Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

maanantai 15. huhtikuuta 2013

First ever: tankotanssikeikka

Ja näin on viety minulta sitten tankotanssiesiintymisneitsyys. Se nyt ei ehkä säilyttämisen arvoinen ollutkaan, eikä sitä kannattanut säästää täydelliseen hetkeen. Hyvä vaan kun on ohi ja kokemusta rikkaampana, ehkä kohti seuraavia keikkoja.

Siis mullahan oli yllättäen tosi hauskaa! Esiinnyttiin Kuopion Passionissa ja ennen keikkaa meidät stailattiin Studio Alexissa, joka lähti meitä ikään kuin sponssaamaan. Siinä pääsin minäkin fiilikseen mukaan, vähän semmonen maailmantähtifiilis kun stailaaja tuli mukaan keikkapaikallekin kohentamaan meidän kampauksia pitkin iltaa. Oli tosi siistiä, kun ei näytä niin itseltään ja on tavanomaista pyntätympi. Tosi ihanat kampaukset saatiin kaikki, ainakin omasta mielestäni, ja jo pelkästään tuon stailauksen takia melkeinpä kannatti suostua tähän touhuun :D

Meikattu


Päästin Passionin Vip-tiloihin ja siellä olikin ihan kivat oltavat. Kukaan porukasta ei tietääkseni ole tankotanssin merkeissä aiemmin esiintynyt, ryhmänohjaajasta en nyt mene takuuseen. Mutta jännitys oli suorastaan käsin kosketeltava. Tankotanssi tuo ihan omanlaisensa stressin esiintymiseen. Tavanomaisessa tanssissa saa pelätä ehkä kaatumista, tankotanssissa saat pelätä päällesi tippumista ja on siinä ihan omanlaisensa norsulta näyttämisen hetki, jos pito karkaa ja tempusta tulee semmoinen notkahdushorjahdus. Tai vaikkei putoaisikaan, niin kaikki akrobaattiset touhut ei ehkä vaan onnistu.



Treenausvaiheessa meinasi vähän hirvittää, kun toisille joku villimpi ja vaikeampi juttu on mielekkäämpää ottaa osaksi ohjelmaa, kun taas itse pitäytyisin niissä varmoissa ja huolitelluissa, jotka näyttää kyllä hienolta kun osaa ne hyvin toteuttaa. En mä sitä, että koko esitys pitäisi pelkkää palomiespyörähdystä tehdä. Nyt tehty koreo oli aika passeli itsellenikin, omassa biisissäni olleiden tyttöjen kanssa päästiin hyvään yhteisymmärrykseen ja homma sujui tosi hyvin. Mulla kun ei ole minkäänlaista esiintymiskokemusta entuudestaan ja on ihan eri suorittaa liikkeet treeneissä kuin jännityksessä yleisön edessä, niin tuntui se aika kynnyksen takana olevalta asialta koko esiintyminen. Siihen sitten luottaen, että en tunne Kuopiosta ketään ja yleisökin on varmaan ihan kännissä ja mikä tahansa lyllerrys näyttää niille hienolta.
Hauska kuva, missä mun suu on!? :D

Oma kroppa oli vähän nestepöhösen olonen, mutta yksi kiva pikku pointti oli minkä huomasin. Ei paljoa haitannut omaa keskivartaloa ja jalkoja paljaana esitellä, ei vaikka suurin osa muista tytöistä on tosi hoikkia. Ikä tuo varmuutta, vissiin. Ei selvästikään jaksa itteään sättiä ja käyttää energiaa piilotteluun, niin kuin joskus ennen. Sitä paitsi, se miten itsevarmasti kantaa itseään merkkaa paljon enemmän kuin se kuinka monta kiloa kantaa.

Kai se on vähän väistämätöntä, että kaikkeen tottuu. Ei kai sitä kukaan jaksa aina olla menossa harrastamaan ja joka kerta funtsia niitä vaatteita ja paljonko näkyy pintaa, kun on paljon jännempiäkin asioita mietittävänä. Sivuseikka, johon korkeintaan lajia strippaamiseksi luulevat kiinnittävät ylenpalttista huomiota.
Tämä oli pitkään ainokainen kuva, mikä minusta on tekemässä tangolla jotain.

Editoin meidän treeneistä ja siitä ainokaisesta keikkatallenteesta tämmöisen pätkän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti