Sokerittomuuden puolivälietappi

Takanapäin on nyt puoliväli sokerittomuudesta, tai jos laskelmat on oikein, niin muutama päivä ylikin sen puolivälin.

Mikä fiilis?

Aika hyvä. Tää on ihmeen helppoa.

Ensimmäisen kahden viikon fiilikset oli huonot, mutta se johtui siitä, että olin flunssassa. Kolmas viikko toi mukanaan sitten jo vähän liikuntaakin. Joka meinasi kariutua sitten seuraavaan pikkuvaivaan, kun perjantaina venähti nilkka.

Kookoslettuja aamiaiseksi. Nälkä pysyy tosi hyvin!

Kolmannella viikolla koin pahimmat himotuskohtaukset, mutta ne ei olleet kovin kummoisia. Oon oikeestaan aika yllättynyt, koska sokerilla on ollut mun elämässä aika oleinnainen osa ja se on myös psykologisesti liittynyt aina kaikkeen positiiviseen ja samalla myös toiminut lohduttajana ja palkintona.

Ruuan jälkeen sitä eniten kaipaa, mutta teellä olen pärjännyt. Chai ja Rooibos ja lakritsitee on ne herkuimmat.

Haasten paikkoja ovat myös sosiaaliset tilanteet, kun joku tarjoaa herkkuja. Kohtelias kieltäytyminen on ainoa reitti ulos tästä. Tai sitten toteaa, että nyt ei vaan jälkkäri mahdu, kiitos.

Makean tarpeeseen on ok käyttää sokerittomia makeuttajia: kanelia, inkivääriä, raakakaakaota, lucumaa, carobia, baobabia, vaniljaa, kardemummaa, lakritsijauhetta, maltillisesti steviaa. Ja näin. Kookosöljyyn olen tehnyt pikasuklaita raakakaakaojauheesta ja toffeeta lucumasta.

Kuvituksena tässä muutama sokeriton nami. En oikeestaan edes sanoisi, että nämä olisi korvikkeita millekään, kun mielestäni nämä jo itsekseen maistuu tosi kivalle. Korvike jotenkin vähentää asian arvoa, ei tässä mitään Fazerin sinistä yritetäkään matkia.

muottiin tehty raakakaakaotikkari kookosöljystä

Iho on yllättävän hyvässä kunnossa. Poikkeuksellisesti ostettu juusto ja sitten muutama hormoninäppy, mutta näiden aikaansaannokset ihossa tuntuu erilaisilta. Selkeästi yksittäisiä finnejä, ei niinkään semmoista yleistä epäpuhtautta. Kyllä se vaan niin on, että ihon hyvinvointi tulee sisältäpäin. Tämän kun olisi tiennyt jo silloin teininä, kun mätin karkkia, join hulluna maitoa ja söin kaksin käsin leipää ja muroja jne ja tämä näkyi aika äkäisenä aknena. Ihan hukkaan heitettyjä euroja, kun edes iholääkäri ei osannut auttaa muuta kuin kehotti rasvaamaan iltaisin. Jees, thänks. Silloin ja vielä yliopistossakin panostin kovasti ulkoiseen ihonhoitoon erilaisilla tuotteilla. Nyt käytän puhdistuainetta meikin puhdistamiseen, ja meikkiäkin vain puuteria. Joskus kasvovettä. Ja kevyttä luomurasvaa. Siinäpä se. Heleppoa ku heinän teko.

Hassuntuntusta sitruunakiisseliä

En osaa sanoa onko se tämä sokerittomuus, mutta keskityn paremmin. Tosin en niin hyvin kuin voisin, koska tällä hetkellä esimerkiksi töissä on minusta riippumattomia kuormitustekijöitä, jotka tekee töissä todella ahdistavan olla. Mutta kotonakaan en eksy someen ihan yhtä herkästi. Sohva tosin kutsuu edelleen voimakkaasti, jahka kotiin pääsee.

Sitä kun ei elä missään optimaalisessa pullossa. Työstä tuleva ahdistus ja sen aiheuttama väsymys on semmoista, mitä en ihan heti saa poistettua. Olen mennyt aiemmin nukkumaan kuin vaikkapa keväälä, ja se auttaa, ja uni on laadukasta, mutta silti patterit loppuu turhan aikaisin.

Vaa'alla en ole käynyt kuin alkuun. Pitäisi saada tuo liikunta kanssa kuosiin, niin ehkä alkaisi se rasvasolukin liikkua johonkin suuntaan.

Tähänastisen kokemukseni perusteella voin kyllä suositella tätä sokerittomuutta. Tehnee hyvää kenelle tahansa, mistä syystä ja mihinkä tahansa ongelmaan.

Avokado-raakakaakaomoussea. Aivan taivaallista! 

Ajatuksissa siintää tämän projektin loppupää. Mitä tehdä sitten, kun saa taas syödä sokeria? Tavoitehan olisi se, ettei sitä erityisesti enää kaipaakaan. Enkä itse asiassa kaipaakaan, en ajattele koko asiaa. Toivoisin, että vierottuisin lopullisesti karkeista ja sokerisuklaista. Marjat otan takaisin. Ja mahtuuhan se 5-9 teelusikallista sokeria päivässä eli 20-40g. Se menkööt niihin marjoihin ja johonkin piilosokeriin jossain kastikkeessa.

Projekti jatkuu :)


Alla muutama nettilinkki sokerittomuudesta, jos teema pohdituttaa. Nythän on nimittäin tipattoman tammikuun pikkuveli käynnissä, eli sokeriton syyskuu.

Sokerin ja alkoholiriippuvuuden aiheuttamien haittojen yhteneväisyydestä. Tämä oli ehkä se paras näistä, kun oikein miettii, että viinaa pidetään pahana, mutta ei sitten tiedetä, että sokerin käytöllä vastaavia terveyttä heikentäviä ominaisuuksia: http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2012/09/09/ethanol-alcohol-and-fructose.aspx

http://yle.fi/uutiset/auttaako_sokeriton_syyskuu_luopumaan_sokerista/7446651

Sokeriaddiktio on verrattivissa huumeaddiktioon: http://yle.fi/uutiset/salakayttoa_hapeaa_ja_voimattomuutta__sokeririippuvuuteen_patevat_paihdeaddiktion_merkit/7445157

Aivojen opettaminen suosimaan terveellisiä vaihtoehtoja: http://www.iflscience.com/brain/it-may-be-possible-train-your-brain-prefer-healthier-food

Arvon naiset ja herrat: Jørgen

Tulin vain pikaisesti jakamaan tämän iltapuhteiksi löytämäni videon, jonka postaaminen ponkaisi samantien kaikkien kuulumisten ohitse.

Tankotanssi on kaikille, sanotaan, ja tyyli on vapaa.

Tässä on Jørgen Fonemy, tanskalainen blues-muusikko.

kuva

Ja tässä on Jørgenin tanssinäyte. Millähän sanalla tätä tyyliä kuvaisi? Olin kovin hämmentynyt tätä katsoessasi. Sitten siinä kolmen minuutin kohdalla, kun tarpeeksi oli katsonut, ja tuli tuo sumotanssi-floorwork kohti kameraa, tapahtui kyllä ihan pidättelemätön räjähdys.

Post by Jørgen Fonemy.

Ja taas on elämä tarjonnut jotain, mitä ei uskonut näkevänsä. Optimisti on iloinen kokemastaan, ja pessimisti miettii, että tämänkin koettua elämällä on taas vähän vähemmän tarjottavanaan.

Päätelleen miehen muusta facebooksisällöstä, tämä on ihan tosissaan tehty.

kuva

Onko tämä taidetta vai intohimoa? Erikoista se ainakin on.

Video sai kyllä hieman ajattelemaan. Kuten, että miksi? Mitä ihmettä tuli just katsottua? Miksi katsoin sen kokonaan? Mitä hittoa mä teen? Nyt ja elämässäni? Onko missään mitään järkeä? Täytyykö missään olla järkeä? Onko tämä karmivaa vai nerokasta?


Sitten toisaalta: Jos tämä mies osaa ja uskaltaa tehdä sitä, mistä nauttii, huolimatta muiden mielipiteistä, niin mikä meitä muitakaan estää tekemästä juuri täsmälleen niin, kuin itse parhaaksi katsoo?

kuva

Alkuhämmennyksestä toivuttuani, tämäkin mies tyyleineen menee silti siihen lokeroon, minkä mukaan elän: jos se ei vahingoita sinua tai muita, se on ok.

Joka tapauksessa, ehkä kyseessä on vain itseään rohkeasti ilmaiseva mies :) Eikä mielenterveyspotilas, joka onkin sitten toinen veikkaukseni :D Tai luovan työn tekijä, sehän antaakin kaikki muut vaivat anteeksi.

Love is in the air = tankotanssia ensimmäisenä tanssina

Tässä hiljattain törmäsin pariin tankotanssivideoon tankoilusta häiden ensimmäisenä yhteisenä tanssina. Unohda ne valssit, ja hyppää kepin nokkaan!

Näissä häävideoissa on sitten sitä jotain. Tekniikka on aika vähäistä, mikä on jotenkin todella virkistävää. Sen mitä tekniikassa menetetään, saadaan aidossa tunteessa. Ei siis eläytyvässä tunteessa, jonka joku esiintyjä pyrkii esittämään lavalla, vaan ihan aidosta rakkaudesta ja ilosta. Se mun mielestä peittoaa koska tahansa ne suorat nilkat ja polvet.

