Minä. I. Das Ich :P

Aloittaminen on vaikeaa, ja taas sen huomaan. En ole ihan täysin vieläkään vakuuttanut itselleni mistä kaikesta haluan kirjoittaa olematta liian intiimi kaiken kansan nähden. Mutta tutustutaan nyt vähän siihen kuka minä olen.

Tällä hetkellä elämä on jälleen kerran muutospisteessä. Jo kolmatta kertaa putkeen tuo kevät minulle uuden elämän, ja jälleen kerran toivottavasti puhtaan pöydän. Kaksi vuotta sitten muutuin elämäni ensimmäistä kertaa sinkuksi oltuani kuusi vuotta parisuhteessa, josta puolet oli avosuhdetta. Se on pitkä aika, kun on teininä aloittanut ja kokemus kasvatti paljon ja opetti elämäni arvoista. Vuosi sitten lähdin Teksasiin. Tänä vuonna lähden psykologiharjoitteluun. Muutan siis Kuopioon. Ja olen siitä todella mielissäni. Kuopiosta olen kuullut niin paljon hyvää juttua, että olen jo etukäteen vaarassa muuttua savolaiseksi. Onhan sekin sekoitus, lappalais-savolainen, jota on monta vuotta pyöritelty Keski-Suomen liemessä.

Identiteetiltäni samaistun Pohjois-Suomeen. En oikeasti ole lappalainen, se on vain lempinimi mitä olen täältä etelästä poiminut. Eikä se ole niitä Lapista oikeasti kotoisin oleviakaan kohtaan asiallinen nimitys, mutta tavallaan siksi sen olen hyväksynyt kun en itsekään ole virallisesti Lapista. Kuusamo on Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa, mutta se nyt on nimityksenä totaalisen väärä, Lappia meidän kyllä pitäisi olla. Tosin ei pitäisi sanoa näin jos lukijoissa on kuusamolaisia, mutta täältä etelästä katsottuna alan nähdä asian näin, ottamatta kantaa kuntabyrokratian kannalta olennaisiin asioihin, minkä vuoksi kannattaakin pysyä siellä missä ollaan.

Ja taas meni aihe sivuun. Käsi ylös kellä kiinnostaa kuntapolitiikka? Aivan, eli eipä siitä sen enempää.
Jos pysytään olennaisemmissa asioissa. Uutena vuotena tulee ikää täyteen 26v. Ikääntyminen on niin... Ihanaa. Kannat on katossa joka kerta. Tänä vuonna olen kyllä paljon enemmän zen asian suhteen, ärsyttää vähemmän kuin yleensä.

San Francisco. Golden Gate Park

Sinkku. Hooray? Se, onko se kivaa on sesonkikohtaista. Välissä se on tosi inspiroivaa, välillä ihan helvellistä ja saa todella punnita omaa arvoaan ihmisten keskuudessa. Välillä koen jäytävää yksinäisyyttä, osaltaan koska minusta on vuosien varrella, varsinkin Jenkeistä tultuani, tullut niin sosiaalinen ja seurankipeä ettei mikään määrä ihmiskontaktia tunnu olevan liikaa, tai edes tarpeeksi. Olin lapsena tosi ujo, semmonen nörttityttö, ja ainoana lapsena opin leikkimään aina yksin. Olen ujo sisimmässäni vieläkin, mutta rohkeutta on tullut paljon sen tilalle. Toisinaan sitä on sitten tosi tyytyväinen omaan itseensä, mikä tuntuu tosi hyvältä koska se on silloin sisäsyntyistä, eikä jonku miehen aikaansaamaa. Vaikka välillä sitä kunnioitusta itseään kohtaan saakin vähän hakea, varsinkin kun ne miehet on sitä vahingoittaneet.

Naamiaslook, Nighf Elf

Psykologian opiskelua on takana nyt 5,5 vuotta ja valmistun kesällä harjoitteluni jälkeen. Sen jälkeen elämä onkin ihan auki, jatko-opinnot tohtoriksi on yksi vaihtoehto. En ole se ihan tyypillisin psykologi noin niin kuin ihmisenä, mutta toisaalta mielestäni todella moni muukin meiltä on aika rohkea, erikoinen persoona. Olen tehnyt paljon juttuja vähän off-season, eli epätyypilliseen aikaan, en sitä vaihtoakaan ottanut helpointa reittiä. Elelen yrittäen koko ajan altistaa itseäni uusille kokemuksille ja menemällä vähän tulta päin, jotten jämähtäisi vaan saisin elää täysillä. Reach outside your box. Kukoistan haasteista, näivetyn ollessani paljon yksin ilman inspiroivaa tekemistä. Sen vastapainoksi tulee kyllä paljon myös möllöteltyä tietokoneella, mikä toki sekin on inspiroivaa välillä. Persoonana olen iloinen ja hauska, mutta opinnoissani kaikki pimeämmät jutut on aina kiinnostaneet ja väikkärin aiheenakin on palloteltu ohjaajan kanssa mm perhesurmia ja erityisesti niiden tekijöitä. Että ei ihan sitä hilpeintä materiaalia. Joku voisi ajatella, ettei kannattaisi tämmöistä blogiakaan pitää jottei uskottavuuteni asiantuntijana tai jopa tulevana seminaareja pitävänä tohtorina kärsisi. Sen tiedän, että psykologit on itseään ja toisiaan kohtaan avoimia, joten en ole huolissani heidän arvostuksensa menettämisestä, päin vastoin. Se on sitten se suuri yleisö, johon mahtuu paljon erilaista vipeltäjää ja kaikkia on mahdoton miellyttää. Se toki vähän pelottaakin. Mutta meillä kaikilla on oikeus olla omia itsejämme vapaa-ajalla, eikä meidän kenenkään pidä antaa muiden ikävien, kypsymättömien tai ahdasmielisten mielipiteiden vetää meitä alaspäin. Se, että olen oma itseni lämmittää enemmän kun menen iltaisin nukkumaan, kuin se tietty kylmyys mikä tulee siitä, että on "vain uskottava".

Tässä esitän leikkisää itseäni eräässä teksasilaisessa eläintarhassa, ihan niinkuin apinan kuuluukin.

Oon tosi utelias. Ihan mahdottoman utelias jopa. Ja leikkisä, en ota itseäni kovinkaan vakavasti, vaikka ehkä pitäisi. Avoin ja rehellinen, jopa niin että se joskus sattuu. En osaa useinkaan ilmaista sitä, miten paljon ihmisistä välitän ja miten paljon heitä arvostan ja miten haluan pitää kaikista huolta. Kaveria ei jätetä. Looginen ja analyyttinen, paljon pohdiskeleva, jopa märehtivä. Oppiminen ja itsensä kehittäminen kiinnostaa loputtomiin. Rento ja joustava, tykkään hengailla vaikkei aina olisi aikaakaan. Vähän laiskakin, mutta myös tosi ahkera ja aikaansaava, vaikka joskus sitä saakin hakea. Kunnianhimoinen. Karkinhimoinen. Lihaksenhimoinen. Eiköhän tällä jo päästä alkuun :)