Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

torstai 26. joulukuuta 2013

Merry Christmas!

Tämän joulun mausteena toimi siis vaihtarikaveri Texasista. Joshiin eli Jussiin ootte tutustunu jo mun kesäisissä postauksissa. Jussi on ollut nyt Suomessa puoli vuotta, Tampereella, opiskelemassa Venäjää. Suomalaiset ei kuulemma suhtaudu kovin kivasti Venäjän opiskeluun, aika moni tulee päin naamaa sanomaan, että vihaa Venäjää. Mielenkiintosta. Ymmärrän kyllä sinänsä miksi, mut onhan se vähän tökeröä haukkua toisen pääainetta. Alkoholikulttuuriin se on kans jo tutustunut, mut vähän se silti ahdistaa, kun juoppoja tuntuu olevan joka kulmalla. Pimeys meinaa ottaa osansa ja hinnat on korkeet, mutta luonnosta se nauttii, raikkaudesta.

Mutta se siitä! Olin siis ensin Helsingissä koulutuksessa, ja hyppäsin yöjunaan. Josh hyppäsi kyytiin Tampereelta, ja ajeltiin yö Rovaniemellä, jossa mun vanhemmat oli vastassa. Käytiin moikkaamassa Joulupukkia. Jonotkaan ei Joulupukin pajakylässä olleet pahat, potentiaalia olis varmasti ollut mut vartissa selvittiin :)
Pukki omassa pajakylässään. Ihana, söötti vanha mies <3. 
Sanoin pukille, kun tuossa istuttiin, että "You're so sweet!" Oletan sen lisänneen lahjasaldoani merkittävästi ^^
Ehtihän se pukki meitä vastaan jo junalle!
Pajakylä on niin ihana paikka. Tykkään ihan hirveesti. Siellä on aina niin ihana tunnelma, huolimatta turistimääristä.








Jussi postittaa Joulupukin postista vanhemmilleen.

Kirjeitä Joulupukille maailman eri kolkista.




Sieltäpä sitten huristeltiin Kuusamoon. Maanantaina kävin vielä vähän jouluostoksilla meidän hypermegamarketeissa. Jussi piti viedä jouluaterialle Heseen.

Siinä on mitä Jussi söi. Ja hamppari vielä. How lovely :D

Pottu on koko tän kaks viikkoa taas kytänny lintuja ja oravia, ihan väsyksiin asti.

Mä tein päästä keksityn proteiini-raakasuklaa-mössön. Tuossa kupissa se näyttää ihan maksalaatikolta...

Mutta yllättävän hyvää oli!! Riisiprodea, munaa, perunajauhoa, kookosöljyä ja suklaajauhetta ja suklaasteviaa.
Kuusamo on näitä Suomen ehdottomia lumivarmoja alueita. Varmemmin meillä on lunta kuin mitä esimerkiksi Rovaniemellä, saatikka Kemissä ja Torniossa. Silti ei olla Lappia hallinnollisesti, mutta kaikin muutoin kyllä ollaan. Tällainen näkymä oli mun mummolan huoneestani:



Laitetaan joka vuosi meiän sisäänajomäkeen kynttiläkuja. Tässä Jussi auttaa äitiä sytyttämään kynttilät.



Kylätoimikunnan Amerikan tyylinen "Tarvitsemme sinua!"-ilmoitus :)


Äitin kesäkeittiö


Jussillehan piti sitten opettaa, miten lumitöitä tehdään. Ensin otettiin käyttöön kola. Pihat oli jo siistitty, niin keksittiin sitten, että Jussi tehkööt lumihankeen kehän. Tuumasta sitten toimeen.
 Sinne se Jenkki puskee, lumihankeen. Kolan käsittelykin on yllättävästi ihan taitolaji, mutta sen onneksi oppii aika nopeasti. Jotain hahmottamistaitoja lumen kanssa touhuaminenkin vaatii, ei teksasilainen heti hahmota, miten sitä käsitellään ja minne sitä kannattaisi työntää.

Sit hiottiin yksityiskohdat lapiolla.



 Kipusin yläkertaan ottamaan kuvia. Siellä se poika hikoili :D

Kovan työnteon jälkeen siirryttiin sitten leikkiosuuteen. Meillä on pihapiirissä kohtalaisen pitkä mäki,  jossa ehtii saada ihan hyvät vauhdit. Tässä on poika ensimmäistä kertaa pulkkamäessä.
Siinä se poika miettii syntyjä syviä, ufolla. Ennen kuin lähtee matkaan.

Siellä mennään!
 Jussilla on joku outo fiksaatio Home Alone elokuviin. Katoin sen kanssa ykkösen ja vitosen, ja sitten kun se pyysi kattomaan vielä kolmosen, kävi ilmi, että se on kattonu ne kaikki jo 4-5 kertaa tässä kuussa. No siihen loppu mun kohteliaisuus, ne on hyviä leffoja mut enough is enough ja katoin sitä kieroon samalla ku kieltäydyin. Toistelkoot niitä vuorosanoja ihan ilman minua :D No oon mä silti joka ilta pätkittäin kattonu, ku oon Jussin huoneen lattialla venytelly. Oon ollu ahkerana spagaattivenytysten kanssa tällä viikolla.
Ulkosauna
 Jouluaattoon kuuluu olennaisesti kirkko. Ollaan säännöllisiä kirkossa kävijöitä: joka joulu, like clockwork! Ja kyllä, olin niin tahditon, että kuvasin kirkossa :D Alla siis kuvatodistetta Jussin äidille, että kirkossa oltiin :)


Jussihan ei ole uskonnollinen, mutta ei ole hennonnut kertoa sitä äidilleen. Käylän kirkko kyseessä.

Kirkosta tultua Jussi lukea luikautti meille ekan kappaleen jouluevankeliumista.

Tässä pikkuinen video, missä Jussi demonstroi Texasilaisen kykyä laskea mäkeä ja kaatua yhdellä matkalla 3 kertaa. Sitten luetaan suomea, ja lopuksi tiputetaan lumipallolla lunta katolta.

Jussin vanhempien mielestä sillä on outoja kavereita ja tässä olettamuksessa olen kuulemma se lippulaiva kaikkine tankotansseineen. Kerroinki Jussille, että mun blogin kautta jokunen suomalainen tankotanssija sen saattaa tietää. Mikä julkkis! :D

Mulle tässä Jussin vierailussa on taas kirkastunut, miten hirveen tärkeänä mä pidän terveellistä elämää. Kirkkain silmin se söi kaakaota toissapäivänä ja väitti sitä terveellisimmäksi ruuaksi ikinä. Sitten ku me väitellään näistä jutuista, mulla häiritsee ihan hirveästi, että se tuntuu oikeasti luulevan, että hän on terveyden perikuva, vaikka syö pelkkää sokeria, kovaa rasvaa ja höttöhiilaria, eikä yhtään kasviksia tai hedelmiä, eikä edes vitamiinilisiä, koska mehusta saa kuulemma kaiken tarvittavan. Voisin sietää sen, jos se sanois, että hän tietää olevansa vähän huonoilla teillä, mutta mun järki meinaa lentää ikkunasta kun se tosiaan on sitä mieltä, että hyvin menee.

Texasilaisen kontribuutio meiän jouluun: Jos annat kortin, se tulee kuusen oksille. Noin muutoin Jussi oli sitä mieltä, että tämä oli joulumaisin joulu mitä hänellä on ikinä ollut.


Seuraavien kuvien sukat on mun mummon tekemät. Näitä on muutamat vanhat parit meiän uunin päällä, ja sitten näin näitä kotiseutumuseossa, johon on kerätty vanhoja talonpoikaisesineitä ja rakennuksia 1800 ja 1900-luvulta. Pyysin sitten mummolta näitä joululahjaksi meille molemmille, ja se vähän äkisi, että ne on vaikeet ja pitäisi opetella. No mummolla ei onneksi ole kauheesti ajasta uupeloa, joten ei muuta ku sukkapuikot laulamaan! :)

Siinäpä sit oltiin, sukkinemme. Huomautan, että omien sukkieni alla on housut, ja sanon tämän siksi, koska mun jalat näyttää tuossa kuvassa ihan ekstrajoulukinkuilta :D


Oon myös nyt niin vanha, että sain lahjaksi pinkit Reinot, ja olin ihan tyytyväinen :D Ostin myös Helsingistä itselleni lahjoja, jotka äiti paketoi. Ostin siis muillekkin, mutta kerta ostin itsellenikin niin sama se oli laittaa kuusen alle, ja itse asiassa niitä aukoessani olin jo unohtanut osan. Joten täydestä meni :D Ja itse olin tilannut yhden lasten ja nuorten kognitiivisen terapian työkirjan, ja sitä oon nyt tosissani opiskellut, koko kirja on kohta täynnä merkintöjä! Oon jopa vähän ylpeä itsestäni, en oo pitkään aikaan osannu tälleen opiskella.


Pottu sai lahjaksi karvaisen ketun vähän raisumpaa leikkiä varten. Jussille minä annoin lahjaksi poron taljan. Löysin sen netistä halvalla ja Jussi olisi ostanut sen itse kalliimmalla jostain. Pottu, kissa, meni ihan bananas tuosta taljasta ja se ei ois millään saanu siitä tarpeekseen. Lahjakateus oli käsin kosketeltavissa, naamasta näki, että pieni oli sitä mieltä, että nyt taisi mennä pukilla lahjojen saajat sekaisin!


 Pitänee ostaa joskus tuolle reppanalle ihan oma talja nuuskittavaksi ja pyörittäväksi. Tartte sitten kuikuilla vieraisiin taljoihin :)


Tänä jouluna ylitin itseni ruokapöydässä. Muistan lapsena olleeni nirsompi syömään, mutta jo nuorena koulutin itseni tahallani banaaneihin ja paprikaan. Inhosin yli kaiken jouluruokia, osaksi siksi, että olin ihan hirveä stressivatsa ja joulu aina jännitti, joten ahdisti kun jatkuvasti oltiin syömässä ja ruoka ei miellyttänyt. Nyt aikuisiällä koen vaikeuksia tosissani vain homejuuston kanssa. Nyt sitten otin sitä uhallakin haarukalle köntin ja söin menemään. Kinkun kanssa se oli jo ihan hyvääkin, yksistään vähän turhan tujua. Mutta alas meni! Victory!


 Me ei olla kauheen tyylilyylejä. Maalaisjoulu, jossa ei monikaan väri tai esine kohtaa toisen kanssa. Kankaatkin on ties kuinka vanhoja. Mut tunnelmallista se silti on.



Kaikkien blogeissa on aina kynttilälyhdyn kuva. Tässäpä tämä pakollinen osallistumiseni siihen aiheeseen.

Semmosta joulua :) Välipäivinä oltas kyllä tehty kans juttuja, mut lämpötilat tippu ja tuuli koveni. Tämän takia maasta tuli jäistä ja vettä tuli taivaalta vaakatasossa. Jotenka ei sitten voitu pilkkiä tai käydä hiihtämässä.

2 kommenttia:

  1. Hmmm, saako kysyä, että oletteko siis tuon Joshin kanssa ihan vaan kavereita vai miten? :D

    Tuo mummolan huoneen ikkunasta ottamasi kuva on tavallaan kaunis, mutta jotenkin ahdistaa tämmöistä kaupunkilaistyttöä :D. Tuo lumen valtava määrä ja se että ollaan ei-missään... jos olis kesä, ei ehkä ahistais, mutta kun tietää että on kylmä ja pimeä niin oleminen keskellä ei-mitään jotenkin ahdistaa mua :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Josh on varmaan selkein mieskaveri ikinä, ei epäilystäkään. Ei kestäisi meidän kummankaan mielenterveys toisiamme tämän pitemmälle tai syvemmälle :D

      Mä oon niin tottunut näihin erämaisemiin. Pienempänä muistan kun pelotti kulkea mummolan ja mökin väliä pimeällä, mutta otin aika rohkeasti itseäni niskasta kiinni ja totutin itseni väkisin siihen yksin pimeässä tarpomiseen. Kaupungissa on omat herkkunsa, mut tämmösessä luonnon keskellä olemisessa myös, ja sitten kun tulee tutuiksi paikkojen kanssa, ne ei enää pelota vaan alkaa jopa nauttia :) Mut ymmärrän kyllä, ja muistan myös, miksi tottumattomalle se voi tuntua vähän hurjalta :)
      Ja tuossa kuvassa näkyvä tie on 5-tie, sitä vaan suoraan semmoset 800km niin päätyy Helsinkiin, eli ihanhan tässä ollaan baanan kyljessä kiinni :D

      Poista