Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Pari viikonloppua Helsingissä

Niin se vaan tuli ja meni, se Pole Art.

Meitä lähti Kuopiosta kahden auton verran jengiä ja osa majoittui tuttujen luo ja loput mentiin Omppuun.

Mä nyt oletan, että tätä blogia lukee omien kavereideni lisäksi lähinnä tankoilijat, joten hirveesti ei tarvinne selittää mistä on kyse. Lyhyesti: maailman huiput tulee kisaamaan joka vuosi Helsinkiin/Tukholmaan ehkä maailman arvostettuimpaan tankokilpailuun, jossa temppujen ja koreon lisäksi arvostetaan myös ilmaisua ja luovuutta.


En tiiä mikä mulla oli mutta en hirveenä kuvia napsinu. Otin muutaman hassun potretin meiän istuinpaikoilta ihan vaan todetakseni että näkymät on hyvät, mut oikeestaan mä luotin siihen, että netti tulee olemaan täynnä hienoja kuvia ihan ilman minua ja mun iPhonea :D Mut se mua harmittaa, ku ei tullu pyydettyä ketään ottamaan kuvia meiän omasta porukasta.

Pole Art oli kyllä aivan ihana tapahtuma. Järjestettykin hyvin. Ja niiiiin tyylikäs!
suttunen Oona. En halunnu käyttää aikaa kamera-asetusten kanssa, vaan katsoa esitystä. 

Ensimmäiset esitykset iski ehkä alkuintouttaan eniten, mutta tykkäsin kyllä kovasti naisten voittajasta Heidi Cokerista:


Ja tietty Suomen omasta Oona Kivelästä:

Miehet pisti kans parastaan, mut mulla vähän laiskuttaa ni en jaksa postailla ihan sikana nyt kuvia ja videoita, oon huomannu jo että kaikki muut tankoblogaajat on hoitanu tän raportoinnin jo niin hyvin et mulla on nyt varaa vähän ottaa lepiä ku tälleen "myöhässä" tästä muutenki kirjottelen :D


Messiin PoleArteista tarttu myös uus kiva rimpsuhame. Vielä ei oo päästy sen kanssa tositoimiin, mut vielä mä ehdin :P

Samaan syssyyn todettakoon, että ostin toiselta tankoilijalta, Sailalta, ihanan Pole Romperin. Sitä testasin pikaisesti tänään. Tuo sydänkuvioinen takamus huolettaa mua, et valuuko se alaspäin ja sit näkyy jotain ei-niin-hienoa. Tänään treeneissä sai sitten kaverit huomauttaa, jos ylimääräst näky. Olin pukenut erottuvat alkkarit alle, että ne heti spottaa jos tilanne tulee. Hahaa, I'm a genious :D
Mutta takas vielä sinne Pole Arttiin. Pole Artin jälkeen käytiin syömässä, mähän säädin tän mun paleon kanssa koko viikonlopun. Totesin, että on vaikeeta, ihan vaan pelkällä gluteenittomalla/laktoosittomalla/diabeetikolla. Näistä en siis mitään oikeasti ole enkä ole tätä ennen heihin paljon ajatusta luonut. Mut nyt. Vehnää on piilossa hitto joka paikassa! Söin sitä mm tonnikalan seassa, tajusin vasta purkin kyljestä. Ravintolassa pyysin light kokiksen, ja oon vähän vakuuttunu et tympääntyny baarimikko ei jaksanu oikeesti kattoa et oisko se light.
Näkymä Bläkistä

Pole Artin jatkot oli yksityisklubi Bläkissä. Se on kai hienoki mesta. Nyt se oli vaan ihan sikatäynnä, semmonen pieni koppi, jossa ei mahtunu minnekään istumaan, eikä kylkeään kääntämään. Ensin mä mietin et me ollaan savolaisten kanssa jotenki liian country ku ei viihdytä,oltiin oikeesti ehkä vartti siellä. Mut sittemmin oon kuullu ja lukenu et ei moni muukaan löytäny paikkaansa sieltä. Hienot oli maisemat kyllä Helsingin ylle, mut ei se oikeen korvannu sitä tungosta.
Mulla on niiiiin joku juttu ratikoihin! ooooh! <3

Nyt tänä viikonloppuna olin sitten uudestaan Helsingissä. Olin siellä kouluttautumassa Rorschach-mustetahratestin saloihin. Ai että mä rakastan sitä testiä! Niin kauan, ku ei tartte tehä kaikkea käsin, vaan matikkaosuuden hoitaisi luotettavasti tietokone. Olin sitten pitkien koulutuspäivien päätteeksi vielä niin reipas, että kävin tutustumassa Pole4Fitiin ja Vertical Clubiin. En ollut ensin mahtua sinne Verticalille, siis tavan tankotunnille jonossa olin nro 22! Renkaalle mahduin sit just ja just.

