My peeps! ❤

Pidin lauantaina synttärikemut. En yleensä tosiaan synttäreitäni juhli erikseen, kun oikea päivä olisi Uusi Vuosi, ja se tuo omat haasteensa. Nyt sitten kokeilin siirtää juhlimista loppiaisviikonloppuun, silläkin uhalla että porukalla on jotain fantasioita tipattomasta ja herkuttomasta. Tosin todettakoon heti, että napit alko kiristää kyllä itse kullakin, ja tytöille maistu tarjottavat ihan niinku eivät pitkään aikaan ois nameja saaneetkaan. Jouluna on treenattu tätä varten, selvästi :)

Kuvassa vain osa elämäni uusista tuttavuuksista. Ketään heistä en tuntenut vuosi sitten.

Kemut oli tosi onnistuneet, mut se ei ollu se pointti mistä tulin nyt kirjoittamaan.

Mun asumista Kuopiossa on nyt tullut vuosi täyteen. Olin tosi innoissani tänne muuttaessani ja en malttanut odottaa, että pääsen tutustumaan ihmisiin. Olin harjoittelussa ja sain ammatillista iloa sitä kautta, mutta sosiaalinen elämä piti rakentaa ihan tyhjästä, koska en tänne tullessani tuntenut juuri ketään. Alkukevään istuksinkin lähinnä itsekseni vapaa-aikani, samoin viikonloppuni joita en viettänyt poissa Kuopiosta. Koin pientä lauantai-ahdinkoa aina silloin tällöin, kun oma sieluni kaipasi vipinää ja kontakteja, mutta en tuntenut tarpeeksi ihmisiä, että olisin saanut järjestettyä meininkiä itselleni. Silloin tällöin toki oli jotain, mut vähän harvakseltaan.

Uuteen kaupunkiin muutto on aika rankka pala, jos ei tunne ketään. Suomalaiset ei ole mitään helppoja tutustuttavia, varsinkaan jos muilla ihmisillä jo arki rullailee omalla painollaan, niin sitä ei edes katsellakaan ympärilleen olettaen, että joku mukava ihminen voisi muodostua sulle potentiaaliseksi kaveriksi. Mä olin ihan hirveän aktiivinen ja reipas, toisaalta sellainen mä nykyään olen muutenkin, mut tiesin sen myös tarpeelliseksi, että pääsee juttusille eikä jää yksinään hiihtämään pitkin nurkkia. Jyväskylässä mulla oli ja on tosi paljon kavereita, joten Kuopio tuntui siinä mielessä vähän tyhjältä, mut tietyllä tapaa "omalta".

Mun paras havaintoni suomalaisten kesyttämiseen on ollut se, että juttelee niille heti alusta lähtien niin kuin oltais tunnettu jo pidemmän aikaa. Sitä on myös huvittava seurata, kun ihmisten naamalta joskus näkee, että ne miettii onko ne unohtaneet milloin ja missä ollaan tavattu, kun olen niin tuttavallinen. Toisiin tämä uppoaa kuin veitsi voihin ja toiset voi kokea sen niin epämukavaksi, että henkilökohtainen mukavuusalue meidän välissä kasvaa entisestään :D Muistan niitä ensimmäisiä kertoja kuin sovelsin tätä, olin justiinsa sinkkuuntunut ja sikäli voimieni tunnossa uuden elämäni kanssa. Aloitin Bujinkanin ja pukkariin tullessa olin jo päättänyt, että tuosta toisesta naisharrastajasta tulee sit kaveri ja sen ilme, kun se lopulta uskalsi kysyä, tunnetaanko me mistään ja mä sanoin, että ei :D Mut homma toimi, sain mitä halusin! :D



