Kuusamo, äitienpäiväversio

Tein yllätysiskun äitille, ja ilmestyin varoittamatta Kuusamoon. Porukat ei ollu kotona kun menin sisään, ja kun ne alkoi saapua kotiin annoin kissan mennä niitä olkkariin vastaan. Yllätys on onnistunut, kun äiti meni ihan sekaisin ja luuli hallusinoivansa ennen kuin pääsi tilanteen tasalle. Varsin tuttu ilmapiiri siis, että hei vaan tyttö tuli kotikäynnille mielisairaalasta!

Löydöksiä Käylän Salesta, eli eräästä Kuusamon sivukylän kaupasta.
Tämmöstä täältä Jänkhältä!

Että voit siis tehdä letut joko veteen tai kaljaa,
se on niinku whatever kumpaan :D

Porukoilla käyminen on aina riski ruokavalion ja kuntoilun kannalta. Hommaan tulee aina muutamia muuttujia, kun joutuu niiden elämänrytmin ja tapojen mukaan luivimaan. Sitten taas se, että mennään mummolaan 50kilsan päähän keskustasta asettaa rajoitteensa salille pääsemiseksi. Äiti kuitenkin tietää tästä mun projektista, joten se olettikin, että minä syön jotain omia pöperöitä. Silti tässä on vähän väännetty, että mikä on mun tapa tehdä ja mikä ois sen mielestä toimivaa.

Kaiffariiiit!

Ensin sillä meni sormi suuhun ja hiki puski pintaan, kun tarvitsin tosi montaa erilaista rasiaa ja kippoa ylimääräiselle ruualle ja smoothielle jne ja ne oli jossain vaikeassa paikassa kaikki. Yritän aina matkustella minimivarustuksella, joten rakentelin tässä samalla kotosalle semmoista minibodarin sivutoimipistettä.

Jauhelihat mulle ja seitit kissalle

Seuraavaksi äitiä hämmensi, että miksi minä syön päivän ruokani ihan päinvastaisessa järjestyksessä. Aamulla jauhelihat eli oikea ateria, ja illalla sitten kaurahiutaleet. Ties kuinka monta kertaa se kysyi, että enkö muka nyt ihan aikuisten oikeasti aio syödä aamupuuroa. Kuuluuhan se siihen meidän toiseen ruokavalioon, lihaksen kasvatukseen, mutta mä meen vielä tällä rasvanpolttolinjalla, joten tällä kertaa puurot jää nyt odottamaan iltaa. Äiti laittoi sitten aamulla paistumaan mulle jauhelihat, ja salilta tultuani se oli keittänyt bataatit. Olin jo edellisenä päivänä herkutellut lehtipihveillä ja sitä oli vielä jäljellä. Nam nam nam! Siinä se äiti ihmetteli ekan kerran, että tämähän on yhtä kokkausta koko ajan ja taasko minä syön, kun vastahan se aamupala meni! Hirveellä kiireellä piti syödä, kun niillä on aina niin kauhee kiire päästä lähtemään mummolaan/mökille, tuntu että vatsahaavahan siinä tulee ku salilta tultaessa jo vartin sisään mättää isoa ateriaa.

Lehtipihvi, NOMS!!!

Pistin äitin puristelemaan mun habaa. Siitä se sitten ihan vakuuttui ja kokeili monta kertaa oliko se oikeesti ja varmasti olemassa. Sellainen pieni haittapuoli, että kun menetän mun pienen ja heiveröisen tytön statuksen, joudun osallistumaan kaikkeen raadantaan "koska on habaa". Eli halkoliiteri kutsuu. Äitin ja iskän mielestä se on sitä tosi bodaamista. Sit taas toisaalta, heh, lihaksen kasvattajan pitäisi pidättäytyä moisesta että lihas saa levätä. Sit taas toisaalta, eihän niitä lihaksia vitriiniin olla tekemässä. Iskäki innostu siinä jutustelun tuoksinassa ja paitaa vaihtaessaan tallusteli keittiöön yläosattomana pullistelemaan. Todettiin yksissä tuumin, että hyvä bulkki on ollut päällä ja tuosta sitten vaan läkeä muuttamaan lihakseksi. Tosipuheessa, olisi aika jees jos noi vanhukset jotain lihastyötä tekis, sellaista suunnitellun kuntouttavaa, etteivät ihan veltostu tai ettei olisi koko ajan joku paikka remontissa.

Mummolassa katottiin Viidakon Tähtöset oikein kolmen sukupolven naisten voimin, ja me kaikki fanitetaan Nikoa. Se on vaan niin huippu, ne sen letkautukset! Koko ohjelma on just niin hyväntuulisen aivoton, että se on jopa loistava :) Mulla on tapana usein katsoakin telkusta lähinnä aivotonta matskua, ja oon sitä sillä puolustellu, että ei vaan mitenkään jaksa enää koko päivän fiksuna olemisen jälkeen ajatella enää kotona yhtään mitään. Aivot vaan narikkaan, pois haittaamasta!



