Pientä laittoa

Nyt se on valmis. Nimittäin tuo ilmarengas, tai rengastrapetsi. Tosin todettakoon, että minkään pakko-oireisen OCD-henkilön rinkulaksi tuosta ei nyt ole, kun pinkki teippi loppui ja vedin tuon yläosan pelkällä valkoisella. Ja paikoitellen nuo teipit menee vähän epätasaisesti. Vaan tästä huolimatta, musta se on tosi nätti. Vielä en kylläkään ole päässyt sen kanssa tositoimiin, vähän pelottaa jääkö siihen jo housutkin kiinni, kun niin tehokasta on tuo tennisteipin pito. Tulee sitten vähän erilaista viihdykettä, jos turhan grippinen rengas hoitaa itse sen esiintyjän riisumisen.

Tämmösillä sen siis teippailin. Kivan tuntuinen pinta, vähän kiiltoakin, ja mitään liimaa ei ole käytössä.
Hintava ratkaisu, enkä tajunnut itsekään sitä ensin, koska ostin näitä teippejä kahdessa erässä. Kyseessä siis mailojen varsien teipit.

 Google+ ja blogger toimii näemmä yksiin kohtalaisen kätevästi, mutta vaihtelevasti. Sen myötä kuvien saanti kännykästä blogiin helpottuu. Tuollainen omituinen kuvapläjäys kuitenki ilmestyi pyytämättä valikkoon. Weird shit... :D

Tää viikko alkoi sitten ajatuksella "vaihtamalla paranee". Kyllästyin mun ala-asteen peruja olevaan pyörään ja ostin aikuisten ihmisten pyörän. Tai kyllästyminen on ehkä sanana vuoden aliarviointi. Viimeinen niitti oli se, kun nyt renkaat on tyhjentyneet jatkuvasti ja aloitan aamut pumppaamalla eturenkaan. Muutenkin se vanha on hirveän raskas, tuntuu melkein kyykkytreeniltä ku sillä polkee ja poljen myös alamäkiin. Saan tuon uuden pyörän torstaina. Oletan, että nyt kun on 27 vaihdetta ja superkevyt rakenne ja ohuet renkaat, niin tuo varmaan sitten polkee itse itsensä ylämäkiin. Oon oikeestaan kurkkuani myöten täynnä pakonomaista hyötypyöräilyä, mut kun ei tässä vielä autoonkaan asti rahat riitä, niin lähdetään sitten tällä linjalla. En malta odottaa päästä tuolla huristelemaan. On kuitenkin aika selkeetä, että tuo ottaa aikansa oppia, nuo vaihteet on niin erilaiset kuin vanhassa, lahkeet pitää kietoa ettei ne jää kettinkeihin ja mitähän kaikkea vielä olikaan... Vaan mähän rakastan haasteita!

Ohan tässä jotaki reenailtukki, tuossa ylempänä testasin tuommosta olkapääjäykän ihmisen suljettua skorpparia. Oon nähnyt, miten tuossa asennossa saadaan taivutusta aikaan ylispagaattiin asti, siis yläkroppa pysyy koko ajan tangon etupuolella. Ei tässä mun versiossa ole kuitenkaan vielä semmosta pelkoa olemassa, että liikaa venyisi.

Viikonloppuna kävin yhden Kuopion tankotytön kanssa Jyväskylässä tankoilemassa ja ostamassa sieltä 3 käytettyä stagea halpaan hintaan. Siis niinku oikeasti halpaan. Omastani tulee jokin meiän porukan esiintymistanko tai sitten vien sen mökille. Kaverit taas sai tätä kautta ekat omat tangot. Tuossa ylempänä kuvassa ne on pakattuna pakuun. Ihmettelen tuota kuvaa, kun siinä kaikki näyttää niin pieneltä. Nuo fitpole staget on ihan valtavia. Me kun niitä sitten kahestaan kaverin kanssa raahattiin niin kyllähän siinä hiki tuli, huh huh.

Ostettiin pienet söpskät nokkakärrytki Biltemasta. Fitstageihin niistä ei ollu mitään maailman apua, mutta siihen mun kesällä hankkimaan X-stageen nuo tulee olemaan korvaamattomat. Oispa vaan tajunnu jo kesällä hankkia nuo.... Ihan must have, sanoisin että stage-tankoilijan paras ystävä!

X-stage on niiiiiin paljon kätevämpi siihen stage-tarkoitukseen, koska sitä voi liikutella, tarvittaessa yksinkin jos siirtää esim vaan varastosta autoon. Fitstage taas on kätevä kun jalusta ei irtoa lattiasta, niin voi tehdä lattiajuttuja. Se myös ehkä heiluu vähän vähemmän. Mutta sitä ei kyllä pirukaan halua liikutella, valtava ja painaa ihan sikana.

Tätä mielestäni kohtalaisen höttöistä tekstiä kirjotellessani Pottu piti mourukonserttia hyllyn päällä. Se tajus nyt vasta ekaa kertaa haluta tuonne ylös. Ilmeisesti näkymät oli niin hienot, että meni reppana sekaisin kaikesta kokemastaan :D

Äkkiä menee cowboy-hattu valkoiseksi, ku tarpeeksi saa osakseen Potun jakamatonta huomiota. Rajatonta rakkautta.