A well spent day brings happy sleep

Viitaten edelliseen postaukseeni, eilisen hyvä treeni jatkui kivana fiiliksenä myös unissani. 

Mulle kävi tähän malliin:

Tarkemmin sanottuna mä sain tämän selkäväännöksen, ja se ei "tuntunut missään", jalat vain ilmestyi yhtäkkiä kauas lattialle eteeni ja olin ihan kaksinkerroin. Ei sattunut, ei edes venyttänyt, töllötin vain ihmeissäni, että kappas vain! 

Se lieneekin sitten näkökulma, jota tuskin tulen oikeassa elämässäni ikinä todentamaan. Ei liene mahdollista saatikka tervettä enää lapsuusiän mentyä vääntyä tuohon, jos tyhjästä aloittaa. Tai mistäpä menisin varmuudella kaikista sanomaan. Toisaalta, lieneekö tuo tarpeenkaan. Sovellusmahdollisuudet kaksinkerroin vääntymisellä on arjen sujumisen ja oikeastaan tankoilunkin kannalta aika vähäiset. Mutta eipä se tosiaan haittaa, nyt olen ikään kuin senkin kokenut :P

Unessa treenasin myös flowta ja tankojen välimaastossa liikkumista asteittain. Eka askel oli liikkua niin, että varpaat ojennettuina niiden ei saanut irrota maasta ollenkaan. Niitä ojentelin, kuin olisin piirrellyt matalaan veteen kuvioita. Seuraavaksi sai vähän jo nostellakin, ja sitä mukaa sitä vähän jazz-maisesti liikehti eteenpäin. Voisi olla ihan kätevä tapa ns pakkotreenata erilaista liikehdintää eristämällä liikkeitä pieniin yksikköihin, joita myöhemmin yhdistelee.

Tänään kiva fiilikseni on jatkunut selaimella netistä tankojuttuja ilman, että se puuduttaa tai tympii, tai että joutuu vain toteamaan, että eipä ole tuo tai tuokaan minua varten. Sellainen pohdiskelevampi ote, ehkä.

Tuntuu, että tänään on ajatellut ja katsonut niitä tankojuttuja enemmän sydämellä eikä aivoilla/visuaalisesti. Jos tuolleen sanoen siitä mitään irti saa, tai tuntuu järkevältä?

Ehkä pohtien sitä, mitä mikäkin asia voi opettaa ja miltä se voi TUNTUA, mitä TUNTEITA se aiheuttaa. How does it make you feel?

Tämä alempi kuva osui mun mielestä siihen, mitä haen, olkoonkin että kuva kertoo joogasta:

Päivän selailun ehdottomasti paras videoni on tämä inspiroiva lyhyt pätkä tytöstä, joka tankoilee sairaalassa, letkuissa. Tämän myötä sanoisin, että tuskin se hällekään on kyse vain siitä ayshan saamisesta ja siinä kaikki, vaan siitä tunteesta, mitä oman kehon käyttäminen aiheuttaa.

Post by Kara Fierro.

Hmm... Olenko löytänyt jotain olennaista, vai olenko järkiparkani menettämässä ja katoamassa jonnekin sellaisiin sfääreihin, mistä ei oikein tolkkua tule?  Hmm hmm hmm. Jäänee nähtäväksi :D