Pitäskö sit jotenki vähän sanoa arvostelua ku on käyty paikat tsekkaamassa?

sisäänkäynti Pole4Fitille, ove näkyy oranssina oikeella

Pole4Fitillä menin edistyneen jatkotason tunnille, sen kummemmin arpomatta tuunko hengissä sieltä ulos vai enkö. Oli ainoa mikä sopi aikatauluun ja sitä paitsi, jos on menossa vierailulle ni sit kans kunnon juttuja opettelemaan, eikä mitään kaksosia ja skorppareita tekemään! :D En meinannu millään löytää sinne, sisääntulo oli tyyliin neuvostoajan bunkkerissa (parkkihallin sisäänkulussa). Mut eipä siinä, tehtiin Alex Schuckinin workshopista jääneitä juttuja, eli ihan Pole Artin hengessä mentiin. Ohjaaja oli tosi kiva, sain minäki väkerrettyä niitä juttuja ku se nosti mua :D Tunnin jälkeen oli käsivarsi ja käsitaive sen olonen ku oisin heroiininarkki ja tykitelly innokkaana menemään jo pitemmän aikaa. Mut ei, tankotanssia tässä vaan on vedetty :P Aika huumaavaa seki kyllä on! Tilaa oli kivasti, tosin ehkä jos tankosali on täynnä eli 17 yhtä aikaa, niin aika paljon se kyllä on kerralla opettajan huomioitavaksi. Mut jatkotasoilla ei tunnu olevan missään sitä vaaraa :D Ohjaaja antoi mun videokuvata ne liikkeet, pienet paineet siinä kuulosti kohoavan mut lähtipähän opit Kuopioon asti :) Terkkuja vaan Hanna, jos tätä luet :)

Verticalille sit lauantaina renkuloimaan. Tyylikkäästi hurautin bussilla ohi Kalasataman pysäkin ja reippaana käppäilin sitten Kulosaaresta sillan yli. Hiestä märkänä, kiitos rinkan. Verticalillakin oli kiva ohjaaja, jutusteleva. Ja koska minäki pälätän ni mikäs siinä :D Terkkuja Riikka sullekki, jos tätä luet :) Mulla oli niin paljon aikaa tuhlattavana ennen mun junaa takas Kuopioon ja Verticalille saavuinki runsaasti etuajassa. Vertical on ihanan valoisa ja tyylikäs, tykkään siitä värimaailmasta. Aikas lähekkäin oli sielläkin tangot. Renkaita oli 4, 2-3 ihmistä yhden kimpussa. Se tosin ei tuntunu olevan mitenkään liikaa, ainakaan näin aloittelijana.
vertical clubilta
Empäs oikein osais valita et kummassa paikassa kävisin jos vain toiseen saisi mennä. Rock the Polehan mulla on vielä testaamatta. Mutta koska mulla tuota Rorschachia on kerran kuussa vuoden ajan, niin ehdin varmasti käydä jatkossakin Helsingin tankosaleja nuohoamassa.

No mutta se siitä Helsingin osuudesta. Sunnuntaina, tänään, sain sitten lökötellä. Reipasta aloitekyvyttömyyttä ilmassa, mut treenaamassa kyllä käytiin. Tytöt halusi loputkin päästä tutustumaan meiän uuteen perheenjäseneeseen, eli rinkulaan :) Vedin sit omalla vielä rajallisella tempputietopaketillani tytöille pienen introtunnin. Uusia rakkauksia syntyi, mutta myös muutamia kirosanoja lensi ilmassa, kyllä se vaan nipistää ihan eri tavalla kuin tanko :D

Mamin pulla <3
Potaatti, mun kissa (lempinimi), palasi kans työttömyysvapailta arkeen viikko sitten, samalla ku mäki alotin uudet työt. Mä sanon, et seki oli työttömänä ku se asusti koko kesän Kuusamossa, ja sen aikaa mäki olin työtön. Vuosi sitten olin vaihdossa ja sen aikaa se oli kans Kuusamossa, sillo me puhuttiin et Pottuki oli vaihto-oppilaana. Me tehään kato kaikki elämän isot siirtymät kimpassa :P

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :D Sen verran mullaki tuota täytettä pyrstössä, että kyllä se hymy irtoaa jos satun vaistomaisesti nykäisemään alaosaa alemmas peittämään myös pakaran alaosan, jolloin yläosa alkaa elää sit ihan omaa elämää :D Joko mä totun siihen, että pakaraa näkyy enemmän ku shortseissa tai sit mä opettelen ompelemaan ja pidennän sitä lahjetta vähän alemmas. Muutenhan se sopii oikein jätte fint. Tyttöjen mielestä se oli semmonen "No OHO!"-vaate, vaikka periaatteessa enemmänhän siinä on peitettä ku shorsit+urheiluliivit. Mut anyhow, ihana se on, pitää laittaa kuvia sit joskus ku niitä on mistä ottaa :)

      Poista
    2. jee tosi hyvä, että on muuten hyvä! itku kyllä tuli ku tajus, ettei ne tissit ja persekään oikeen sovi tohon pukuun. ja mun mielestä olis just ollu hölmöä laittaa esim. joku toppi sinne alle *silmienpyörityshymiö* :D

      Poista
  2. Ohhoh löysin sun blogin;)

    http://goodmomentsonly.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, busted! :D
      Ahkera blogisti näytät sinä kyllä olevan :)

      Poista