Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Eva Bembo Workshop

Kajaanissa. mitenkäs muutenkaan. Kiitos taas Helenille reippaudesta.
Kajaanin Latina studiolle on aina ihana mennä. Helen on siellä vastassa ja kuuluu: "Bitch, pitkästä aikaa! Mitä kuuluu?!"



Eva piti kaksi workshoppia, lauantaina ja sunnuntaina. Unohdin kysyä, oliko sisällöt samat molempina päivinä. Maybe. maybe not. Oppilaita oli sunnuntaina pari kipaletta yli tankomäärän, ja Eva opetti kaiken ns ryhmittäin, tankoja välillä vaihdellen. Eikä se sinänsä haitannut, kun koreota treenatessa sitä välillä ihan mielellään ottaakin vähän huilia ja tarkkailee sivusta.

Jos Eva ei ole tuttu, niin tiedoksi, kyseessä siis venäläinen floorwork-taituri, joka on nykysellään myös Youtube-tähti tankoilijoiden parissa. Semmoista smoothia ja flowlla varustettua keskitahtista seksikästä ja kekseliästä koreota. Ei niinkään hurjia temppuja, mutta kylläkin lattian lähettyvillä myös erinäisiä nostoja. Ja aina korkkareissa.



Nuo polvisuojat oli nytkin, siis mallia sideharsot. Jännä juttu, että niinkin simppelit, vaikka ilmeisen olennainen osa hänen treeniään. Lattialla on vaikea nimittäin liikkua sulavasti, jos iho jäkittää kiinni lattiaan. Polvisuoja paitsi auttaa polvea liikkumaan ilman kipua, niin sen varassa voi myös liukua. Evan varustukseen kuuluu myös korkkarit. Osalla tytöistä ei ollut omia, mutta Helenin kaupassa myydään Pleasereita, joten kyllä ne plattarit sitten kaikille löytyi. Mulla oli ne läpinäkyvät Pleaserini mukana. Ah, mitä ähkinää ja ei-niin-kivaa-fiilistä jaloissa, kun en ole niitä kuitenkaan tottunut kovin kummoisesti käyttämään ja nyt piti muka tanssia ja jotain sen suuntasta :D

Tanko-intoni herättämisessä Evan workshoppi oli ihan omiaan, en tällä hetkellä kaipailekaan mitään hurjia tankotemppuja, varsinkaan niitä missä tulee ankara vääntäytymisen fiilis. Lattialla sitä ei tunne itseään ihan niin norsuksi. Kadehdin nettivideoitakin katsoessani enemmän sitä soljuvaa menoa ihan niiden yksinkertaistenkin temppujen suhteen enemmän kuin sitä, että joku osaa suorittaa jonkun superhaastavan yksittäisen liikkeen.

Ja Helenhän se siinä iloisena kaiken keskellä :)


Tunti alkoi lämpällä, joka oli aika lyhykäinen. Se nyt ei sitten haitannut, koska lattialla sitä kyllä lämpeni ihan itsestäänkin, eikä ole vaaraa olkapäistä ja ranteista.

Sitten opeteltiin erillisenä 3 temppua:
Sellainen viuhkapotku vääntöotteella eli mikä lieneekään nimi sille, kun kyynärvarsi kiertyy tangon ympäri ja puristaa tankoa. Se oli ennestään tuttu.
Sitten tehtiin sellainen rintakehäseisonta tangon vierellä, missä piti päätäkin osata alta ottaa pois ja alas tullaan sulavasti sikäli mikäli selkä osaa taittua kaarelle eikä vaan plötsähdetä. Mulla selkä tietääkseni siihen olisi taipunutkin, mutta plöts se oli silti.
Sitten oli semmoinen säpäkkä floorworkki pyrähdys. Näitä on vähän haastava selittää sanallisesti :D

Evan vierellä tuntee itsensä kyllä kohtuu isoksi :D

Olin niin touhuissani, etten tämän kummempaa selfietä hoksinut ottaa, aatella sitä :D

Sitten alettiin tehdä sitä seksikästä tai siis seksikkääksi tarkoitettua koreota, ensin ilman kenkiä ja melko pian sitten niiden kanssa. Pala palalta se rakentui. Musta se koreo oli tosi kiva, semmonen helposti lähestyttävä mutta sisälsi muutaman haastepalasen purtavaksi, joita treenailen jatkossakin.

Ja se täytyy sanoa, että Eva oli miettinyt omat juttunsa musiikkiin. Tiedän monia sensuelli-tyylin tankoilijoita jotka tuntuu tekevän sitä samaa rallia, jonka sisältö ei muutu miksikään vaikka biisin vaihtaisi. Toki siitä lienee hyvä alkaa, ja kehittyä sitten ehtimään niihin iskuihin.

Jännä sinänsä, mitenkä iso merkitys sillä on, että näitä ihan oikeasti tunnilla opettelee. Videoltahan voi katsoa vinon pinon Evankin trikkejä, mutta sitten ne pienet asiat, mistä se tunnelma muodostuu, on tosi vaikea saada spotattua videolta.

Iloksenne sain luvan pistää blogiini videon, jossa Eva tunnin lopussa tekee koko koreon. Loppupuolella on useampi noita kuvailemiani haastavampia floorworkpätkiä.



Ah, on se ihana <3

Helenin tykönä kun käy, niin pakkohan se oli taas ostaa uusia "hepeneitä". Matkaan lähti viimeksi Pink Puman workshopissa käytyäni Bad Kittyn Criss Cross pöksyt, tällä kertaa tämmöinen liivit+housut-setti:


Vähän niukastihan tuossa pebassa on kangasta. Hitusen alastomaksi koen oloni. Sitten taas toisaalta, jotkuthan oikeasti tankoilee alushousuissa. Niin se oli Evallakin vain yhdet housut. Suomessahan yleensä alkkareiden päälle puetaan shortsit.

Jännä hetki muuten, kun sovittelin noita ja tuskailin ääneen, että tohtiiko tässä puolta pakaraansa näyttää, niin Evan mukava assari totesi, että totta kai tohtii, näyttäähän Evakin. Sanoin takaisin, että no niin, mutta sillä onkin niin hyvä perse. Johon assari vastasi, että ei se mitään, kyllä mullakin tulee olemaan hyvä perse ajan kanssa. Tojoing! Itsetuntopisteet nousi kohisten *sarkasmivaroitus* :D Ja muistin, mitenkä eroavat naisihanteet tietyllä tapaa Venäjällä onkaan. Tähän väliin Helen ehti sitten mukaan, korostamaan, että hän kyllä tykkää leveämmistä peristä (kas kummaa, brasilialainen joka tykkää kunnon bootysta ;) ) ja samalla sai oma takamukseni osakseen kunnon läimäisyn. Ja varmaan sitten sen voimalla päätin, että no hitto vie, ostetaan koko setti, eipähän jää harmittamaan :D
Mutta tämähän se on se yksi tankotanssin riemuista naisille: hyväksy oma kehosi ja löydä sen hyvät puolet, se on just hyvä semmosena kuin se on.


Mutta siis, oli kyllä kivaa, täytyy sanoa. Eikä ollut Eva mikään diiva. Assistenttikaveri sillä oli tosiaaan mukana, kun ei oma englanti tuntunut tarpeeksi taittuvan. Helenin luona he yöpyivät ja olivat jopa Kajaanin kylmässä syysilmassa ulkotankoilleet. Ja ilmeisesti kivaa oli ollut, ja Suomen visiitti muutenkin mieleinen.

Nyysäsin Evan Facebook-sivulta muutaman Suomi-kuvan.





Semmosta :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

A well spent day brings happy sleep

Viitaten edelliseen postaukseeni, eilisen hyvä treeni jatkui kivana fiiliksenä myös unissani. 

Mulle kävi tähän malliin:


Tarkemmin sanottuna mä sain tämän selkäväännöksen, ja se ei "tuntunut missään", jalat vain ilmestyi yhtäkkiä kauas lattialle eteeni ja olin ihan kaksinkerroin. Ei sattunut, ei edes venyttänyt, töllötin vain ihmeissäni, että kappas vain! 

Se lieneekin sitten näkökulma, jota tuskin tulen oikeassa elämässäni ikinä todentamaan. Ei liene mahdollista saatikka tervettä enää lapsuusiän mentyä vääntyä tuohon, jos tyhjästä aloittaa. Tai mistäpä menisin varmuudella kaikista sanomaan. Toisaalta, lieneekö tuo tarpeenkaan. Sovellusmahdollisuudet kaksinkerroin vääntymisellä on arjen sujumisen ja oikeastaan tankoilunkin kannalta aika vähäiset. Mutta eipä se tosiaan haittaa, nyt olen ikään kuin senkin kokenut :P

Unessa treenasin myös flowta ja tankojen välimaastossa liikkumista asteittain. Eka askel oli liikkua niin, että varpaat ojennettuina niiden ei saanut irrota maasta ollenkaan. Niitä ojentelin, kuin olisin piirrellyt matalaan veteen kuvioita. Seuraavaksi sai vähän jo nostellakin, ja sitä mukaa sitä vähän jazz-maisesti liikehti eteenpäin. Voisi olla ihan kätevä tapa ns pakkotreenata erilaista liikehdintää eristämällä liikkeitä pieniin yksikköihin, joita myöhemmin yhdistelee.

Tänään kiva fiilikseni on jatkunut selaimella netistä tankojuttuja ilman, että se puuduttaa tai tympii, tai että joutuu vain toteamaan, että eipä ole tuo tai tuokaan minua varten. Sellainen pohdiskelevampi ote, ehkä.

Tuntuu, että tänään on ajatellut ja katsonut niitä tankojuttuja enemmän sydämellä eikä aivoilla/visuaalisesti. Jos tuolleen sanoen siitä mitään irti saa, tai tuntuu järkevältä?

Ehkä pohtien sitä, mitä mikäkin asia voi opettaa ja miltä se voi TUNTUA, mitä TUNTEITA se aiheuttaa. How does it make you feel?

Tämä alempi kuva osui mun mielestä siihen, mitä haen, olkoonkin että kuva kertoo joogasta:

Päivän selailun ehdottomasti paras videoni on tämä inspiroiva lyhyt pätkä tytöstä, joka tankoilee sairaalassa, letkuissa. Tämän myötä sanoisin, että tuskin se hällekään on kyse vain siitä ayshan saamisesta ja siinä kaikki, vaan siitä tunteesta, mitä oman kehon käyttäminen aiheuttaa.




Hmm... Olenko löytänyt jotain olennaista, vai olenko järkiparkani menettämässä ja katoamassa jonnekin sellaisiin sfääreihin, mistä ei oikein tolkkua tule?  Hmm hmm hmm. Jäänee nähtäväksi :D

perjantai 3. lokakuuta 2014

Pimeydessä syttyi tuikku

Painokoneet seis! Jotain merkittävää tapahtui tänään! Nimittäin minulla oli huiput tankotreenit tänään.

Ensimmäistä kertaa herra ties milloin. Nyt en laske mukaan siis spesiaalitreenejä kuten workshoppeja tai muilla paikkakunnilla käytyjä tankovierailuja. Vaan ihan näitä oman kotikentän sekä tunteja, että omia treenejä. Joista olen kokenut, että Se Jokin puuttuu. Vaikka olisikin ollut kivaa, niin jotenkin Jostain ei vain saa kiinni, ja tuntuu aina vähän tyhjältä.
Peiliselfie, tietysti. Mitä muutakaan sitä tekisi, kun toinen vääntää?

Kuin tarpoisi aavikolla tietämättä mihin on edes menossa, mutta muistaa ne ajat, kun keitaita oli joka puolella ja raikasta vettä oli paljon saatavilla. Voi melkein maistaa sen veden suussaan, mutta vaikka miten monta vesipulloa löytäisi, ei vain saa siitä juodakseen, tai jano ei vain taltu. Se Jokin jää puuttumaan.

Pimeyteen pilkahti tänään valo. Sen melkein tunsin, huomasin sen ilon pilkahduksen treenien jälkeen.  Lämpö sisälläni. Se Jokin oli palannut. Ja nyt vasta tajuan, miten hirveästi olen sitä kaivannut, ja miksei ilman sitä tunnetta ole mikään oikein tuntunut miltään.

Kaverillakin on ollut vähän huono tankojakso, tai ei hirveästi omia treenejä, joista olisi kunnolla ja rauhassa nauttinut. Kuvattiin tämän päivän treenejä sanoilla "terapeuttinen", "hauska", "mukava", "harrastamista, ei suorittamista", "oman pään mukaan, sitä mitä tahtoo", "epätäydellistä, mutta juuri siksi niin ihanaa ja huoletonta". Sellaista, miltä sen pitäisi tuntua, millaista sen harrastamisen pitäisi olla. Itseään varten. Ilman paineita, ilman sen suurempaa pointtia tai odotuksia.



Mitä sitten tänään treenattiin? Ei mitään asiana niin ihmeellistä. Sovittiin kaverin kanssa, että mennään KunnonSalille treenaamaan, ekaa kertaa silleen oikeesti. Työviikon jatkeeksi vähän väsytti, ja treenien mittakin jäi vain tuntiin, kun ei päästy tankosaliin fustran takia heti. Mutta kaikki nämä unohtui pian.

Minä vastasin sisällöstä, tai oikeestaan siitä vastasi Jenyne Butterfly. Viikko sitten katsoin uudestaan videon vuodelta 2011, kun tanko vasta kunnolla teki tuloaan. Jenyne oli jo tuolloin todella hyvä, ja varmaan suurin osa on nähnyt tämän videon. Olenkin jo marmattanut siitä, että tympii kun niin monet uudet tankovideot on jotain käsittämättömiä vääntelyitä ja spagaatti on vähintäänkin minimivaatimus, joten olen katsellut jonkin verran näitä vähän varhaisempia pätkiä löytääkseni kaikkea simppeliä pientä kivaa. Ja jos kärsii tankodepiksestä, ei kannata suotta tuskastuttaa itseään millään uusilla hurjilla viritelmillä.

Tässä siis tämä video:


Lähdimme sen mukaan sitten etenemään. Noin puoleen väliin päästiin, tehtiin siis nuo temppupätkät treenattavina comboina, molemmilta puolilta.

Kaikenlaista jännää siitä sitten irtosikin.

Ei oltu kumpikaan koskaan tehty ilmajamillaa tai edes ilmassa body-waveja kyynärvarsiotteella. Se olikin yllättävän haastava, mutta todennäköisesti järkevä tapa mennä ilmajamillaan, ettei yläkäsi jää todella ylös ja täten Jamillakin länttänä kiinni tangossa. Suosittelen kokeilemaan tuota "kyynärvarsiaaltoilua" jos et vielä semmoista ole tehnyt.

Supermieheni ei edelleenkään ole molemminpuolinen, sitä on aina yhtä riemukasta treenata, joten väärältä puolelta en tipahtele supparista skorppariin.

Skorpparikässäri on aina yhtä hämmentävä, luultavasti olkapäät ei taivu tarpeeksi kunnolla alle.


Olkanousuflippi ei mennyt ympäri vaan läntähti sivulle, ja olkanousu muutenkin on nyt huonoilla kantimilla. Puhuttiinkin, että olkanousu tuntuu katoavan ensimmäisten joukossa, jos on tankoilusta taukoa.

Noin puolivälissä videota on istunnasta sivuttain tipahdus brass monkey tyylisesti alas tangolta. Sepäs olikin sitten kiperä pähkinä! Eipä oikein löytynyt otteet, ei sitten millään. Jää kyllä mietintämyssyyn!
Tekee Jenyne sen niin hemmetin hienosti ja sulavasti, että se näyttää jopa helpolta. Sitäpä se ei kyllä ollut, kas kummaa... :D

Eli vähän jotain uutta, ja tosi kivasti vanhojen muistelua.

Mulla oli päällä viikonloppuna Kajaanista ostamani uusi Bad Kitty setti. Rakastan tuota toppia! Ja ihana kun se on tehty tankotassia ajatellen, ei ole olkaimet olkanousun edessä, esimerkiksi! Housut on vähän niukat, ja haastaa mun tämän hetken fiilikseni omasta kropasta, jossa en ole viihtynyt sitten huhtikuun. Eli toisin sanoen, sekin on terapeuttista, kun olin kroppani kanssa vastakkain isojen peilien edessä vähissä vaatteissa sen tunnin verran.

Toppi on eri malli, mutta housut on samat.

Toinen kaveri kävi välissä näyttämässä meille, miten se olkanousu oikein tehdään! :D

Tämänpäiväinen alleviivasi hyvänä päätöstäni vetäytyä hetkeksi treenailemaan enemmän omikseen, kuin tunneilla käymällä. Ja sekin, että tanko on vain osa treenejäni, eikä täten niin paljon haittaa, jos se ei sujuisikaan, kun samaan aikaan touhuaa kaikkea muuta kivaa muualla, esimerkiksi sirkuksella.

Mutta toinen tärkeä asia on tankoseura. Olen sosiaalinen ihminen, ja osa tämän harrastamisen riemusta tulee vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Siitä, että saa pelleillä ja höpöttää samalla kaverille, ja ilmapiiri on rento ja välitön. On erilaista treenailla tunneilla, joissa pitää vain keskittyä itseensä.



Vaikken Hytkettä paikkana kaipaakaan, niin kaipaan sitä, että siellä näin monta kertaa viikossa kavereita omien treenien merkeissä, ja saatettiin olla monta tuntia tankoilemassa. Hytkeelle pääsi 24/7 tankoilemaan, ja siitä otettiin kyllä ilo irti. Kerrankin muistan, kun mentiin eväiden kanssa viikonloppuna ja oltiin 6h tankoilemassa, peeloilemassa ja venyttelemässä. Sitä olen kyllä kovasti kaivannut. RSP:llä tämmöinen ei ole mahdollista, ja KunnonSalille tanko saapui vasta kesän lopulla, ja eihän meistä kaikki siellä käy. Mutta jospa tämä tästä.

Mulle ainakin sosiaalinen treeni on niin ehdottomasti se ykkösjuttu. Jopa omaa edistymistä tärkeämpää on se, että viihtyy ja nauttii, ja pääsee irtoamaan aivan kaikesta muusta. Yksinkin treenaaminen on kivaa, ja tunneilla on kivaa, mutta kaverin kanssa se vaan on kaikista parhainta.

Silloin ei edes välttämättä ajattele sitä, että onnistuiko vai epäonnistuiko, kun lopputulos on joka tapauksessa voimakkaasti plussan puolella.