The Vappu. Kehoni on temppelini...

... ja vappuna, tai varsinkin sen jälkeen, se oli kuin mikä tahansa ruho. Aika esittää surunvalittelut kiinteytyvälle olemukselle. Vappu on turmiollista aikaa ja uhrauksia on tehtävä. Mut en oikeestaan tullu itkemään asiasta. Koska oli ihan v***n hauskaa!! :D Kaksi päivää biletystä, ihmisiä, innostusta, kaikkea uutta. Ah! Muut treeniblogit on täynnä terveyttä hihkuvia vappuintoiluita, joissa todetaan miten ihanaa oli vesilinjalla ja mennä treenaamaan vappuaamuna. Nooooh... :D Ei tässä blogissa, ei tänään :D

Jätskiauto!

Maanantaina oli kännibussiristeily Kuopion yliopiston opiskleijoiden kesken. 4 bussia ihan täynnä jengiä. Ideana on pysähtyä matkan varrella pienissä pubeissa. Ajeltiin Savonlinnaan asti, ja olin siitä ihan mielissään, koska en ole koskaan käynyt Savonlinnassa. Matkalla pysähdyttiin myös Rantasalmella, Varkaudessa, Juvassa ja muistaakseni 4-5 muussakin vastaavassa pienessä paikassa. Varkaus oli aika omituinen, ihan hervoton tehdas keskellä kaupunkia. Toisaalta se näytti kaikkini putkineen ja kiskoineen valtavalta vuoristoradalta, jonka rannassa on vielä bonuksena koskiseikkailu tukkijoessa. 

Jossain. En tohtinut vieraita ihmisiä kuvailla, joten...

Varkaus

Olin tuolla bussikiertueella ihan yksin. Yksin, ehkä sen vartin kunnes bussit lähti liikeelle. Sain viereeni kivan kylteritytön ja sitä mukaa kun porukka humaltui alkoi niitä kavereita parveilla enemmänkin ympärillä. Mulla piti olla kaveri tankotunneilta, mutta se sairastui. Lähdin siitä huolimatta, vaikka aluksi se vähän jännitti, kun tiesin sosiaalisuuteni olevan nyt tosissaan testissä. Mutta mulla oli tosi hauskaa. Siinä on jotain jännää, kun on omillaan. Jotenkin virittäytyneempi ympäristölleen ja erityisen avoin. Pompin vaan reippaasti eri ihmisten piireihin juttelemaan ja aina oli hyvä vastaanotto. Ihmiset oli hämmästyneitä, kun jostain eri yliopistosta asti tulee joku ihan itsekseen heidän sekaansa. Moni tunnusti, että oma pokka ei olisi ehkä riittänyt. Oon kyllä semisti ylpeä itsestäni. Well done, mate! Ilta päättyi Kuopion kai suosituimpaan yökerhoon, jossa tanssin kyllä sydämeni kyllyydestä. Ja jalkani tohjoksi. Taas. 

Savonlinna

Savonlinna

Varsinaiset vappubileet vietin lääkisläisten keskuudessa. Tankotunneilta oli pari tyttöä tulleet tutummaksi ja toisen kanssa hengasin sitten koko illan. Lääkisläiset on niin hävyttömän rikkaita verrattuna meidän jykylän psykalaisiin. Näillä on täällä omakotitalo biletystä varten. Sieltä löyty kaikki olennainen ja ylikin. Talolle mentiin katujunalla, oi että mä rakastan katujunia! Ja se talo oli kuin baari sisältäpäin, oli tanssilattia, strippitanko, esiintymislava jossa oli livebändi, karaoketilat. Ulkona oli pomppulinna, grilliruokaa, ilmasta kuoharia, kojuja, palju ja pihassa kävi jätskiauto. Humalatila pääsi taas yllättämään niin totaalisesti, jortsuttiin oikein antaumuksella ja nukkumassa olin lähempänä aamua ku yötä.

Tsuk tsuk!

Minuahan luultiin aina yhteiskuntatieteilijäksi, kun niillä on keltaiset haalarit. Yllätys kaikille, enpäs olekaan! Jyväskylästä tuleva psykologian opiskelija, joka muutti Kuopioon ihan tyhjästä harjoittelemaan varsin jännänä tunnettuun paikkaan herätti kommentteja, kuten "eksoottista". Ja sitten kuvattiin sankariksi ja idoliksi kun olin siellä bussikiertueella pärjännyt omikseni. Yllättävä twist, mut ihan hauskaahan se oli :D Humalassa olin kumpanakin päivänä, mutta itse koen sen niin, että tuon sosiaalisuuden kannalta se ei ollu se olennainen tekijä. Ihan omasta päästä se lähtee, omasta asenteesta. En tarvitse viinaa ollakseni rohkea ja iloinen tai uskaltaakseni tanssia ja jutella ihmisille. Join viimeksi tosiaan 4kk sitten, ja seuraavan kerran menen baariin tulevana lauantaina työporukan kanssa. Menen selvinpäin. Vappu oli  poikkeus, harkittu sellainen. Tuuletus, testi, what ever. Ei se elämää kaada.

Talo ja julmetusti mustahaalarisia lääkiksiä

Rekvisiitasta propsit! 

Siellähän oli se tankokin. Kännissä jätän yleensä tankoilut tekemättä. Se on niin masentavaa, kun ei kykene mihinkään siihen, mihin normaalisti kykenee. Ihan ku joku ois imassu koordinaation kera kaiken lihaskunnon mennessään. Kokeilin tehdä yhden palomiespyörähdyksen ja lensin selälleni. Eli joo, ei tankoilua huppelissa, nou nou....

Ekan päivän jälkeen ei ollut krapulaa, vaikka koin sellaisen kyllä ansainneeni. Söin aamiaiseksi tavanomaisesti jauhelihat ja tomaatit ja oli vähän tekopyhä olo. Leikkiä siinä synnin keskellä nyt jotain puhtoista bodaria... :D Nappailin myös siellä bussissa vitamiinit ihan normaaliin aikaan, se se vasta oudolta tuntuikin. Ihan ku se siinä katastrofissa jotain pelastaisi. Tuli myös syötyä Hesburgerissa ja otettua muiden tarjoamaan karkkia, söin karajalanpiirakoita, grilliruokaa, leipää, mutakakkua ja krapulapäivänä keittelin nuudelit, joita tehdessä oli keittövaaka palaa induktioliedelle ja nuudelit oli lentää lattialle. Vappuna jäi sitten piknikit sun muut kokematta, kun päääsin sängystä vasta viideltä, eli krapula oli pankittanut itsensä odottamaan iskeäkseen kerralla toisena päivänä. Kärsin siinä puolilta päivin niin jäätävästä päänsärystä, että paikoillaan makaaminenkin koski. Seuraavana yönä sain unta vasta puol 4 ja töihin piti herätä, zombeilemaan koko päiväksi. 

öyh...

Kaksi päivää biletystä, yksi krapulailta ja  siihen päälle vielä varmuudeksi lepopäivä eli yhteensä 4 päivää tähän touhuun meni. Keskivartalo ja kasvot on turvoksissa, mutta pohkeet turposi niin rajusti, että niillä seisominenkin pakotti jalkoja. Unirytmi meni sekaisin ja varmaan siinä useampi aivosolu koki kohtalonsa viinahöyryissä. Ylihuomenna on taas Biosignature, ja siinä takuulla näkyy tämä syntinen elämä. Se on vähän harmi kyllä, odotin jo näkeväni siinä tulostaululla mun solakoituneet pohkeet, mut myöhästä se nyt on. 

Mutta kaikesta tästä huolimatta, tiiättekö mitä? 

Ja vielä