Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.
"You will find only what you bring in." -Master Yoda-
Aion tunnustaa jo tässä vaiheessa, että en jätä opiskelijavappua juhlimatta. En vaikka olen valmennuksessa. Aion ryypätä. Aion tanssia. Tutustua ihmisiin. Tillin tallin. Ja silleen!
Onnistuneen vapun ainekset. Ja sesonkiin sopiva lisäravinne.
Huomenna, maanantaina, on bussiristeily, joka kiertää pitkin erinäisiä pubeja välillä Kuopio-Joensuu. Kestoakin on huikeat 10 tuntia. Tunnen sieltä yhden tytön tankoilun kautta, mutta sekin on eri bussissa. Eipä se mitään, siinähän on aikaa tutustua vierustovereihin. Vuosi sitten meni letkeesti viikko bussikiertueella kiinalaisten kanssa, eiköhän nyt muutamasta savolaisestakin selvitä! D: Ainoa huoli on, että jos tulee huono olo. Se ois ihan kaameeta! Ja niin, ilta päättyy paikalliseen yökerhoon Ilonaan, jonne oon halunnu tässä jo jonku aikaa mut tie on aina vieny muualle. Toivottavasti ei oo laskuhumala jo siinä vaiheessa ku sinne olisin pääsemässä! :D
Ompelin tänään viimeiset irtomerkit. Tuli ihan oikee hiki siinä puuhassa!
Itse vapun varsinainen biletyspäivä menee Kuopion lääkisopiskelijoiden biletalolla tuolla jossain. Ja sinne jonnekin ihmisiä kyyditsee Kuopion katujuna. Siis katujuna! Lilliputtijuna! Mä niiiiiin rakastan katujunia! Meen sinne parin lääkistytön kans, jotka on sieltä tankoilusta tulleet tutuks, ja hyvä niin, koska jonkun pitää katsoa, että mä poistun siitä junasta. Mun oma psykan ainejärjestö Jyväskylässä on kohtuu köyhä, omaisuutta ei ole ja tuntuu, että budjetti menee nurin jos ostetaan tyyliin pulkka. Näillä lääkisläisillä täällä on tosiaan kokonainen omakotitalo biletystä varten. Tiistaina siellä on jotain yllätystoimintaa, mutta ainakin pihalla on pomppulinna, grilliruokaa, halpaa juotavaa, palju ja rodeohärkä. Voe tokkiinsa, mä tuun niin viihtymään! Ajattelin Kuopioon muuttaessani, että olis tosi kiva tutustua lääkisläisiin, kun niitä ei ole Jyväskylässä, ja ihana että sain siihen mahdollisuuden! Tällaista tämä myös on, kun muuttaa uudelle paikkakunnalle. Tarttee olla erityisen aktiivinen, jotta saa uusia ihmisiä elämäänsä, suomalaiset on kohtuu jähmeitä tutustumaan jos oma elämä rullaa jo mukavasti. Että sinänsä ei mun pitäisikään jäädä vaan kämpille ittekseni vaikka olisi miten hieno ruokavalio tahansa, jos tavoitteena on sosiaalistua. Eikä se itsekseen olo enää mulle niin sovikkaan.
Pottuki on vapusta innossaan!
Oon kyllä ihan mielissäni noista vapun suunnitelmista. Uusia ihmisiä, uusia mestoja ja totuttua prameampi menoa mitä ympäristön puitteisiin tulee. Ja ah, saa käyttää haalareita, ne päällä on yleensä aina kaikista parhaat ja rennoimmat bileet, eikä tartte kärsiä mistään korkkarikivuista! Kahta kossubatterya lukuunottamatta en oo alkoholia juonut sitten Uuden Vuoden, jolloin mulla oli myös synttärit. Jotenka ei sitä liian usein tule tehtyä. Jos jotain opin niistä parista selvänä heitetystä "lökäreistä baarikuosiin puolessa tunnissa puolilta öin"-baarikeikoista niin multa luonnistuu yllättävän hyvinkin selvänä jorailu. Oon aika yllättynyt ja ylpeä. Mä haluan tulkita sen niin, että itsetunto on kohentunut ja en koe tarvitsevani alkoholia tunteakseni vapautta. Viimeks kun olin baarissa, korvan taakse tarttui naurahtava kommentti "ihana ku sä oot noin messissä!", ja olin ihan vesiselvä siinä tanssahdellessani. Nyt sitten pitkästä aikaa juonkin jotain, ja ei se mun mielessäni tätä venettä kaada kun sitä näin harvoin teen. Tuli myös mieleen, monessako treeniblogissa näkyy viinanjuontitunnustuksia ja kuvamateriaalia asiasta? Ei kai monessakaan. Ehkä ne muut on jämympiä, tai sitten ne ei vaan julkisesti tunnusta tissutelleensa.
Jonkun verran oon kokannu settiä valmiiksi. Kuvan synkkyydestä huolimatta
nää on herkkuja, mansikkabanaaniporkkanasmoothie :P
Kyllähän se vähän stressaa, mitenkä pullaksi sitä itteään taas turvottaa. Ei vaan se alkoholi, vaan sen kylkiäisenä tulevat huonot ruuat, joilta ei voi välttyäkään. Ei se ihan onnistu, että nappaisi broilerit messiin, enkä mä oo niin tälle sieluani myynyt ettenkö voisi joustaa. Voiphan tuo olla, että seuraavassa mittauksessakin vapun tankkaukset näkyy, sen aika kun on taas ihan kohta. Tämmöinen vappumeininki, se on kuitenkin hyväksi mielenterveydelle ja sosiaalisuudelle. Otan tämän tehokkaana hiilaritankkauksena! Sen verran kyllä suunnitellusti tätä toteutan, että tein ruokaa jääkaapin täyteen valmiiksi ja kävin salilla niin, että nyt olisi pari lepopäivää muutenkin paikallaan.
Ja koska nää 2-3 päivää tulee meneen pyllylleen joka tapauksessa,
niin menkööt sitten koko rahan edestä (not smart, I know...).
