Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.
"You will find only what you bring in." -Master Yoda-
Vuosi sitten tulin minä. Ja nyt, vihdoin, alkaa vissiin mun Jyväskylän elämäni valua Kuopioon. Oli jo aikakin seurata perässä! Mites päin se sanonta nyt menikään, että jos Mooses ei tule vuoren luokse niin vuori tulee Mooseksen luokse, vai oisko ollu toisin päin :D
Tanssihirmut SalsaStudion avajaisissa!
Toisin sanoen: Jyväskylän Ready.Set.Pole! avaa Kuopiossa ja samoin SalsaStudio.
SalsaStudion avajaisissa kävin tänään Elinan kanssa, tanssittiin 2,5h sisältäen Reggaetonia, Dancehallia, Ladies stylea, Afroa ja Rumbaa. Kaksi jälkimmäistä oli mulle aika hämäriä, ei riitä koordinaatio. Toisaalta ihanan rauhallisia, näin alkeina ainaki. SalsaStudion tilat Kuopiossa on pienet mutta ihan syötävän söpöt! Ihanat lattiat ja pinkit seinät ja tykkään tosi paljon kun se ei oo ekassa kerroksessa, ja salia reunustaa ikkunat, joita ei oo peitetty tarroilla. Päivänvalon näkeminen piristää ihan hirveesti :)
Hitto että hikoilutti!
Jyväskylän SalsaStudiolla alunperin aloitin tankoilun käymällä vähän päälle kymmenisen kertaa syksyllä 2011. Syksyn 2012 olin SalsaStudiolla sihteerinä ja sain rajattomasti tanssia siellä ja tulikin tutustuttua moniin semmoisiin tansseihin, joista en muutoin tietäisi yhtään mikään. Niinku Bachata, Comtemporanio tai Dancehall (joka on ihan huippua ja sittemmin levinnyt myös laajempaan tietoisuuteen!). Balettia tuli kans tehtyä, samoin vähä hiphopia. Mistäänhän minussa ei edelleenkään näe, että ikinä olisin tanssinutkaan. Puolen vuoden aktiivitanssit ei riitä täyttämään mun valtavaa mustaa aukkoa rytmitajussa tai kehonhallinnassa.
SalsaStudion entisenä tyytyväisenä sihteerinä pukeuduin uusiin avajaisiin kiireestä kantapäähän firman vaatteisiin.
Paidan ostin tänään, oon aina tahtonu tuommosen söpön löysän ja heiluvan topin.
SalsaStudion tankoilun ja RSP:n väliin mahtuu kevät 2012, jolloin olin vaihdossa. Teksasiin nää ei ehtineet tuossa ajassa laajentaa, mut ehkä jos oisin sielläkin pidempään ollut :D Tänä keväänä tosin Kuopio pääsee nauttimaan näistä molemmista. RSP:llä olin ihan vaan tavan tankoilija since kesä 2012 ja pidän sitä vähän kuin kotinani mitä nyt tankoiluun tulee.
SalsaStudion Kuopion sivuille tästä. Ensi viikolla kaikki tunnit on 5e/kpl. Sihteeriksi pääsyä kannattaa vielä kysellä myöskin, voin suositella, koska paikkana se on tosi kiva ja tanssimaan pääsee paaaaljon :)
Itse lähden vielä ensi viikolla testaamaan Kuopion Tanssikoulun Nyky/Jazz-tunnin, koska haluan tanssilajin joka kehittäisi mun tankoilmaisua. SalsaStudion tanssit on näin alkuunsa niin lattaripainotteisia, että mä pidättäydyn siitä tarjonnasta vielä. Oikeesti oisin tahtonu Kuopion Sirkukselle Käsilläseisonta-tunneille, mut ne oli täynnä ja ne oli sitä jo syksyllä :(
RSP:n avajaiset on 1.2, eli eipä sinnekään enää kauaa ole. Jännää :) Ja jännä nähdä miten Kuopion tankoilu reagoi siihen. Tilat on tosi makeet, ja oon ollut niitä itsekin jo remppaamassa, maalailemassa lähinnä. Sit pääsee reenaamaan laadulla :)
Minä jakaveri
Korkeutta piisaa!
RSP:n tulossa ei ole minullakaan puhtaat jauhot pussissa. Tarina menee näin:
Muutaman kanssa meiän tankopoppoossa ollaan jo pidempään haaveiltu omasta studiosta, jossa saatais meidän harrastustilat ja olot semmoiseen kuosiin kuin niiden pitäisi ollakin, jotta laji ja harrastajat voisi hyvin ja voitaisiin keskittyä tankoiluun ja kehittymiseen. Meillä ei oo vaan ollu tarpeeks rahkeita, kun suurin osa on niin sitoutunut muille urapoluille, että yrittäjyys ois ollu iso harppaus. Jyväskylässä käydessäni olen sen sijaan vauhkonnut ja puhunut meidän tilanteesta jo vuoden päivät kaikille, jotka on yhtään inahtaneet olevansa kiinnostuneita kuulemaan. RSP:n omistajan kanssa tästä tuli sitten puhetta myös, ja ideat vaihtuivat päästä päähän. Siinä kohtaa olin Amorina ja ammuin nuoleni RSP:n Saaran ja meiän Kuopion Oonan välille, joka on liikunta-alan ihminen ja etsi töitä ja oli miettinyt jo studion perustamista niinkin pitkälle, että tiloja oli katseltu. Raahasin Oonan Jyväskylään "kosioretkelle", käytiin tankoilemassa RSP:llä ja istuttiin Saaran kanssa samaan pöytään, ja heillähän sitten leimahti. Sen jälkeen minä vähän niin kuin astuin takaisin taka-alalle olemaan psykologi/tanko-inthusiast ja hengessä ja hiessä mukana, ja siitä eteenpäin bisnekset jäi näille kahdelle.
Vähän sitä on jännityksellä saanutkin seurata, että mitä tästä tulee ja mitä ne saa aikaan. Mut nyt kun konkreettisesti tilat on tuloillaan ja ohjaajiakin paraikaa varmaan valkkaillaan eli pyörät on pyörimässä, niin oikein ylpeä saa olla näistä bisnesmimmeistä :) RSP:n rempassa ainakin tulee semmoinen selväksi, että sitä tilaa on rakkaudella tehty, siihen malliin yksityiskohtia hinkkaillen on sitä maaliakin seinille laitettu, että hutiloinnista ei voi ketään syyttää :D
Meiän Oona :)
Tässähän saa melkein kateellisena katsella vierestä kun toiset värkkää tankoa työkseen :D Se, että on oikea validi ammatti, jota ei halua hylätä eikä supistaa, meinaa että harrastuksesta ei enää oikein voi tulla ammatti vaikka ois mikä, tai siis omassa tapauksessani kun fyysinen lahjakkuus ei riitä niin edes tosissaan harkita olevansa semmoinen täyspäiväinen puuhapetekään. Kaikkihan siitä haaveilee, että työ ois semmosta inspiroivaa ja intohimoista harrastamista. Tosin sen satun tietämään, että harrastuksen tullessa työksi, tietty rentous tekemisestä uhkaa kadota, jos huonosti käy. Oma työni on mulle onneksi kuitenkin myös se intohimo, että en mä tässä lyhempää kortta oo vetäny :P
Tässä näemme vasemmalla omistaja-Saaran. Ja vieressä yhden ohjaajista.
Tämän jälkeen tunnistatte varmasti, jos torilla tulee vastaan! ;)
Odotan sitä, että pääsen itse ohjattavaksi ja viihtyisään miljööseen. Spinnitankoja tulee myös, ja sekä ohuempia että paksumpia tankoja. RSP järkkäilee Jyväskylässä kaikenlaisia spesiaalituntejakin, joten niitäkin odottelen innolla Kuopioon. Aaaah!
Kyllähän tässä harrastamisen hinta nousee huomattavasti, koska jo pelkkä RSP maksaa enemmän kuin Hytke, mutta tähän kylkeen pitää ottaa sitten vielä jokin kuntokeskus, jotta voi tehdä myös muuta treeniä kuin tankoa. Ollaan tällä hetkellä neuvotteluprosessissa kimpassa vaihtaa KunnonSalille(miten lie onkaan kirjoitusasu). Pääsisin töiden puolesta ilmaiseksi johonkin mihin lie salille, ja tiedän kyllä eniten viihtyväni jossain pienessä tilassa, mutta mä kaipaan myös ihmisiä ja eritoten sitä, että saa treenikavereita. Ihmisten ilmoille :) Oon myös hengannu nyt tän vuoden niin paljon naisten ympäröimänä, että ei mua haittais yhtään jos välillä näkis miehiäkin jossain :D
Harrastusmuutosten kevät, mutta toivottavasti vain parempaan suuntaan :) Mun ainoa huolenaiheeni tän yhteisöllisyyden puolesta toivottavasti otetaan jotenkin huomioon RSP:llä yhtenä Kuopion erityispiirteistä, ja toisaalta luotan ihmisten voimaan, että vaikka ohjaaja ei meitä tuntiskaan niin me itse luodaan se ilmapiiri myös sinne uuteen paikkaan. Miksei bisnes ja lämpö vois kohdata, kun kyse on kuitenkin tankoilusta? Ja vähäpukeisista SAVOLAISISTA naisista, eipä unohdeta sitä :D
Pidin lauantaina synttärikemut. En yleensä tosiaan synttäreitäni juhli erikseen, kun oikea päivä olisi Uusi Vuosi, ja se tuo omat haasteensa. Nyt sitten kokeilin siirtää juhlimista loppiaisviikonloppuun, silläkin uhalla että porukalla on jotain fantasioita tipattomasta ja herkuttomasta. Tosin todettakoon heti, että napit alko kiristää kyllä itse kullakin, ja tytöille maistu tarjottavat ihan niinku eivät pitkään aikaan ois nameja saaneetkaan. Jouluna on treenattu tätä varten, selvästi :)
Kuvassa vain osa elämäni uusista tuttavuuksista. Ketään heistä en tuntenut vuosi sitten.
Kemut oli tosi onnistuneet, mut se ei ollu se pointti mistä tulin nyt kirjoittamaan.
Mun asumista Kuopiossa on nyt tullut vuosi täyteen. Olin tosi innoissani tänne muuttaessani ja en malttanut odottaa, että pääsen tutustumaan ihmisiin. Olin harjoittelussa ja sain ammatillista iloa sitä kautta, mutta sosiaalinen elämä piti rakentaa ihan tyhjästä, koska en tänne tullessani tuntenut juuri ketään. Alkukevään istuksinkin lähinnä itsekseni vapaa-aikani, samoin viikonloppuni joita en viettänyt poissa Kuopiosta. Koin pientä lauantai-ahdinkoa aina silloin tällöin, kun oma sieluni kaipasi vipinää ja kontakteja, mutta en tuntenut tarpeeksi ihmisiä, että olisin saanut järjestettyä meininkiä itselleni. Silloin tällöin toki oli jotain, mut vähän harvakseltaan.
Uuteen kaupunkiin muutto on aika rankka pala, jos ei tunne ketään. Suomalaiset ei ole mitään helppoja tutustuttavia, varsinkaan jos muilla ihmisillä jo arki rullailee omalla painollaan, niin sitä ei edes katsellakaan ympärilleen olettaen, että joku mukava ihminen voisi muodostua sulle potentiaaliseksi kaveriksi. Mä olin ihan hirveän aktiivinen ja reipas, toisaalta sellainen mä nykyään olen muutenkin, mut tiesin sen myös tarpeelliseksi, että pääsee juttusille eikä jää yksinään hiihtämään pitkin nurkkia. Jyväskylässä mulla oli ja on tosi paljon kavereita, joten Kuopio tuntui siinä mielessä vähän tyhjältä, mut tietyllä tapaa "omalta".
