Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

maanantai 9. syyskuuta 2013

Paleo kick start ja ajatuksia "paleohäiriöstä"

Aivan, luit oikein. Paleo. Hurahtaneisuuteni on mennyt siihen pisteeseen, että aloin tätä kokeilla. Miksi? Kiinnostaa. Olen utelias. Tykkään ajatuksesta.

Paleolla on monia tieteellisesti tutkittuja etuja. Paleo, eli luolamiesruokavalio. Ajatus siitä, että ihminen on siitä apinasta asti syönyt tietyllä tavalla ja ruuansulatusjärjestelmällä kestää jopa 10000 vuotta tottua johonkin uuteen. Kuten viljoihin, ja varsinkin Suomessa, keliakian luvatussa maassa, viljoja kyllä syödään paljon mutta niihin on totuteltu paljon myöhemmin kuin muualla maailmassa pohjoisen sijainnin vuoksi. Gluteenilla on todistettuja terveyshaittoja paitsi keliaakikkojen, myös muiden suoliston hyvinvoinnille rasittaen suolistoa ja heikentäen sen kykyä käsitellä ruokaa ja imeyttää ravintoa. Paleossa syötäisiin ruokaa, joka on vatsaystävällistä ja teollisesti mahdollisimman vähän käsiteltyä.

Paleo kick start on yhdenlainen puhdistuskuuri. Pari viikkoa mennään pelkillä kasviksilla ja proteiinilla. Ei viljoja, hiilareita kasviksia lukuunottamatta, eikä maitotuotteita. Sen jälkeen lisätään marjat ruokavalioon. Sen jälkeen hedelmät. Sitten bataatti. Sitten riisit ja quinoa. Sitten elellään. Niin ja muutamat vapaa-ateriapäivät on tuolla välissä. Käytännössä tuossa päädytään sitten lopulta samaan miten olen koko kevään syönyt, mutta viljattomana ja maidottomana. Oisin paleo. Jos haluan. Paitsi, että paleossa on eri tasoja ja siihen "rankimpaan" ei esim quinoakaan kuulu. Mut en mä semmosiin jaksa, fanaattisuus ei ole mielenterveydelle hyväksi, missään asiassa.

Aamiainen keväältä. Paleoon nähden ei mitään muutosta. Tylsä, mutta menee.

Mulle on suositeltu jo pitemmän aikaa gluteenitonta ruokavaliota, koska gluteenin prosessointi elimistössä vaikuttaa huonosti kilpirauhasen toiminnalle. En ensin ajatellut, että tähän lähtisin, mutta nyt haluan kokeilla. Kesän jälkeen on kiva ottaa tämmönen puhdistautuminen, sopii ku nenä päähän kaiken mössöilyn jälkeen. Ja onhan mulla vielä löytämättä se paras avain oman optimaalisen kehonkoostumukseni ja hyvinvointini kannalta.
Paleo on aika vaikean dieetin, tai elämäntavan, maineessa ja netti on pullollaan paleofoorumeita ja blogeja joissa asiaan vihkiytyneet tukevat toisiaan ja luovat ideoita. Lähinnä se maine on siksi, että paleo on varsin rajoittava, mutta sekin tulee taas lähinnä siitä, että nykymaailma nojaa vahvasti mm viljojen varaan. Sitä syö ihmiset ja sitä syö eläimet ja se ei ole ihan optimia kellekään näistä. Joskaan ei nyt toki kuolemaksikaan, vaikka haudanvakavasti paleoyhteisöt asiansa ottavatkin. Paleo on tosi suosittu mm crossfit-piireissä. Back to the basics, back to the nature. Ajatuksena luonnollinen ja puhdas ruokavalio vähäisin lisäainein kuulostaa juuri siltä, mitä me kaikki ihmiset tarvittaisiin. Viljojen lopettamisella luvataan mm lisää energiaa, parempaa ihoa, parempaa yleistä ravitsemustasoa, hyvin toimivaa vatsaa ja semmoisen ns aivosumun katoamista. Olen itse tänään juuri oikein pirteä, vaikka olen kipeänä, taas kerran. Ehkä tää on jotain psykosomaattista, koska en usko alle viikon ketoosin vielä vaikuttavan. Mutta koin olevani aloitekykyinen muutaman kerran tänään. En ole kokenut sitä pitkään aikaan, koska yleensä ihan pienenkin asian tekeminen tuntuu jotenkin vaivalloiselta.
Läjä lihaa. Ja ei, ei oo grass fedia, en ees tiiä mistä semmosta saiskaan.

