Totuus tiskiin

Tiistaina oli siis tapaaminen MM-valmentajan kanssa. Siellä se nipisteli mua semmosella rautavärkillä joka puolelta. Sitten ilmesty semmonen hieno pieni taulukko, jossa on kaikenlaista vieraskielistä tekstiä. Sitä ne sanoo BioSignatureksi, sitä testiä.

Sen mukaan mulla on naishormoonien kanssa vähän probleemaa. Liikaa estrogeenia, joka tulee ulkopuolelta. Saanko mä tulkita tämän niin, että mä olen liian nainen? Ai en? Sitä ulkoapäin tulevaa xenoestrogeenia tulee kosmetiikasta ja mm muoviastioista imeytymällä ruokaan. Olinhan mä tuosta jo kuullu ja olin tähän asti ajatellu, että ihan ufotouhuja alkaa vältellä muovipulloja ja rasioita vaihtamalla ne teräkseen tms. Xeno:sta tulee mieleen skientologien ufojumala Xenu. Tässä on selvää yhtäläisyyttä! Mutta no jos tuommoisilla asioilla sitä läkeä sitten kertyy mm jenkkakahvoihin niin...

Valmentaja, sanotaan nyt että koutsi, ei tuosta muoviastiasta kyllä edes sanonut, ihan itse sen jostain luin. Se kyllä sanoi, että mun laiskalle kilpparille ois hyvä vaihtaa gluteenittomaan ja mielellään myös laktoosittomaan ruokaan. Siis että mustaki tulis "ruokavammanen". Gluteeniton kyllä vielä meniski, ku en leipääkään hirveesti syö. Kauraahan sitä vielä saisi syödä. Sattui nimittäin just parahiksi työtarkastuksessa olemaan noi kilpirauhasarvot. Niille, jotka TSH-arvoista tietää, niin mä olen aina heilunu 2-4.5 välillä ja nyt oli tuo 4.5 joka on myös lääkityksen alaraja. Veitsen terällä siis aina välillä mennään. Seleeni, kookosrasva ja spirulina sai myös siunaksen kilpparia tukeviksi aineiksi.

Niin kuin arvasinkin, niin pohkeet oli yksi niistä alueista, jotka oirehtii. Tässä tulikin sitten se voi kettu vieköön -hetki, kun niiden turpoaminen johtuu kuulemma mm liian vähäisestä unesta. Siis minäkö menisin liian myöhään nukkumaan? Pyh! Koskaan oo moista....

Koska mulla ei tietenkään ole kuvaa valmennuksesta, niin tässä sitten kuvaa vaanivasta mentaalivalmentajastani,  eli arvoisa P.Ottu. 

Sitte oli jotain juttua ylipäänsä, että detox-prosessit ei toimi täysin ja liittyen mm noihin estrogeeneihin. Eli että maksa ei saa suodatettua kaikkea sitä pois. Täytyy myöntää, että ihan kaikkea en muista tuosta tapaamisesta, tuli niin paljon juttua ja töissä oli just ollu kauheen inspriroivaa settiä, niin kävin ihan kierroksilla. Jotenki tää koko touhu hieman henkilöityi nyt tuohon koutsin naamaan. En näe sitä uudestaan, paitsi että voisi harkita uutta mittausta sitten kun jotain on tapahtunut. Mutta kun se virnuili ja naureskeli mun hömpötyksille, niin tuli ihan tunne, että oonko mä ihan käpy ja oon tässä säädelly elämääni ihan höpösti ja en varmaan osaa ite yhtään mitään. Kauheen mukava ja lepposa, ja nyt se tulee aina mieleen ku mä tiedän tekeväni jotain pöljää esim ruokavalion suhteen. "Mitäs koutsi ois mieltä, virnuilisko se jos tietäs että mä teen näin? Varmaankin. No teenkö mä sen silti? Hmmm...." Toi on se ajatuksenjuoksu jotenkuten kun tunnistan liikkuvani vähän harmaalla alueella valintojeni suhteen.

Mulle tuskin tulee tuottamaan tässä niitä suurimpia vaikeuksia treeneissä käymiset, kun periaatteessa 5 kertaa salilla viikossa on vähemmän kuin mitä olen tähän asti tehnyt ylipäänsä liikuntaa. Koutsi mietti, että mun tankotanssiminen saattaa jopa hidastaa mun lihaskasvua, kun se rasittaa mua ekstraa ja semmoisia paikkoja, joiden ois pitäny sinä päivänä saada levätä. Mut enhän mä sitä voi kokonaan jättää poiskaan, miten mä edes pärjäisin ilman tankoa? Mutta ne suurimmat vaikeudet tulee tuosta ruuasta. Jos ruoka ei ole hyvää, multa katoaa mielenkiinto eikä se mene enää alas. Oman haasteensa asettaa myös niiden rytmittäminen. Yritän välttää eväsrasia-elämää sen minkä voin. En tässä kohtaa vielä hahmota miten käytännössä kaiken toteuttaisikaan, mutta ehkä se siitä harjoituksen myötä. Toivon mukaan.