Vähän Vertikaalia elämään

Helsingissä reissattu taas jälleen. Onneks enää yksi koulutuspätkä jäljellä,  mulle alkaa riittää tää junassa istuminen. Bloggeriki tykkää tästä iPadista niin hitokseen, että ihan mahoton nautinto suorastaan.

Helsinki in a nutshell

 

Still loving them ratikkas ^^ <3

Mulla on siis kerran kuussa syyskuusta asti ollu Rorschach-koulutusta. Kivaa kyllä on, jos ei vaan tartteis säätää majoitusta, junia, eväsretkeillä ja kuluttaa rahaa. Pitkään oli hyvä putki, joka kerta joko Vertical Clubille tai Pole4Fitille tankoilee. Sit se katkes ku olin kipee, sit oli sosiaalinen iltameno, jne. Nyt sitten keskiviikkonako se oli kun ostin tomerana tyttönä sen enempiä ajattelematta Facebookin kautta Offerium-tarjouksen, 5krt 35e Verticalille. Aattelin käyttää sen silleen kahdella reissulla eli kahdella visiitillä jos vaan mitenkään mahdollista. Tai sit ihan game ois ens kerralla tehä niin et otan aiemman junan ja 4-5h junan ja työpäivän istuttuani päätän päiväni Aerial Stretchingiin. Tosin veikkaan, että varmaan ne kesäaikataulun pistää käyntiin ja koko suunnitelma muuttuu.

Olenko hylkäämässä iPhone kuvataiteen ja siirtymässä oikeaan kuvanmuokkaukseen? 

Nytpä sitten perjantaina pitkästä aikaa pölähdin Verticalille. Takana tyylikkäästi monta viikkoa ilman kunnollista liikuntaa, koska vappu ja sairastelu ja reissailut jne ja vieläkin niistän ja kädet hikoaa. Mietin, että jotain helpohkoa, eli siispä 2/3 tunnille, jota vetää fellow blogisti Saija. Sinne matkalla olin  kyllä eksyä Guru-tunnille, jota taas veti toinen blogisti Kaisa. Kuulemma ois kevyt tunti ollut, mut tän mun monen viikon pullamössöilyn jälkeen toisen helppo ois varmaan toisen hidas mutta ytimekäs ohjattu itsemurha :D Pitipä siis kannoillaan kääntyä. Ei kato mopolla mahottomia :D Tuskin se huonommin ois nyt menny ku ne kaks aiempaa kertaa, mut ehkä meen sinne sit ku oikeesti ihan kunnolla vakaa aysha ees alla. Sillon aiemmin uteliaisuuttani kävin ja siks ku siihen aikaan ei muuta ollu tarjolla, nyt uuden salin myötä oli helpompikin vaihtoehto tarjolla ni sinnepä siis, oleilemaan.

Tai siis mukamas oleilemaan. Ei me nyt mitään itselleni mitään uutta tehty, mut silti näin dagen efterinä on kädet niin kipeät ku olisin ekaa kertaa ikinä tankoillu. Spinnitangollahan mä en juuri mitään oo tehny, ku en oo ikinä harrastanu paikassa missä sitä opetettais. Perusjututki pistää pään ihan hiii hiiii! Ton tunnin myötä aattelinkin nyt tehdä tämmöisen myöhäisen Uuden Vuoden lupauksen vai oisko se joku kevätlupaus, että alan kotosalla treenata spinnillä. Nyt on uus tankoki, ostin eräältä varsin ystävälliseltä oululaiselta 45mm messinkisen. Terkkuja vaan sinne suuntaan :P Kunnon tutustumiset on vielä tekemättä, koska tosiaan tää liikuntaa vastustava putki tässä... Palaan raportoimaan messingin menoista siis myöhemmin, mut sen tulon myötä olettaisin et ehkä nää kotitreenit taas lähtis käyntiin.

Katsotaan muistanko mitä se Saija opetutti. Spinnillä kiivettiin, tehtiin ranneistuntaa johon piti mennä nätisti semmosesta passe-sivupidosta, sitten polvitaivepitoa ja siihen kaatumista (Hero). Saija kun piti kädestä niin uskalsin kaatua ilman kättä tangolla. How söpöä :D Sit tanko kiinni ja tehtiin takaotepyörähtelyä,  jatkettua perhosta, Herkulesta, toukkaa ja siitä kiipeilyä ja sit ayshoja. Takaotteessa oon ikuinen mammanpoika, ja nyt keskityin tekee väärällä kädellä eli heikommalla kädellä. Näyttävä spinni jos tohtisin oikeasti treenata sen lentämään ja jalat venyisi paremmin auki. Nyt se lähtee ku lötkö, laiska perunasäkki :D

Ayshoissa Saija sanoi että voin tehdä jotain muuta jos tahon. Höpönlöpön, ne nyt menee mut semmosta kuraahan se vielä on, eli todellakin tarttuen Reeniä niin maan perkuleesti :D Että mitä lie on tyttö naukkaillu ku saanu sen käsityksen että minä olisin tämän asia yläpuolella :D ja nyt kyllä hyvä että sain mitään ees aikaan, tuntu niin raskaalta. Ja vielä paksu tanko. Ääää....

Kokeilin omikseni skorpionikäsilläseisontaa tangolla eli lonkkapitokässäri vai mikä lie. En vaan tajuu. Tai tajuun mut ei vaan mene. Liian alhaalla, ylhäällä, kädet leveällä, kapealla, sama lopputulos. Pitääkö kyljessä olla pitoa? Lonkkapito ainakin auttaa. Ärsyttävä, mokoma. Helppo juttu mut samperi! :D Voin lillua Herkuleksessa vaikka koko päivän,ja tän pitäs olla helpompi ku saa vielä lattianki avuksi. Mutta ei. Ei niin ei...

Tuli videoitua tuolla tunnilla aika paljo itteeni. Siks niin monta kuvaaki. Jotka taas tuttuun tapaan muokattu ajatuksella "enempi parempi ja junassa on tylsää" :D Mut videolta osui silmään monet koukkunilkat ja polvet ja hapuilua. Toukassa isken haaroväliini hallitsemattoman näköisesti takas tankoon. Ayshat kääntyilee kuka mihinki. Olkapää ei käänny kunnolla tueksi alle, vieläkään. Tunnin lopussa oli freestyle tuntemattomaan biisiin. Kas vain, kykenen jonkinlaista putkittaista toimintaa ylläpitämään jos tiukka paikka tulee :D

Saijan tunnin jälkeen lähin ilmajoogaan. Sieltä ei oo oikeen kuvia ku en tohtinu pyytää ketään ottamaan, heittäydyin ujoksi :D tunnin lopussa siis, ei tietenkään kesken. Se on kyllä rentoa puuhaa, paitsi sillon ku kangas puristaa jostain. Roikuskelua. Mitä nyt meni aina röörit tukkoon välillä.

Loppuun vielä erittäin paljon kunnioitusta ja palvontaa herättävä puolikuu. Katsokaa ja ihmetelkää! 

On se komia... :D

Keskiviikkona viimeksi venyttelin hartioita ja venykaveri tiesi jäykistä olkapäistäni. Mut silti ne aina pääsee yllättämään ja hämmentämään itsepäisyydellään. Muta Ehkä joku päivä. Hope so. Pitänee kaivaa naftaliinista joku aiempi puolikuukuva, koska niin ahdas kun tuo tuossa onkin niin on se silti jo sekin edennyt. Vauvan askelin.

"Ja juna kulkee vaan, kulkee. On suunta sillä pohjoiseen." 90% veikkaan ettei hoksi ton olevan yhdestä iskelmäbiisistä. Kaikkia ei ole kasvatettu iskelmällä niinku mut on. Liekkö se syy mun rytmitajuttomuuteen? 

Vähän junajoogaa. Niinku vanha nainen ni minäki kangistun näihin penkkeihin.