Voihan aamupala minkä teit...

Mä en vaan millään pääse samalle aaltopituudelle tän aamupalan kanssa. Ei vaikka mitä tekisi. En keksi eikä kukaan ole onnistunut tarjoaamaan siihen toimivaa ratkaisua. Miten saat maistuvaksi 150g punasta lihaa tai munia+ leikkelettä+raejuustoa. Sitten vielä 200g kasviksia ja kurpitsansiemeniä. Ensi hätään ei kuulosta pahalta. Mutta...

Sanotaan tähän alkuun, että mulla on jo pitkään ollu kohtalaisen ällöttävän näköinen viherjuoma aamurutiineissa. Mut siinä on C-vitamiinipore mukana, joten se on ihan jees makuinen.

Kuin kauniisti se kupliikaan...

Mut sit tää MM-aamupala. Ensinhän mä väkersin ne kaikki palaset erikseen. Paistoin jauhelihat valmiiksi ja lämmitin aina mikrosta. Sitten söin ison porkkanan ja palasen kesäkurpitsaa ja ne siemenet. Pari päivää se vielä meni, sitten alko jotenki jauhelihat maistua puulta. Kävi myös semmoista pientä kivaa kun tätä ruokaa on niin hidas syödä verrattuna entiseen aamupuuroon, että tuli niin kova kiire ja jouduin juoksemaan bussiin ja syömään ne loput porkkanat siellä bussissa. Tähän touhuunhan ei kuulu aamuaerobinen, mutta tuossahan se sekin jo vähän tulee kun 800m metrin matkan hölkyttelet treenikassi ja käsilaukku rinnalla roikkuen porkkanan kuvat silmissä kiiluen. Ei hyvä.

Asioita vauhdittaakseni kokeilin seuraavaksi vihersmoothieta, johon laitoin myös nuo viherjauheet. Ei hyvää päivää, se oli ehkä ällöttävintä ikinä! Semmonen vihreä purjo, jota vaan piti niellä ja yksi niistä jauheista on mintunmakuinen ja se maku vaan tursusi sieltä läpi tehden niistä kasviksista jotenkin tosi kirpakoita. Hyi hyi hyi! Blenderikään ei ole niin laadukas, että se ei saa siitä täysin tasaista vaan smoothie jää vähän möykkyiseksi.

Vasemmalla viherpurjot, oikealla päivällä napattava marjapirtelö

Kolmas kokeilu oli sitten tuo munakasvaihtoehto. Ajattelin, että kaikki vaan pannulle ja se on siinä. Ja taas kerran, kuinka ällöttävää munakkaasta voikaan saada? Ilmainen vinkki: raejuusto ei toimi pannulla. Tämän aamupalan kyljessä oli kokonaiset porkkanat, ja sen munakkaan alassaaminen kesti niin kauan, että taas juoksin bussiin, ehdin just ja just, hikoilin ainakin tunnin sen jälkeen ja järsin porkkanaa vielä töissä aamupalaverissakin. Mulle tuli niin huono ja ällö olo tuosta, että musta oikeesti tuntu siltä, etten mä halua syödä enää ikinä yhtään mitään. Puol tuntia ennen lounasta se tunne sitten vihdoin hälveni.
Onneksi olin tehnyt kahden päivän annoksen, sain leikkiä luovuttavaa karpaasia ja säilytin sitä toista munakasta pari päivää jääkaapissa kunnes päästin sen tuskistaan biojätteisiin. Seuraavan päivän smoothieen olin pahis ja pistin marjoja ja protskujauheen. Tarvitsin vähän henkistä palautumista.

Yksi munakas suoraan Helvetistä, kiitos!

Tuossa kohtaa siitä aamupalasta tuli mulle henkilökohtanen haaste. Ristiretki. Onhan tähän löydyttävä joku ratkaisu. Se tosin vielä tiedoksi, että syön tässä muodossa tätä aamupalaa vain jonkun aikaa, kunnes siirryn toiseen vaiheeseen, jossa siihen tulee mukaan marjat ja hedelmät ja kaurahiutaleet. Tuota vallankumousta odotan kyllä kieli pitkällä.

Noniin, mitäs mä seuraavaksi kokeilin? Ainiin. Lohta. Sisäinen kermaperseeni pääsi valloilleen ja söin parina aamuna lohifileitä. Ja niitä porkkanoita :D

Mutta koska lompakko ei kestä lohta enempiänsä, oli palattava takaisin sorvin ääreen. Seuraavaksi otin sitten keitettyjä kananmunia. Munia ei kuitenkaan voi syödä kuin parina päivänä viikossa, jotta yliherkkyyksiltä, joita munat helposti aiheuttavat, vältyttäisiin. Venytin sitä aikaa kuitenkin sen verran, että sain syödä muutamat aamupekonit viime viikonloppuna. Palaneet pekonit, jos tarkkoja ollaan. Ne olisi olleet hyviä, mutta tottakai ne hiilty siihen pannulle kun hetkeksi käänsin selkäni.

pekonit, vielä vähän ennen kuin niistä tuli hiiltä

Sitten ajattelin kokeilla taas sitä jauhelihaa, tällä kertaa täysin ilman mitään mausteita, jotta se olisi jotenkin mietoa ja huomaamatonta. Se meni tänä aamuna ihan ok alas. Muttas kun vuorossa oli taas se vihannessmoothie. Ajattelin, että se mörssimunakas oli aallonpohja, mutta nyt en tiedä. Smoothie, joka muodostui ihan vain porkkanasta, kurkusta ja siemenistä ilman mitään jauheita, lensi puolivälissä pukluna lavuaariin. Se vaan jotenkin potki niin takaisin kun yritin niellä sitä. Olin ihan järkyttynyt kun se tapahtui niin äkkiä. Sitä vihermössöä roiskui pitkin lavuaarin ympäristöä. Tosi mieltä ylentävä näky noin aamutuimaan. Varsinkin kun olin tosiaan vasta puolivälissä. Otin sitten nenästä kiinni ja yhteyttä sisäiseen sissiini ja kulautin loput alas. Miten voi olla näin vaikeaa?

Ja arvatkaas mikä on paras pala? Sitä samaa hiton purjoa on jääkaapissa vielä huomenaamullekin...! Mun mielestä porkkana+aamuaerobinen työvaatteissa alkaa kuulostaa jo ihan suunnitelmalta. Ylihuomiseksi tosin mietin, että voisi seuraavaksi pilkkoa himoläjän tomaattia. Tomaatti on hyvää. Tomaattia ja pekonia.

Ristiretki jatkukoon.