Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Valokuvaajana RSP:n kevätjuhlassa



Ready.Set.Polella oli kevätjuhlat tässä hiljattain, ja minulla oli kunnia tulla pyydetyksi sinne valokuvaajaksi. Olen kuvannut siellä viime vuoden kevätnäytöksen ja muistaakseni ainakin yhden joulujuhlan, mutta tällä kertaa ei tarvinnut mennä pelkästään omaksi ilokseen ja oppia hakemaan, vaan ihan kutsusta. Ja no hitsi vie, tuleehan siitä ihan eri tavalla suorituspaineita, kun pitäisi nyt sitten varmasti onnistua eikä vain kokeilla tulisko pari kivaa räpsyä :D 








Järkkärin olen omistanut nyt parisen vuotta, ja tullut sen kanssa tutuksi, mutta koen olevani jokseenkin "lukihäiriöinen" mitä tulee niihin säätö-arvoihin. Varsinkin ISO-arvojen määritys ja niiden suhde suljinaikaan ja täten kuvan tarkkuuteen on vielä aika vaikeasti hahmottuva omassa päässäni. Palaan jatkuvasti tarkentamaan kuvauksen perusteita näiltä osin. Sitten taas kuvien asettelu ja oikeaan aikaan näpsäisy ja tavallaan se omassa päässä tapahtuva sommittelu ja näkökulmien hakeminen katson olevan vahvuuksiani. Jahka pääsen täysin sisälle tähän tekniikkaan, kuten oma leikilläni semisti autistiseksi kuvaama mieleni täydessä potentiaalissaan pystyy, minua ei kyllä sitten pysäytä mikään! Paitsi kuvausvälineistön kalleus... 





Tykkään kuvailla erityisesti tankotanssia ja muuta akrobatiaa, ja erityisesti kiinnostaa saada tallennettua esiintyjän ilmeet ja tapahtuman tunnelma. Nämä tosin on erityisen vaikeita, koska yleensä tankotanssi yms akrobatia sisältää niin paljon liikettä ja usein hämärässä valaistuksessa, että ilmeiden saaminen hukkuu helposti sinne kaiken vauhdikkaan suhinan sekaan.



Nythän mä muistin että olinhan mä kuvaamassa siellä ekassa Pole Night Showcasessakin! Voitin sinne VIP liput ja käytin hyvän näkymäpaikkani valokuvaamiseen. Paikalla oli kyllä useampi ihan ammattivalokuvaajakin. Lämmitti kuitenkin kun sain omasta työstäni kehuja, joskin nyt osaisin tehdä homman niin paljon paremmin!





Kokeilin nyt myös ensimmäistä kertaa RAW-kuvausta. Luulin, että se on jotenkin tosi vaikeaa, mutta sehän teki muokkaamisesta miljoona kertaa nopeampaa ja parempaa! En voi käsittää, miten olen jaksanut hinkata niitä JPEG-kuvia, kun loppupeleissä niihin ei pysty edes photoshopissa hirveästi enää vaikuttamaan. RAW on siis kameralle tallentuva täysikokoinen kuva, josta kamera ei ole tehnyt itse mitään pakkausta, kuten JPEG:lle. Sen muokkausmahdollisuudet on miljoona kertaa paremmat, kun kaikki on vielä tallella. Haittapuolena valtava koko. Ja tokihan sitten muokkauksen jälkeen kuva muutetaan JPEG:ksi tai muuksi, RAW-kuva avautuu vain muokkausohjelmissa.










Ja sain joululahjaksi uuden linssin, joten RAW-laadun lisäksi sikälikin nyt nämä RSP:n juhlat oli ensimmäiset, missä oli edes potentiaalinen mahdollisuus onnistua laitteiston puitteissa paremmin.






Se vaan, että vieläkään en osaa rajata kuvien määrää kun alan muokata. Viimeksi hiki hatussa väänsin yli 200 kuvaa, samoin pole nightiin, ja päätin että nyt en enää. Vaan eipä se toteutunut, kun tälläkin kertaa yli 200. Mutta kiitos raw-kuvauksen, sen määrän pystyi kuitenkin edes vähän nopeammin käsittelemään.

Mutta toki ei tää nyt niin hyvin menny, etteikö aina olisi tilaa myös kehittymiselle :P





Enemmälti kuvatuksia voi katsella dropboxista: https://www.dropbox.com/sh/epcfdjqtiru4r56/AABLBi-zbcT3O-Qo26Iqm-Jpa?dl=0




Loppuun pakollinen peppu-kuva :D


torstai 7. huhtikuuta 2016

Frozen!


Helloooou!

Viime viikonloppuna oli todella kaunis ilma, ja tunsin järven jään kutsuvan. Meiän naapurissa asuva toinen akropari, joiden kanssa käydään viikottain akrojoogatunneilla, kävi jokunen viikko sitten etukäteen testaamassa meiningit jäällä. Kuvat siitä oli niin kivoja, että heti kun tilaisuus aukeni, piti lähteä hakemaan uusia kuvia, tai meille niitä ekoja :)


Ikean halppis lastenosaston patja alle ja menoks! Yllättävän lämmin oli, tosin leggareiden alle tungin välihousut :P Ja mun lempparileggingsit, kuka tunnistaa mistä!? :D 

Tuo yllä olevan kuvan asento tehtiin ekaa kertaa, spottauksen avulla. Ylösnousu oli kauheen jännittävää, huh huh! Jännitys jätti jalat vähän löysiksi, mutta tämä kuva oli semmonen itsensä ylittäminen, joten vaikka sen voi joskus suorittaa tyylikkäämmin, se on nyt näistä eniten ylpeyttä herättävä. 

Täydellisyyttä ei ole olemassa, joten sitä ei kannata asettaa tavoitteekseen muutenkaan :) Se on täydellistä silloin, kun susta tuntuu kivalta, ja on hauskaa ja nautit olostasi. Se riittää. 









No sitten loput kuvakavalkaadista! Instaan tuikkasin muutaman, mutta vissiin ei ole hyvä ängetä sitä täyteen yhden tapahtuman kuvia. Jotenka onneks on blogi, tänne voi spämmätä :D 

Insta on kyllä ihmeellinen muutenki. Poju liittyi sinne ihan vastikään, ja mä oon ollu siellä jo useamman vuoden. Käytännössä oltiin heti samalla viivalla seuraajien määrissä, mikä on armottomasti epäreilua, ja tietysti samantien pistettiin pystyyn ankara kamppailu paremmuudesta. Ja totta kai hävisin... :D Ei sillä, että mun pitäisi ollakaan jotenkin erityisen suosittu tai erityinen seurattava, mutta kamoon! Toinen vasta alotti, eikä se oo postannu juuri mitään ihmeellistä... :D Toki jos olisin ahkerampi bloggaaja, saattaisin viedä tätä peliä jo ihan sillä. Joten omapa on vikani :D Liikumme silti molemmat maltillisissa määrissä, suurimmalla osalla on enemmän seuraajia ihan vaan kavereistakin. Mulla on jotain 120, Pojulla 140.


Wiip Wuup!


Mun insta on @monkeytimezh, jos on mennyt ohitse. Ja haluat seurata. Vaikka ihan vaan säälistäkin.  :D 

Toisaalta, se on pikaviestin, jotenka enemmän se on väkisinkin ajantasalla, kuin blogi. Ja kuvia on kiva neppailla padilla eri appseilla, ja pistää sinne. Se on mulle sen viehätys :P 
En ota sitä kovin vakavasti. Osa taas miettii todella tarkkaan, minkä tyyppisiä kuvia laittaa, ja mitenkä koko account pysyy harmoniassa. Tekis mieli sanoa, että relatkaa ihmiset, sen ei tarvi olla mikään malli-portfolio! Mutta esim niillä mun kavereilla, jotka toimii näin, on jotain tuhat seuraajaa, ja mulla se 120. Jotenka kenties toisella meistä on toimiva strategia, toisella ei :D 

Mun mielestä elämä on inhimillistä, ja se saa näkyä, vaikka se tarkottaisi vähän sekavaa instafeedia ja vähemmän seuraajia. Insta on esimerkiksi täynnä toinen toistaan vaikeampia ja hiotumpia tankojuttujakin, ja mä ajattelin olla sille vastakohta. Että hei, täällä sitä oikeasti vaan harjotellaan apupyörien varassa. Ihmisenä pintakiillotetussa maailmassa. Tiedän ihmisiä, jotka ei postaa jotain tosi hienoa juttua siks, että ne löytää siitä jonku pienen epäkohdan, jota ei välttämättä muut edes nää, mutta kun ei ole täydellinen, niin ei laiteta vaikka toisaalta mieli tekisi. Ei sen niin tartteis mennä. Olkaa rohkeasti ylpeitä itsestänne. Musta ne tavalliset ihmiset kaikkine haasteineen, jotka silti jaksaa panostaa itseensä ja tekemiseensä, on muutenkin niitä kaikista inspiroivimpia :)



Miehen paikka ;)
Oon itse asiassa jopa tankoillut tässä viime aikoina. Ostin pikkujouluista alesta 5 kerran kortin RSP:lle, ja viikkoa ennen sen umpeutumista tajuan asian. Joten ei muuta kuin neitsyt-ihoa käryyttämään oikein olan takaa! Mutta sainpas käytettyä, hitto vie :D

Tympeitä nuo umpeutumisajat muutenki. Eikö ne kortit ole sitä varten, että nimenomaan se tyyppi, joka pääsee käymään harvoin, voi sen avulla sitoutua jonkinlaiseen asiakkuuteen? Mutta jos siitä deadlinesta tulee stressi, niin ketä se palvelee... En ostanut uutta korttia, koska ei ollut siinä hetkessä rahaa, enkä halunnut ottaa taas uutta deadlinea kytättäväkseni. Oon käyny ilmajoogassa Nina Massalla, ja niiden kymppikortti ei vanhene ikinä, on ollu niin huippua käydä just niin usein tai harvoin kuin huvittaa, eikä pätkääkään miettiä, että täytyy mennä että saa käytettyä. Sitäkään en tosin osta enää uutta, kun se loppuu, koska voin ilmajoogata kotonakin, ja haluan pitää harrastuspohjan joustavana ja simppelinä. Mutta jos joskus haluan siellä jatkaa, niin kynnys ostaa kortti on kyllä matala, mitään ei voi mennä hukkaan, kun se ei umpeudu.


Mutta siis tankoillut olen, ja tuon viikon jälkeen myös. Kunnonsalilla oon pyörähdellyt muun treenin jälkeisillä jämäenergioilla jokusen kerran, ja viime lauantaina mentiin voitelemaan "toimisto-lantioita" latino danceen ja niillä lämmöillä tankoilua.  Ja tänä lauantaina tiettävästi uusiksi! Kyl tää tästä siis :P Sisäreidet ei halua tottua millään, eikä kylki löydä paikkaansa, ja kädet ei jaksa nostaa ylös, eikä alaspäin ollessa työntää ylöspäin. Muuten on ihan ok :)

Muutenki on treeni kulkenu oikein sutjakasti, ja ahkerasti. Paitsi tällä viikolla en oo tehny yhtikäs mitään. Onneks ei maailma siihen kaadu :)

Akroposse!

Naapurit ilmailee!