Kiitos Lidl, kerranki on lohta. Ei mitään luomulohta tosin, mut millonka se mun budjetilla olis.

Nyt tässä oon sitten kohta viikon ollut aika mälsällä ruokavaliolla. Ihan hyvin se on kuitenkin mennyt. Vähän kyllä kiinnostaisi tietää, olenko minä oikeasti ketoosissa vai enkö. Ketoosi on huonoksi kilpparille, mutta se kestääkin vain pari viikkoa, joten kilppari ei ehdi siitä säikähtää. Jännä, kun ihan letkeesti sinällään mennyt, ilman kummempia kituiluja. Mielellään tosin ne marjat tähän ottaisin, saisi tehtyä smoothieita. Ne pelkät kasvissmoothiet on niin nähty, niin lähmästä litkua että huh huh.
Itujaki löytyy :P Ja kurpitsa, olen utelias :D huom, kaikki tuotteet ei tässä kävis kaikkien mielestä paleosta, mutta omaan filosofiaani ne vielä ihan uppoaa.

Oon asettunut nyt Kuopioon ekaa kertaa koko kesänä. Sain töitä, ja aloitan viikon päästä. Sopivasti aikaa säätää tää ruokaremppa ennen töitä. Nyt tässä oon sitten ehtinyt vähän miettiä mitä mä oikein haen tällä ruokavaliokikkailulla. Oon jäätävän yllättynyt, jos tämä paleo mua hoikistaa, kun tuntuu ettei mun kroppaan toimi mikään. Rasva on ikuista. Vaan hei, en mä tätäkään ehkä ihan 100% natsimeiningillä vedä, mä en jaksa säikkyä jokaisen lisäaineen perään yms.


Nettiä oon kolunnu ahkerasti. Se tässä intoutumisessa on etuna, että aina tarttuu jotain kivoja reseptejä mukaan. Tein mm ihan älyttömän hyvää katkarapucocktailia kookosmaitoon, oli niin hyvää etten edes pysähtyny valokuvaamaan :P Viikonloppu on siis kulunut aika pitkälti jonkinlaisessa horkassa, nyt tämän illan energisyyttä lukuunottamatta. Puhun nyt siis horkassa olemisesta, koska olen tosiaan kipeänä, joten ulos ei tehnyt mielikään. Aika meni ihan mukavasti kuitenkin, koska ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen sain rauhassa möllöttää ja suunnitella uusia juttuja. Ja intouduin sukeltamaan netin välityksellä tähän paleoon. Tuossa nyt ylempänä oleva teksti tätä postausta oli se hyvä mitä löysin. Seuraavaksi tulee se muu.

Nori-sipsejä tulossa. Ensin olin näistä että jes, sit kuitenki lopulta totesin että pah ihan suolatulta kalansisälmykseltä ne maistuu, who am I kidding...




Eli. Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Paleo aiheuttaa paljon ajatuksia. Olen alunperinkin sitä mieltä, ettei elämästä pidä tehdä vaikeaa. Siihen saa ja pitääkin sisällyttää kaikenlaisia hyviä tapoja, pikkuhiljaa. Mutta liian rankaksi ei saa heittäytyä, alkaa muuten pipo kiristää. Paleo tunnetaan todella rajoittavana ruokavaliona. Käytännössä melkein kuin uskontona. Kiihkomielisenä kulttina.


Löysin useampia blogeja, joissa puhuttiin paleosta eroamisesta. Kuinka terveys meni, mielenterveys erityisesti ja hormonitoiminta. Tässä kohtaa meni jännäksi.

Siinä missä uusinta muotisyömishäiriösuuntausta sanotaan fitneksen edustavan on tämä paleo mennyt ihan kaikessa hiljaisuudessa huomaamatta. Siellähän on ihan omat ortoreksikkonsa. Ilmeisesti osalla on käynyt tämän kanssa niin, että ruuasta tulee vihollinen. Ymmärrän miksi, koska terveyskenttä on varsin tehokkaasti pullollaan kaikenmaailman tietoa siitä, miksi mikäkin on huonoksi ja lopulta tulee semmoinen tunne, että kaikessa on "jotain". Ruokaa alettiin pelätä, ja osaa ruuasta pidettiin "pahana". Jopa tappavana.

