vuosi sitten. Enpäs olis heti uskonutkaan, että tässäkin asiassa on tapahtunut jotain kehitystä, mutta onneksi on tullut otettua tämmösestäkin kuva. Ei sen aina tartte olla jotain maatamullistavaa mitä sitä pieni ihminen ilonsa saa :P


Feelin' prettyyyyh!

Spagaatin kuulumiset: 
Kiristää niin jumpesti takamuksesta, ettei tosikaan... En tiiä mitä sille keksis, en tiiä onko se kunnossa vai ei ja jos on niin mikä sitä vaivaa ja jos ei niin ei se niin pahasti oo ettenkö venytellä voisi... Se on ainaostaan tosi kireän tuntuinen, jäykkä ja epämukava. 
Hmm...
Lantio päin kettua..
Nyt en ihan muista, millon aloitin sen spaguhaasteen. Joka päivä en oo pystyny venytteleen, mut en kyllä usko että se ois ihan kannattavaakaan. Enkä oo tehny niitä äkkikuolema-style-venytyksiä. Oon mielestäni hyötyny jo ihan näistä resistanttivenytyksistäkin. Ja näitä ikijäässä olevia kinttuja ja "paska-anatomiaa" on syytäkin houkutella vähän huolellisemmin turvallisemmilla tavoilla ennen ku on tarvetta heittäytyä hurjaksi.
Taitaa tääki mennä enemmän Jazz-spagaatin puolelle lantionsa puolesta... Ehkä...


Sitten on uhallakin pakko jakaa kaksi uusinta keittiöni valloittajaa. Värkkäilin sunnuntaina varmaan 3h keittiössä näiden kahden ja raakasuklaan takia.

Kookosjauhoihin tehty pizza, jossa täytteinä tomaattipyreellä, ilmakuivattu kinkku, tomaatti, kesäkurpitsa ja vuohenjuusto, päälle vähän pinaatinlehtiä. Vitsi, tää maistui mun makuun jotenkin sofistikoituneelta, tosi mums :P Sain hyvinki pizzanhimon täytettyä, mutta ilman sitä raskasta oloa mitä oikeen pizzan jälkeen tulee.


Kukkakaalirieska. Kaikesta epäilyttävyydestän varsin hyvänmakuinen ja toimiva, joskin sen verran pehmonen että ei sitä jämptinä voi kädessä pidellä niin että päällä olisi vielä täytteitäkin.
Lähde ja resepti: http://wellberries.com/tag/kukkakaalirieska/

Oon siirtynyt venyttelemään yhden ihailemani contortionistin DVD:n mukaan, jaan tässä jossain vaiheessa uusia rutiinejani sen suhteen. TAAAAAS tulossa siis venyttelypostausta :D Mut tulee kyllä muutakin, not to worry :P Kyl tää tästä kuulkaas! Tunnustan myös, että ayshat on taas heittäytyneet vaikeiks, koska treenin puute. Must collect them back, damn it...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti