"A professor stood before his philosophy class and had some items in front of him. When the class began, he wordlessly picked up a very large and empty mayonnaise jar and proceeded to fill it with golf balls. He then asked the students if the jar was full. They agreed that it was.
The professor then picked up a box of pebbles and poured them into the jar. He shook the jar lightly. The pebbles rolled into the open areas between the golf balls. He then asked the students again if the jar was full. They agreed it was.
The professor next picked up a box of sand and poured it into the jar. Of course, the sand filled up everything else. He asked once more if the jar was full. The students responded with an unanimous “yes.”
The professor then produced two cups of coffee from under the table and poured the entire contents into the jar effectively filling the empty space between the sand. The students laughed.
“Now,” said the professor as the laughter subsided, “I want you to recognize that this jar represents your life. The golf balls are the important things–your family, your children, your health, your friends and your favorite passions–and if everything else was lost and only they remained, your life would still be full.
The pebbles are the other things that matter like your job, your house and your car.
The sand is everything else–the small stuff. “If you put the sand into the jar first,” he continued, “there is no room for the pebbles or the golf balls. The same goes for life. If you spend all your time and energy on the small stuff you will never have room for the things that are important to you.
“Pay attention to the things that are critical to your happiness. Play with your children. Take time to get medical checkups. Take your spouse out to dinner. Play another 18. There will always be time to clean the house and fix the disposal. Take care of the golf balls first–the things that really matter. Set your priorities. The rest is just sand.”
One of the students raised her hand and inquired what the coffee represented. The professor smiled. “I’m glad you asked.
It just goes to show you that no matter how full your life may seem, there’s always room for a couple of cups of coffee with a friend.”
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tuossa on kyllä aiemmin ollut kahvin sijasta olut, mut tuli näköjään poimittua tämmönen ei-K-18-versio. :D
 |
| Wihiiii!! (laittaisin lähteen, mutta tämä vaan löyty koneelta, ei mitään hajua mistä tullut) |
Itse oon tässä vähän miettinyt myös tätä blogia. Luen vapaa-ajallani tosi paljon erilaisia blogeja ja ajattelin toisaalta vähän pitää hauskaa eri blogityyppien kustannuksella, mutta veikkaan omani kulminoituvan eniten tuon treenaamisen ympärille, sitten lopulta. En ole kuitenkaan mikään erityisen guru juuri missään, ainakaan omasta mielestäni, joten mitään sen hekumaisempaa elämänsisältöä tässä ei taida silti olla. Kuhan kirjoittelen :) However, tulin tuossa yksi päivä kotiin salilta ja ruokaa laittaessa pistin musan päälle ja sitten alko jalalla vipattaa ja siinä ottaessani jälkihikiä tangon ympärillä tulin nykäisseeksi elämäni ensimmäisen olkanousun! WUUUUH!! Tosin housut jalassa, joten onko se sitten nousu kun en napannut itseäni siihen tankoon kiinni, kuhan killuin ilmassa, ainakin sen sekunnin kun hämmennyin itsekin :D
 |
| circadianfitness.co.uk |
 |
| Jossain elämän vaiheessa se sitten kehittyy tähän. (polefitnesswear.com) |
Väsymyskin on "vähän" vaivannut, töissä väsyttää ja virkeenä olen vain pari tuntia liikkunnan jälkeen. Oon töistäkin huolimatta treenaillu 1-2h erinäisissä kuntokeskuksissa, mutta sitten kyllä illaksi iskee superkooma. Nytki on eilisen kuntonyrkkeilyn jäljiltä sormet niin hellinä, että tuskin pystyn sormiani tässä näppiksellä liikuttelemaan. Siellä oli kyllä aika hauskaa, mun pariksi tullut kiva miekkonen antoi mun lopussa käydä kimppuunsa niin tosissaan kuin vaan pystyin ja minähän sitten täräytin sitä pari kertaa turpaan, ja heti olin anteeksi pyytämässä, kun niin häkellyin.
Mutta siis, odottelen suurella innolla viikonloppua ja nukkumista. Kämpän laittoa loppuunsa, paneutumista psykologian lukemiseen. On niin valtavasti kaikkea jännää mitä haluaisin lukea ollakseni paremmin perillä tuolla töissä. Ja maailman paras työ onkin! Vai ootteko te olleet psykopaattien karaoke-tunnilla mukana? Olin jo kotiin lähdössä kun menin vielä käymään omalla osastollani ja siellähän oli tosi hyvät kemut käynnissä! (Korrektisti sanottuna erinäiset persoonallisuushäiriöt, mutta omapahan on humoristinen ilmaisutapani, jota ei pidä teidänkään ottaa niin vakavasti :) )
Perjantain eli huomisen suunnitelma:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti