Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

perjantai 3. lokakuuta 2014

Pimeydessä syttyi tuikku

Painokoneet seis! Jotain merkittävää tapahtui tänään! Nimittäin minulla oli huiput tankotreenit tänään.

Ensimmäistä kertaa herra ties milloin. Nyt en laske mukaan siis spesiaalitreenejä kuten workshoppeja tai muilla paikkakunnilla käytyjä tankovierailuja. Vaan ihan näitä oman kotikentän sekä tunteja, että omia treenejä. Joista olen kokenut, että Se Jokin puuttuu. Vaikka olisikin ollut kivaa, niin jotenkin Jostain ei vain saa kiinni, ja tuntuu aina vähän tyhjältä.
Peiliselfie, tietysti. Mitä muutakaan sitä tekisi, kun toinen vääntää?

Kuin tarpoisi aavikolla tietämättä mihin on edes menossa, mutta muistaa ne ajat, kun keitaita oli joka puolella ja raikasta vettä oli paljon saatavilla. Voi melkein maistaa sen veden suussaan, mutta vaikka miten monta vesipulloa löytäisi, ei vain saa siitä juodakseen, tai jano ei vain taltu. Se Jokin jää puuttumaan.

Pimeyteen pilkahti tänään valo. Sen melkein tunsin, huomasin sen ilon pilkahduksen treenien jälkeen.  Lämpö sisälläni. Se Jokin oli palannut. Ja nyt vasta tajuan, miten hirveästi olen sitä kaivannut, ja miksei ilman sitä tunnetta ole mikään oikein tuntunut miltään.

Kaverillakin on ollut vähän huono tankojakso, tai ei hirveästi omia treenejä, joista olisi kunnolla ja rauhassa nauttinut. Kuvattiin tämän päivän treenejä sanoilla "terapeuttinen", "hauska", "mukava", "harrastamista, ei suorittamista", "oman pään mukaan, sitä mitä tahtoo", "epätäydellistä, mutta juuri siksi niin ihanaa ja huoletonta". Sellaista, miltä sen pitäisi tuntua, millaista sen harrastamisen pitäisi olla. Itseään varten. Ilman paineita, ilman sen suurempaa pointtia tai odotuksia.



Mitä sitten tänään treenattiin? Ei mitään asiana niin ihmeellistä. Sovittiin kaverin kanssa, että mennään KunnonSalille treenaamaan, ekaa kertaa silleen oikeesti. Työviikon jatkeeksi vähän väsytti, ja treenien mittakin jäi vain tuntiin, kun ei päästy tankosaliin fustran takia heti. Mutta kaikki nämä unohtui pian.

Minä vastasin sisällöstä, tai oikeestaan siitä vastasi Jenyne Butterfly. Viikko sitten katsoin uudestaan videon vuodelta 2011, kun tanko vasta kunnolla teki tuloaan. Jenyne oli jo tuolloin todella hyvä, ja varmaan suurin osa on nähnyt tämän videon. Olenkin jo marmattanut siitä, että tympii kun niin monet uudet tankovideot on jotain käsittämättömiä vääntelyitä ja spagaatti on vähintäänkin minimivaatimus, joten olen katsellut jonkin verran näitä vähän varhaisempia pätkiä löytääkseni kaikkea simppeliä pientä kivaa. Ja jos kärsii tankodepiksestä, ei kannata suotta tuskastuttaa itseään millään uusilla hurjilla viritelmillä.

Tässä siis tämä video:


Lähdimme sen mukaan sitten etenemään. Noin puoleen väliin päästiin, tehtiin siis nuo temppupätkät treenattavina comboina, molemmilta puolilta.

Kaikenlaista jännää siitä sitten irtosikin.

Ei oltu kumpikaan koskaan tehty ilmajamillaa tai edes ilmassa body-waveja kyynärvarsiotteella. Se olikin yllättävän haastava, mutta todennäköisesti järkevä tapa mennä ilmajamillaan, ettei yläkäsi jää todella ylös ja täten Jamillakin länttänä kiinni tangossa. Suosittelen kokeilemaan tuota "kyynärvarsiaaltoilua" jos et vielä semmoista ole tehnyt.

Supermieheni ei edelleenkään ole molemminpuolinen, sitä on aina yhtä riemukasta treenata, joten väärältä puolelta en tipahtele supparista skorppariin.

Skorpparikässäri on aina yhtä hämmentävä, luultavasti olkapäät ei taivu tarpeeksi kunnolla alle.


Olkanousuflippi ei mennyt ympäri vaan läntähti sivulle, ja olkanousu muutenkin on nyt huonoilla kantimilla. Puhuttiinkin, että olkanousu tuntuu katoavan ensimmäisten joukossa, jos on tankoilusta taukoa.

Noin puolivälissä videota on istunnasta sivuttain tipahdus brass monkey tyylisesti alas tangolta. Sepäs olikin sitten kiperä pähkinä! Eipä oikein löytynyt otteet, ei sitten millään. Jää kyllä mietintämyssyyn!
Tekee Jenyne sen niin hemmetin hienosti ja sulavasti, että se näyttää jopa helpolta. Sitäpä se ei kyllä ollut, kas kummaa... :D

Eli vähän jotain uutta, ja tosi kivasti vanhojen muistelua.

Mulla oli päällä viikonloppuna Kajaanista ostamani uusi Bad Kitty setti. Rakastan tuota toppia! Ja ihana kun se on tehty tankotassia ajatellen, ei ole olkaimet olkanousun edessä, esimerkiksi! Housut on vähän niukat, ja haastaa mun tämän hetken fiilikseni omasta kropasta, jossa en ole viihtynyt sitten huhtikuun. Eli toisin sanoen, sekin on terapeuttista, kun olin kroppani kanssa vastakkain isojen peilien edessä vähissä vaatteissa sen tunnin verran.

Toppi on eri malli, mutta housut on samat.

Toinen kaveri kävi välissä näyttämässä meille, miten se olkanousu oikein tehdään! :D

Tämänpäiväinen alleviivasi hyvänä päätöstäni vetäytyä hetkeksi treenailemaan enemmän omikseen, kuin tunneilla käymällä. Ja sekin, että tanko on vain osa treenejäni, eikä täten niin paljon haittaa, jos se ei sujuisikaan, kun samaan aikaan touhuaa kaikkea muuta kivaa muualla, esimerkiksi sirkuksella.

Mutta toinen tärkeä asia on tankoseura. Olen sosiaalinen ihminen, ja osa tämän harrastamisen riemusta tulee vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Siitä, että saa pelleillä ja höpöttää samalla kaverille, ja ilmapiiri on rento ja välitön. On erilaista treenailla tunneilla, joissa pitää vain keskittyä itseensä.



Vaikken Hytkettä paikkana kaipaakaan, niin kaipaan sitä, että siellä näin monta kertaa viikossa kavereita omien treenien merkeissä, ja saatettiin olla monta tuntia tankoilemassa. Hytkeelle pääsi 24/7 tankoilemaan, ja siitä otettiin kyllä ilo irti. Kerrankin muistan, kun mentiin eväiden kanssa viikonloppuna ja oltiin 6h tankoilemassa, peeloilemassa ja venyttelemässä. Sitä olen kyllä kovasti kaivannut. RSP:llä tämmöinen ei ole mahdollista, ja KunnonSalille tanko saapui vasta kesän lopulla, ja eihän meistä kaikki siellä käy. Mutta jospa tämä tästä.

Mulle ainakin sosiaalinen treeni on niin ehdottomasti se ykkösjuttu. Jopa omaa edistymistä tärkeämpää on se, että viihtyy ja nauttii, ja pääsee irtoamaan aivan kaikesta muusta. Yksinkin treenaaminen on kivaa, ja tunneilla on kivaa, mutta kaverin kanssa se vaan on kaikista parhainta.

Silloin ei edes välttämättä ajattele sitä, että onnistuiko vai epäonnistuiko, kun lopputulos on joka tapauksessa voimakkaasti plussan puolella.

2 kommenttia:

  1. Eilinen oli ilmeisesti erittäin hyvä tankoilupäivä, sillä minullakin oli eilen aivan mainiot tankotreenit eilen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla jotkut tankotähdet siis kohdallaan, itse kullekin :)

      Poista