Mitä enemmän sukelsin tuohon "paleorektikoiden" maailmaan, niin huomaan miten tästäkin asiasta on tulossa lähivuosina minulle ammatillisestikin varmasti kasvava juttu ja sikäli hyvä tietää. Ortoreksia on vaikea spotata sen näennäisen terveellisyyden vuoksi. Ihan uusi syömishäiriö, joka toisaalta iskee niihin samoihin jotka aiemmin olisivat voineet olla anorektikkoja tai bulimikkoja, mutta myös varmasti tavoittaa ihan uutta yleisöä nyt kun paleo ja fitness on pinnalla. Salakavala pirulainen, jolla voi olla hyvät ja puhtaat lähtökohdat, mutta liian pitkälle vietynä sitä ei edes huomaakaan, miten rajoittavaksi ja pakonomaiseksi sitä on elämänsä tehnyt.
Todella kurjalla tavalla ohjeistava kaavio. "that crap will kill you", just joo.

Napapilvi-blogi: http://napapilvi.blogspot.fi/2013/03/viimeinen-paleopostaus.html
---Lue tuosta merkit siitä, milloin kannattaa huolestua oman ruokavalionsa muuttumisesta sairaalloiseksi. Kirjoittaja itse kokee rajoittamisensa tehneen elämästä jotain muuta, kuin mitä hän alunperin elämältä ja terveydeltä haki.

Monkeyfood-blogi: http://monkeyfood.net/2013/08/14/rakas-kilpirauhaseni/
--- Mitä suomalaiseen paleoon tulee, tämä on SE blogi mistä hakea reseptejä. Blogin pitäjä kuitenkin on siirtynyt koko ajan sallivampaan suuntaan ja hehkuttaa elämänsä olevan nyt parempaa kuin pitkään aikaan.

Health Faith Love-blogi: http://www.healthfaithlove.com/1/post/2013/04/the-break-up.html

Choosing to eat-blogi: http://choosingtoeat.wordpress.com/2013/05/01/if-im-gonna-tell-it-then-i-gotta-tell-it-all/


Halusin kuitenkin jotenkin tutkia, edes tälleen pintaraapaisuna ja käytännössä paleo-untuvikkona, että miksi näin käy niin fiksuille ihmisille? Okei, moni voi olla aika omaalaatuisia ja vaativia persoonallisuuksia, jotka nauttii kontrollista jne. Mutta mikä näissä on yhteistä niin useassa paleo oli vedetty aika tiukaksi, pikku hiljaa. Ja matalahiilihydraattiseksi, siis käytännössä moni näytti olevan ketoosissa pitkiä aikoja. Ruokia oli enemmän kiellettyjen kuin sallittujen listalla. Lihomisen pelko tuli mieleen jos vain näkikin esim hedelmän. Ruoka on tarkoin punnittu ja kalorit laskettu. Onnistunut rajoittaminen tuotti ilon tunteita ja onnistumisen elämystä, repsahdukset aiheutti oikeaa (ei siis vaan pientä hitsi vieköön-tunnetta) ahdistusta, häpeää, itsensä syyttelyä. PAleotakin on erilaista, osa ei punnitse tai laske kaloreita, koska kaikki on ok niin kauan kuin syö "oikeita" ruokia ja sitä olisi siten vapaa. Mutta siinäkin tapauksessa sallittujen ruokien lista kapeni ja kapeni ja kalorien sijaan mietittiin makroja ja hiilarien määrää. Osa näistä oli kaiken tämän lisäksi myös pätkäpaastolla eli päivässä syötiin vain pari ateriaa, ja annoskoot saattoi olla pieniä siihen nähden.

Tuo viimeinen noista blogeista totesi hienosti. Paleo on terveellisin ruokavalio mitä kuvitella voi, mutta hän itse onnistui luomaan siitä itselleen todella epäterveellisen käyttämällä sitä väärin, ja hänelle se ei enää sovi psykologisesti. Paleo oli vain hyväksyttävä nimi peittämään hänen häiriönsä. Samoin puhutaan nykyään fitneksestä. Samaa yrittää proana ja promia (anoreksia ja bulimia elämäntyylinä ja valintana), mutta niiden kohdalla yritys on sikäli turha, etteivät nämä liikkeet sisällä edes teoriassa mitään terveyteen viittaavaakaan ravitsemuksellista toimintaa ja yleensä sekä ulkopuoliset, että jäsenet itse sen tiedostaa.