Tankotunneilla varsinkaan en välittänyt tuon taivaallista, kiinnostiko vierustovereilla mun jutut pätkän vertaa, pälätin vaan menemään. Tunneilla oli tosi hiljaista, ja se tuntui vielä hiljaisemmalta kun Hytkeen tankosali on aika pieni. Puhetta alkoi tulla enemmän kun porukka alkoi koreotunnilla valmistella esitystä. Moni tosin on kommentoinut, että mun tuloni alkoi tutustuttaa ihmisiä myös toisiinsa, koska puhuin niin paljon ja pyysin ihmisiä yhteisiin juttuihin tai treeneihin. Poimin tuttavuuksia myös eriltään, kuten salilta, ja bileistä ja kutsuin itseni vappua viettämään lääkisläisten überpippaloihin (kuinka moni ainejärjestö omistaa omakotitalon, käsi ylös?!) ja muistakin kemuista ylipäänsä aina silloin tällöin jää tuttavuuksia. Minulta ei vaan ole voinut oikein välttyä, kun nyt ajattelee. Sinnikäs mutchaf*ckah! :D

Sittenhän meillä kävi syksyllä niin, että meidän ohjaaja jäi yllättäen äitiyslomalle jo alkuraskaudesta, eikä hän ole kotoisin Kuopiosta, joten paluusta ei ole eikä ollut tietoa tapahtuukokaan ikinä. Ei ollut oikein mistä ottaa tilalle ketään, mut näistä mun ihqubeibeistä muutamat oli ehdottaneet minua, koska olen kävelevä tietopankki ja sitä tietoa on pursunnut yli äyräiden muillekin asti aina tilaisuuden tullen, koska tykkään auttaa ihmisiä ja innostaa. Omassa tekemisessä on paljonkin puutetta, mutta silmää löytyy kyllä toisille huomauttamiseen :D Mun ohjaamiseen itseensä liittyvät ajatukset on ihan eri tarina, mut tähän sosiaalisuuteen liittyen olen tunneillani kohdannut uudet alemmalta tasolta vaihtajat sekä nykyiset treenaajat aina kavereina tai potentiaalisina kavereina, en asiakkaina. Meiän tankoyhteisö onkin tässä koko ajan kasvamaan päin. En olisi ohjaamaan suostunutkaan, elleivät kyseessä olisi olleet juuri nämä omat kaverit, enkä halunnut jättää niitä pulaan ja täysin ilman tunteja. Nyt ei tunneilla todellakaan ole hiljaista! Sitä naurun ja (huonon) läpän määrää! :D

Nyt tähän väliin pitää huomauttaa, että tämä kuviohan on tässä selitettynä omalta näkökannaltani, ja voi sen vuoksi kuulostaa siltä niin kuin olisin tämän kaiken ihan yksin tehnyt. Ei missään nimessä! Jos nämä kuopiolaiset ei olisi niin vastaanottavaisia, niin olisin vieläkin siinä vaiheessa, että juttelisin yksinäni :D

Isossa osassa lienee myös se, miten paljon me ollaan taisteltu meidän harrastuksen eteen yhdessä. Hytkeellä kun tankoon liittyvää osaamista ei ole, niin paljon on ollut meidän harrastajien itsemme harteilla. Milloin on ohjaajia ja milloin ei, milloin tullaan tunneille ja tuntia ei olekaan, jne. Luulen, että pitäisi olla täällä käynyt tätä rumbaa meidän kanssa läpi, jotta voisi täysin käsittää mistä kaikesta on selvitty ja miten se on yhdistänyt. Hytkeen 24/7 aukioloaika on mielestäni vaikuttanut myös suuresti, koska treenaamaan mennessä voi törmätä kehen tahansa ja omissa treeneissä ei ole ikinä kiire, kun se ei ole vain sitä tuntia tai puoltatoista. Ehtii vaikka vähän lötköillä juttelemassakin. Yhteistreenien järkkääminen on myös helppoa, keneltäkään ei tartte lupaa kysyä, senkun katsotaan monelta sinne pääsee ja ollaan sen verran mitä kellekin käy.

Näissä kuvissa on meneillään mun synttärien ainoa ohjelmanumero, Ihmis-Twister! Ihan hirmuhauska, ois vaan pitäny vielä määrittää, että kädellä kun koskee niin pitää koskea jonnekin muualle kuin toisen käteen, niin ois alkanu löytyä niitä vähän huvittavampia kontaktipintoja :D Tätä pelaillessa kiinnitin huomiota, että vaikka kyseessähän on yksilöpeli niin pelattiin ihan automaattisesti joukkueena. Jos jollekin tuli vähän vaikeampi siirto niin kaverit auttoi ja näistä esimerkiksi näkyy kun kavereita pidetään kiinni, ettei ne putoa kyydistä :)
ps. tuossa oikean yläkulman kuvassa näkyy Annika taustalla. Aloin epäillä, että se luovutti ajoissa, että pääsee kenenkään huomaamatta vähän hakemaan santsia herkkupöydästä ;) Onneksi on kuvia niin jäit kiinni! :D

Mun aiempiin kaveripiireihin verrattuna tämä on vähän erilainen poppoo. Meillä on sekä paljon, että ei yhtään mitään yhteistä. Ikähaitari on 15-36v, ammatteja ja koulutustaustoja on monenlaisia. Olen henk.koht. hyödyntänyt tässä piirissä hierojan, kampaajan ja lääkärin palveluja :D Sähköasentaja vielä tartteis, talonrakentajakin jo löytys, samoin talousosaaminen.

On mulle toki muitakin kavereita tän vuoden aikana tullut, mut tässä nyt keskityin lähinnä tähän meidän tankoyhteisöön.

Yhteisön tulevaisuus kohdannee jälleen uuden haasteen kun Ready.Set.Pole! avaa Kuopiossa ja olin siellä jo remppa-apunakin, on tuttuja se Jyväskylän sakki ja Kuopion vastuuhenkilö on myös oma kaveri. Sen tulemisessa oli omatkin näppini pelissä, mutta ohjaamaan en sinne mene. RSP:n tulo on ehdottomasti hyvä asia, saadaan hienot tilat, spinnitangot ja koulutettua ohjausta. Asioita, joiden puutteesta olen tuskaillut jo vuoden ja kipuillut Hytkeellä. Haasteeksi yhteisölle sanoin sitä siksi, että RSP:llä on tiukemmat aukioloajat ja tuntia ennen ja tunnin jälkeen ei pysty hengailemaan ja vapaatreenimahdollisuudet on pienemmät kuin mitä nyt verrattuna 24/7 Hytkeeseen ja tämmöisiä omia kekkereitä ei voi tosta noin vaan järkkäillä, vaikka onhan RSP:n puolesta sitten vähän hienommat pikkujoulut yms tiedossa. Aika näyttää toki, millaiseksi elämä sitten muodostuu, itse olen siitä kaikin muutoin puolin innoissani, kunhan se ei vähentäisi sitä miten paljon ihmisiä näkee. Jyväskylässä asuessani en nimittäin tutustunut tankotunneilla kehenkään, kun siellä ihmiset vaan kävi treenaamassa. Tankoilijat itsessään toki ovat aina ihania ihmisiä, ja jatkan iloisella linjallani myös RSP:llä Kuopiossa, joten jospa tilanne olisi täällä sitten toinen ja onhan Kuopion harrastajapohjakin pienempi.

Synttärien jälkeinen dagen efter oli Potulle rankka. Bileiden jälkeen sisustus koki mullistuksen,
kun jätin "sohvan" nurkkaan, nyt tangon ympärille jopa mahtuukin.

Oma työsopparini loppuu kesäkuun lopussa ja silloin on taas katkolla mitä keksii. Sinänsä voisin muuttaa, esimerkiksi sinne Ouluun, jossa ei tarvitsisi ihan näin alusta aloittaa kun tuntisin jo lähtökohdissani enemmän ihmisiä. Kesällä kävin Oulussa jo työhaastattelussa, mutta säälittänyt olisi lähteä, kun olin just saanut nämä uudet kaverit ja halusin jäädä nauttimaan työni hedelmistä. Sama se nytkin, koska vaikka uskonkin saavani kavereita minne ikinä menenkin, niin on tämä sen verran rankkaa, ettei sitä ihan joka vuosi tahtoisi tehdä.

Yksityiskohta pippaloista. En tajunnut, et mun kaikki maljakot on Kuusamossa, mut hätäkö tässä ku on noin hieno
maljakko tarjolla Fastin toimesta! :D

Mutta summa summarum, olen varsin ylpeä omasta sosiaalisesta aktiivisuudestani ja oikein tyytyväinen saamiini uusiin kavereihin. Kiitos kun jaksatte kanssani ja juttujani, ootte jokainen ihan hirveän huippuja tyyppejä! <3