Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.

"You will find only what you bring in." -Master Yoda-

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Leikki-ikä on koko ikä

Kun alkaa tankotanssia, sitä löytää jonkun yhteyden siihen omaan sisäiseen apinaan ja sisäiseen lapseen siinä samalla. Tankotanssijoille on hyvin tyypillistä roikkua milloin missäkin ja aikuisiällä tehdään come back lasten leikkikentille. Itse olin lapsenmielinen jo ennen tankotanssiharrastusta, mutta nyt se vaan voi ilmentyä myös tuolla apinoilla paljon kirjavammin, kun on enemmän taitoa toteuttaa sitä mitä moninaisemmissa paikoissa.

Esimerkiksi lasten touhutornissa.


Selvästikään tuota rakennelmaa ei oltu suunniteltu tankotanssijoita varten, koska nuo pehmusteet tukipilarien ympärillä oli tosi paksut ja ne liikkui, sekä niissä kiinni oleva verkko sattui sormiin.  Palautetta insinöörille.


Kuusamon reissullani menin testaamaan Rukan kuntosalin. Tälleen sesongin ollessa jo lopuillaan sain kunnian olla ainoa kuntoilija. Itse sali on täynnä ilmanpainelaitteita, mutta vapaissa painoissa löytyi onneksi se, mitä tarvitsinkin. En ollut aikaisemmin käynyt Rukalla salilla, ja se maksaakin 8e, joten täysin yllätyksenä tuli se näky vastaan, mikä ensimmäisenä kiinnitti huomioni. Kolmikerroksinen lasten touhutalo! Wou! Heti siinä kohtaa innostuin. Ja tunsin, että salilla käyminen saattaa ehkä tällä kertaa jäädä vähän sivubisnekseksi.

Tässä lattiassa on muuten asia, joka ajaa OCD:sta kärsivän ihmisen hulluksi:
nimittäin tuo yksi ruutu on epäsymmetrinen ollessaan poikkeuksellisesti sininen...

Aina, kun olen salilla yksin ja fiilis on katossa, käytän palautusajat sarjojen välissä jammailemiseen. Tällä kertaa siitä jamittelusta ei tullut millään loppua. Kuvasin myös paljon tekemistäni, kun kerrankin ei tarvinnut varoa kanssakuntoilijoita.

Tässäpä treenivideo aiheesta:




Kohtalaisen kieli poskessa oleva video, jos en sanoisi. Musiikkivideo kuntosalilta. Pälläilyasteikolla korkealla. Ei kovin tyylikäs, eikä sisällä mitään maata mullistavaa, mut mulla oli hauskaa, sekä kun kuvasin, että kun editoin :) Tankoilijan näkökulmasta koko maailma on leikkikenttä, ja se mielikuvituksen käyttö ja hyvä fiilis toivottavasti välittyy tuostakin videosta :)



Aikaa vierähti yhteensä varmaan yli parisen tuntia tuolla reissulla. En malttanut millään siirtyä siihen varsinaiseen salitreeniin, kun tuo leikkiminen vei niin mukanaan. Oli vaan niin törkeen hauskaa koko ajan! Ois tosi kiva, jos saisi tuon ison tilan siirrettyä mukanani, sillä uskalsin tehdä asioita, mitä en normaalisti tee, koska lattia oli tavanomaista pehmeämpi.



Mummolasta Rukalle on matkaa 25kilsaa, eli ei paha verrattuna matkaan Kuusamon keskustaan. Kaupungissa salin valintaan vaikuttaa sen läheisyys, ja motivaatio esim aamusalille lähtemiseen on hankalampi kasata jos salille on vaikea mennä. Kaupungissa joku kilometrikin voi tuntua pitkältä, sitten taas tällä kertaa tuo 25 ei tuntunut missään. Ajelin mummon Micralla ihan tyytyväisenä. Tässä voi vaikuttaa myös kuusamolaismentaliteetti, eli syrjäkylillä oltaessa se on ihan normisettiä, että matkaa kertyy, siitä ei käy edes mielessä alkaa naputtaa. Autosta olisikin paljon iloa, voisin alkaa käydä Kuopiossa just sillä salilla missä on parasta olla, eikä tyytyä vaan siihen mikä on saavutettavissa.


 Käsilläseisonta on asia, minkä haluan ehdottomasti oppia. Tällä hetkellä se on vielä sillä tasolla, että pelkään niskoilleni tulemista, ja se estää mun kunnollisen treenaamisen.


En hirveästi ole harrastanut tuota itseni kuvailua salilla. Siis tuota itseni kuvailua iPhonella peilin kautta. Musta tuntuu, että pitäs olla jotain pointtia siinä mitä kuvaa. Toisaalta pitäs ehkä totutella ajatukseen, että se pointti on siinä, että saa blogiin kuvamateriaalia :D


Uuden vuoden lupaus spagaatista on varmaan vielä ihan yhtä jumissa kuin tähänkin asti, mutta jotenkin ihmeellisesti pystyn kuitenkin kiskomaan jalkaani ylemmäs ja suoremmaksi kuin mitä ennen. Teenkö sen sitten puhtaasti vaan voimakkaammilla lihaksilla, vai voisiko se liikkuvuus sittenkin olla kohentunut? Oli miten oli, mutta näihin kahden alemman kuvan asentoihin en olisi vielä muutama kuukausi takaperin päässyt. Niissäkin on vielä paljon matkaa suoraan yläjalkaan, mutta omaksi edistyksemisekseni tämä on jo huomattavaa.




Ainoaksi miinukseksi tältä salikerralta mainitsen sen, että yläkerran kauppakeskus Kumpareen Subway ei ollut auki, ja saattaisi nälkä tulla sen aukeamista odotellessa kun se seuraavan kerran aukeaa lokakuussa. En oo subilla käyny pitkään aikaan, ja olin ajatellut että voisin siinä vähän chiitata ja ottaa salin jälkeistä hiilaria. Mutta ei siis väkisellä, tällä kertaa.


Kauheen pimeä kuva, mutta mielestäni varmaan Suomen siistein ja
parhaimmalla paikalla oleva Subway, näköalaakin monta kymmentä kilomtriä.

Samaan hintaan olisi päässyt myös saunaan, ja olin kaiken tuon salilla tanssimisen jäljiltä niin hiestä märkä, että olisin sinne tosi kovasti halunnut. Pyyhettä ei vaan ollut mukana, ja vuokraaminen olisi ollut 3e. Harkitsin jo, että mitäs jos vaan pyyhin itteni miljoonaan käsipaperiin, mutta jätin sitten maailman metsät kuitenkin raiskaamatta. Siinä olisi moni puu itkenyt katkeraa tervaa.


Saispa lisää tämmösiä salipäiviä, ai että sentäs ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti