On lepopäiviä, ja sitten on lepopäiviä...

Aiemmin mulla oli tapana treenata niin usein, että lepopäiviä ei joko jäänyt tai sitten nekin tuli vietettyä jossain joogassa tai vastaavassa toiminnassa liikuntakeskuksella. Nyt mulla on ollu jokunen ihan täysin vapaa päivä, jollon en ole edes joogaan mennyt. Venytelly toki kotona, mutta mitään ohjattua ei siis ole ollut. Treenaan kovempaa nyt kuin koskaan ennen, mutta myös tätä vapaa-aikaa on tälleen paikoitellen enemmän kuin aiemmin.

Maanantaina oli tämmönen täysi lepo. Tulin bussilla töistä keskustaan, aurinko paistoi mukavasti ja oli tosi keväinen ilma. Jäin vähän pyörimään keskustaan, mitä en yleensä hirveesti tee kun on aina johonkin menossa. Nyt oli semmonen hurmoksellinen fiilis. Ihan ku bileet oman pään sisällä. Vapauden hurmaa, kai. Niin paljon aikaa käytettäväksi just niinku mieli huvittaa. Kävin vähän kaupoissa, mm Kuopion Body Actionissa ja siellä oli myös paikallakin se Ari, Jutta Gustafsbergin mies. Et niinku julkkujakin näky! :D Siellä oli kyllä hirveesti kaikenlaista "mömmöä". Jäätävän kokosia protskupurkkejakin, siis aivan hervottomia.

Niin kovin viattomat ovat mun Fast ja Sunwarrior protskut näihin verrattuna.

Kotiin tulin mieli niin korkeella ku mitä se käytännössä kai voi olla, näin arkioloissa. Kotona tein kaikkea kivaa, vaikka olis kyllä korkea aika tehdä vähän koulujuttujakin. Mutta joku jännä siinä lepopäivässä, on kun iltaa myöten alkoi väsyttää ihan sikana. Olin kasista eteenpäin ihan koomakunnossa. Ehkä sitä pääsee kroppa vähän valittamaan vaivoistaan kun antaa vähän siimaa. Ansaittua lepoa, siis. Seuraavana päivänä kulki kyllä reeni oikein mainiosti.

Seuraavan lepopäivän piti olla vasta torstai, eli kaksi treenipäivää ja yksi lepopäivä, mutta keskiviikko nujersi mut sit lopulta. Menin tosi myöhään nukkumaan tiistaina oltuani naapurissa kyläilemässä ja sain sieltä kriittisen vihjeen, millä sain vihdoin nettini toimimaan. No more Mokkula! Sitä väkertäessä sinetöityi sit viimestään ne liian lyhyet yöunet. Sain ittteni väännettyä ihan salin pukkariin asti, mulla oli jo ulkovaatteet kaapissa, mut sit vaan tuli että ei tästä tuu mitään. Lähin kotiin, söin ja otin puolentoista tunnin päikkärit. No eipä sekään niin vallattoman loistavalta tuntunu, perinteinen puulla päähän lyöty olo. Mut kaippa tuo tuli tarpeeseen. Huomenna sitten jalkapäivä ja perjantaina ois tankotunnin jälkeen vihdoin se 2,5tunnin hieronta, joka on kaksi kertaa jo peruuntunut enkä ole siihen vielä päässyt.

Tämän viikon teemana valmennuksessa onkin uni. Touché!