Kyl tää bloggailu toimii vaan eri hyvin kun on ensin kuvia, mitä laittaa, sitten niiden sekaan vaan naputtaa ajatuksia. Ajattelin ensin, että laitan kuvat, ja pari lausetta, mut kynnys madaltui ja sitten tulikin jo ihan kirjoteltua. 

efektien voimalla padilla photaroitu


Until next time!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Tavoitteet kuosiin

Uusi vuosi tuli, ja suurin osa on tehnyt jo lupauksensa (ja osa varmaan unohtanutkin ne jo :D ). Tykkään uuden vuoden lupauksista, siinä on jotain raikasta, jotain iloista. Onnistunut lupaus on kuitenkin vähän vaativamman työn takana, kuin vain  hetken huumassa ilmoille heitetty toive.

Hyvä lupaus vaatii pohdintaa taustaksi, ja jonkin ihan oikean motivaation, jota jaksaa tavoitella. Sitten se tarvitsee suunnitelman. Sen täytyy olla riittävän konkreettinen, jotta oikeasti pystyy sen eteen tekemään työtä. "Ole vähemmän sitä" tai "enemmän tuota", tai oikeastaan vaikkapa vain "laihduta" voi olla vaikea toteuttaa, kun se ei oikein sisällä mitään selkeää, mihin tarttua.

Pohdin pidemmän aikaa näitä omia ensi vuoden tavoitteitani, ja pyrin muotoilemaan ne selkeäksi itselleni. Suurin osa liittyy hyvinvointiin tavalla tai toisella, ja sisältävät jotain uutta, mitä tarvitsen elämääni lisää tai eri muodossa. Ja tavoitteiden ylöskirjaaminen on tärkeää, jos mielii muistaa niitä paria päivää pidemmälle, ellei tavoitteita ole yhteensä pari kipaletta, mikä sekin olisi kyllä fiksua.

Kuuma vesi kohtaa pakkasilman!


Ravitsemukseen liittyvät tavoitteet


  • Pizzaperjantai maks kerran kuussa.
  • Syödä vähemmän punaista lihaa, esimerkiksi max kerran viikossa. 
  • Syödä sen verran siististä viikolla, jotta esim perjantaina tai viikonloppuna voi ottaa cheat mealin. Toisaalta muista syödä riittävästi hiilareita joka päivä. Valitse hyviä välipalavaihtoehtoja, koska niitä on ollut aina vaikeinta keksiä. Valmista sunnuntaisin jotain seuraavan viikon aamuihin/välipaloihin, esim mantelileipiä tai siemennäkkäriä tai ”palkkarikeksiä” 
  • Hanki vaikka joku stressilelu, tai syö oikeasti niitä sokerittomia xylitoleja, tai raakasuklaata, ettei aina tartteisi syödä jotain jälkkäriä tai herkkua, varsinkin katsoessa jotain sarjaa. 


Treeneihin ja keholliseen hyvinvointiin liittyvät tavoitteet
  • Opi tekemään hyvä silta. Tämä vuosi on sillan vuosi!
  • Tankotreenit kerran viikossa, olkoon sitten vaikka että vähintään jotain pientä Kunnonsalilla muun treenin yhteydessä. Jokin kosketus tankoon joka viikko, oli se miten pieni tahansa.
  • Venyttele!!!! Säännölliset venyreenit pari kertaa viikkoon, siis sellaiset kunnolliset. Ilmajoogakankaalla yms rentoutusmismielessä voi sitten lisäksi venytellä. Hyvä rytmi olisi esim alakroppa lauantaina, yläkroppa sunnuntaina. Käytä niitä omistamiasi DVD:tä tai muita venyttelyohjelmia. En voi luvata itselleni spagaattia mutta voin luvata (taas) ryhdikkäästi yrittää.
  • Perjantaijooga on hyvä tapa, jatka sitä. Ilmajooga tai astanga.

      Muita tavoitteita
  • 2016 haluan lukea enemmän kirjoja. Lue vaikka samalla kun venyttelet.
  • Opettele letittämään tukka (hehe, pitäähän nyt muutama vähän vähemmän vakavaki olla :D)
  • Opettele käyttämään sitä hemmetin järkkäriäsi… :D
  • Urasuunnittelua. Sitä on syytä tehdä, ja tulee kyllä tehtyä vaikkei näin "lupaisikaan" erikseen.

Kova oli pungerrus, mutta vihdoin oppinut kyynärvarsipäälläseisonnan!


      Näitä jos vähän avaisin. Kirjoista, olen ostanut niitä vinon pinon, siis varmaan kymmenittäin, mutta en saa luettua niitä, enkä tiedä miksi. Kiinnostusta kyllä on, mutta käytännössä en asetu niiden äärelle lukemaan. Se kai on niin vaativaa kognitiivisesti, ettei sitten usein jaksa. Ne on siis tietokirjoja, ei romaaneja. Mutta haluan lukea myös romaaneja! Sopivassa tasapainossa :) Tällä viikolla olen jo pari kertaa lukenut illalla ennen nukkumaanmenoa, suolalamppuni valossa. Tähän on pyritty jo pari vuotta, joten ihan kiva vihdoin kokeilla :D 

      Sain rakkaalta synttärilahjaksi uuden objektin kameraani <3 Olen omistanut sen puoltoista vuotta ja mennyt koko tämän ajan pelkällä mukana tulleella objektiivilla, ja kaikki järkkäri-ihmiset tietävät, ettei niistä ole kovin pitkälle. Nyt olisi sitten sellainen, missä on parempi valoherkkyys ja laajempi polttoväli. 


      Sitten on toki paljon hyviä tapoja, joita kannattaa jatkaa. Niitä on toki treenaaminen ylipäänsä, ja yleisesti terveellinen syöminen ja vihdoin löytyneen unirytmin ylläpitäminen. Nyt tuntuu hieman siltä, että treenimotivaatio on kasvussa. Jotain yhteyttä omaan itseensä kenties löytynyt, ja jaksaminen on parempaa. Ei siitä toki mihinkään silti pääse, että aina on haastetta työpäivän jälkeen jaksaa reenailla, mutta silti. Ryhtiliikettä on nähtävissä, ja treenaamaan on ollut kepeämpi lähteä.

Ah, siltani... Voi sinua...


      Loppuvuodesta aloittelin varovaisen painonpudotteluyrityksen, se toivottavasti jatkuu, hitaasti kylläkin mutta toivottavasti varmasti. Tuloksena tällä hetkellä vähän päälle parin kilon maltillinen pudotus, ja olen siihenkin jo sikäli kovin tyytyväinen, koska se on ensimmäinen kerta puoleentoista vuoteen, kun paino edes ylipäänsä nytkähtää alaspäin. Sitä paitsi en haluaisi lihastani menettää, eihän se paino nimittäin niinkään, mutta se kehonkoostumus :)

Se pusaaminen, mitä vaatii saada jalat korokkeelle. Tunnustan, en kykene siihen yksin.


      Nyt on tietysti sitten heti kärkeen pienoinen parin viikon liikkumis/reuhtomiskielto, koska selässä on tikit luomenpoiston jäljiltä. Sen kerran ku pääsee liikuntaan kiinni oikein mielihalulla, varmaa on että aina tulee jotain. Lisäksi mun X-Polessa on jotenki yksi ruuvi sukeltanut putken sisälle, ja putkea ei saa irti kiinnitysosasta, joten nyt pääsee heti rikkomaan sitäkin tankolupausta :D Seuraava kokeilu on mennä sen kanssa saunaan, ja katsoa auttaako lämpölaajenimen vääntämistä takaisin paikoilleen ja irti. Kaikkea sitä joutuuki... Tietysti ensin pitäs saada mennä ees saunaan, nyt tikit sen estää.



      Mutta, aina sataa uutta lunta :)