BB-Nikolla on muuten kans blogi. Tajusin sen tässä muutama minuutti sitten. http://nikojuhanisaarinen.blogspot.fi/








Mummossa esiintyi orastavia aineksia kehonrakentajaksi. Kiinnostus Fastin Puddingia kohtaan oli sisäsyntyisen kiihkeää. Olin jättänyt  Pudding-pussin keittiön pyödälle ja se palasi uudestaan ja uudestaan ihmettelemään mitä se oikein on. Sit mun piti tehdä sille sitä, mut malttamattomana se ehti nykästä omat marjakiisselit ennen ku tuli iltapalan aika. Annoin sen maistaa sitten omastani, ja kommentointi meni kutakuinkin näin: "Hyi, onpa tämä pahhaa!" "Vaan ootappa nyt, annahan lissää ku se meni niin äkkiä." "Joo, tähänhän sulla pittää minulle resepti jättää ni minäki saan sitten tämmösiä syyä!" "Mistä näitä saapi, eikö löydy Käylän Salesta?"

Mummon kanssa tehtiin proteiinivaahtoa!

Aiemmin mä olin tehny monen päivän kana-ateriat valmiiksi, ja sen kimppuunhan se iski sitten samantien. Sanoi, että halusi maistaa, ja nykäsi kipollisen. Sitäki kiinnostaa, että mitä mä oikein puuhaan, näin se muotoili tätä mun meininkiä mielessään: "Miksikä sinun pittää omat ruuat tehhä? Onko sulla se laktoosi-intoleranssi, se pierutauti?" Eiiiiii, voi mummo :D

Sitten tulikin paras:
Mummo: "Otatko sinä ahvenfileitä?"
Minä: "No on mulla noi kanat mut voisin mä ottaa."
Mummo: "No parempi jos et ota, ku ei niitä oo kovin montaa." Ouuuh, Buuuuuurrrnnn!! :D

Hmm, kanat tuloillaan.

Aamiaisellakin se nappasi multa tomaattia. En oo tainnu missään treeniblogissa aiemmin törmätä ruokasotaan oman mummon kanssa. Yleensä sitä ruokaa, mitä bodari syö, ei kukaan katso kahta kertaa himoiten. Onneksi en harrasta ruokavaakaa, ois muuten saattanut siinä tomaatinkin kohdalla käydä mielessä, että mitähän tuo palanen paino, oisko ollu 27grammaa, ja millähän mä nyt korvaan nämä puuttuneet grammat? Aamiaisjauhelihojakin se mummelini oli ottamassa, mutta sitten se sitä hetken mietti, että ei tuo kyllä taida olla hyvvää, en minä otakaan. Et niinku joku roti silläkin on :D

Lauantai oli kuulemma hellepäivä. Näkymät olikin tosi biitsikeliset Kuusamossa aamulla.
Helteet on yliarvostettuja...

Kuusamossa voisin vetää tän ituhippeilyn oikein uusiin sfääreihin. Omassa maassa voisi kasvattaa kaikki kotimaiset kasvikset, ja monia me kasvatetaankin. Metsästä saisi kaikki marjat, ja pihalta mansikat ja vatut. Nyttenkin saa, mutta ei ole omassa kämpässä Kuopiossa tarpeeksi tilaa niille. Lihatkin voisi varmasti kohtuu vähällä vaivalla käydä suoraan jostain maatilalta, tai tehdä niin kuin äiti ja iskä ja käydä hakemassa poroa suoraan teurastamolta. Luontaiskaupasta löytyy settiä ja netti on rantautunut Kuusamoonkin.

Puddingia koko perheelle

Tätä kirjoittaessani oon jo takaisin Kuopiossa. Selvisin äitienpäivästä hengistä, mikä on varsin hämmentävää jopa. Kiitoksena onnistuneesta lomasta sain sitten nuhaflunssan. Että kiva. Se tuli ihan tyhjästä ilmasta, olin ollut mummolassa koko tuon ajan ja kukaan siellä ei sairastanut mitään. Sen pitäis olla jokin laki, että jos sairastuu äkillisesti sen pitäisi johtua siitä, että on vaihdellut kuumia kielareita jonkin hottiksen kanssa, jolla oli (piilevästi, of course) nuha. Mutta ei. Nyt onkin sitten kaiken matkustelun ja niistelyn jäljiltä tosi raihnainen olo, ja kämppäki oli tosi surkeessa kunnossa, enkä jaksanu sillekään asialle mitään tehdä. Huoh. Huomenna reippaana töihin... Pottu, kissa, jäi Kuusamoon kesälomalle, mulla on niin paljon menoja tulossa, että sille olisi koko ajan etsittävä hoitajaa ja toisaalta sillä on parempi olla mun porukoilla, missä pääsee myös ulos ja palvelu on muutenkin parempaa. Ei sitä raskisi pitää koko kesää jossain kaupunkiyksiössä. Mutta ikävä on :(

Eksistentiaalinen kriisini tässä syvenee, pitäisi töitä löytää... Vaan eipä synkistellä, kiva oli pieni loma :)