Pole like you've never poled before!

Muistatko sen fiiliksen?

Jade, elämäni ensimmäistä kertaa tunnistettavissa. Tänään.

Sen onnentunteen, kun olit ekoilla tunneilla ja tajusit tekeväsi jotain, mitä et tajunnut voivasi tehdä? Joka paikkaan sattui, ja nilkat ei todellakaan olleet suorat. Mutta se into! Se aito fiilis! Ei ois voinu vähempää kiinnostaa, voisiko sen tehdä vielä paremmin, koska sitä oli onnellinen jo siitä, miten sen sai onnistumaan silloin, siinä hetkessä.

Milloin viimeksi koit polegasmin? Tankorgasmin? Sen kun on aidosti onnellinen tai euforinen jostain tekemisestään? Sellainen, jonka jälkeen ei heti ole ruotimassa miten tämäkin saavutus on silti vielä "liian vähän" koska jotain vielä puuttuu ettei se ollut aivan täydellinen.

Texas 2012. Polegasmi tämäkin :)

Mihin se puhdas tunne katoaa? Itsekriittisyyden kasvuun, joka liittyy itsensä vertailuun muihin ja lisääntyneeseen tietoon siitä, miltä minkäkin kuuluisi näyttää? Pettymys itseen, kun jonkin asian oppiminen kesti niin "pitkään"? Se, kun olet jotain saanut aikaan ja ohjaaja sanoo viattomasti: "hieno, ensi kerralla vaan suorista nilkat!" Never good enough.

Nälkä kasvaa syödessä? Ja tottakai jatkoharrastajana asioiden oppiminen kestää pidempään, kun ne ovat haastavampia.

(tämän postauksen kuvat on niitä, joista olen itse saanut polegasmin)

Keem, Espanja kesäkuu 2012

Silti. Yhtäkkiä ei riitäkään, että jokin asento pysyy, kun sen pitäisi vielä näyttää hienolta. Eikä riitä, että jalka oli kutakuinkin suora, kun vain täysin luotisuora polvi ja nilkka kelpaa. Ihan sama millainen työ oli takana, että ylipäänsä jaksoi tai pystyi. Osatavoitteita toki iloitaan, mutta maustettuna usein sillä "jee, se meni, ei se hieno ollut mutta se meni!"-tyylisellä alentavalla iloittelulla. Mihin katosi se "JESS! Se pysyi! Vihdoinkin! Tästä on hiton hyvä jatkaa!!"

Mitä jos näyttäisit sitä "epätäydellistä" kuvaa menneisyyden itsellesi, joka ei tiedä tästä lajista vielä mitään? Oiskohan se silloinen sinä lentänyt persiilleen nähdessään, mihin hän tänä päivänä kykenee. Oiskohan se mahtanut välittää niistä detaljeista, joiden takia sinä et ollutkaan täysin tyytyväinen. Mahtaisiko hänestä tuntua typerältä, että sinä vaivaat niillä päätäsi, kun ainoa oikea tunne pitäisi olla ylpeys ja ilo.

Niitä ihka ensimmäisiä ayshoja, Espanja kesäkuu 2013 kera Salima Peipon.

Ayshan comeback, Jyväskylä lokakuussa 2013

Tänään oli HeiaHeian mukaan elämäni 198:s tankokerta. HeiaHeia ei ole ollut mukana tankoiluni alusta asti, joten tuo heittää todellisuudesta jokusen kymmenyksen. Tuohon määrään mahtuu monenkirjavaa settiä. On näitä huippuelämyksiä, sitten on puolikuolleena tehtyjä treenejä, eniten kuitenkin varmaan semmoista perussettiä. Johonkin tuohon massaan on kuitenkin myös välillä hukkunut se aito into. Rakkaus ei ikinä, mutta se euforia.



Viime perjantaina Vertical Clubilla käydessäni muistin sen tunteen taas. (Kiitti Laura S. olit ihana!! :) )

Perhosta pelkäsin aikoinaan kuollakseni ja nyt Verticalilla sain sen väärältä puolelta. Mutta mikään ei vetänyt vertoja kun kokeilin väärältä puolelta Jadea ja tajusin sen paitsi pysyvän, niin pystyin myös hyödyntämään tervettä, venyvämpää takareittäni.

Perhonen kevät 2012, Texas

Jatkettu perhonen, Kuopio, heinäkuu 2013

Siitä Jadesta tuli euforia. Liikkeestä, jonka olen tiennyt jo pidemmän aikaa, mutta luullut, etten voisi näitä spagujuttuja ehkä koskaan tehdä. Löysin itsestäni ihan uuden puolen. Katsoessani minusta otettua kuvaa (tuo alla oleva), olin kyllä tietoinen, että matkaa vielä on, mutta se ei haitannut yhtään, kun olen jo nyt valovuosia edempänä kuin mitä luulin voivani olla.

Vertical Club, helmikuu 2014, "väärä" puoli

Huhtikuu 2013, "oikea" puoli

Mutta paras pala tulee tässä. Alla oleva kuva on siltä minun väärältä puolelta, jolta tämä nyt hienommalta näyttävä kuva postauksen alussa on otettu. Ero on aikamoinen.

Lokakuu 2013, "väärä" puoli

VRT tänään sama:

Mä en voi uskoa, että tuossa olen minä! Kuin hiton hienoa!!!


Haluan käydä pienen muistelumatkan mun tankoiluni alkutaipaleella. On syksy 2011, oon käyny vähän päälle kymmenen kertaa tankoilemassa Jyväskylän SalsaStudiolla, edessä on vaihtoon lähtö ja tankotauko.
Muistan, kun opettaja näytti polvitaivepidosta taivuttamisen suoraksi.
Mä katoin sitä suu auki ja ajattelin, että toi on Niiiin BADASSSSSSS!!! Sen saaminen aikaiseksi oli tosi hankalaa, muistan miten lantio ei meinannu suoristua ei sitten millään. Mut sit mä siinä viikkojen kuluessa sain sen. Sit mäki olin Badasss!!

Kaikki voimat käytössä!!

Tässä muistan, miten mä tunsin itteni niiiiiin Sporttiseksi! Siis kato noita käsiäki, mitkä habat! - muistan ajatelleeni :)

Tuon suuren innon takia mä oon tykänny ohjata alkeistunteja, mikäli semmonen on osunut kohdalle. Se tarttuu minuunkin ohjaajana, ja elän niitä hetkiä ja tunteita uudestaan läpi oppilaiden kautta. Mut huomaan myös, miten monen ohjaajan on vaikea ohjata alkeita, kun on päässyt jo unohtumaan mitkä jutut oli aikoinaan vaikeita ja miltä se tuntui, kun voimaa ei ollut.

Jos oma intosi on kadoksissa, tai et ole riemuinnut hetkeen mistään koska "olet niin huono" tai "mikään ei onnistu", niin suosittelen sinulle retkeä kahteen paikkaan: Omaan kuvakansioosi tankomatkasi alkutaipaleelta. Yritä bongata se hymynaama tekemässä jotain alkeisjuttua. Toinen paikka, minne voisit tehdä excun on alkeistunti, jossa tehtäväsi on tarkkailla niitä riemahduksia, kun neitsyt-iho kärventyy mutta hymy on taattu. Se on se ääni ja ilme, kun ihminen on aidosti iloinen ja ylpeä itsestään, eikä murehdi turhia tai arvostele itseään kriittisesti.

Ehkä voisit tehdä sen perus-kaksosen tai skorpparin ja napata siitä kuvan, ihan vain omaksi iloksesi ja vertailuksi. Ehkä voisit chillata siinä, ja onnitella itseäsi, miten mukavalta se nyt tuntuu. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, että sinä kykenet siihen ylipäätänsä.

Takanoja Texas 2012

En sano etteikö pitäisi hioa osaamistaan, olenhan itse tämän nillityskerhon puheenjohtaja, ja sille on paikkansa.

Mutta, at the end of the day, se on vaan se tunne, millä on oikeasti merkitystä, kun puhutaan yksilön onnellisuudesta.

Ihan eka kaksonen, Texas 2012

Cupido, Texas 2012

Se fiilis. Siinä kaikki :)