Mun paras havaintoni suomalaisten kesyttämiseen on ollut se, että juttelee niille heti alusta lähtien niin kuin oltais tunnettu jo pidemmän aikaa. Sitä on myös huvittava seurata, kun ihmisten naamalta joskus näkee, että ne miettii onko ne unohtaneet milloin ja missä ollaan tavattu, kun olen niin tuttavallinen. Toisiin tämä uppoaa kuin veitsi voihin ja toiset voi kokea sen niin epämukavaksi, että henkilökohtainen mukavuusalue meidän välissä kasvaa entisestään :D Muistan niitä ensimmäisiä kertoja kuin sovelsin tätä, olin justiinsa sinkkuuntunut ja sikäli voimieni tunnossa uuden elämäni kanssa. Aloitin Bujinkanin ja pukkariin tullessa olin jo päättänyt, että tuosta toisesta naisharrastajasta tulee sit kaveri ja sen ilme, kun se lopulta uskalsi kysyä, tunnetaanko me mistään ja mä sanoin, että ei :D Mut homma toimi, sain mitä halusin! :D
Tankotunneilla varsinkaan en välittänyt tuon taivaallista, kiinnostiko vierustovereilla mun jutut pätkän vertaa, pälätin vaan menemään. Tunneilla oli tosi hiljaista, ja se tuntui vielä hiljaisemmalta kun Hytkeen tankosali on aika pieni. Puhetta alkoi tulla enemmän kun porukka alkoi koreotunnilla valmistella esitystä. Moni tosin on kommentoinut, että mun tuloni alkoi tutustuttaa ihmisiä myös toisiinsa, koska puhuin niin paljon ja pyysin ihmisiä yhteisiin juttuihin tai treeneihin. Poimin tuttavuuksia myös eriltään, kuten salilta, ja bileistä ja kutsuin itseni vappua viettämään lääkisläisten überpippaloihin (kuinka moni ainejärjestö omistaa omakotitalon, käsi ylös?!) ja muistakin kemuista ylipäänsä aina silloin tällöin jää tuttavuuksia. Minulta ei vaan ole voinut oikein välttyä, kun nyt ajattelee. Sinnikäs mutchaf*ckah! :D
Sittenhän meillä kävi syksyllä niin, että meidän ohjaaja jäi yllättäen äitiyslomalle jo alkuraskaudesta, eikä hän ole kotoisin Kuopiosta, joten paluusta ei ole eikä ollut tietoa tapahtuukokaan ikinä. Ei ollut oikein mistä ottaa tilalle ketään, mut näistä mun ihqubeibeistä muutamat oli ehdottaneet minua, koska olen kävelevä tietopankki ja sitä tietoa on pursunnut yli äyräiden muillekin asti aina tilaisuuden tullen, koska tykkään auttaa ihmisiä ja innostaa. Omassa tekemisessä on paljonkin puutetta, mutta silmää löytyy kyllä toisille huomauttamiseen :D Mun ohjaamiseen itseensä liittyvät ajatukset on ihan eri tarina, mut tähän sosiaalisuuteen liittyen olen tunneillani kohdannut uudet alemmalta tasolta vaihtajat sekä nykyiset treenaajat aina kavereina tai potentiaalisina kavereina, en asiakkaina. Meiän tankoyhteisö onkin tässä koko ajan kasvamaan päin. En olisi ohjaamaan suostunutkaan, elleivät kyseessä olisi olleet juuri nämä omat kaverit, enkä halunnut jättää niitä pulaan ja täysin ilman tunteja. Nyt ei tunneilla todellakaan ole hiljaista! Sitä naurun ja (huonon) läpän määrää! :D
Nyt tähän väliin pitää huomauttaa, että tämä kuviohan on tässä selitettynä omalta näkökannaltani, ja voi sen vuoksi kuulostaa siltä niin kuin olisin tämän kaiken ihan yksin tehnyt. Ei missään nimessä! Jos nämä kuopiolaiset ei olisi niin vastaanottavaisia, niin olisin vieläkin siinä vaiheessa, että juttelisin yksinäni :D
Isossa osassa lienee myös se, miten paljon me ollaan taisteltu meidän harrastuksen eteen yhdessä. Hytkeellä kun tankoon liittyvää osaamista ei ole, niin paljon on ollut meidän harrastajien itsemme harteilla. Milloin on ohjaajia ja milloin ei, milloin tullaan tunneille ja tuntia ei olekaan, jne. Luulen, että pitäisi olla täällä käynyt tätä rumbaa meidän kanssa läpi, jotta voisi täysin käsittää mistä kaikesta on selvitty ja miten se on yhdistänyt. Hytkeen 24/7 aukioloaika on mielestäni vaikuttanut myös suuresti, koska treenaamaan mennessä voi törmätä kehen tahansa ja omissa treeneissä ei ole ikinä kiire, kun se ei ole vain sitä tuntia tai puoltatoista. Ehtii vaikka vähän lötköillä juttelemassakin. Yhteistreenien järkkääminen on myös helppoa, keneltäkään ei tartte lupaa kysyä, senkun katsotaan monelta sinne pääsee ja ollaan sen verran mitä kellekin käy.
Näissä kuvissa on meneillään mun synttärien ainoa ohjelmanumero, Ihmis-Twister! Ihan hirmuhauska, ois vaan pitäny vielä määrittää, että kädellä kun koskee niin pitää koskea jonnekin muualle kuin toisen käteen, niin ois alkanu löytyä niitä vähän huvittavampia kontaktipintoja :D Tätä pelaillessa kiinnitin huomiota, että vaikka kyseessähän on yksilöpeli niin pelattiin ihan automaattisesti joukkueena. Jos jollekin tuli vähän vaikeampi siirto niin kaverit auttoi ja näistä esimerkiksi näkyy kun kavereita pidetään kiinni, ettei ne putoa kyydistä :)
ps. tuossa oikean yläkulman kuvassa näkyy Annika taustalla. Aloin epäillä, että se luovutti ajoissa, että pääsee kenenkään huomaamatta vähän hakemaan santsia herkkupöydästä ;) Onneksi on kuvia niin jäit kiinni! :D
Mun aiempiin kaveripiireihin verrattuna tämä on vähän erilainen poppoo. Meillä on sekä paljon, että ei yhtään mitään yhteistä. Ikähaitari on 15-36v, ammatteja ja koulutustaustoja on monenlaisia. Olen henk.koht. hyödyntänyt tässä piirissä hierojan, kampaajan ja lääkärin palveluja :D Sähköasentaja vielä tartteis, talonrakentajakin jo löytys, samoin talousosaaminen.
On mulle toki muitakin kavereita tän vuoden aikana tullut, mut tässä nyt keskityin lähinnä tähän meidän tankoyhteisöön.
Yhteisön tulevaisuus kohdannee jälleen uuden haasteen kun Ready.Set.Pole! avaa Kuopiossa ja olin siellä jo remppa-apunakin, on tuttuja se Jyväskylän sakki ja Kuopion vastuuhenkilö on myös oma kaveri. Sen tulemisessa oli omatkin näppini pelissä, mutta ohjaamaan en sinne mene. RSP:n tulo on ehdottomasti hyvä asia, saadaan hienot tilat, spinnitangot ja koulutettua ohjausta. Asioita, joiden puutteesta olen tuskaillut jo vuoden ja kipuillut Hytkeellä. Haasteeksi yhteisölle sanoin sitä siksi, että RSP:llä on tiukemmat aukioloajat ja tuntia ennen ja tunnin jälkeen ei pysty hengailemaan ja vapaatreenimahdollisuudet on pienemmät kuin mitä nyt verrattuna 24/7 Hytkeeseen ja tämmöisiä omia kekkereitä ei voi tosta noin vaan järkkäillä, vaikka onhan RSP:n puolesta sitten vähän hienommat pikkujoulut yms tiedossa. Aika näyttää toki, millaiseksi elämä sitten muodostuu, itse olen siitä kaikin muutoin puolin innoissani, kunhan se ei vähentäisi sitä miten paljon ihmisiä näkee. Jyväskylässä asuessani en nimittäin tutustunut tankotunneilla kehenkään, kun siellä ihmiset vaan kävi treenaamassa. Tankoilijat itsessään toki ovat aina ihania ihmisiä, ja jatkan iloisella linjallani myös RSP:llä Kuopiossa, joten jospa tilanne olisi täällä sitten toinen ja onhan Kuopion harrastajapohjakin pienempi.
Synttärien jälkeinen dagen efter oli Potulle rankka. Bileiden jälkeen sisustus koki mullistuksen,
kun jätin "sohvan" nurkkaan, nyt tangon ympärille jopa mahtuukin.
Oma työsopparini loppuu kesäkuun lopussa ja silloin on taas katkolla mitä keksii. Sinänsä voisin muuttaa, esimerkiksi sinne Ouluun, jossa ei tarvitsisi ihan näin alusta aloittaa kun tuntisin jo lähtökohdissani enemmän ihmisiä. Kesällä kävin Oulussa jo työhaastattelussa, mutta säälittänyt olisi lähteä, kun olin just saanut nämä uudet kaverit ja halusin jäädä nauttimaan työni hedelmistä. Sama se nytkin, koska vaikka uskonkin saavani kavereita minne ikinä menenkin, niin on tämä sen verran rankkaa, ettei sitä ihan joka vuosi tahtoisi tehdä.
Yksityiskohta pippaloista. En tajunnut, et mun kaikki maljakot on Kuusamossa, mut hätäkö tässä ku on noin hieno
maljakko tarjolla Fastin toimesta! :D
Mutta summa summarum, olen varsin ylpeä omasta sosiaalisesta aktiivisuudestani ja oikein tyytyväinen saamiini uusiin kavereihin. Kiitos kun jaksatte kanssani ja juttujani, ootte jokainen ihan hirveän huippuja tyyppejä! <3
Pientä infopätkää siitä, mitä minä tiedän kuntosaliharjoittelusta. Gym of Dummies, niinku mä tykkään viljellä tuota sanontaa sovellettuna millon mihinkin :D
Nämähän ei sitten ole mitään ultimaattisia totuuksia, vaan ihan vaan asioiden tila omassa päässäni tällä hetkellä. Mielelläni kuulen, jos sulla on parempaa tietoa. Elinikäinen oppiminen ja silleen. :)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olin tuossa ennen joulua kaverin kanssa salilla. Se ei ollut aiemmin salia oikein harrastanut, joten olin siinä vähän koutsaamassa. Ja samalla huomaamassa, että vuoteen on mahtunut paljon oppimista asiasta. Vaikka koenkin, että tänä syksynä salitekniikkakin on musertunut tai pölyttynyt, kun olen vähentänyt kasvavan tankoilun alta salikuormaa lähes olemattomiin, huomasin oppimiseni lisäksi myös voiman kasvaneen, kun näytin liikkeitä toisille.
Minä ja kuntosali, since 2011
Siinä suu vaahdossa selittäessäni lihaksen kasvusta ja oikeasta tekniikasta ja eksentrisistä toistoista jne tuli sitten mieleeni, että miksenpä kirjoittaisi oppimiani asioita tänne ylös. Koska joskus minäkin aloitin ja olin ihan pihalla. Salilla käynneistä ei saanut mitään irti, enkä tajunnut siitä mitään, en edes sitä, miten jotkut jaksaa sitä ns. aivotonta raudan nostelua. Mutta miten paljon siihenkin kuuluu oikeasti aivotyötä ja uusimmassa tutkimustiedossa mukana pysymistä! Ja miten palkitsevaa se voikaan olla, kun hommaan tulee systemaattinen suunnitelma mitä seurata ja alkaa löytää itsestään lihaksia. Muistan aina, kun kolme vuotta sitten kohtasin ensimmäisen kerran joitain lihaksiani: pohjelihakseni kimmoisana vetäessäni sukkaa jalkaan, hauiksen dataillessani koneella koska toinen käteni sattui hipaisemaan toisen käden habaa, epäkäs a.k.a. Quasimodo-lihas alkoi näkyä valokuvissa (on ulkomuodostaan huolimatta aivan ihana tyyny olkanousuja ajatellen <3) ja farkuista suurin osa ei mennyt enää jalkaan kun jalkoihin tuli lihasta, ja silleen nätisti kaarevuutta lisäten. -> (huom huom huom huom kenestäkään naisesta ei todellakaan tule lihaskönttiä ja rumaa salilla käymisestä, vaan niihin laatikkomaisiin lihaksiin joutuu näkemään niin paljon vaivaa, ettei niitä kukaan vahingossa saa!!) Aloitin aikoinaan kuntosaliharrastukseni seuraamalla sinne kaveriani. Myöhemmin lapsuudenystäväni teki minulle saliohjelman ja vaihdossa ollessani punttailin varsin ahkerasti. Vuosi 2013 onkin kulunut Optimal Performance Muscle Madness valmennuksessa.
Miksi käydä salilla jos harrastaa tankoa? Koska salilla saa keskitetysti kasvatettua voimaa, voimistettua tärkeitä pienempiä tukilihaksia, ja se on ikään kuin pikahissi kasvaneeseen voimantuottoon ja kehon toispuoleisuutta saa nopeasti korjattua. Sali voi jäykistää, mutta se voi myös lisätä liikkuvuutta, jos liikkeet tehdään koko liikeradalle. Venyttely ja kehonhuolto kohdilleen niin ei karkaa ne spagaatit. Tankoilijan punttitreeneistä sit myöhemmin kunhan saan siihen tarkoitetun saliohjelmani :)
Tässäpä sitten 20 pointsia salilla käymisestä ja lopussa aloittelijan ohjelma. Pitkä, mutta toivon mukaan informatiivinen :)
Ai näin sitä pakaralaitetta käytetään!!
SALISUUNNITELMA, The Basics
1. Kuntosalille mennään tekemään jotakin ohjelmaa, joka toimii karttana. Yleensä ohjelma sisältää 1-5 erilaista treeniä, joita tehdään tietyllä rytmillä viikossa. Esimerkiksi treenit 1 ja 2 peräkkäisinä päivinä, joiden jälkeen lepo, sitten treeni 3 ja taas 1, ja taas lepopäivä, sitten 2 ja 3 ja lepo. Syklillä siis, 2 treenipäivää ja lepo.
2. Jokainen ohjelma on siis jaoteltu erilaisiin treeneihin. Yhdellä salikerralla ei treenata koko kroppaa, ellei kyseessä ole yksijakoinen ohjelma eli ohjelma, joka tähtää koko kropan treeniin. Kaksijakoinen ohjelma tarkoittaa, että yhdellä treenikerralla tehdään alakroppa ja toisella yläkroppa. Kolmijakoinen luultavasti jakaa yläkropan vielä kahtia, jolloin eri lihaksia rasitetaan keskitetysti. Neljäkin on vielä ihan tyypillinen jaollisuus, viisi varmaan jo vähän harvinaisempi.
3. Lihas kuitenkin tottuu nopeasti sille tarjottaviin ärsykkeisiin, joten ohjelmia olisi hyvä uusia kuukauden välein kehityksen mahdollistamiseksi. Kun aloittaa harrastuksen, mikä tahansa häseltäminen kehittää, mutta kehityksen jatkamiseksi alun jälkeen on syytä alkaa toimia systemaattisesti.
4. Jokainen treeni sisältää tietyt treeniiikkeet (vaikka 1-3 liikettä), jotka on ryhmitelty pattereihin, tai setteihin, jotka suoritetaan kimpassa. Esimerkiksi ensimmäinen setti voisi olla leuanveto+hauiskääntö. Sarjaksi sanotaan sitä, montako kertaa kukin setti suoritetaan alusta loppuun. Eli ensin leuanveto, sitten hauiskääntö, sitten tauko ja taas leuat, hauiskääntö ja taas tauko ja vielä leuka ja hauis. Toistoiksi sanotaan jokaisen liikkeen toistomääriä, esimerkiksi 8 hauiskääntöä molemmille käsille. Riippuen mihin ohjelma tähtää, pattereja voi olla vaikka vain 2, tai 3.
Jyväskylän ylioppilaskylä Kortepohjan pommisuojasali <3 <3 <3
KUN OLLAAN SALILLA
5.Asiallinen lämmittely. Juoksumatto ei lämmitä olkapäitä,jne. On tärkeää lämmittää nivelet monipuolisesti. Siihen toimii dynaaminen lämmittely. Itse en ole vuoteen lämppäillyt enää millään laitteilla, kehon pyörittely ja jumppakeppi on paljon parempia, itselleni ainakin.
6. Yksittäisessä liikkeessä tärkein tapahtuma on hidas alastulo, eli negatiivinen eli eksentrinen vaihe. Mitä pitempään lihas on rasituksen alaisena, sitä suuremmat on sen aikaansaamat hormonaaliset vasteet ja täten suurempi hyöty lihaskasvun ja voimankasvun kannalta. Eli jos pumppaat hauista, nosta paino ylös, ja laske sitten esimerkiksi kolmeen samalla laskien painon hitaasti alas. Tai jos teet leukoja, laskeudut vaikka viidellä sekunnilla alas. Minun silmään tuntuu siltä, että mitä eristetympää liikettä tehdään, se alastulo voi olla vaikka 2-3 sekuntia, ja moninivelliikkeet esimerkiksi 4-5 sekuntia. Joudut luultavasti tipauttamaan painojasi, koska et tule jaksamaan samoja painoja jos vaihdat treenityylin eksentrisiin. 6.1. Eksentrinen vaihe on tehokas liikkeisiin, jotka ei vielä mene kunnolla ja hyvällä tekniikalla ylös. Esimerkiksi leuanveto. On ihan ok, että pienellä hallitulla ponnistuksella nostaa itsensä ensin leuka yli tangon, ja sitten laskee vaikka siihen viiteen tullessaan alas, ja sitten ponnahtaa taas ylös.
7.Moninivelliikkeet on tehokkaimmat. Ne perusliikkeet. Eli liikkeet, jotka kuormittavat koko kehoa ja ovat raskaimpia tehdä ja niissä tekniikka on ehdottoman tärkeä. Moninivelliikkeitä on mm. leuanveto, mave(maastaveto), penkkipunnerrus ja kyykky. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että näissä tulee iskua myös vatsalihaksiin, ja jos kunnolla teet, et välttämättä tarvitse enää erikseen treenata vatsoja. Se voi olla fiksuakin, koska yliväsyneellä corella ei saa pidettyä tekniikkaa enää turvallisena. Itse olen saanut vatsani ihan törkeeseen jumiin jo pelkillä leuanvedoilla.
Video Optimal Performancelta Maastavedon perusteista.
8. Liikesarjaan liittyy olennaisesti eksentrisen lisäksi tempo. Se sisältää 4 numeroa. Sen, millä vauhdilla nostat painon ylös (positiivinen vaihe), kauanko pidät painoa ylhäällä paikoillaan, kuinka hitaasti lasket sen alas(eksentrinen/negatiivinen vaihe) ja kauanko pidät sitä alhaalla. Se vois olla esim 1050, eli ykkösellä ylös, ja vitosella alas ja lepuutella ei. Itse olin aluksi vähän tympääntynyt, että näitäkö nyt laskemaan, mutta sitten luin artikkelin (jota en nyt muista missä se oli), joka vakuutti. Sen jälkeen aloin esimerkiksi tehdä kyykyt laskien mielessäni yhtä aikaa tempoa ja toistoa. Esimerkiksi yksi-yksi-yksi-yksi (jos tempo on 4), sitten ylös ja seuraavaksi kaksi-kaksi-kaksi-kaksi. Seuraavaksi kolme-kolme-kolme-kolme jne.
9. Jokaisen liikkeen jälkeen on tärkeää pitää tauko eli huomioida palautusajat. Jos jatkan samalla esimerkillä, niin leuanvetojen jälkeen tulee vaikka 30 sekuntia taukoa, sitten tulee hauiskäännöt, jonka jälkeen minuutin tauko, sitten sama homma uusiksi vielä 2 kertaa, jotta tulee se 3 sarjaa. Joskus tauko voi olla vain 10 sekuntia, mutta yleisesti näppisääntönä voisi pitää, että aina olisi vähintään 30 sekkaa. Mulla taukoaikoja mittaa iPod, täppään sen aina laskemaan sen taukoajan, koska omassa päässä, kun ajatuksiinsa unohtuu, se on aina joko liian lyhyt tai ihan liian pitkä. Taukojen mitatkin vaikuttavat hormonaaliseen vasteeseen. Lihaksen on hyvä ehtiä vähän hengähtää ennen kuin sitä pumpataan taas, mutta ei pitäisi karata liian kauas optimirasituksesta.