Nää ostin vappupiknikkiä varten. So sue me! :D
Itken sitten katkerat turvonneet kyyneleeni vapun jälkeen. Uskon ja toivon, että se on kuitenkin sen arvoista :)
Hyvän päivän ennustemerkki on se, kun oot nukkunu vajaa kuusi tuntia ja heräät siitä huolimatta ennen kellonsoittoa johonkin ihmeelliseen olotilaan. Töissä nappasin melkein ensitöikseni kofeiinitabletin, kun tavallisesti jos sellaista tarvitsen, otan sen vasta lounaan jälkeisen kooman nujertamiseen. Tuntuu, etten saanut koko päivänä töissä mitään aikaan, ainakaan mitään mitä piti yksinään tehdä.
Noista kofeiinitableteista. En voi suositella niitä terveysarvojensa vuoksi, mutta jotain oli pakko keksiä paniikkiratkaisuksi, if all else fails-tilanteisiin, kun kooma on todellinen uhka jota ei torjuta enää oikein millään muulla metodilla. En juo kahvia enkä halua opetella siihen. Energiajuomat on kans aika heikko pitkäaikaisratkaisu ja kalliitakin ovat. 100 kofeiinitabua maksaa vajaan 4 euroa. Käyttökokemukset tämmöisen kofeiinineitsyeen vinkkelistä on ihan mielenkiintoiset. Tärrä ja semmoinen henkinen vipinä iskee päälle. Yhtäkkiä jutututtaa niin helkkaristi ja paikoillaan ei meinaa jaksaa olla. Toisaalta tehdessäni jotain tavanomaista ja tylsääkin, saattaa yhtäkkiä alkaa jännittää. Ekalla kerralla en oikein tajunnut ensin sen johtuvan tabletista ja ihan tosissani mietin mitä mulla on sinä päivänä tiedossa kun alkoi niin jännittää. Olotila ei myöskään oikein auta kirjallisten töiden tekemisessä, se kun ei oikein aivoja herättele, kroppa vaan on enää kykenemätön koomaamaan.
Töiden jälkeen menin tankotunnille. Big mistake. Siitä ei tullu ei sitten kertakaikkiaan mitään. Eilen treenasin yläkropan, niin se varmaan vaikuttaa. On usein semmoinen olo, että on ihan palautunut treeneistä, mutta sitten kun koskee tankoon ja nostaa itsensä sen kerran alkaa jo huomata, että ei hitto, missä ne voimat taas on. Aloin jo puolivälistä tuntia odotella milloin se loppuisi ja tein puolihuolimattomasti kaikkea muutaman kerran. Tehtiin myös toukkakiipeilyä, sellaista "perse edellä puuhun"-tyyppistä kipuamista tankoa ylös. En osaa sitä vielä, ja ärsytti kokeilla sitä nyt. Ahteri tuntui painavan oikeasti sata kiloa, en saanu sitä millään hilattua ylöspäin. Tuosta tunnista kostui korkeintaan sen, että tuli vaihteeksi sellainen olo, että mä en osaa mitään. Siis positiivinen asenne ennen kaikkea.
Ei ehkä ihan insane päivä sentäs, mut kognitiivisesti vajakki
Kotiin tullessa tuli sitten maha kipeeks ja huono olo. Sitä ehdin potea kuitenkin vaan hetken, söin ja pääsin naapurin ystävällisellä avustuksella vihdoin ja viimein Lidliin exculle. Tyhjensin pähkinä- ja pakastemarjahyllyt.
Illalla tää pöljäily sitten vielä jatkui. En löytäny banaaneja jääkaapista, ja tuntia myöhemmin huomasin että ne on ihan selkeesti esillä mut vaan ylähyllyllä. Mut eihän tältä 160cm mahtipontiselta varrelta voi olettaa näkyvyyttä. Viimestään siinä vaiheessa mä luovutin tän päivän osalta, kun olin viemässä puurolautasta astianpesukoneeseen ja havahduin kun astuin vessaan, sen lautasen kanssa. Päätin, että tämä päivä saa olla nyt taputeltu ja tulin sänkyyn.
Silti mulla mielestäni ei ollu huono päivä. Taisi vaan tulla elettyä koko päivä noin kahden aivosolun voimalla. Huomenna sitten ekstra lepopäivä. Se on vissiin sitä kropan kuuntelua, tai jotain.
Aloittelevana blogina tässä on edetty ihan vauva-askelin, enkä ole kertaakaan esimerkiksi blogiani omassa Facebookissani mainostanut. Lähinnä on tullut jaettua osoitetta suoraan jollekin tuttavalle, ja tankofoorumille laitoin osoitteen. Eilen tulin sitten MM-valmennusporukalle julki, ja ajattelin että sieltä varmaan pari tyyppiä käy tätä lukemassa. Sittenpä selaillessani Facebookkia tämmöinen tuli vastaan:
Oli vähän yllätys, en odottanut moista. Enkä odottanut sitä yleisöryntäystä. Tännehän tuli heti eloa! Aloittelevassa pikkublogissa näkyy heti aikamoinen hyppäys, kun päivässä käykin tuhat ihmistä sen muutaman kymmenen sijaan. Tähän liittyen, tuo muutama kymmen oli tilanne siihen asti, kunnes eilen tajusin, että olen kieltänyt kaikkia hakukoneita etsimästä blogiani. Otin sen rajoitteen pois, koska se millä hakusanoilla ihmiset eksyy tänne on suurta hupia seurata tuolta tilastojen puolelta. Joten viime päivinä kävijämäärät on noin sata per päivä. Mutta nyt kun ei ole sitä rajoitetta, niin kohta alkaa taas näkyä jotain kummallisuuksia, kuten että "sadomasokistinen nautinto" tai jotain muuta vastaavaa hakutuloksissa. Ja siitä tuleekin mieleen, että sori jos käytit nyt tuota hakusanaa ja eksyit tänne, tässä blogissa on kyllä paljonkin sadomasokistista nautintoa tarjolla, mutta veikkaan, että juuri sinä googlettelit nyt jotain toisenlaista nautintoa.
Ettei menis ihan ihmettelyksi, niin työnnän tähän nyt vastikään väkertämäni treenikoosteen. Lopussa on sitten taas huumoriakin tarjolla, kun en oikein osaa olla loppuun asti vakavissani.
Yritän olla tämmöinen vähän letkeempi versio treeniblogista, joka sisältää myös muutakin sisältöä, ainakin heti kun sellaista tulee taas mieleen tuottaa. En ota itseäni kovinkaan vakavasti, joten luultavasti meno on letkeetä jatkossakin. Kävi vähän mielessä, että miltähän mun sepostukset mahtaa sen OP-tiimin korvaan kuulostaa, mutta ilmeisesti ne allekirjoittaa mun näkemykset omasta itsestään kun kerta jakoivat sen eteenpäin. Sitten kävi mielessä, että pitäskö sitten kirjoitella jotain fiksuakin jos kerta lukijoissa saattaa olla jotain sellaisia ihmisiä, jotka joko a)tietävät jostain jotain tai b)etsivät vinkkejä johonkin. Kai mä heitän jotain vähemmän aivokuollutta aina silloin tällöin, mutta semmoista tieteellistä jorinaa en ehkä kovin usein väkerrä, sitä on netti jo muutenkin pullollaan, ja sitä varten on itselläni muualla elämässä omat tuskan tuottajat, nimim opiskelu/väikkäri. Toisaalta kiinnostas naputella esim jostain sellaisesta aiheesta jokin tiivistelmätyyppinen juttu, mikä auttais omaakin oppimista. Esim niistä psykopaateista. Ja tankotanssista nyt ainakin jossain vaiheessa. Ja miksei nyt näistä terveysjutuistakin jos tulee sellainen olo jonkin asian suhteen, että tiedän siitä jotain enkä jaa hutiloitua tietoa. Akateemisuus tuo vastuuta, vastuu tekee varovaiseksi...
Mutta, eniveis, mikäli tulit nyt uutena tänne blogiin, niin tervetuloa! Ja kiitos OP-tiimille kun otitte mut huumorilla :D
Voihan räpylä, miten väsyttää... Mutta haluan silti jakaa taas uusinta uutta.
Oon saavuttanut ensimmäisen tavoitteeni MM-valmennuksessa. Oon saanut ekan puhtaan leuan. Tai ainakin tarpeeks puhtaan, että kelpuutan sen itse. Sit pitäs olla joku uus tavoite. Mikä se vois olla? Onko enää mitään tavoiteltavaa jäljellä, onko elämällä enää mitään tarjottavanaan, nyt kun sen leuankin vedin?
Yksi potilas kertoi töissä vitsin. "Miksi on tosi hyvä juttu, jos on kaksoisleuka?" "No miks?" "Ku sillo voi vetää kaksi leukaa kerralla!"
Oisko mun seuraava tavoite sitten vaatimattomasti, että kaksoisleuka? Siis kaksi leukaa peräkkäin, ei yhtä aikaa. Kaksoisleuan voin kyllä tässä istuskellessanikin naamaa rypistellen saada aikaan. Eli mission accomplished! Eiku...
On se vaan voima lisääntyny, ei voi minkään. Tänään kattelin salilla myös pohkeitani peilistä, ja en tiedä kuvittelinko vaan vai eikö ne olekaan enää niin nestesäiliöt kuin mitä ne aiemmin oli? En oikein tiedä olenko onnistunut nukkumaan nykyään entistä juuri paremmin, mutta elintavatkin on toki varmasti noin muutoin auttanut pohkeiden kanssa. Vatsasta tai reisistäni en näe itse vielä mitään muutosta, mutta yläkropasta tunnen ja näen ihan selvästi, että sinne on tullut lihasta. Kehityskuvistani en kyllä vielä mitään havaitse, siis koko kroppaa jos katselen, ja se on vähän turhauttavaa... Tai sit mä oon vaan sokea ja katon vääriä asioita...
On asioita, kehon osia, joihin ei hirveästi omissa fantasioissa kiinnitä huomiota. Aina sitä ajattelee six packia tai perseen leveyttä, mutta harva nainen haaveilee habasta tai lihaksikkaasta selästä. En minäkään näistä perustanut, ennen kuin löysin ne itsestäni. Oon ihan rakastunut sellaiseen selkään, mistä näkee voimaharjoitellessa, miten lihas liikkuu. Fitness-urheilijoilla on usein jotenkin ihmeellisen ohukaiset kädet ja jäätävän leveä muhkurainen selkä. En mä semmosta hae. Mutta treenattua kuitenkin. Ja tuossa leuanvetovideossa huomaa, että mullakin, pikkuisella löysällä sintillä, on havaittavissa lihaserottuvuutta voimaharjoitteen yhteydessä! Habani löysin jo pari vuotta sitten. Olin tietokoneella ja sitten vahingossa toisella kädellä hipaisin toisen käden habaa ja Wou! Mikäs se pieni patti siinä on! Ja pienihän se silloin vielä olikin, mutta ilo oli tutustua siitä huolimatta. Varovasti tunnustelin sitä, etten vaan vahingossa purista toista hengiltä :)
Tän kuun treeniohjelma on varsin ihana. Hapottaa ihan sikana! Mutta siinä missä viime kuun voimatreeneissä kesti tunnista puoleentoista, tästä ohjelmasta saattaa selvitä jo puolessa tunnissa + lämmittely. Tehdään useimmiten kaksi settiä, 3 liikettä kussakin. Ensin 6 toistoa 4 sekunnin eksentrisillä eli alastuloilla, sitten seuraava liike 12 toistoa kahdella sekunnilla ja lopuksi 25 toistoa yhdellä sekunnilla. Taukoa tulee 10 sekuntia eli ei juuri mitään liikkeiden välille, paitsi kierrosten välissä, joita on 3, on kahden minuutin tauko. Siinähän ihan hiki tulee, ja vauvapainotkin käy tosi raskaaksi. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun me vemputellaan salilla siihen samaan nopeaan tahtiin, kuin suurin osa muista treenaajista. Pikkupainoilla toistoja. Eikö se ole se, mitä "hempukkanaiset" tekee, kun ne pelkää saavansa lihaksia? Ja me tehdään niitä tässä ohjelmassa tavoitteena lihaksen kasvu. Oh, how ironic!
Uus lempparini on askelkyykky. Se tuntuu niin rankalta eli totaalisen perseeltä monen toiston jälkeen, mutta toisaalta taas kivalta, kun se venyyttää samalla lonkankoukistajaa. Vaikka seki on tavallaan epämukavaa yhtä aikaa. Liike on inhottava, mutta fiilistelen sitä sen tuomien hyötyjen takia. Epäilen, että siinä mielessä saattaa jopa venyvyys lisääntyä. Toista se on sitten takareiden kanssa. Vasen takareisi on tainnut jossain venyyttelyssä vähän venähtää ja se vähän oikkuilee. Toistaiseksi myös uuden vuoden lupaukseni spagaatista näyttää kehnolta, enemmän tuo sali kuitenkin on tähän asti jäykistänyt. Hmph.
Dragon. Eli sama liike kuin yllä olevat kuvat, mutta tämä on viime kesältä.
Eilen yks fyssarituttu katsoi mun selkää ja totesi mun olevan toispuoleinen. Ei mikään ihmekään kun aina tankoilee oikealta puolelta. Tänään havaitsin salilla, että kyykätessä tulee usein aina just se oikea puoli ottaneeksi enemmän siitä noususta vastuulleen ja menen vinoon. Päätin, että tulen jatkossa tankoilemaan enemmän myös vasemmalta puolelta, ja jossain vaiheessa heittäydyn hurjaksi ja pidättäydyn pelkästään vasemmassa. Sen aika ei tosin ole vielä, mutta sillä se lähtee millä se on tullutkin.
Tänään vielä jalkapäivän päätteeksi tankoiltiin parin kuopiolaisen tankotypyn kanssa, mikä on tosi kivaa ja rentoa kun saa rauhassa ja kivassa seurassa ahertaa. Tullessani Kuopioon oli tankotunnitkin aika jähmeitä, mutta porukka on kuitenkin pieni ja tuo esiintyminen tiivisti meitä vähän enemmän yhteen. Itsekin oon kova sosiaalistumaan ja yritän osaltani toimia mukavana liimana, että kaikilla olisi kivaa ja että saataisiin yhdessä järkättyä kivaa tekemistä. Kiva porukka siinä on kasassa, sellainen mitä ei varmaan muodostuisi, jos tankosali olisi isompi markkinatoiminnaltaan ja harrastajia enemmän.
Tässä yrittää Cocoon olla, mutta oi voi, kun se on vielä
niiiiin hakusessa. Mut ekaks yritykseks riittää, kun pääsi vähän asentoon.
Ja mitenkä kivulias polvitaipeelle, herran jee!!
Kaikessa epäammattimaisessa suhtautumisessaan tankoiluun on tuo Hytke, se kuntokeskus, kuitenkin aina auki ja tankoilemaan pääsee koska vaan. Sepä onkin niitä harvoja etuja siinä paikassa, noin muutoin suurin osa asioista on vähän sinne päin tai jos tankoilusta puhutaan niin aika huitaisemalla ajateltua. En ala sitä nyt haukkumaan, enkä tykkää haukkumisesta muutenkaan, mutta tämän asian kanssa on välissä jo vaikea pitää lippaa päällä, ettei tulisi kaikki ulos jos vähänkin on tilaisuus avautua.
Mutta, alanpa tästä CV:tä värkkäämään ja miettimään näitä väikkäriasioita, ettei taas kerran koko viikonloppu lipuile ohitse ilman, että olen koskenutkaan noihin teemoihin!
Ja näin on viety minulta sitten tankotanssiesiintymisneitsyys. Se nyt ei ehkä säilyttämisen arvoinen ollutkaan, eikä sitä kannattanut säästää täydelliseen hetkeen. Hyvä vaan kun on ohi ja kokemusta rikkaampana, ehkä kohti seuraavia keikkoja.
Siis mullahan oli yllättäen tosi hauskaa! Esiinnyttiin Kuopion Passionissa ja ennen keikkaa meidät stailattiin Studio Alexissa, joka lähti meitä ikään kuin sponssaamaan. Siinä pääsin minäkin fiilikseen mukaan, vähän semmonen maailmantähtifiilis kun stailaaja tuli mukaan keikkapaikallekin kohentamaan meidän kampauksia pitkin iltaa. Oli tosi siistiä, kun ei näytä niin itseltään ja on tavanomaista pyntätympi. Tosi ihanat kampaukset saatiin kaikki, ainakin omasta mielestäni, ja jo pelkästään tuon stailauksen takia melkeinpä kannatti suostua tähän touhuun :D
Meikattu
Päästin Passionin Vip-tiloihin ja siellä olikin ihan kivat oltavat. Kukaan porukasta ei tietääkseni ole tankotanssin merkeissä aiemmin esiintynyt, ryhmänohjaajasta en nyt mene takuuseen. Mutta jännitys oli suorastaan käsin kosketeltava. Tankotanssi tuo ihan omanlaisensa stressin esiintymiseen. Tavanomaisessa tanssissa saa pelätä ehkä kaatumista, tankotanssissa saat pelätä päällesi tippumista ja on siinä ihan omanlaisensa norsulta näyttämisen hetki, jos pito karkaa ja tempusta tulee semmoinen notkahdushorjahdus. Tai vaikkei putoaisikaan, niin kaikki akrobaattiset touhut ei ehkä vaan onnistu.
Treenausvaiheessa meinasi vähän hirvittää, kun toisille joku villimpi ja vaikeampi juttu on mielekkäämpää ottaa osaksi ohjelmaa, kun taas itse pitäytyisin niissä varmoissa ja huolitelluissa, jotka näyttää kyllä hienolta kun osaa ne hyvin toteuttaa. En mä sitä, että koko esitys pitäisi pelkkää palomiespyörähdystä tehdä. Nyt tehty koreo oli aika passeli itsellenikin, omassa biisissäni olleiden tyttöjen kanssa päästiin hyvään yhteisymmärrykseen ja homma sujui tosi hyvin. Mulla kun ei ole minkäänlaista esiintymiskokemusta entuudestaan ja on ihan eri suorittaa liikkeet treeneissä kuin jännityksessä yleisön edessä, niin tuntui se aika kynnyksen takana olevalta asialta koko esiintyminen. Siihen sitten luottaen, että en tunne Kuopiosta ketään ja yleisökin on varmaan ihan kännissä ja mikä tahansa lyllerrys näyttää niille hienolta.
Hauska kuva, missä mun suu on!? :D
Oma kroppa oli vähän nestepöhösen olonen, mutta yksi kiva pikku pointti oli minkä huomasin. Ei paljoa haitannut omaa keskivartaloa ja jalkoja paljaana esitellä, ei vaikka suurin osa muista tytöistä on tosi hoikkia. Ikä tuo varmuutta, vissiin. Ei selvästikään jaksa itteään sättiä ja käyttää energiaa piilotteluun, niin kuin joskus ennen. Sitä paitsi, se miten itsevarmasti kantaa itseään merkkaa paljon enemmän kuin se kuinka monta kiloa kantaa.
Kai se on vähän väistämätöntä, että kaikkeen tottuu. Ei kai sitä kukaan jaksa aina olla menossa harrastamaan ja joka kerta funtsia niitä vaatteita ja paljonko näkyy pintaa, kun on paljon jännempiäkin asioita mietittävänä. Sivuseikka, johon korkeintaan lajia strippaamiseksi luulevat kiinnittävät ylenpalttista huomiota.
Tämä oli pitkään ainokainen kuva, mikä minusta on tekemässä tangolla jotain.
Editoin meidän treeneistä ja siitä ainokaisesta keikkatallenteesta tämmöisen pätkän.
Viettelin pitkästä aikaa rentouttavaa viikonloppua, eli ei tarttenu reissata minnekkään eikä myöskään riekkua yöelämässä.
Tanssija
Niin sitä aina kuvittelee, että kun on viikonloppu aikaa tehdä mitä lystää, niin sitä ehtisi esimerkiksi siivota. Arkena ei jaksa kuin sotkea. Mut sit kun on esimerkiksi lauantaina käynyt salilla ja sen päälle vielä tankoillu niin jonnekin se paras siivousintokin sitten katoaa. Mä tykkään mennä salille heti aamusta, eikä jäädä kotiin odottamaan laiskistumista. Mut salin jälkeen on sitten vähän veto pois. Tuosta kuvasta näkyykin, miltä jo tämmöisen pikkubodarin kämppä näyttää. Keittiöstä en viitsisi edes mainita, mutta kaikkien protskujauhojen sekoittelun ansiosta veikkaisin, että amfetamiinilabrassa on vähän samanlaista tunnelmaa kuin mun keittiössä.
Salin jälkeen menin sitten omikseni riehumaan tankosaliin ja sen tuloksia tässä nyt saatte ihastella. Heikkoa kuvanlaatua kompensoidakseni tyylittelyä on nyt enemmänkin. Kuvat on videolta napattuja, minkä vuoksi se laatu ei päätä huimaa.
Kaksonen
Suljettu kaksonen
Tässä on taas jälleen kerran tämä perhonen, mutta kun se on taas mennyt paremmaksi, jalka on vankempi ja rintakehä on kauempana tangosta. Perhonen löytyi siitä koreostakin, joka esitettiin täällä baarissa, niin tuli harjoiteltua sitä oikein urakalla. Ja hyvä niin, enää ei tunnu siltä, että kuolema korjaa jos vähänki on hikisemmän puoleiset räpylät. Vieläkin siinä on korjattavaa, mutta tästä eteenpäin alan harjoitella myös sitä jatkettua perhosta eli pelkkä nilkka koskee tankoon.
Olin myös suunnitellut osaksi rentouttavaa viikonloppua Psykopatia-kirjan lukemista ja perhesurmia käsittelevän lääketieteen väikkärin, mutta se nyt jotenkin jäi taas. Ärsyttävää. Ja kyllä, mun käsitys rentouttavasta matskusta pitää sisällään myös psykopaatit! :D Mut se mitä pitäs tehä, mikä ei oo rentouttavaa, ois päivittää CV ja alkaa etsiä oikeita töitä harjoittelun jälkeen. Voi kehveli, mitä sitä elämälleen keksis...
Skorpioni
Olin menossa salille myös sunnuntaina, mutta sitten äiti soitti just kun olin laittaumassa ja siinä puhelussa kesti sitten yli tunnin ja mulle ehti tulla nälkä ja ja ja. Pakko oli siirtää se huomiselle, mut illalla oli joka tapauksessa tankokoreografiatunti ja alettiin harjoitella uutta koreota, ehkä kenties uutta esitystä varten. Viime viikonloppuna oli se meidän esitys paikallisessa baarissa, kerron siitä sitten eri postauksessa jahka saan jotain kuvia itselleni. Mut siitä äitistä vielä. Se aikoo liittyä Facebookkiin. Oon tähänki mennessä vältellyt sekä lapsia että vanhempia sukulaisia facekavereina, jottei tartte miettiä ketkä on soveliaita näkemään mitäkin. Nyt vaan on alkanut tuntua epäkohteliaalta, ja kai se äitikin on kaveriksi otettava ennen pitkää. Voihan se olla hauskaakin seurata miten nämä seniorit käyttää sosiaalista mediaa. Täytynee lanseerata ryhmätoiminnot, niin saan ne kaveriksi ja voin silti pitää mielenterveyteni tarvittaessa.
Loppukevennyksenä liike nimeltä Duchess.
Ja sen lyhykäinen making-of-pätkä. Kyllä se vaan Anna Abreun voimalla onnistuu mikä vaan. Mun salainen suomipopheikkous. Tai ei niin salainenkaan, näin loppupeleissä. Enitenhän mä kuuntelen melodista heviä, mutta poppi on myös rentouttavaa. Salilla myös ihan toimivaa, energistä.
Tajusin, etten oo hirveesti selittäny mikä tää Muscle Madness oikeen on, missä mä oon nyt mukana. Saatikka sitä, että miksi mä semmoseen oon lähteny. Jos ei valmennuksessa olon tai treenin pohdinta innosta sen syvemmin, niin tämä voi olla pitkä ja puuduttava postaus :)
MM on Optimal Performancen puolen vuoden nettiryhmävalmennus, joka perustuu Charles Poliquinin ravinto-oppiin ja jossa on kaksi hintaluokkaa. Alemmassa saa tavata valmentajaa Biosignature-mittauksen merkeissä yhden kerran, ja VIP-jäsenyyteen kuuluu mittaukset joka kuukausi ja joka kuukausi myös kuntosalikoulutus ja yksi kehonhuoltokoulu. Mä alotin budjetillisesti tuossa halvemmassa, mutta onneksi vaihdoin sitten vipiksi. Mun ailahteleva kilppari oli silloin se perimmäinen syy, mutta on tässä käynyt selväksi, että en mä tuota kuntosaliakaan niin hyvin handlaa, että ihan miten sattuuhan se ois mennyt ilman valmennusta. Meinaa sen valmennuksen kanssakin mennä. Isoin ongelma on mun superjäykät akillekset ja muut liikkuvuusongelmat, minkä takia esim syväkyykkääminen on yhtä pyllähtelyä. Säännölliset Biosignaturemittaukset on myös kultaa ja se, että on kasvokkain oman valmentajan kanssa, ja saa esittää kysymyksiä. Niitä oon kyllä tehnytkin, se sanoi viimeksikin, että tiukkoja kyselen. No koko rahan edestä, katsos! :D
Kaisa Jaakkolan kirja, jonka varmaan hommaan jossain vaiheessa
MM perustuu hormonitasapainoon, vai miten se nyt pitäs sanoa. Biosognature mittaa kropan rasvakertymät ja lihasmassan ja kertoo sitten, minne puolille kehoa kertyy rasvaa. Siitä saadaan tietoa, mitkä hormonit ja sitä kautta mitkä hormoneja erittävät sisäelimet tai muutoin kehon terveyteen osallistuvat toiminnot falskaa. Esimerkiksi itselläni suurin ongelma on ne takareidet, minne rasvaa kertyy kun estrogeenin saanti on liiallista tai kun maksa ei esimerkiksi saa tarpeeksi ravinteita toimiakseen optimaalisesti estrogeenin poistamiseksi. Sit taas jenkkiksiin se rasva kertyy insuliinin kautta ja pohkeisiin kun nukkuu huonosti. Musta tässä on tosi hyvä lähtökohta, ei mitään ihme vippaskonstiajattelua, vaan ihan kehon luontaista toimintaa tuetaan. Linkki Biosignaturen olemukseen
Optimal Performance on myös tämmöinen "hippi"firma, eli ne käyttää näitä superfood-juttuja sun muita sieniä ne syöpi :D Vaan tosipuheessa, mulle iso juttu oli just siinä, että saa jotain muutakin käteen ku maitorahkaa. Oppisi jotain oikeasti uutta, hyödyllistä ja terveellistä eikä tehdä ruokavaliosta mitään tuskaista. Mähän syön nyt aika paljon ja usein. Viisi kertaa päivässä, noin 400g lihaa ja kilo kasviksia/marjoja ja sitten muut härpäkkeet päälle. Vitamiineja on paljon, mutta niitä vähennetään sitä mukaa kun keho on saanut ravintovajeita korjattua. Ruokavalioon kuuluu myös viikoittainen vapaa ateria ja mennään ajatuksella, että 80-90% ajasta jos menee oikein niin sillä lopulla ei ole niin merkitystä kokonaisuuteen. Mitä tahansa ruokavaliossa olevia juttuja saa myös vaihtaa jos katsoo, että ravintoarvot pysyy samoina. Käytössä on kreatiini, protskujauheet ja BCAA, mutta muita "hurjia" tai mystisiä lisäravinteita ei ole.
Firman suosittama Poliquin-merkki ravitsemukseen,
mutta mitään tuputusta juuri tämän merkin ostamiseksi ei juuri ole.
MM on myös muutakin kuin vain ruokavalio, liikuntaohjelma (saliohjelmia tulee yhteensä 6, joka kuukaudelle oma) ja foorumi sekä mittaukset. Joka viikko on jokin teema, esimerkiksi se nukkuminen oli, eli yleensä jotain uusia tapoja ajetaan sisään joka viikko tai petrataan vanhaa. Psykologinen kanta ihmisen oppimiseen ja tavoitteissa pysymiseen on tällä firmalla hallussa, sohvalta hypättynä täysillä vetämiseen ei usein toimi vaan asioiden pitää tapahtua pikkuhiljaa. En minäkään tähän olisi pari vuotta sitten kyennyt, muutos olisi ollut liikaa. Puoli vuottakin on lyhyt aika, kun etsitää muutosta koko loppu elämälle asioihin, joita on ehtinyt siihen mennessä tehdä toisin jo vuosikymmeniä. Joka viikko tulee myös yleistä terveysoppia ja linkkejä mistä löytää itse lisää tietoa. MM ei toisin sanoen anna pelkkää kalaa syötäväksi, vaan pyrkii opettamaan kalastamaan, jotta saataisiin sitä kalaa koko loppuelämäksi.
Puhetta on ollut mm. elimistöä kuormittavista kemikaaleista
MM:n tavoite, jossain luki sellainen slogan, on etsiä ei sellaista muutosta, josta ihmiset voisi kommentoida, että "Ootko sä käyny salilla?", vaan pikemminkin että "Mitä vittua sulle on tapahtunu!?".
Oon aina haaveillu timmistä kropasta, ihan niinku kaikki naiset. Mä en kuitenkaan koskaan kuulunu niihin naisiin, jotka menee salille ja sanoo, että "Mä teen sit vaan pikkupainoilla ettei vaan tuu lihaksia, hyi!" Sanoin mä tolleen joskus yläasteella, mut enemmän se oli jotain papukaijamaista ympäristön viestin toistamista ja toisaalta laiskuutta häiritä mun nörttimieltäni hikoilulla.
Jonkun valmennettavan muutos
Ensin mä löysin sali-innon ja sitä myötä lihakset. Sitten tuli tankotanssi ja sen myötä joku funktio niille lihaksille. Aloin tosissani haluta niitä. En kuitenkaan silleen levitäkseni kaapinoveksi, vaan mahdollisimman paljon kuitenkin niin, ettei näytä jykevältä vaan urheilulliselta. Ja ettei ois mitään, mitä ei pystyis sen takia tekemään tangolla, kun ei jaksa. Vaikka sehän nyt ei tule ikinä olemaan totta, koska kun katsoo mihin miehet kykenee niin voi jo samantien sanoa, että aina on jotain mitä voisi tehdä, mutta mihin en luultavasti tule naisena ikinä yltämään, kun en kuitenkaan niiiiiiin paljon pysty harrastukselle itsestäni antamaan. Mutta mä vaan halusin vihdoin nähdä, mihin musta on. Sen sijaan, että aina kattoisi sitä omaa jossain määrin löllöä olemustaan tuskaillen peilistä, niin miksei edes kokeilisi voisiko se minunkin kohdallani tapahtua se timmiytyminen? Kyllähän se pelottaa, että jos on kaikkensa antanut ja silti se rasva vaan pitää pintansa.
Mun on ihan pakko verrata tätä viime kesän lopussa kokeilemaani Fitfarmin Superdieettiin. Kestoltaan se oli kuusi viikkoa ja kutsuin sitä omassa mielessäni maitorahkadieetiksi. Todella yksipuolinen vahvasti maitotuotteisiin nojaava ruokavalio. Nythän mä en juuri maitotuotteita syö edes, ja joskus mä kuvittelin, että miten ihmeessä päivän proteiinit voi saada kasaan ilman maitorahkaa ja raejuustoa. Kummatkaan noista ei oo oikein optimaalista ravintoa korkean teollisuusasteensa vuoksi. Proteeinia et tule saamaan sitä määrää, mitä purkin kyljessä lukee, se ei ole enää kropalle täysin hyödynnettävässä muodossa ja kuten muutkin teollistetut maitotuotteet se aiheuttaa helposti suolistolle rasitetta ja yliherkkyyksiä. Silloin tällöin syötynä ok.
En oo oikein haukkuja-persoona, mut jotenki nämä terveysjutut on asia, mikä pistää kismittämään jos niillä hallaa ihmisille tehdään. Ärsytti todella paljon, kun Superdieetissä ei koskaan selitetty eikä vastattu mihinkään, että miksi näin tehdään. Mulla on todellisia ongelmia vastaanottaa käskyjä, jos en tiedä mihin ne perustuu, paitsi jos todella luotan neuvojani ammattitaitoon ja voin siten jättäytyä huoletta toisen käsiin. Mutta siinä missä itse olen kohta ammattilaiseksi omalla alallani valmistumassa, olen myös ymmärtänyt, ettei titteli vielä todista laatua, vaan ammattilaisenkin pitää lunastaa lopulta luottamus. Optimal Performanceen mä nyt luotan, Fitfarmiin tuskastuin ja angstasin varsin lahjaakkasti Superdieetin ensimmäisen puolikkaan aikana niitä ohjeita vastaan. En todellakaan oleta, että Superdieetissä olisi voitukaan yltää saamaan laatuun, onhan MM henkilökohtaisempi, pidempi ja kalliimpi. Mutta Superdieettiinkin kuului tukifoorumi, josta ei kuitenkaan saanut mitään apua. Ruokavalio sisälsi myös sellaisia typeryyksiä, kuin että sai syödä vain vihreitä kasviksia. Jossain valmennuksen lopussa selvisi, että se on siksi kun niissä on vähiten hiilareita, mutta sitä ennen ihmiset ehti panikoida yksinään, jos pakastevihannespussin mukana tuli syötyä muutama porkkakuutio. Onko kukaan ikinä lihonut porkkanoiden takia? Jos laihtuminen on vihannesten väristä kiinni, tehdäänkö silloin kaikki ihan fiksusti? Mutta se nyt olikin isolle massalle tähdätty ohjelma, jonka ohjeet oli äärimmäiset, jotta varmasti kaikki niillä laihtuisi ja täten voitaisiin todeta sen toimivan. Mutta, rauha heidänkin liiketoiminnalleen, minä olen nyt löytänyt oman tieni ja joku muu on varmasti löytänyt onnen Fitfarmin kautta. Pääasia, että ihmiset jotain tekee terveytensä eteen. Olihan se ihan toimiva ensikosketus ruokavalion ja liikuntasuunnitelman noudattamiseen ja auttoi varmasti henkisesti tämän MM:n aloittamisessakin.
Yhtäkään angstikohtausta en ole saanut MM-ohjeiden noudattamisesta, tämä sopii mulle ku nyrkki silmään. En mä edes oikein tiedä, miten muuten mä eläisin jos en näin? Ainut asia mikä on rankkaa, on tuo keittiössä vietetyn ajan runsaus, mut sekin helpottaa kun taidot karttuu. Ja en mä oo vielä jättäny mitään laiskuuden takia kokkaamattakaan, kyllä se harmittaisi jos ei olisi seuraavana evässmoothieta mistä ottaa. MM:n tukifoorumilla pyörii liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntijoita ja firman pomotkin vastailee kysymyksiin ihan oikeasti, eikä vaan yhdellä huonosti kirjoitetulla lauseella. Yksi lääkärikin siellä on. Miksi-kysymykset saa aina perustellut vastaukset, joskus jopa lähdeviitteiden kera. Akateemikon sydäntä lämmittää.
Das Joniburger, yrityksen yhden pomon resepti
Aamupalankin kanssa oon nykyään jo väleissä, jauhelihasta sain vihdoin viimein siedettävää, kun paistan sen ananaksen kanssa. Vihersmoothiet hylkäsin, syön yksinkertaisesti vaan tomaatteja, ne menee nopsaan alas ja maistuu hyvältä. Ja miksi jauheliha? Hormonitoiminnan käynnistämisen kannalta on parasta syödä raskaammat ateriat päivän alussa ja kevyemmät illalla. Ja jauheliha on halvin liha mitä vielä voin sietää aamulla.
Ah, ja sitten yksi ihana asia. EI AAMUAEROBISIA!! Ne oli Superdieetissä, enkä tehny niitä sillonkaan koska en usko niihin. Tässä Jyväskylän yliopiston liikuntaproffan blogissa kiteytettynä miksi: Lihastohtorin blogi. Aamuaerobinen on rankka paikka kropalle ja sotkee kortisolin eritystä luontaisesti, näin myös kuulin. Mutta, tämä nyt on fitnessmaailman ikuisuuskysymyksiä ja sillä on vankat kannattajansa. Itsellä on se nukkuminen muutenkin iso kehityksen paikka, joten viideltä herääminen lenkkiä varten, kuinka lyhyttä lenkkiä tahansa, ei vaan tule kysymykseenkään.
