Kaaos on toinen nimeni

Sotkuinen kämppä kertoo hyvästä elämästä.

Aivan. Jetsulleen. Mä olen valmistunut ja kohta varmaan laillistettukin psykologi, joten mulla on oikeus todeta näin. Piste. Se on totta, koska mä päätän niin.

Mä oon mielestäni siisti ihminen, pohjimmiltani. Sotkusta saa olla jos ei oo likasta. Siihen vedän rajan, mitään ei saa kasvaa missään. Paitsi kukkapyödällä. Karkeasti jaoteltuna tää kaaos on tulosta siitä, että mä oon aika vähän kämpillä, sit mulle tuli tänne lisää kamaa ja pahvilaatikoita vanhalta kämpiltä Jyväskylästä (alivuokralainen muutti pois joten hain loput kamani ja luovuin opiskelija-asunnostani), sitten tuli se stage kaikkine pahveineen, sit ei yleisesti vaan jaksa. Laiskako, vai mitä lie.

Ohan se elämä muutenki vähän kaaoksessa. On kiintopisteitä, mut käytyäni hiljattain Helsingissä ja tapasin niitä ns elämäni ihmisiä, niin tässä vertailussa sitä vähän kalpenee. Toisaalta tykkään ku mulla on niin monet ovet auki, useammat kuin heillä. Mut toisaalta avoimista ovista käy vähän vinkka ja voi tulla ajoittain kylmä. Toisinaan sieltä tuulee lempeä vire, joka tuo mukanaan uusia tuoksuja ja avoimista ovista näkyy kauniita maisemia. Liian filosofista? Mut näin mä sen nään. Mun ystävillä on niitä elämän "jumituksia" jo enemmän, on vakivirkaa(tai ylipäänsä töitä josta nauttii), vakimiestä (hehe), oma asunto, autoa, mut lapsia ei vielä kellään.

Kaaos luo uusia ideoita. Tässä kuvassa näemme uuden suomalaisen innovaation sitten  tiskikaapin - let me introduce you: keittiökaukalo! Sinne kätevästi putoilee kaikki tiskipöydän roskat. Kui kätevää! :D

Mun kämppä näyttää just siltä miltä mun elämäkin. Vähän on kaikki tavarat hukassa ja aina näe sitä mikä on olennaisinta. Toisaalta välistä yllättyy siitä, mitä tulee vastaan, ja löytää uusia puolia itsestään. Sillo ku elämässä on paljon menoa sen näkee asunnostakin. Ehdin olla kotona vain sotkeakseni.

Polttarikuosi

Blogia haluaisin kirjotella enemmän, mulla on tuhat ja yks ideaa mut en vaan saa siitä aina kiinni. Se Espanja, se on nyt tullu jokski ihmeen pullonkaulaks. On niin paljo kuviaki et väsyn jo käydessä niitä läpi. Tästä on tulossa kohta joku elämää suurempi asia, ja lopulta mä vaan roiskasen sen että saan sen tehtyä. Kehveli.

Jyväskylän opiskelijakämpän muutto part2

Kortepohjan katakombit eli häkkivarasto

Häkkivarastosta löytyy aina kaikkea outoa, tällä kertaa vastaan tuli pyörätuoli ja tippatelinekki oli. Mä niin rakastan tuota yo-kylän boheemia rappioromantiikkaa ja rentoa meininkiä. Voi että! Vaan mennyttä elämää se nyt on :)

Sinä viikonloppuna oli runsaasti ruokaa saatavilla, varsinki ilman mikroa ja paistinpannua.

Älkää ymmärtäkö väärin, mä kyllä siivoan. Enkä ole uusavutonkaan. Mä en vaan jaksa ehkä kirjottaa siitä, kuinka tein jotain niinkuin piti. Et hei kattokaa mua, mä osasin imuroida! Tai kokata. Ku on paljo hauskempaa ku elämä on silleen hitusen risasta ja voi kirjottaa niistä asioista, jotka on hauskoja ja vähän vinksallaan ja jotka saa ajattelemaan.

Mulla oli paska päivä tuossa joku aika sitten mut matkalla salille tuli vastaan tämmönen nainen joka oli sateessa  kietonu jätesäkkiin ittesä ja pieni aukko oli naaman kohdalla. Että ehkä jollain muulla voi mennä muaki huonommin, itte olin sentään limenvärisissä Hai-saappaissa.

Osaks tää on psykologista, miks tää luova kaaos on valloillaan. Mun äiti on niin hemmetin tarkka, ja eksä oli myös. Ainaista valitusta teit mitä tahansa. Sit ku pystyin niin sotkeminen oli suorastaan terapeuttista. Se ihana hiljaisuus, kun et oo siivonnu viikkoon tai vaikka kahteen, ja kukaan ei silti valita. Omassa päässä soi ällökellot, mut muuten saa tehä asiat omaan tahtiin. Parisuhteessa mä olin useammin se joka siivosi, ja nyt saa siivota vaan omia juttujaan. Mun ei tartte poimia kenenkään jarrutusjälkisiä boksereita lattialta. Ja mä kuulin, että fiksutki miehet saa ne jälet aikaan. Siis miten ihmeessä, oikeesti? Miehen ja naisen ahteri on tietääkseni niiltä osin aika samanlainen, miten se miehiltä unohtuu siistiä mut naisilta ei? (edit: mun eksällä ei ollu tätä ongelmaa mut kuulemani mukaan yliopistotutkinnon omistava mieskään ei välttämättä osaa pyyhkiä pyllyään, so what gives? Onks se se ku nainen käyttää paperia aina käydessään vessassa ja mies vaan käydessään kakkosella, ni se paperin käyttö on jotenki vieraampaa? Voiko seki olla semmonen skillssi mikä ei oo kaikilla niin korkeella? o.O )

Mut on tää jo vähän liikaa, tää kaaos. Mut erilaista ainaki näin blogimaailmassa, oon tottunu näkee joka blogissa niin sileetä pintaa. Ehkä vähän riskaabelia ku joku voi vetää tästä liian pitkällisiä johtopäätöksiä mun kyvyistä ihmisenä. Toisaalta en jaksa välittää, koska mä tiedän kyllä missä oon hyvä ja missä en. Elämä ei ole niin vakavaa. Jos vaakakupissa on siivoominen ja toisessa riennot, ni aina valitsen sen elämän, koska onnellisuus ei tasan tule imurista. Ollaksesi omasta ja toisen mielestä hyvä ihminen, täytyykö vaatteiden löytyä kaapista kauniisti viikattuna, vai oletko oikeasti onnellisempi vähemmän kontrollin keskellä vaikka löydätkin päällesi laitettavat vaatteet kaapin sijaan sohvan nurkasta?

Nyt oon taas lähössä stageilee, tällä kertaa biitsille. Ah, jeah! Ja taas se on pois siitä suunnitellusta siivoamisajasta, mut blääh, menkööt :) Nauttikaa elämästä, hiekanjyvistä ehtii huolehtia toisenaki päivänä :)