Ihan mietin, että milloin viimeksi olen nähnyt jonkun ns oikean ihmisen tankovideon? Siis semmoisen, että siinä näkyy se, että tätä tehdään riemulla, mutta se vaan näyttää vähän ujolle tai hapuilevalle? Onneksi tähän vaivaan on tankofoorumi. Tosin sinnekin kai ihmiset tuppaa tykkäämään laittaa ne itselle mieluiset pätkät. Mikä on tietysti ymmärrettävää. Mutta tämän vuoksi nämä kaksi hääpätkää on varsin riemullisia, kun se tunne on pääosassa ja tekniikka on ihan sivujuttu.

Kuten jo todettua, niin vielä pari vuotta sitten tankoa sai harrastaa ns rauhassa. Jutut oli sen verran maanläheisellä tasolla, että oikeastaan vaikka sen perhosenkin saavuttamista pidettiin isompana virstanpylväänä kuin mitä se tänä päivänä tuntuu olevan. Vai kuvittelenko vain? Tekniikan opettaminen on vuosien varrella kehittynyt, mikä on tietysti hyvä juttu, mutta tässä ajassa osa ihmisistä on myös ehtinyt varmasti urautua ja menettää sen parhaimman kipinän.

Oisko muuten tässä taas viikon WTF-hetki, joka toki silti jättää jälleen kylmäksi, kun perässä ei kyllä pääse ei vaikka mitenkä räpiköisi: https://www.facebook.com/video.php?v=10204065192366779&set=vb.1133526550&type=2&theater

Kävi sitten mielessä, että vaikuttaako inspiraatioon tankoilussa jo nykyään se täydellisyyden ylitsepursuava määrä? Kun katselee nettiä ja sitten katselee omia videoita, ja huomaa jo omissa treeneissäänkin, että ihan höpötouhuksihan tämä meni, niin mieleen tulee ne painovoimattomasti liitävät netin naiset ja fiilis on sitten kovin lattea. Sitten jos vielä satut käymään tunneilla, joissa käy paljon kehittyneitä ihmisiä, niin ei saa sielläkään semmoista "tervettä" vertailupohjaa. Mutta ei nämäkään vielä mitään, jos sattuu olemaan se tilanne, mikä itselläni on, että voi vertailla aiempaan itseensä ja siinäkin kohtaa pettyä nykyiseen :D
Toisaalta se taas on todella hienoa, että on tarjolla paljon laadukkaita videoita, joiden huolellisuudesta ottaa mallia.

Mutta nämä kaksi häävideota. Ah! Tämmöistä sen pitäisi olla! Niin epätäydellisen täydellistä ja HAUSKAA!

Ehkä mun on vaan vaikea löytää kaunista keskitietä sen välille, että toisaalta tiedän ja huomaan tekniikka-asiat hirveän herkästi ja tarkasti ja pidän sitä tärkeänä, mutta toisaalta arvostan yksittäisen harrastajan kannalta ensisijaisesti sitä mitä tanko voi tarjota sinulle, eikä mitä sinä tankoilulle. Fyysisesti mutta myös henkisesti. Ja paljonko tällä on tekemistä loppujen lopuksi vaikkapa niiden nilkkojen kanssa, vai syökö niiden kanssa nypertäminen sitä riemua enemmän kuin antaa sitä?

Jos oikein alkaa ajatella, niin päässä pyörähtää ihan kauheesti ajatuksia, joista ei osasta saa kunnolla kiinni, että osaisi selittää tänne. Mutta tässäpä taas vähän raapaisua.

Sitten on kyllä pakko lisätä tää vielä loppukevennyksenä. Sellainen, josta saa tai saa olla ottamatta inspiraatiota :D

Mutta, kerroppas: Voisitko sinä esiintyä itse omissa häissäsi kera tangon?

Minä olen sitä omalla kohdallani miettinyt, että periaatteessa, ja siihen ajatukseen kyllä kuuluu, että myös se mies osallistuisi. Mutta ei se mikään pakko kyllä olisi. Mä näkisin joka tapauksessa oman juttuni olevan tehdä ekana tanssina jotain ihan muuta, kuin vain sen pelkän valssin, mutta joko se alkaa olla peruslatteus, kun näitä persoonallisia häätanssimixejä on melko useissa häissä. Tankohomma omissa häissä vaatisi kyllä pukusäätöä. sekä lisäisi huomattavasti päivän jännittävyyttä, mikä on sitten joko hyvä tai huono juttu. Toisaalta tanssinpa itse tangolla tai en, niin vähintään olisi kiva kun joku kaveri esiintyisi oikeasti tankoillen.

Tältäköhän se sitten näyttäisi omissa häissäni? :D