Biosigu 4 ja puolapuut

Sunnuntaina oli taas väliaikakatsaus. Etukäteen olin sitä mieltä, että tää kuukausi on vedetty ihan putkeen, mutta harmittelin sitä, miten se ei ehkä näy kun tuo vappu oli tässä niin likellä aiheuttamassa pullotusta. Niinhän siinä vähän kävi.

Pohkeet ei oo vieläkään toipuneet ja ne on niin hidasta sorttia, että taitaa kestääkin aikansa ennen kuin ne taas tuntuu hyvältä. Mitäs muuta sitten. Lihas ja rasva oli pysynyt samana. Valmentaja selitti sitten jotain, että Biosignature mittaa rasvaprosentin ja lihasprosentin pääasiassa yläkropasta, ja noista esim takareiden pisteistä näkee, että rasvaa on palanut. Että tuo lihasprosentti ei pitäisi nyt täysin paikkaansa, samoin kuin ei rasvakaan. Perusnaisena sitä tietysti kattelee sitä miestä silleen, että siinähän selittelet, missä on data :D Hänen silmänsä mukaan jenkkakahvat on myös silminnähden pienentyneet. Se nyt on ainakin fakta, että sen silmä on omaani kiltimpi ja armollisempi. (Enks ookki ärsyttävä naisvikisijä? :D)

Kirjottelen siitä sitten joskus lisää, mutta mä lopetin e-pillerit, muutama viikko sitten. Living on the edge, tai life on the wild side. Ekaa kertaa hormoonivapaana kymmeneen vuoteen. Se on varmasti selittävä tekijä miksi takareisi/perse on laskenut. Koska ne hormonit menee perseeseen. Ja tiiättekö mikä muu menee perseeseen? Viina. Siinäpä teille, arvon sidukkaa lipittävät naiset vähän kylmää faktaa. Siideri menee perseeseen. Ens mittauksessa ehkä minäkin saan esitellä viinapöhötöntä pyrstöä, tai ainaki aion siitä haaveilla.

Ruokavaliota hienosäädettiin ja naukkailen jatkossa työpaikkaruokalassa Sunwarriorit mikäli ruuan proteeinit jää heikoksi, niin kuin ne usein jää. Ehkä tän mittauksen myötä kirkastui se, että mun kroppa etenee hitaasti. Osasyy siihen on tuo kilpirauhanen. Mun tulee sen vuoksi syödä sitä hiilaria vähän enemmän, jottei vaaranneta kilpparia liialla rasituksella. Se taas tarkottaa sitä, että rasvanpoltto on hitaampaa. Voi jopa olla, että tuo työpaikkaruokailun satunnainen hiilari on kilpparille hyödyksi, mene ja tiedä, mietti valmentaja. Hiljaa hyvä tulee. Kysyin, niin on munkin mahdollista tämmösenä kilpparivammasena saavuttaa sama kunto kuin muillakin ihmisillä, mutta mä vaan pääsen sinne hitaammin.

Vähän mä ihmettelen tuota ettei yläkroppakaan näyttänyt lihaksen kasvua. Kun oma havainto on se, että haba ei koskaan oo ollu näin pullea. Siis mahtuu se vielä kasvamaan vaikka kuinka, mut mun mielestä se on kehittynyt. Yläkropasta julkean jo laittaa jotain kuvaa. Nää ei oo kyllä ihan yks yhteen, ekassa on selkeesti kivempi valaistuski. Asennotki on vähän hutaistut.

Helmikuu

Huhtikuu

Mut joo, ohan mulle olkapäät ilmestyny :) Ihon väri on kyllä pysynyt samana, vaikka tuossa ekassa kuvassa näytänki paljon paremmalta, tolleen keinovalossa.

Tänään kävin tekemässä ekan treenin uudesta "yksjakoisesta" ohjelmasta, jossa on 4 eri treeniä. Olin tosiaan lauantaina ulkona, en juonut mitään mutta jaksoin tanssia sinne neljään asti. Unirymit meni jälleen perseelleen, joten ei hirveästi tuntunut siltä, että olisi sitä voimaa ollut salilla mistä ottaa. Sitten oli vielä jotenki tosi pöhöttönyt olo. Rankka viikko ja eilenki vielä söin muutaman syntihiilarin pois kaapista, kun oli pilaantumaan menossa ja pöh pöh, söin muutaman lettusen ruokalassa. Siis vapaasti otettavissa oleva ruoka, voi hitto miten hankala siitä on henkisesti ottaa etäisyyttä. Samoin ku kahvipöydällä olevaan karkkiin, vaikken mä sitä montaa söisikään niin on se vaan jännä miten se käsi käy siinä kipossa kuitenki. Ihan tavan vuoksi, ehkä. Mutta joo, pieniä asioitahan nämä kuitenki on, loppupeleissä.

Treenikoulu oli myös sunnuntaina, voisin kuvata joskus miten paljon vammaistukia mulle otettiin käyttöön että pääsisin syväkyykkyyn. Voi lettas sentään :D Oltiin aika siistillä salilla Iisalmessa, semmoisessa 20000 ihmisen pommisuojassa, jossa on pienehkö sali. Sellainen bodymekka, missä mikään ei ole kaunista mut kaikki on optimaalisen toimivaa. Ah! Ikävä Jyväskylän pientä saliani, jälleen, ja sekin on pommisuojassa. Aloin miettiä, että voisin ottaa jäsenyyden täällä Kuopiossakin johonkin pommisuojasaliin. Se vois olla aika jees :)

Tämän päivän havainto oli sekin, että treenivaatteilla on paljon merkitystä fiilikseen. Oli semmoiset housut jalassa, jotka puristi epäesteettisesti vatsalta. Hatutti tehdä takareisiä koukistuslaitteessa kun jouduin kattomaan sitä vatsaani siinä samalla. Damn, miten sitä onki niin mielialat välissä herkkänä tämmösille. Ärsyttävää olla näin herkkähipiäinen, kun sitten taas tankoilu ja ikääntyminen on tuonu sitä itseluottamusta sen verran kivasti, että ei oo mikään ongelma rillutella vähissä vaatteissa muiden edessä. Mutta meillä kaikilla on omat heikot pisteet ja mä en jaksais katella niitä omiani, haluisin jo nähä (itsekin) miten ne sulaa pois. Away! *taas tämmönen päivä, excuse me...*

Työpaikan kuntosalilla hyödynsin ekaa kertaa puolapuita. Ajattelin opetella Ayshan ittekseni niiden avulla. Kokeilin tehdä makustelustani giffin, ajattelin että se ois kätsympää kuin rullailla tavaraa youtuben kautta. Kaikkea saa kokeilla :D Oottehan kaikki jo nähneet Oona Kivelän hullun treenivideon? Tiesin puolapuiden potentiaalista jo ennen sitä videota, mut sen myötä suurempi yleisökin on herännyt niiden hienoudelle :)

Tuohon nähden oma tekeminen on tietysti kovin hapuilevaa, mut ei se mitään, oli kivaa :) Pääasia, että yrittää, ja vastahan tuota ekan kerran kokeilin.
Enkä muuten yhtään tiiä osasinko tehä tuon giffin oikein, palaan asiaan jos se meni jotenkin väärin, koska tänään ei jaksa perehtyä tuohon giffien psykologiaan enää tämän enempää..
. Voi olla, että sitä joutuu klikkaamaan, että se lähtee liikkeelle, jos se ei liiku... Yllättävän hankalaa oli, mokomaki!

Kiipeämistä makustelemaan käsien varassa olemista

Iguana Mount, vai mikä onkaan riipunta