Minä ja tanko

Välttelen sanomasta olevani tankotanssija, koska siinä on sellainen kaiku, että osaisi jotain "niinku silleen oikeesti". Suomalaisen nöyrästi pidättäydyn moisesta väittämästä kaukana, tässä vasta räpelletään ahkerasti :D
Yksi harrastuksen kehittymisen kannalta tärkeä juttu on valo- ja videokuvaaminen, jota en paljoa ehdi tehdä, kun tulee treenattua niin paljon kodin ulkopuolella, ettei energiaa vain riitä. Tässä nyt muutama kuva viime viikonlopulta. Valokuvat ja videot on ainoa keino itsekin nähdä ja hahmottaa, mitä on tekemässä ja seurata omaa kehitystään.

Räpeltäminen onkin ehkä kuvaavampi sana, kuin tanssiminen, jota en oikein hallitse. Vaikea tehdä eri muuvsit tangolla tarpeeksi nopeasti ja liikkua koko keholla, eikä vain osalla siitä. Rytmitajukin olisi ihan kiva, tosin olen kuullut monen tanssijankin sanovan, ettei käytä esimerkiksi päässä laskemista vaan kuuntelee musiikkia. Jostain syystä en tunneillakaan juuri korviani lotkauta kun muut kyselee, millä numerolla tehdään mitäkin. Ehkä kannattaisi, mutta minä en oikein halua täyttää mieltäni johonkin yhdestä kahdeksaan laskemiseen jos sen sijaan voi fiilistellä. Tosin en minä kyllä fiilistele edes, aika tyhjää siellä tuntuu olevan, tuolla pääkopassa. Tai korkeintaan päässä kaikuu jotain tyyliin hups, oho, äh, voi ei ja muuta vastaavaa ja tulen liikkeissä aina muita jäljessä.

Niin tosiaan, miksi minä tankoilen? Koska rakastan haasteita ja tässä sitä riittää. Mikään minussa ei tukenut tämän harrastamisen aloittamista, muu kuin kiinnostus eli oman mielen johdatus. Jostain tiesin, että tuo olisi oma juttu, jos vain kokeilisin. Ensin esteenä oli hinta ja salin sijainti. Sitten kun niistä selvisin, piti ikään kuin tajuta mennä. Sen henkisen kynnyksen yli piti vain päästä, eli hyväksyä oma aloittelevan norsun kömpelyys verrattuna siihen sulavuuteen, mikä on tavoitteena. Onneksi sitä ei tiedä edes, miten kauan kestää oppia hyväksi. Kärsivällisyyttä on tarvittu. Osan liikkeistä tajuaa heti, osan kanssa olen nytkähtänyt vain vähän eteenpäin verrattuna vaikka vuoden takaiseen. Ne, joilla on taustalla mitä tahansa tanssia tai voimailulajeja kehittyvät usein tosi nopeasti, sitäkin kadehtimisen tunnetta on pitänyt oppia sietämään. Mikä tahansa laji, missä on jollain tapaa kehitetty lihaksia tai liikkuvuutta auttaa, oli se sitten tanssi, luistelu tai ratsastus. Joka tapauksessa tankoilu tarjoaa todella paljon onnistumisen elämyksiä, en olisi ikinä kuvitellut voivani kyetä niihin asioihin, mihin olen sitten pystynyt. Ja opittavien asioiden määrä on loputon! Siihen nähden minua ei haittaa se, että opin hitaasti. Tämä matka on ollut kuitenkin niin antoisa, että hitaus saa todella arvostamaan omia saavutuksiani sekä nauttimaan jokaisesta askeleesta. Olisinko näin pilvessä, jos kaikki tulisi kuin itsestään?

Jyväskylässä tankoilin kahdella eri studiolla ja Kuopiossa siellä ainoassa paikassa, missä sitä opetetaan. Koin vähän muutosvastarintaa Kuopion paikassa aloituksessa, mutta olen nyt siihen kasvanut ja tottunut. Etenemistahti on täällä hurjempi, mikä on toisaalta välillä vähän hirvittävää kun siinä ei sitten ehdi niin rauhassa kehittyä ja funtsia ja tehdä superhitaan turvallisesti, toisaalta tulen joka tunnilla pusketuksi kokeilemaan rajojani ja kehittyminen saattaa hyvässä lykyssä olla nopeaakin. Täällä käy jatkotunneilla pienehkö porukka ja kuten jokaikinen ikinä tapaamani tankoilija, nämäkin on mukavia. Tankotunneilla ei ole koskaan ollut missään sellainen olo, että nainen olisi naiselle susi. Toista oikeasti kannustetaan ja autetaan ja suorituksille hurrataan. Suomen paras kohtaamispaikka harrastajille on tankotanssifoorumi Spin Around the Pole, jonne ihmiset laittaa omiakin kehityskuviaan ja toiset käyttäjät kannustaa ja antaa vinkkejä.

Tankoilijana olen sellainen pohdiskelevan hidas. Katson rauhassa ja pitkään kun ohjaaja näyttää, kuuntelen ja imen jokaisen ohjeen ja tässä kohtaa useimmat muut on jo ehtineet ensimmäisen kokeilunsa tehdä. Ehkä jo toisenkin, kun minä vielä käyn mielessäni läpi sitä, mitä pitikään tehdä. Ehdin kokeilla jokaista juttua ehkä 3-4 kertaa, pyörähdyksiä tietysti enemmän. Jokaisen kokeilun jälkeen seison paikallani silleen "hmmmmmm". Haluaisin kuvitella, ettei se pohdiskelu mene hukkaan, vaan toivoisin oppivani siten ne liikkeet vähän syvemmin sen sijaan, että hosuisin ympäriinsä ja toivoisin niiden vain onnistuvan. Ehtii ajatella mikä missäkin mättää ja mikä se on se minkäkin jutun pihvi ja idea. Mulle myös kaikki on yleensä aika haastavaa ja kohtalaisen hyödyttömän liikuntataustani vuoksi koko paketti on pitänyt rakentaa ihan tyhjän päälle. Mitään ei ole tullut ilmaiseksi, joten sen mitä osaan, tiedän kyllä melko tarkasti sitten miten se toteutetaan. Sen vuoksi osaan opettaa ja selittää liikkeiden yksityiskohdat myös muille, mutta en osaa olla edustava esimerkki ja tehdä niitä puhtaasti. Jännä yhdistelmä. Hahmotan hyvin mitä pitää tehdä ja oma pää osaa hajottaa liikkeet palasiksi, mutta kroppa ei sitten tajua mistään mitään. Katselen myös paljon videoita Youtubesta ja selailen tietoa netistä ja alan olla aika kattava tietopaketti ja liikesanakirja. Sepä ei silti näy omassa tekemisessä, mutta aika luonteva nörttipuoleni yhdistyminen tähänkin asiaan.

Minulle tankotanssi on ollut suorastaan pelastus. Ainoa laji, joka on jaksanut kiinnostaa näin kauan enkä näe sille loppua. Sen myötä kaikkeen muuhunkin urheiluun tuli joku pointti, joku syy tehdä sitä, haluta sitä tosissaan. Kuten jo aiemmin sanoin, kävin jo ennen tankoilua jumpissa ja salilla, mutta tankoilu on avannut koko liikunnan nautinnon ihan eri tavalla ja tutustuttanut muihinkin tanssilajeihin. Voin luvata, etten takuulla olisi ilman tankoilun inspiraatiota pistänyt ikinä jalkaani latinotanssisalin kynnyksen yli. Uskoisin myös kehittyneeni edes hitusen naisellisemmaksi, vähemmän sellainen poikatyttö mitä joskus olin. Ja se on kyllä kivaa, voimauttavaakin, tuntuu kuin kehittyisi ihmisenä tässä samalla ja enemmän siihen suuntaan, minne haluankin ihmisenä mennä. Pois ahtaasta laatikosta. Olen myös alkanut venytellä, mitä en aiemmin ole tehnyt koskaan. Vähäpukeisuus oli aluksi omituista, mutta sekin on lopulta vain tuonut avoimuutta elämään ja opettanut elämään itseni kanssa. Kun sitä on niin sanotusti kaikki törky kaiken kansan nähtävillä eli ne joka naisen ongelmakohdat loistaa paljaana, sen kanssa on vain henkisesti opittava elämään. Ja se juuri vapauttaa, henkisesti. En silti sano, että se helppoa olisi. Vieläkin harmittaa, jos huomaa näyttävänsä tangolla joltain krapulaiselta orangilta. Sitten taas seuraava kuva voi olla jo kivempi. Tangon kanssa voi näyttää paremmalta kuin koskaan, toisaalta se osaa myös puristaa ja rutistaa semmoisista paikoista, että on helppoa näyttää myös karmivammalta kuin ikinä aiemmin. Siitä kyllä niinä opettelun karuina hetkinä on se naisellisuuskin totaalisen kaukana. Se osuus tulee sitten ankaran harjoittelun myötä ja yksityiskohtia hiomalla.

Jyväskylän salilta joulukuussa 2012

Suosittelen lajia kuitenkin kaikille, kannattaa kokeilla :) Ja moni onkin kokeillut, onhan tästä vuosien varrella tullut vähän semmoinen muoti-ilmiö.

Mun vaihtoblogin tästä kohtaa voi lukaista vähän lisää mun tankoilutaustaa ja siitä, millaista oli tankoilu Texasissa ja New Yorkissa. The Stripper, eli tankotanssia Texas-style ja sitten vielä muuta tankoilua kotioloissa Texasin asuntolassa
Kävin myös paikallisessa strippiklubissa Excursio Herrasmiesklubille
Nykin teksti, jossa vähäsen tankoilua: New York

Tankoilu on myös vapauttanut sisäisen apinani muissa kuin tankoympäristöissä.