Das eka wiikendi Kuopiossa

Muutto is done.

Semmoinen pieni haikeuden siemen tuntui kun näin miten mun vanha kämppä siistiytyi tavaran vähetessä. Ois kait pitäny pitää sitä vähän väljempänä jo aiemminkin. Mutta hyvillä mielin jatkoin kuitenkin elämääni eteenpäin, tai jäähän se mulle alivuokrattuna vielä omiin nimiin. Saas nähä.

before

vanha mutta valostunut

Lilliputtikeittiö. Laitat yhden astian pöydälle, niin kaikki tila on mennyt. Ja miniuuni <3....

Muuttopäivä paketoitiinki sitten hienoon ravintolaan, jossa kylläkin minä ja mun vanhemmat näytettiin niin hikisiltä junteilta kuin vain ikinä pystyy. Pitkä päivä se kuitenki oli, ja näkyi olemuksesta, että tuli hikoiltua ja vietettyä aikaa pölysten pahvilaatikoitten seassa ja vanhaa kämppää siivoten. Taisin syödä elämäni ekaa kertaa puoliraakaa lihaa, ja se semisti pehmeä veren maku, sehän oli varsin makoisaa :P Päätettiin päivä käymällä hotellissa saunassa. Siellä äiti savusti pari venäläisnaista ulos heittämällä ihan jumalattomat määrät löylyä. Melkein hävetti siinä vieressä kun toinen viskoo kymmenennettä kauhallista vettä kiukaalle putkeen, useampaan eri otteeseen, kun ne naiset katsoi siinä vieressä ja ilmeet kävi tuskaisiksi. Ne oli siellä selällään makoilemassa kuin rauhallisessa kylpylässä ennen ku me tultiin. Kaiken lisäks äiti on niin levoton ettei se jaksa saunassakaan kauaa istua, vaan lähti tyyliin minuutti sen jälkeen ku ne venäläiset luovutti. Ihan ku ois vaan vittuillakseen käyny tyhjentämässä sen saunan :D Eikä se ite tajunnu tätä tilannetta ollenkaan, höpisi vaan että kun ne naiset ei ollu osannu saunaa käyttää...

uusi kohtaa kaaokseni

mahtuu mahtuu!

Joko sanoin, että Kuopiossa kämppä on aivan ihqu daa? Miten ei voi käsittää, että astiat saa heti pois silmistä tiskikoneeseen... Alakerrassa on Sale, kävin siellä jo ekana iltana lökärit jalassa. Menetin myös viikonlopun aikana induktioliesineitsyyni, ja ihan niin kuin se varsinainen neitsyys, niin aika kömpelöä tämäkin oli. Ei oikein tiennyt onko tässä oikeat välineetkään pelissä. Paistinpannu ei ehkä ole oikeanlainen, näin päättelin, mutta sain mä sen lopulta kuumaksi. (heko heko...)

Äiti ja iskä lähti lauantaina takas Kuusamoon ja minä jäin sisustelemaan. Tangon kanssa tappelin hyvän tovin, sen kasaaminen pisti hieman haastetta. Viimeksi sen kasasi mies, mutta kyllä se näin yhden naisen voiminkin saatiin pystyyn, että suck on that! Oon melko ylpee kyllä, sain sen tosi tarkkaan suoraanki.

Sunnuntaina kävin sitten kaveripariskunnan kanssa tutustumassa yhteen kuntokeskukseen. Liikunta on ollut nyt vähissä tän muuton ja pakkailun ja uuden vuoden takia. Mennyt syksy oli mulle poikkeuksellinen, ei tainnut jäädä montaakaan treeniä välistä mitä olin suunnitellut, niin innostunut olen nykyään tuosta liikkumisesta. Ihan amazing, ja ennen kuulumatonta. Nyt sitten vaan rytmistä kiinni täälläkin savossa ja eiköhän se taas siitä. Tosi nätti ja kiehtovan oloinen tää kaupunki. Paljo vanhoja rakennuksia ja kivoja pieniä sivukujia. Ihan mielellään täällä käppäilee ja kattelee ympäriinsä. Toisaalta haluisin nähdä heti kaiken, toisaalta haluan pitää sen tuoreena, vähän niinku yllättyä aina uudestaan jostain kaupunkilöydöksestä.

Kissa kävi heti kaikki kolot läpi, tässä todisteet uunin aluksen tutkimisesta yöllä.

juurikasvuinen ja haalistunut

tummunut, tylsistynyt mutta kiiltävä

Huomenna onkin sitten ensimmäinen työharjoittelupäivä. Ihan niinku kunnon pikku harjottelijan kuuluukin, oon katsonut vaatteet valmiiksi ja värjäsin hiukset. Niistä tuli niin tummat, että tuntui kuin osa mun identiteettiä olisi valunut sinne viemäriin sen värin mukana. Mutta ehkä mä palauttelen sitä punaisen hehkua vielä tässä. Oonpahan nyt sitten asiallisen näköinen, jos ei muuta. Mikäli se nyt siitä oli ikinä kiinnikään. Oon ollu punahiuksinen nyt jo yli kolme vuotta. Ensin en ajatellu et se ois mun juttu mut sit siitä tuli osa mua. Se myös vähän symboloi sitä mun persoonana pysymistä ja taistelee tätiytymistä vastaan, mikä ois muutoin ammatilleni luontaista. Värjääminen tuntui hieman häviöltä, mut toisaalta tää on ehkä enemmänki kompromissi tää nykyinen väri. Kuva vähän huijaa, ei se noin synkkä oikeasti ole, vaan enemmänki semmonen punaruskea, jossa se hehku näkyy paremmin hyvässä valossa.


Valmiiksi on myös pakattuna töihin muki, jonka sain vaihtoyliopistosta. Korvaan sen heti kun vain löydän jonkun tökerön psykologivitsimukin. Ja myös ituhippihifistelytee, eli pakurikääpätee on messissä.

Mutta jännitä mulla ei. Innolla odotan! I'm ready, bring it on!