Flowin' around

I can has them greateszzzzt harjoittelupaikka of all time!

Tekis niin mieli kertoa siitä lisää, mutta päätin pitää sen blogini ulkopuolella, koska kunnioitan sitä liikaa. Myös ammattiani ja omaa itseäni, sillä tuossa paikasssa jos jossain on niin paljon vaitiolosäännöksiä, pelkästään sen alueen valokuvailuun ulkoapäin tartteisin jonkin sortin luvan.

Viihdyn ihan sikahyvin, ihmiset on olleet ihania, vaikka minua onkin varoiteltu siitä, miten sekaan mahtuu kaikenlaisia haastaviakin persoonia. Asiakkaiden mielenkiintoisuudesta riittäisi kerrottavaa loputtomiin! Ja olen hädin tuskin nähnyt vielä yhtään mitään. Pääsin sellaiselle uudelle osastolle, jollaista ei vielä tässä maassa ole aiemmin ollutkaan ja saan tutustua tarkemmin sen ansiosta mm psykopatiaan. Onnekseni en voi myöskään välttyä toiselta psykologian lempparidiagnoosiltani, psykooseilta. Tulen kyllä kehittymään ammatillisesti niin paljon tämän kevään aikana. Ehdin jo ensimmäisenä päivänä kysyä saako sinne jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta vielä on liian aikaista sanoa. Ja tohtorointi kiinnostaa entistä enemmän, tuolla kun sitäkin arvostetaan paljon.

Pönötystä. Semisti asiallisena kohti ekaa työpäivää.

Pukeutumisesta ei tarvinne niin murehtia, siellä on porukka rennosti huppareissakin. Ihmisten mielestä mun hiukset on yhäkin punaiset, itse taas olen katsellut että violettiakin löytyy.. Mut jos tavaramerkki on kerta vielä tallessa niin mikäs siinä! Ja sanoivat, että ollaanko meidät hiusten perusteella paritettu, mut ja mun ohjaajan, kun kumpiki on punatukkaisia. Psykologitiimissä on myös kolmas, vielä kirkkaampi, punatukka. I'm not alone! I can be me!!!!!

Erikseen vielä mainittava miten kerrassaan lovely meiän henkilöstöruokala on. Saan opiskelijahintaisen ruuan, johon saan ottaa kaikkia tarjolla olevista ruuista, ja santsiakin saa. Ei tartte laskea lihapyöryköiden tai kauhallisten määrää. Leivän päälle on makkaraa, vihanneksia ja juustoa. Tänään oli salaatissa kananmunaa ja lohikuutioita. Raejuustoakin oli tarjolla. Jälkiruoka kuuluu hintaan, kuten myös kahvi _ja_ joku toinen jälkkäri. Eiiii voi käsittää! Toisin sanoen, kaikki lihomisen edellytyksen on todellakin olemassa. Ensimmäisenä päivänä otin pääruokia vähän jokaista, mutta kertaakaan en ole ottanut mitään kahvipullia tai munkkeja. Eilen kyllä ihailin niitä kaukaa, semmoisia täydellisen pyöreitä ja kuohkean näköisiä ja oikein komeasti kimalsivat siinä tarjottimella...

Sitten valtakunnan toisiin uutisiin. Niin kivaa kun täällä Kuopiossa on olla, ainoa asia mikä ei ole natsannut on kuntokeskukset ja tankotunnit. Olen käynyt kahta kokeilemassa. Ensimmäisessä on hieno sali ja siellä käy mun kaveri, mutta tuntitarjontana on perusjumppaa. Toisessa on kaupungin ainoat tankotunnit, mutta heikompi sali ja muutenki laimeempi tunnelma. Ja se tankosali... Kyllähän mä tiesin ettei Ready.Set.Polen! voittanutta ole, mutta tämä Kuopion sali on tosi ahdas, pimeä ja surkean näköinen. Olin niiden korkeimman tason tunnilla ja siellä oli kyllä vauhtia tekemisessä. Olen itse tykännyt kun liikkeisiin pureudutaan tarkemmin ja saa tarkempaa opetusta. Ei tämäkään opetus huonoa ollut, ei vain niin ammattimaistakaan kuin mihin olen tottunut. En toki sitä odottanutkaan. Osasihan ne siellä jo vaikka mitä, hanspringiä harjoiteltiin mm. En koe itse moista edes järkeväksi ennen kuin oikeasti osaa asiansa, kun tiedän miten siinä voi loukkaantua ja selkä ja kädet kärsiä jos liikkeeseen hypitään ja rojahdetaan alas. Kautta linjan siellä myös invertoitiin ottamalla askelta ensin, mikä on kans ihan hirveätä nikamille. Lämmittelyissä tuli kyllä lämmin, mutta selkää ja olkapäitä ja ranteita ei huomioitu tarpeeksi ja tommoisten raskaiden koikkaloikkaliikkeiden opettelun jälkeen tiesi selkäni kyllä jo illalla että sitä on nyt kaltoin kohdeltu. Runsaasti tuli kyllä erilaisia liikkeitä, ja tulin pusketuksi mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jos itse pidän huolta omasta terveenä pysymisestäni niin varmasti tulee kyllä opittua kaikenlaista.

Samaisella salilla kokeilin myös TRX-tuntia, ja vitsi se oli rankkaa! Sitä opetti mies, ja silloin kyllä tietää saavansa kunnon rääkkiä. Olin jo kääntymässä pelkäksi kertakortteilijaksi, mutta ehkä tuolla salilla on jotain tarjottavanaan sitten kuitenkin.

Sit sain vihdoin älypuhelimen! Oli jo aikakin, vanha puhelin on sekoillut jo vuosia, enkä ole pitkään aikaan nähnyt kuka mulle soittaa. Vastaan vaan oletusarvoisesti iloisella "moi"lla, mut se on vähän hämmentävää jos soittaja onki sitten puhelinmyyjä...

Viikonlopuksi lähden Helsinkiin kaverin valmistujaisiin. Voisi sanoa, että elämä hymyilee. Enää puuttuu se mies, joka tulee pilaamaan tän kaiken. Ja unirytmin jos vielä saisi sopimaan oravanpyörärytmiin. Olen yöpöllö, ja yöpöllö ei kovin mielellään huhuile 6.30 aamusta... Eikä oo myöskään hauskaa vahingossa torkahtaa töissä kesken asiantuntijaluennon...