Tankotanssia, seksiä ja mutapainia

Niin, kuten otsikko jo sanookin. Mutta mistä tarina alkaakaan?

Ensin mulla oli ajatus, joskus tuossa vuoden alussa jo, että ostan ulkotangon eli X-Stagen. Se vaan maksaa oikeasti ihan sairaasti, joten mietin sitä pitkään ja hartaasti. Mut kesän lähetessä mä tiesin, että mä aion sen tehdä. On sitä huonompiakin kohteita mihin rahansa laittaa ja ajatuksena oli, että nyt voin sitten tankoilla myös Kuusamossa, kunhan tähän comboon lisätään joskus vielä auto.

Yhtään en kytänny postimiehiä, mitään en myönnä...

Posti toi iloisesti hikoillen mun kämpille 4 järkyttävän raskasta ja isoakin laatikkoa. Stage painaa noin 70 kiloa, vaikka onkin se Lite-versio. Avasin ne ja katsoin, että kaikki oli mukana, sitten pistin Facebookkiin ilmoituksen kaikille mun Kuopion tankokavereille ja keräsin seuraavalle päivälle porukkaa mukaan. Voin kertoa, että kovin paljoa ei tarttenu houkutella :P

Sovittuna aikana mun kaaoksen vallassa olevaa kämppää kansoitti sitten 4 innokasta tankotypykkää ja lähdettiin kantamaan niitä laatikoita läheiseen puistoon Kuopion Satamassa. Osa tytöistä vähän mietti, että mitä jos poliisit tulee tai jääköhän ihmiset tuijottamaan tai luuleeko ne että me ollaan strippareita. 

No laitontahan tää ei oo, mua ei haittaa jos ihmiset katsoo, koska me oikeasti mun mielestä edustetaan meidän kaunista lajia hyvällä maulla. 

Ja tuohon stripparikommenttiin. Siinä kun kasattiin tankoa, tuli joku nuori mies kysymään, että alkaako meillä show, pitäskö heidän kavereidensa kanssa hakea oluet valmiiksi ja pieniä seteleitä mitä heitellä. Noin kornia kommentoitia en ookkaan aiemmin kuullu. Lopulta selvis et se oli yhden meistä jonki sortin tuttu, joten ehkä se oli vitsi. Ehkä? Yleensä ottaen mä kommentoin tuohon stripparijuttuun puistotankoilun osalta, että hei, tässä ollaan talvi pakerrettu sisätiloissa joten kyllä strippariki on ansainnu vähän päivänpaistetta. Ja mainostetaan toimintaa, jotta riittää ensi talveksikin asiakkaita.

Tangon kasaaminen kesti tuhottoman kauan, kun ohjeita ei ollut. Paketista paljastui muutenkin puuttuvan pieniä asioita, ruuvia ja ruuvaria yms, mut kaikesta selvittiin. Oma ajatukseni on kuitenkin, että kyllähän tämä tangon kasaaminen harjoituksen myötä alkaa sitten muistuttaa ihan Formula 1:n varikkopysähdystä!

Yhden meistä olisi pitänyt lähteä painiharkkoihin, mut sekin päätti sen skipata. Siinä vähän naljailtiin, että minkähän sortin painoa se mahtaa olla kun kerta hyvästä ihon liukkaudesta on etua. Muutenkin alkoi selvästi meitä kaikkia enemmän kuumottaa se tankoilu kun homma näyttti vihdoin tulevan kasaan.

Voehan pyllötys sentäs! :D

Sitten ei muuta kuin Action! Otettiin kuvia, mä levitin piknikvilttiä ja vuoron perään siinä temppuiltiin. Lämpötila oli sen 30 astetta, mutta mukavassa varjossa oli oikein lepposa, vaikka hiki siinäkin tuli. 45mm paksuinen kromitanko oli useimmille uusi tuttavuus, mutta kaikesta selvittiin runsaalla pyyhkimisellä ja magnesiumjauheella.  

Seurueesta

Seurueesta

Näin ekaksi kerraksi todella onnistunut puiston valloitus! Mulla vähän Espanjan jäljiltä tuo rintalihas vaivaa ja spagaattijuttuja en voi kokeilla kun vasen takareisi on kans venähtäny. Joten mä otin iisisti, mut tuli siinä kuitenkin itsekkin riehuttua. 5 tuntia siinä kuitenkin vierähti kuin siivillä. Tälle kerralle ei kaikki halukkaat vielä ehtineet mukaan, ja muutenkin oma tarkoitukseni on tankoilla oikein olan takaa nyt kun noin kalliin lelun kerta ostin. Joten tämä ei oo jäämässä viimeiseksi kerraksi. Ideoita on myös heitelty, että mihin sen sitten veis jos tangon ottaisi autoon ja kasaisi jonnekin jännään kuvauspaikkaan.

Seurueesta

Mut vastasiko tämä teksti otsikon mukaista antia? Ähäkutti jos ei. Vaan kyllä ne elementit tuonne piilotettu oli, tavallaan :D Yhdessä tyttöjen kanssa tämä otsikko kuitenkin muotoutui, enkä mä voinu olla sit käyttämättä sitä :D

Seurueesta

Loppuun vielä minun peeloäänellä selostama video. Ja tarkoitin, että invertti suorin jaloin, mut taas ei näkyy aivosolut löytäneet toisiaan niin sanoin jotain muuta.
                       


Tätä lisää, Stageilu on huippua!!

Näihin tunnelmiin! :D Mä niin hajoon tuolle ylemmälle kuvalle, voi lollero :D
ps. JES mä tein sen, rikoin blogihiljaisuuteni! Espanjan lomakuvat tulossa, treenikuvia on hitosti! On vaan kestäny, en oo päässy itteni yli et miten sen toteutan...

Lomalle, lomps!

Tankotanssilomaa pukkaa!

Tässä ihan ovenkahvassa jo kohta roikun, että lähen Helsinkiin ja siitä sitten Espanjaan Barcelonan tienoille viikoksi tankotanssimaan.

Kantavana ideana on mennä suomalaisen kansainvälisen sirkustaiteilija Salima Peipon omistamalle salille treenailee ja sitten tietty ihan vaan sitä itse Espanjaa katteleen. Messiin lähtee toinenkin suomalainen tankoilija. Meitä piti olla isompi porukka, mutta tuli peruuntumisia. Eipä se menoa haittaa :) Ajattelin kokeilla ekan kerran myös ilmarengasta, eli lyraa. Wuuh! Matkaan lähtee vain rinkka ruumamaksujen välttämiseksi ja reppureissailun mahdollistamiseksi. Kaheksaan kiloon oli yllättävän haastava mahduttaa kamat, vaikka vuosi sitten meni kuukausi sillä samalla tavalla ja jotenki tuntu et mukana oli enemmän tavaraa... 

Salima

Siellä sitten tankoillaan ja lomaillaan. Oon ihan kyllä ansainnut breikkiä. Sain tässä stressini purkautumaan, kun järjestin paperini kasaan ja valmistun maanantaina. Koko tää loma on siis minulle vähän niinku se juhla. Tänään kävin myös työhaastattelussa ja toivoisin pääseväni vielä toiseenkin haastatteluun sitten loman jälkeen. Työttömän kesä kutsuu, mutta Kelassa ja työkkärissä oltiin oikein kilttejä tämmöselle tehotyöttömälle maisterille, eli oon varsin reipas tapaus siellä ja ne lähinnä auttoi raha-asioiden järkkäämisessä ja todettiin, että työtä mä taidankin löytää paremmin ihan omin avuin.

No mutta, sitten ois Kristian Lebedevin workshoppia sekä studiolla että katutankoilua eli mitä lie pelleilyä. On kyllä sen verran osaavan oloinen heppu, että mitenkähän tuota sinne sekaan uskaltaa mennä. 

Lebedev

Mietin tässä, että vuosi sitten kävin mm Steven Retchlessin tunnilla ja jossain nykiläisessä powerpole-tunnissa rillumassa, ja se menee kyllä taas siihen kategoriaan, että onneksi en tienny miten huono oon vielä siinä vaiheessa ni ei aivan osannu nolostella sitä tarpeeks, että pysty kuitenki tekemään juttuja. Voe voe :D Vaan eipä se mitään, ku mun mielestä kyllä hyvän open tunnille kannattaa mennä vaikkei osais mitään muuta kuin pelkän palomiespyörähdyksen. Korvan taakse jää kuitenkin jotain. Jos ei muuta niin ainakin lajitietämystä, semmonen fiilis on tässäkin lajissa tärkeä, että tietäs miten asiat kannattaisi tehdä, mitkä on ne yleiset periaatteet ja lainalaisuudet. Enkä tarkota mitään semmoista, että mihinkä käsi tulee laittaa jossain tietyssä liikkeessä, vain jotain yleisperiaatteita. Jos olet harrastanut jo pidempään, tiedät mitä tarkoitan, jos taas olet vasta aloittanut niin varmaan tämä kuulostaa siltä, että joojoo, kyllähän nuo tiedetään. Mä puhun tässä nyt semmosesta sisäistämisestä, vähän syvällisemmästä lajin ymmärryksestä, mikä tulee hitaasti ja siinä vaiheessa sitä vasta tajuaa, kun miettii koko treenihistoriaansa taaksepäin, miten sitä on vaan roiskinu menemään vaikka on luullut osaavansa jotain.

Barcelona

Ruokavaliolla heitän nyt viikon ajan vesilintua. Koska en oikeastaan muutakaan voi, en oo raahamassa mukanani muuta kuin vitaminiit. Kai siellä semifiksusti syö, mutta kaikki ylimääräinen järjestely tois vaan stressiä. Viime mittaukset oli karua kieltä, selitän ehkä lisää myöhemmin, mut jotain outoa mun kehossa on koska mun tulokset on huonontunu, rasvaaki on tullu takas. Sen ei pitäs olla mahdollista tällä elämäntyylillä. Kilpparilla jotain tekemistä asian kanssa, mut jotenki mä oon aina kokenukki sen niin, että mä oon aikalailla tässä, siis tätä mitä nyt oon. Jumittaja. Siinä vähän kävin synkissä pohjavesissä sen tuloksen jälkeen, mut yhtä Subway-reissua lukuunottamatta en oo silti elämäntyyliäni hylännyt. Mä oon vaan aika haastava tapaus. Mut sikälikin ehkä tää viikon tauko ruokavaliostakin tuo vaan kaivattua buustia mun kropalle. Tai sitten mä turpoan tunnistamattomaksi, sitäkin on käynyt ja viikkokin riittää siihen mainiosti.

Mutta joo, Barcelonassa palloilen sitten omikseni muutaman päivän tuon tankoilun jälkeen. Sittenpä oiski jo melkeen juhannus. Tässähän tämä menee :D Ah, kyllä kelepaa!

Että tsau, palaillaan! 

The end of harjoittelu

Tänään oli mun viimeinen työpäivä, eli harjoittelun viimeinen päivä. Se oli yllättävän hektinen, kaikki piti saada pakettiin ja sellaiseen pieneen säätöön meni hirveästi aikaa. Ehdin just ja just saada kaiken purkkiin, että ennätän vielä bussiin ja paikan päälle omaan läksiäisillalliseeni.

Harjoittelu on ollut niin mahtava kokemus, että sääli sitä on lopettaa. Mutta siinä missä jotain loppuu, jotain myös alkaa.

Otin riskin ja leivoin vikaksi päiväksi työporukalle Hellapoliisin Turkinpippurimarenki-sitruunapiirasta. Mulle se on suorastaan orgasminen elämys, mutta moni mun kaveri on kakonut vessassa asti suutaan puhtaaksi sen jälkeen. Halusin silti tarjota jotain, mikä on lähellä itseäni ja eipä se mitään jos kaikille jää paska maku suuhun :D Vastoin kaikkia odotuksiani työporukan karkkihammas on sen verran voimakas, että ne jopa tykkäsi siitä kakusta! Wou! Olin kuitenkin siihen liittänyt ihan paperilla semmoisen asianmukaisen varoituksen, että tää on aika erikoinen ja etene varovasti, voi olla että päädyt joko taivaaseen tai helvettiin. Ainaki olin varoittanut :D
Jos tää ois yhtään tasokkaampi treeniblogi, niin varmaan tässä kohtaa mä ylpeilisin sillä, kuinka kestin paineet ja himot ja en sortunut syömään siitä mitään ja olin niin häppi häppi kun sain katsoa kun muut syö ja tyydyin itse vaan haistelemaan. Kattia kanssa, kaks palaa vedin, enempää ei ehtiny ku se jo katos! :D Ja lusikallistakaan en kadu, sen arvosta se oli :P

mäiskitään turkkaria

kriittinen vaihe, sitruunakiisseli

toinen kriittinen vaihe, marenki

Pala taivasta kulhossa

Aiemmin töissä sain osastolta lahjaksi kortin, jossa on kaikkien, myös potilaiden, nimet. Se oli jotenkin hellyyttävää, kaikki ne paatit oli halunnu kirjottaa siihen ja osastokokouksessa, jossa esityslistalla oli minun vika päiväni, pidin lyhyen puheen ja kaikki tuntu niin ihanasti toivottelevan onnea jatkoon. Kovasti ne on jo tässä viimeisen kuukauden kyselleet, että jatkanko mä osastolla tai koko sairaalassa valmistumisen jälkeen, mutta jatkohan mulla on ylipäänsä auki mutta tässä sairaalassa se ei ole. Ehkä palaan joskus, jos se tielleni osuu. Siitä tuli kuitenkin jossain määrin semmoinen koti.

Paattibägi

Sain myös sen kortin lisäksi kangaskassin, jonka oli yksi potilaista painanut ja kuulemma kovasti siihen keskittynyt. Kauheen suloista :) Otinpa sen sitten samantien käyttöön ja kävin korkkaamassa läheisessä marketissa. Eipä oo joka tytöllä tämmöstä näin hienoa paattibägiä. Mä joskus nimeän asioita, joihin syntyy joku kipinä, jotka on jotenkin jossain määrin erikoisia ja tavallisesta poikkeavia. Tää kassi kulkee nyt siis nimellä Paattibägi.

Harjoittelun ohjaajalta sain ison leikkuulaudan (erottuu
selkeesti lattiasta, eiks jeh :P) ja keittiövälinettä. Koska oon jakanut omaa
terveyspropagandaani koko tän viisi kuukautta :D

Illallisella Kuopion Wanhassa Satamassa annoin omalle harjoitteluni ohjaajalle pienen Arabian posliinipupun työpöydälle muistuttamaan siitä, että joskus sillä oli tämmöinen psykologinpoikanen kasvatettavanaan. Sitten kortin virkaa täytti Miina ja Manu-kirja, jonka osasin lapsena ulkoa, ja tähän nyt olin kirjoitellut omia ajatuksiani harjoittelun ajalta. Se meni jokseenkin yksiin sen kirjan tarinan kanssa, siinä oli tutkimusmatkailuteema.

Oon nyt yhden askeleen lähempänä savolaisuutta, söin elämäni ekat kalakukot.

 Ja sitten vielä mustikkakukkoa jälkkäriksi

Meiän neuropsykologi on oikein kuvaintoilija jos sille antaa kameran käteen, vaikkei se osaa oikein hallita sitä kännykkää. Mutta kovasti se mun habaa ihmettelee ja piti saada se kuvattavaksi.

Livenä tää on kyllä vaikuttavampi :D

Mulla on vähän tai aika paljonki ajatuksia ihan tästä valmistumisesta itsestään. Sehän tässä koittaa nyt kun harjoittelu on ohi. Palailen asiaan :)