Voin helposti kuvitella, miksi paleo, siinä missä fitneskin, houkuttelee tietyntyyppisiä persoonallisuuksia puoleensa. Ruokavaliosta voi tulla yksi oman ahdistuksen purkutapa ja saada lohtua siitä, että tekee jotain oikein. Rajoittava ja kiihkomielinen paleo on juuri täydellinen tämmöiselle henkilölle ja lopputuloksena voi olla jonkinasteinen syömishäiriö. Uskonnon tai kultin tavoin paleon piirissäkin näyttäisi olevan omat gurunsa, jotka kaikessa karismassaan ja hyvää tarkoittaen vaikuttavat näiden alttiiden henkilöiden elämään jo ihan liikaakin, ja maailmaan ei sitten tunnu enää mahtuvan juuri muuta kuin se oma aatos.

Kaikissa näissä blogeissa on kuitenkin luettavissa hieno tarina itsensä löytämisestä. Siitä, miten jossain suossa on tarvottu ja päästy valoon. Kukaan ei ymmärtääkseni ole luopunut paleoruuasta täysin, ja eihän tarvitsekaan, koska se on kaikkea mikä on terveellistä: kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, kanaa, kalaa, lihaa jne. Mutta nämä blogaajat ovat ottaneet myös muitakin asioita ruokavalioonsa. Maitotuotteet, gluteenin, sokerit, ja kuka mitäkin. Oli kiva lukea, miten onni alkoi löytyä ja mielenrauha palasi. Ilo palasi.

Olen itse todella onnekas ollakseni juuri tämmöinen "löysäpipoinen akateemikko". Tykkään kokeilla ja tutkia ja oppia uutta, mutta en kykene mihinkään pitkäkestoiseen nyrpistelyyn. Silti ihan jokaisen on hyvä tarkistaa omia tarkoitusperiään mitä tahansa tehdessään. Minäkin mietin monta kertaa, että enhän varmasti ole tuossa suossa itse kohta. Osaanhan varmasti arvioida itseäni realistisesti? Itse suhtaudun tähän ruokahifistelyharrastukseeni niin, että opettelen uusia fiksuja juttuja pikkuhiljaa ja poistankin jotain vanhoja mitä en enää tarvitse tai mikä ei ole itselleni eduksi. En näe itseäni pysymässä motivoituneena tiukkaan linjaan, vaikka tämmöisiä puhdistuskuureja kokeilenkin.

Voisin olla kyllä gluteeniton, sen kilpparini riemuksi. Paleoon verrattuna sekin on jo tosi sallivaa. Mutta aika näyttää. Luomuiluunkaan kokonaisuutena ei rahat riitä. Haluaisin kyllä oppia uusia kivoja reseptejä tehdä terveellisiä jälkkäreitä. Oon syöny paljon raakasuklaata kun onnistuin tekemään siitä hyvää. Mums! Pelastukseni :)

Vaan siis, ei tehdä elämästä vaikeaa eikä syömisestä rakettitiedettä. Mistä tahansa, hyvästäkin, voi tehdä itselleen ongelman ja se voi käydä kelle tahansa. Syömisen pitää tulla kuin itsestään, en halua käyttää kauheasti aikaa sen miettimiseen enää sen jälkeen kun jostain hyvästä asiasta on saanut tavan itselleen.

Tässä muuten terveysmyönteinen antidieetti-blogi. GoKaleo

Mitä nyt haluan tämän postauksen kautta jättää ns. viivan alle on se, että paleo tms. ei sinällänsä ole pahasta, mutta siitäkin voi tehdä itselleen ongelman. Ihan niinkuin fitneksestäkin. Fanaattisuus, se taas usein on pahasta. Ruoka on kuitenkin lopulta vain ruokaa, eikä mikään uskonto.

Jatkan nyt toistaiseksi tätä kokeiluani. Aika ja into ja elämäntilanteet sitten näyttää, millaiseksi tämä lopulta muotoutuu. Olen sitä mieltä, että jotain muutosta tai fiksausta ruokavalioni on tarvinnut, kun se ei ihan ole tuntunut vielä löytyneen, mutta tunnun jatkuvasti päätyvän myös aina takaisin samaan kaavaan, koska osaan periaatteessa perustella kaikki valintani itselleni. Paleo tai ei paleo, olen kuitenkin iloinen, että löysin netistä kirjavan ja realistisen kuvan siitä ilmiönä. Such is life, kaikki ei taaskaan ole mustavalkoista.

Pääasia on kuitenkin se, että elämänilo säilyy ja ehkä jopa lisääntyy :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti