Aysha back in da House!!

Kävin treeneissä ja ohuella tangolla se taas pitkästä aikaa lopulta irtosi. Yksi aysha-perheen kadonneista lapsista, twisted grip-versio.

Treenin puute ajoi ayshan ahdinkoon. Voisi sanoa, että minä ja aysha, we're in a complicated relationship, kuten Facebook asian ilmaisisi. On off, hot & cold.

Mut nyt jos saisin sen pysymään, kerta se on kuitenki olemassa. Ettei se ois jatkuvasti toinen jalka oven välissä, toinen vielä kuistilla.

Kun siihen pääsen, se pysyy siinä vaikka maailman tappiin asti. Huomasin, että nyt mun juttu on mennä siihen tanko-D, jalkoja alemmas, koukkuun syliin (as in vähän niinku toukka-style menisi) ja siitä suoraksi. Hybridi kahdesta suosituimmasta menotavasta, eli joko tanko-D jalat suorana, tai toukasta jalat koukussa syliin. Mut vielä vähän horjuu se meno.

vintageeeee

Toinen kehityskohta: tunsin sen itse kropastani ja kysyin vieressä istuvalta fyssarilta olkapäästäni ja lapatuesta. Nää kuvat on kaikki samoista treeneistä, ja niissä kaikissa on jo kohtuu-okei lapatuki, mutta ei vielä riittävä silti. Alakättä tulisi kääntää vielä olkapäästä, jotta tuki olisi varmasti kohdallaan. Kuulostaa ehkä nillittämiseltä, mutta kyse ei ole mistään varpaiden ojennuksesta estetiikan vuoksi, vaan nämä tämmöiset on oikeasti tärkeitä asioita ehjänä pysymisen kannalta. Lapatuen kanssa ei leikitä! Ja ayshan ja siitä eteenpäin kohdalla se tarkoittaa, että ylhäällä pysyminen ei vielä riitä, sen jälkeenkin on vielä töitä tehtävänä!

pyhä ilmestys

Lapatuki, eli yläselän lihasten ja lavan aktivointi, tärkein tukilihas näissä käsien varassa roikkumisissa. Olkapää on herkkä vahingoittumaan, jos lapatuki falskaa. Sillä alakädellä tulee oikeasti työntää ja kunnolla, eikä röhnöttää olkapään päällä. Sama juttu käsilläseisonnoissa, työnnetään sitä kättä ihan kunnolla yli pään, eikä olkapää saa painua kohti kroppaa tai lapa pullottaa selästä. Kaiken tulee olla suorassa, mutta pään ja käden väliin tulee silti jäädä myös happea.

yh, mikä ylitaipuva ällötys...

Kolmas korjaamislistalla oleva asia: ylitaipuva käsivarsi. En salli semmoista. Tuntuu luontaiselta, mutta vahingoitta niveltä kun päällä on kova paine ja nivel on ylitaivutuksessa. EI hyvä.

Tässä vaiheessa varmaan pisti jo silmään, että joku taas innostui iPhonen kuvanmuokkaus-appeista, ja sisäinen fotonörtti päästi taas sukan irti... :D

Seuraavaksi takaisin näyttämölle odottelen jaetun otteen, kyynärvarren ja kyynärtaipeen ayshoja. Kuppiotetta en ole kokeillut, mutta tänään kykenin tg:ssä jo päätänikin kääntämään eli tasapaino tuli muualtakin kuin katseen suunnasta. Joten koska olo odotettavasta tästä hieman parantuu ayshan suhteen, niin varmaan sitä kuppiakin voi tässä lähikuukausina jo työstää. Kupperoinen on yleensä mulle hyvä ystävä. Ja maasta jos testailen handspring-lähtöasentoa, niin kupissa saan jalkani nostettua ilmaan ilman ponnistusta, muilla otteilla en. Se on voimakas ote, kun saa oikeasti hauiksenkin käyttöön, muissa otteissa enemmän tai vähemmän vain kannatellaan itseään.

Tähän on hyvä lopetta. I'm on FIRE, BABY!!! :D