Back in the saddle!

Aika rientää. Enää virallisesti tää viikko harjoittelua jäljellä. Hitto! Ja elämä senku kelluu päämäärätiedottomana. Mulla on niin monta rautaa tulessa ja yhtä aikaa valinnan vaikeus että vaihtoehtojen köyhyys. Mitä mä haluan ees? Miten mä saan sen mitä haluan? 

Tää tuntu jännältä, housut jalassa pito oli niin kovin liikkuvaista sorttia!

Flunssasta selvisin. Sit tulikin taas Jyväskylän reissua. Oikein lomalta tuntui, oli niin kivaa. Tuntui ihanalta nähä niin paljon kavereita. En mä ees tajunnukaan miten paljo niitä höpönassuja on siellä. Paljon sieltä on lähtenyt niitä myös, ja ne on mennessään höpöttäny miten kaikki lähtee pois. Mut ei kaikki oo lähteny pois. Mulla on siellä myös lapsuudenystäviä ja serkkukin on perheineen. Mut Jyväskylään mä en voi palata, koska ei ole mitään mihin sitä palaisi kun sieltä ei saa töitä. Eikä tuosta väikkäristäkään oo vielä mihinkään.

Puolentoista viikon salitauon jälkeen oli sekä kiva että ihan hanurista palata salille taas. Oli niin nihkeetä. Lopuksi jäi aikaa, joten pelleilin tällä kertaa Smith-laitteessa. Tosi mälsää, kun työsopparin loputtua joutuu käymään ruuhkaisemmilla saleilla, joissa ei oo puolapuitakaan. Eikä voi varata jotain Smithiä ihan vaan roikkuakseen siinä. Saatikka että ois rauha olla luova hullu. Tai että pystyis vetään omat GymJamit, niinku siinä Rukalla kuvaamassani videossa. Tänään sitten kävin taas ja tein sen saman treeniin kuin Rukalla. Olin lappuun merkinnyt mitä painoja olin käyttänyt. Pistin hauiskääntöön tangolla viis kiloa kumpaankin päähän ja ne kiekot näytti niin isoilta. Ja painoki ihan hitosti. Olin ihan mielissäni, kun muutoin aika nihkee salikerta tuntui yllättävän onnistuneelta sen vuoksi. Varmaan olin merkinnyt jotain viime kerralla väärin, en mä oo koskaan nostanu noin isoilla kiekoilla. Mut nytpä nostin! Eikä se tähän jää, kymmenen kiloa on vielä ihan höttönen!

Jyväskylässä sitten tankoilin oikein olan takaa. Kävin lyhyessä ajassa niin monta kertaa, ja vielä kaverin kanssa telinevoimistelemassa ja salilla myös, että oikeesti olkapäät meni niin tukkoon että aivoihin asti ylsi varmaan vaan pari tippaa verta. Mut oli sen arvosta!

Hangman 

Yövyin mun lapsuudenystävän ja sen poikaystävän luona. Se oli aika letkeetä. Ne otti kivasti messiin niitten tekemisiin. Käytiin kävelemässä luontopolkuretki vielä sunnuntaina ennen ku lähin pois. Sit oli terassilla oloa isossa porukassa, pientä baareilua, ja sen sellasta. Kävin myös kimppariehumassa, eli tuo mainittu telinevoimistelu, kaverin kanssa, joka myös bloggaa treeneistään. Siitä pistän sitten erikseen matskua, jahka ehdin käsitellä siitä jotain.

Kavereitten pikkunen kääpiöpinseri

Oli hassua palata Kuopioon. Se oli sekä kivaa, että haikeeta. Ei oo kiva jättää niin paljo ihmisiä taakseen. Toisaalta tässä on semmonen jännä fiilis, että tää on mun, tää Kuopio. Mun hiekkis. En mä koe kuuluvani, mut mä kyllä viihdyn. Mä oikeestaan haluisin asua kommuunissa. Se ois niin siistiä. Vähän niinku Jenkeissä asuin. Ei tartte eväänsä väräyttää ja koko ajan on seuraa. Mä oon niin tuskastuttavan seurallinen nykymuodossani, ettei se oikein toimi tässä Suomen ympäristössä. Ihmiset ei enää osaa ottaa mua oikein. Osa taitaa jopa luulla, että oon jotenkin seurankipeä ja sitä kautta jossain määrin säälittävä. Kun mä itse vaan oikeasti viihdyn nykyään ihmisten seurassa, ja siedän tuntemattomienki seuraa ja sitä "tutustumisen tuskaa" paljon aiempaa paremmin. Mut muut välttämättä ei. Silti mä toki parhaiten nautin niistä ystävien seurasta. Ja arvostan niitä ihan hulluna. Oli se tunne takasin päin mikä tahansa. Yksinkin on kivaa, sillon saa levätä. Tälleen uudella paikkakunnalla sitä tosin saa lepäillä joskus vähän ylimäärästäkin.

Mut siis niinku hei. Missä on mun kristallipallo? Kuka sen on pölliny? Miksei vois tietää tulevaisuutta? Häh? Mul on vähän stressiä. Tai oikeestaan aika paljonki. Onneks mulla on korkea sietokyky myös. Yks idea varsinki on, siitä mitä mä voisin tehdä, mut se on vähän "villi" ainakin itselleni ja vaatis taas muuttamista. Tekiskö se onnelliseksi vai oisko joku muu parempi? Mikä on minkäkin elämän aspektin painoarvo muihin verrattuna? Ihmiset ja paska työ vai huippu työ ja ei ihmisiä? Äh...