Näin toimii Biosignature-mittaus
Mutta sata vuottahan mulla olisi kestänyt saada kaikki tämä tietotaito omaksuttua täysin omin päin. Ja tuskin olisin saanutkaan. Liikuntamäärät oli kovat, liianki kovat, ennen valmennusta, mutta lihakset ei silti kasvaneet niin kuin ne nyt tekee ja rasva oli ja pysyi. Mulla meni jo ennen tätä valmennusta usein joka päivä jonkin verran aikaa terveysasioista oppiessa netin parissa, mutta on se vaan kiva kun on joku jolta kysyä, jolla on itseä laajempi tietopankki. Valmentajasta tulee suorastaan riippuvaiseksi, mitenkähän sitä sitten pärjää ilman sitä. Toivottavasti tässä tosiaan oppii kalastamaan ettei tartte epäillä omia taitojaan sitten kun jää omilleen.
Nuuskamuikkunen
Kaikki kuvat (nuuskamuikkusta lukuunottamatta) löytyi tavalla tai toisella OP:n verkkosivuilta www.optimalperformance.fi
Ja taas alkoi uusi treenisykli ja kolmas mittaus takana.
Itse en odotellut mitään kovin ihmeellisiä tuloksia, koska kuten työaikamittarini minulle ilmoittaa, oon ollut Kuopiossa yhteensä 10 päivää maaliskuussa kolmessa eri jaksossa. Tai jotain sinne päin. Reissussa ollessa syöminen ja treenaus oli vähän sinne päin ja tämän lisäksi olin viikon kipeänäkin. Treeniohjelmana oli voimatreenit, jotka sisälsi vain muutaman liikkeen, mutta niitä harvoja liikkeitä tehtiin esimerkiksi 10 kertaa 6 sarjaa. Jokaisen sarjan välissä pitkä tauko, esimerkiksi 3 minuuttia. Siinä ehti hyvin ihastella sitä melkein ilman painoja lattialla nököttelevää jättimäistä mave-tankoa. Ei ollut oikein semmoinen treeni, mitä olisin itse osannut täysin toteuttaa tarkoituksenmukaisesti.
Ja nyt kun oon sitten antanut kootut selitykset, niin itse tulokset. Siihen nähden, milainen kuukausi oli takana, niin tää on kai aika ok.
Painohan se vaan jatkaa nousemistaan. Ei tosiaan mikään laihdutuskuuri tämä Muscle Madness. Mutta eipä se mitään haittaa, kun se lisääntynyt kilo on lihasta :) Sen näkee tuossa siitä, kun tuo lean mass on noussut kilon viime kuulta, yhteensä se on noussut lähemmäs 3 kiloa. Lean mass mittaa rasvatonta massaa, eli kaikki kropassa mikä ei ole lihasta, mutta sisäelinten painohan ei miksikään muutu, joten muutokset siihen tapahtuu lihasten määrässä. Rasvaprosentti on sama kuin viime kuussa, mutta koska painoa mistä sitä prosenttia lasketaan on nyt kilon enemmän, niin rasvaakin on tosiasiassa sulanut noin 200 grammaa, ja koko aikana noin 800 grammaa.
Hiilarien tahaton satunnaistunut lisäys näkyy kuitenkin tuloksissa, ne mun pahimmat paikat on ottaneet takapakkia viime kuuhun nähden. Etureisi ja pohkeet (eli uni, jes!) on kohentunut, mutta takareisi ja lonkat eli jenkat on ottaneet dunkkuun. Mä en oikeestaan tiedä, mikä noissa luvuissa on se optimi mihin pyritään, kai se on joka kohdalla joku oma summa. Mutta ymmärtääkseni toi takareisi on mulla tosi huono. Mikä tarkoittaa sitä, että estrogeenia on yhä liikaa kropassa. Sen sijaan mun testosteronitasot on kuulemma oikein hyvät, ja sain vähentää mun sinkin syöntiä.
Kuvaaja Tuomas Puikkonen
Kysyin valmentajalta, miksei tässä mitata suoraan siitä itsestään eli kankusta eli perseestä. Siitä olisi kuulemma kaikista paras mitata ja saisi hyvin tietää estrogeenien kasautumisesta, mutta on kuulemma suurelle väestölle niin arka paikka mitata. Höh! Minä kun pidin ihan oletuksena, että kerta mennään ammattilaisen mitattavaksi, niin silloin se varmaan koskee muuallekin kuin sormenpäihin. Meneeköhän nämä samat ihmiset gynekologillekin silleen "etkai vaan koske mitenkään epämukavasti?" Toinen jännä triviaali juttu oli se, että useimmat naiset ei kuulemma halua itselleen tuota taulukkoa, mitä mä esittelen ihan vapaasti tässä blogissa. Miehet haluaa sen aina. Mutta toisaalta, mullahan olikin noi testosteronit hyvällä mallilla.
Jatkossa pitäs olla sit tarkempi tän ruokavalion kanssa. Aamupalalle lisättiin vähän laadukasta kuitua, kuten pellavansiemeniä, chia-siemeniä tai psylliumia. Sen pitäs auttaa sen estrogeenin kanssa.
Kysyin mitä mieltä e-pillereistä ollaan. Niiden lopettamisella saisi mahdollisesti tosi monta pykälää alas nuo estropisteet. Oon syöny pillereitä yläasteelta lähtien, sain ne alunperin akneen. Aluksi ne oli tosi voimakkaat ja ihan samalla idealla kuin aamupalankin kanssa, itse aloin haluamaan koko ajan vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja ja useita merkkejä on nyt kokeiltu. Oon ajatellut tosi usein niiden lopettamista ja huolettaa niiden vaikutus mun kehoon. Mut jotenki sitä ei edes osaa, kun on niin pitkään ja tasaisesti syönyt ja onhan ne ihan pirun kätevät yhteen jos toiseenki asiaan. Akateemisena ihmisenä olisi tosi mielenkiintoista tehdä se mahdollinen lopetus silleen, että näkisi kuinka paljon juuri pillereiden lopetus vaikutti pisteisiin, ja mihin asti pääsisi pillereiden kanssa. Eli toisin sanoen taustamuuttujat olisi kontrolloitu ja vaikutus olisi täten tilastollisesti merkitsevä ja validi.
Mut sit taas toisaalta, koko tämän ajan kun mä syön niitä tabuja, tuota optimaalista lopetusaikaa miettiessä, mun perseeseen kertyy ylimäärästä läkeä... Huoh. Naisen elämä. Ja First World Problems....
