Holler!! It's a Christmas miracle!

Kirjoitin kerran blogia. Tykkäsin. Ajattelin tehdä uuden, koska alkuperäinen oli teemablogi. Vitkuttelin puoli vuotta. Käyhän se näinkin?

Rakkaat kanssaeläjät, te salassa siellä lueskelijat. Osa tuntee minut, ja olen aika iloinen ja hauska. Siihen pyritään, ja ekalla postauksella pitäisi kai kyetä kalastelemaan ihmisten mielenkiintoa jollakin räjähtävällä lähdöllä. Näääääääh, en ajatellut jaksaa :D Sallinette, kun olen tylsä hetken? Minun pitää nyt julkisesti perustella itselleni, miksi minä valtaan maailman bittiavaruudesta pienen palasen itselleni.

Eihän tästä blogin starttaamisesta meinannut tulla ensin mitään. Itselleni uskolliseen tyyliin olin taas jäädä kiinni tähän ulkoiseen koristukseen niin pitkäksi aikaa, etten edes lopulta meinannut jaksaa sitä sisältöä tuottaa. Mutta kun sen on pakkokin miellyttää omaa silmää, ei mulla muuten kiinnosta... Lapsi tarttee visuaalisen karkkinsa, minkäs sille mahtaa. Lupasin kuitenkin itselleni, että hei, saahan sitä ulkokuorta vielä muutella jos siltä tuntuu (ja tuntuukin, koska tästä nyt jotain puuttuu...). Onneksi en ole yhtään perfektionisti, en sitten pienimmässäkään määrin...

Aloitin muistaakseni edellisen blogini myös tällä jouluisella kissani kuvalla.
Joten jos teen sen taas, niin ei voi mennä pieleen?

Edellinen blogini oli mun vaihtoblogi Teksasista. Ajattelin ensin, että siitä tulee kuin lapsuudessani unohdettu päiväkirja, eli haluan tehdä siitä liian hienon, joten en saa tehtyä mitään. Ala-asteella, kun pidin päiväkirjaa, halusin että jokainen sivu on visuaalisesti näyttävä(voi daaaaah, mitä ihmettä mun lapsen aivoissa muka pyöri...), joten käytin paljon aikaa piirtelyyn ja tarroilla koristeluun, mikä teki lopulta koko projektista raskaan. Ja kaiken lisäksi pelkäsin koko ajan, että äiti tai joku muu asiaton lukee sitä, mikä on vähän erilaisena nihkeyttäjänä ollut myös voimassa tämän blogin aloittamisen kanssa. Kun haluaisi olla täysin avoin, niin kuin persoonana oikeasti olen, mutta kun on pakko rajoittaa itseään netin luonteen vuoksi. Huoh, tylsää...
            Mutta siis, eksyin aiheesta. Kävi nimittäin niin, että ihastuin älyttömästi mun vaihtoblogin kirjoitteluun. Olin jo vuotta aiemmin saanut päiväkirjan kirjoittamisen takaisin elämääni käytyäni kirjallisuusterapiakurssin, joka paljasti tarpeeni purkaa ja pohtia asioitani. Opettelin vähemmän vaativaksi ja rentouduin. Senpä takia blogin pitäminenkin oli vain hauskaa, keskityin ajatukseen "teen jotakin, teen rennosti ja pidän hauskaa" enkä että "teen hienon". (Kävisköhän tämä ajatusmalli muuallekin elämään, eli kappas ei niin vakavasti?) Ja se oli suosittu, siis vaihtoblogiksi suosittu. Sain paljon kehuja, mikä lämmitti kovasti ja inspiroi jatkamaan. Nyt olen kaivannut ihan sitä kirjoittamista. Pitkään kangertelin, koska en keksinyt mistä uusi blogini kertoisi, pelkkä minä ja minun elämäni tuntui niin.. narsistiselta :D (vitsi) En tiedä nytkään, mutta ihan sama, päätin vain lähteä kirjoittamaan jostakin. Ihan vain siitä tekemisen ilosta.

Nyt olen Kuusamossa, mummolassa joululomalla. On jouluaattoyö, kaikki tontut on menny jo nukkumaan, Joulupukki on siirtynyt Ameriikan mantereelle, ahtanut ittensä savupiipusta ja työntää jotain pussukoita niitten takalta roikkuviin sukkiin. Aloin jo monta tuntia sitten ihan vain pikkasen kokeilemaan miltä se mun blogi voisi näyttää. Tunti meni jo pelkästään siihen ku jäin funtsimaan minkä fontin valitsisin. Älä käsitä väärin, kyllä mulla on elämässä oikeitakin ongelmia. Suomalaisella Joulupukilla sen sijaan menee lujaa. Kerroin jenkkiystävälleni, että meillä se ei hiippaile taloissa öisin vaan tulee ronskisti ulko-ovesta ja jakaa lahjat henk.koht. ja saattaa laulaakin. Kaverin mielestä meidän Joulupukki on Badass!! Ja onko se ihme, onhan meidän pukilla paljon synkempi historiakin kuin Cola-pukilla. Sitä mun kaveri ei halunnu uskoa, eikä halunnu kattoa Rare Exports-leffaa ilkeestä pukista. Tää kaveri niiiiin valitsis sen sinisen pillerin (unohdus) Matrixissa...

Nuuttipukki

Njooops, tällanen tää mun oma pieni joulun ihmeeni on. Tervetuloa kyytiin, jos kestät tajunnanvirtaani. En lupaa, että kuulostan järkevältä, vaikka psykologi kohta olenkin. Jos haluat pitää mielikuvasi psykolog(e)ista tylsän harmaina täti-ihmisinä, joiden kotielämä rajoittuu rauhallisiin käsitöihin, niin ei varmaan kannata lukea tätä blogia tämän enempää. Ammatti-minä on sitten erikseen ja se on ihan toimiva, usko pois, mutta täällä elää mun elämää rakastava vapaa-ajan sielu, joka ei halua eikä sen saakaan luopua hulluttelusta :)

Vaihtoblogini osoite: http://skyie-omablogi.blogspot.fi

Vieläki tykkään tän kuvan asenteesta :P