10.Liikesarjojen pituudella, painoilla ja tempoilla varioidaan sitä, mitä salitreenistä saadaan irti. Pienet toistot ja pitkät tauot(eli suuret painot) nostaa voimaa. Keskimääräiset toistot (esim. 6-12) ja keskimääräiset tauot kasvattaa lihasmassaa(hypertrofinen treeni). Korkeet toistomäärät taas kasvattaa kestävyyttä. Rasva palaa silloin, kun keho on kunnolla rasitettu ja hormonaaliset vasteet on optimissa. Semmoinen pienillä painoilla miljoona toistoa vemppailu ei oikein vaikuta mihinkään, mutta kyllä se sohvan aina voittaa.
Liikesarja tehdään sellaisilla painoilla, joilla jaksaa just ja just tehdä sen suunnitellun toistomäärän. Jos ei jaksa tai tekniikka kärsii, painoa on liikaa ja silloin tulee lopettaa. Painot kannattaa kirjata ylös, jotta ensi kerralla tehdessäsi samaa liikettä ei tarvitse arpoa mitkä on sopivat, ja osaat lisätä niitä myös ja näet kehityksesi. Ja rohkeasti painoja, ei kannata pelätä! :)
11. Liikkeet suoritetaan koko liikeradalta ja mielellään vapailla painoilla. Esimerkiksi kyykky on kimurantti, siinä kun saadaan eri lihakset aktivoitua riippuen siitä mistä kulmasta sitä treenaa ja kuinka alas menee. Yleisesti sanoen kaikki liikkeet pitäisi kuitenkin tehdä aina ihan koko liidelaajuudeltaan, eli ihan pohjasta saakka. Esimerkiksi kyykätessä polville se oikeasti raskain vaihe olisi se, että liike pysäytetään jalkojen ollessa 90 asteen kulmassa, koska polvi joutuu kovasti jarruttamaan ja vaihtamaan suuntaan. Mentyään oman liikkuvuutensa loppuun asti, eli kun takareisi vähän koskettaa pohjetta, sen on turvallisempi vaihtaa suuntaa. Tähän samaan liittyy myös vapaiden painojen käyttö. Laitteet on kivoja ja helppoja, mutta liikeradat on silloin laitteen valitsemat, eikä ne ole optimaaliset juuri sinulle. Joitain laitteita voi säätää, jolloin esim pidempi ja lyhyempikäsiset ihmiset voi tehdä samalla laittteella, mutta sitten esim Smith-kyykkylaite vie kaikkia suoraan alas, mikä voi aiheuttaa juuri sinulle epäterveen kuormituksen alaselkään nostokulman mennessä ikäväksi.
12. Yksittäisen treenikerran kesto olisi hyvä pysyä maks. tunnissa. Tämä oli musta lohdullista, ettei salilla tartte asua. Yli tunnin menevä treeni, siis intensiivinen treeni, ei enää mene perille lihakseen ja hormonaalisestikin alkaa olla lähinnä haitan puolella. Tämän vuoksi on tärkeä arvioida kannattaako esim. yhdistää tankotunti+sali. Jos tankotunti oli löpönpuoleinen, se ehkä käy lämpästä. Jos sielläkin rasittui, älä treenaa samoja lihaksia ainakaan sitten enää salilla. Tangon jälkeen olisi hyvä pitää tauko, jotta lihakset vähän palautuisi ennen salia. Jos haluat panostaa lihaksen kasvatteluun, niin aivan paras olisi ensin käydä salilla, juoda palkkarit ja syödä, eli toisin sanoen pitää taukoa ainakin se puoli tuntia-tunti, ennen tankoilua.
SALIN JÄLKEEN
13. Hienosti vedetty treeni on helppo kusta jälkeenpäin ryssimällä se tärkein: ravinto. Se, mitä suusta alas laitetaan pitkin päivää vaikuttaa suuresti siihen, mitä salitreenistä jää käteen. Ei pelkästään salin jälkeen, vaan myös seuraavana päivänä. Lihas kasvaa levossa, joten seuraavanakin päivänä on saatava tarpeeksi ravinteita. Vienosti plussakaloreiden puolella, niin energiaa riittää, ja salille on tietty mentävä hyvin ravittuna. Salin jälkeen tulisi saada proteiinia ja hiilareita, jotta palautuminen alkaa. Palkkaribanaani on jonkin sortin konsepti, mutta banaani (jos oikein muistan) palauttaa maksan rasituksesta, mutta tärkkelys palauttaa lihaksia. Jotenka perunaa tai bataattia. Syömään vähintään tunnin sisään treenistä. Rasittunut lihas ottaa ravintonsa jostain, ja jos se ei saa siihen vatsasta tarvikkeita, se alkaa "syödä" sitä muista lihassoluista. Ethän halua hikoilla salilla ja tosiasiassa tuhota lihastasi?
14.Sali"mömmöt". Proteiinijuomat on paras tapa saada proteiinia, lihaksen rakennusainetta, nopeasti. Salin jälkeen tulisi syödä proteiinia, mutta esim se kanakin imeytyy hitaasti, sen takia nopeasti imeytyvät juomat on paras. Juomassa voi olla myös nopeata hiilaria, tosin rasvanpolttajat usein jättäytyy pelkälle prodelle. Kreatiini kasvattaa todistetusti lihasmassaa. Jotkut kokee sen turvottavan, mutta suuria määriä se ei silti ole. Kreatiinia voi ottaa säännöllisesti joitain grammoja päivässä, tai sitten tankata ja tauotella. Glutamiini on hyväksi vatsanukalle ja lihakselle. BCAA nopeuttaa palautumista. L-Karnitiini energisoi ja polttaa rasvaa.
15. Toinen tärkeä seikka on lepo. Joka päivä ei tule treenata, ja peräkkäisinä päivinä ei samoja lihaksia. Nukkua tulee runsaasti, ja fiksuina aikoina eli siis yöllä. Ihminen ei ole yöeläin, vaikka osa meistä onkin iltavirkkuja (kuten minä...). Hormonitoiminta ja silleen. Hormonitoiminta pitää huolen siitä, että rasvaa alkaa kertyä hassuihin paikkoihin jos ei nuku riittävästi. Nukkuminen myös vähentää stressiä, ja stressi kasvattaa pötsiä.
16. Kehonhuolto. Vähentää stressiä ja hoitaa lihasta. Venyttely, hieronta ja putkirullailu, sekä vaikka sauna ja lämpöhoito. Sali jäykistää, vaikka osa liikkeistä kuten askelkyykky myös samalla venyyttää. Mutta omalla kohdallani tarkoitus ei ole muuttua pökkelöksi, joten venyttele venyttele!
17.Stressin ehkäisy ja yksilölliset treenimäärät. Salitreeni on iso rasite keholle, ja se saattaa alkaa ottamaan omaa lomaa esimerkiksi sairastelujen kautta. Jotenka tätä rasite-stressiä tulee ehkäistä järkevällä treenimäärällä, ravinnolla, levolla ja stressin purkamisella. Jos elämässä tulee muuta kautta paljon stressiä, harrasta vähemmän kuormittavaa liikuntaa. Tätä on monen vaikea ymmärtää, että keho ei vain yksinkertaisesti voi hyvin ja tarvitsee lepoa, vaikka pää kuinka tuntuisi vaativan lisää treeniä.
18.Ravintolisät. Vitamiinit, hivenaineet jne. Peruarsenaaliin olisi hyvä kuulua voimakas monivitamiini, magnesium(treenin jälkeen ja illalla, koska on rauhoittava. Mitä tahansa mutta ei oksidi-muotoista, koska oksidi ei imeydy ja on vain ummetuslääke), sinkki(on vajetta useimmilla ihmisillä, nostaa testosteronin määrää kehossa -> lihaskasvu). Omega3(laskee stressiä mm.). Maitohappobakteerit(vähintään 10miljardia bakteeria per pilleri). D-vitamiini, mielellään nestemäisenä(imeytyy paremmin) ja esim 50mg päivässä, ainakin. Jos tahtoo lähteä tästä vielä pidemmälle, ota Ashtaxantiini joka tehostaa Omega3:n imeytymistä, viherjauheet jotka lisää ravitsemusta ja laskee stressiä, MSM+C-vitamiini nivelien hyvinvoinnille(monen mielestä tämän tulisi kuulua jokaisen elämään, C on pakollinen sen imeytymiselle).
19.Panosta vatsan hyvinvointiin ja ravinteiden imeytymiseen. Ihan sama miten hienot ravinteet on käytössä, jos mikään ei imeydy. Maitohappobakteeri ja glutamaattikuuri. Sitten voit tehdä vatsahappotestin, jos haluat. Suurimmalla osalla on korjattavaa vatsahappojen määrässä, ja se lähtee helpottamaan joko lisäämällä ruuansulatusentsyymejä tai vatsahappotabletteja eli HCL-tabletteja. Vatsahappotestiin tästä.
20. Rentoudu :) Olet tehnyt hyvän työn, joten istu kotona alas, ja nauti raukeasta olosta :) Jos olet kauhea herkkuperse, niin tässä vaiheessa kannattaa syödä ne namit, koska salin jälkeen keho kohtelee sokeria fiksummin kuin muulloin syötynä, ts ei lihota samalla tavalla. Varsinkin raskaan alakroppatreenin jälkeen.
Bonus: Salilla käyminen on jossain määrin kuin Big Brother-talo. Säännöt voi muuttua ja ovat muokattavissa ja voivat uusiutua riippuen siitä, mikä sulle sopii ja mitä sieltä haet :)
OHEISKIVAA
Oma treenimusa piristää salilla. Soitin joko vyöklipsillä tai käsirannekkeella mukaan. Omaa treenimääräänsä voi seurata esim HeiaHeian kautta. Käsien kovettumia ja rakkoja ehkäisee hanskat, ja rouheisista painoista on kivempi ottaa niillä kiinni. Omaa puristusvoimaansa saa kehitettyä Fat Gripz-lisukkeilla, jotka kiinnitetään punttiin. FitBit-rannekkeella voi seurata omaa aktiivisuuttaan.'
Kuvaa myös salitekniikkaasi voidaksesi tarkistaa meneekö linjat kohdilleen.
NO MITÄ HITTOA MÄ NYT SINNE SALILLE MENEN OIKEEN TEKEMÄÄN!??!!? PÄÄ MENI SEKAISIN!??!
Liitän tähän Optimal Performancen valmentaja Heikin yksinkertaisen ohjelman. Tämä tähtää rasvanpolttoon, ota vähemmän toistoja ja lisää painoja jos haluat kasvattaa lihasta tai voimaa. Klikkaa blogiin jos haluat linkit noiden liikkeiden toteuttamiseen. 2-3 kertaa viikossa, koska tämä on yksijakoinen.
Olen kyllä hirveän tyytyväinen omaan valmennusvuoteeni OP:n huomassa. En olisi itse ikinä keksinyt noin montaa erilaista tapaa treenata, tai saanut niin paljon tietoa. Saatikka buustia alkaa toimia. 3 kiloa lihasta kertyi, ja suunta on ylöspäin. Syksy on ollut poissa salilta, mutta toivoisin keväällä pääseväni sinne useammin.
ps. Akateemisena ja vastuuntuntoisena ihmisenä olen tosi varovainen tälleen yleisesti neuvomaan ihmisiä, joten jos sulla heräsi tästä jokin mielipide, hyvä tai huono, niin kuulisin mielelläni :)
Tänään on mun synttäripäivä. Oon syntynyt Uuden Vuoden päivänä klo 4.57. Vaikea pistää paremmaksi. Synnärillä oli kyllä ollu kuulemma vähän kisaa siitä, että ehdinkö minä vai yks toinen tyttö eka. Minähän olin muutenkin vähän röyhkeä kisaaja tässä asiassa, koska mä olin pantannu tulemistani jo kaks viikkoa. Laskeskellu tietenkin, että tälleen pääsee heti korkkaamaan julkkiksen elämän eli koko sivun jutun paikalliseen sanomalehteen KoillisSanomiin. Mähän oon semmonen olosuhteisiini kiintyjä, aina ristiriitaisesti kokenut kaikki muutokset sekä innolla että suurella surulla. Joten onko ihmekään, että kohdustakin kesti aikansa irtaantua.
Ensimmäiseltä istumalta sitä ajattelis, että uutena vuotena ois tosi siisti syntyä, koko maailma juhlii ja raketit paukkuu. Siltä musta pienenä tuntuki. Sit myöhemmin se on vähemmän siistiä. Mulla ei oo ollu synttäreitä sitten ku täytin 20, koska ihmisiä on todella vaikea saada kasattua yhteen. Ei ole sellaista kaveriporukkaa, jotka tahtos esim vuokrata mökkiä kimpassa, vaan kaikilla on vähän omat menot. Ihania ystäviä ja kavereita kyllä muuten, että sinänsä ei valittamista. Tänä vuonna ajattelin sitten rikkoa kaavan, ja järkkään kekkerit loppiaisviikonloppuna. Vaikka lukema onkin epätasainen eli 27, niin pitkästä aikaa ois kiva juhlistaakin, eikä vaan möyröttää, että perhana kun taas tulee lisää lukemia mittariin.
Joskus mä mietin, et millainenhan mun elämä ois, jos oisin tullu oikeasti sillo ku mun piti eli viikkoa ennen joulua. Olisin nimittäin aloittanut koulun aiemmin. Mulla tuskin ois yhtään näistä mun nykyisistä ystävistä. Kaikki asiat elämässä ois tapahtunu vuotta aiemmin, mikäli elämä ois johdattanu mut muutoin samaa polkua. Yliopistoon tullessani voinkin veikata, ketkä siellä olisivat ne mun kaverit olleet, koska omaa vuosikurssia ylemmät ja alemmat +/-1vuosi tulee kans tutuksi. En olisi kuitenkaan koskaan seurustellut eksäni kanssa, koska me tunnettiin vain koska samanikäiset hengasi porukassa lukio/amitsuaikaan. Siinä olisi ollut jo yksi tosi iso muutos, minkä vuoksi on ihan jännä ajatella, että kenen kanssa sitten nykyään olisin, ja olisinko edes Kuopiossa.
Identiteetti ois ainakin siltä osin erilainen, että musta aina tuntuu vanhalta, ku mä täytän ensin, ja monet kaverit täyttää saman lukeman vasta melkein vuoden päästä eli joulukuun lopussa. Se ois kivempaa, en ois nytkään 27 vaan vasta täyttäny 26. Mikään kiirehän mulla ei ole mihinkään, joten sille nyt on ihan sama, että olisinko esimerkiksi valmistunut jo yli vuosi sitten.
Eilen olin uudenvuodenbileissä, joissa tunsin lähtökohtaisesti yhden ihmisen. Oli silti tosi hauska ilta ja tutustuin ihmisiin. Vanheneva minäni tosin raahattiin Onnelaan, mikä ei ollu se illan paras hetki, ymmärrettävästi. Mutta koska seurue osoittautui nuoremmaksi(20-23), joten nää "aikuisten" yökerhot jäi sillä jo pois. Eipä se silti sitä estäny, että hauskaa oli :)
Mietin ittekseni, että ikä tosissaan on vain numeroita. En ole stressannut tästä ikääntymisestä samoin kuin yleensä. Oon elämääni ihan tyytyväinen. En tahtois parikymppinen ollakaan, koska oon persoonana kulkenut pitkän matkan niistä ajoista. Tykkään tästä avoimemmasta ja rohkeammasta itsestäni, elämässä on niin paljon enemmän väriä näin :) Omasta kuoresta ja laatikosta todellakin kannattaa tulla ulos :)
Jo jonkun aikaa olen pohtinut, että pitäisi testata tätä niin paljon hypetettyä CrossFittiä. Laji, joka on jopa vienyt mennessään joitain tankoilijoita. Ehkä niitä, jotka on jo tankoilleet jonkin aikaa ja alkaneet kaivata jotain lisähaastetta, ja missä pääsee hyödyntämään tankoillessa vahvistettuja lihaksia. CrossFitin kylkeen ei sitten varmaan jaksakaan niin paljon höntsäillä enää muissa lajeissa, jos sitä tosissaan tekee.
Pitää heti tähdentää tähän alkuun, että en käynyt missään oikeassa CrossFitissä, enkä missään oikeassa asiaan vihkiytyneessä salissa. Olin ihan kuntokeskuksen omassa crossfit-simulaattorissa, joka oli nimetty Crosstrainingiksi. Close enough, tai sitten ei ollenkaan. Ei mitään tietoa, onko crossfit jokin lisensoitu juttu, tai mimmoset puitteet ja ohjauskoulutukset pitää olla, että se ois oikeesti sitä. Mutta siis, tämä arvioni ei perustu siihen one and only-crossfitiin :)
Oon suhtautunut kyseiseen lajiin aika varauksellisesti. Lähtökohtaisesti en tykkää ajatuksesta, että kilpaillaan, oli se sitten aikaa tai toisia vastaan. Kiirelajit ei sovi mulle. Sen sivutuotteena tulee se karmein asia, eli persiilleen lentävä tekniikka. Painoja nostellaan oksennus kurkussa ja huimaaki jo, mut sinne vaan ne pulkan narut kohti kattoa puntit käsissä vaappuen, ku vielä on niin ja niin monta toistoa jäljellä ja kello tikittää ja muut on jo seuraavassa liikkeessä menossa.
Tiedän, että tämä ei ole oikea crossfit mikä on tässä videossa, oon vaan kerran tähän törmänny ja se vaan jaksaa tulla aina mieleen ku mietin tätä lajia, sori :D Oli tämä CrossFitiä tai ei niin pahaa tekee kuitenkin katsoa, siis oikeasti:
Toinen esimerkki on joltain crossfit-blogaajalta, joka vaikuttaa asiansa osaavalta. Tässä pätkässä perustellaan, miksi hän ei opeta ihmisille kippaamalla leuanvetoja. Voiko tästä päätellä, että jossain siis kippaillaan leukoihin? Lue ihmeessä, vaikket leukoja vetäisikään, koska tässä on hyvin kuvattu vähän olkapään fysiikkaa, mikä on tankoilijallekin elintärkeää. http://21crossfit.com/2013/08/19/why-i-havent-taught-you-to-kip/
Nuorempana harrastin karatea ja niin kivaa ku se oliki niin inhosin niitä kovia lihaskuntopätkiä, joihin yhdistyi aerobinen nopea vauhti(peruskunnon hakua lattialla ja salia ympäri juosten jne). Tuli oikeasti huono olo, eikä se ole mulle se pointti, miksi liikuntaa harrastetaan. Sen jälkeen sanotaan olevan tosi hyvä fiilis, kun kroppa on käynyt "rajoilla". No empä tiiä, mulla yleensä jää vaan syke jonnekki omiin sfääreihinsä ja ahdistaa. Yläasteella juoksutestissä en suostunut luovuttamaan en sitten kirveelläkään, ja sain toki ne parhaat pisteet, mutta kotona lyhistyin sitten suihkuun, oli sinne asti mennessäkin vielä niin hirveä olo. Omaa typeryyttähän tämä tietysti on, eikä mitään muuta.
Eilisessä treenissä oli 20-25minuutin sykintä, joka sisälsi kahvakuulalla kyykkäilyä, työntöjä, ja heilautusta, sitten vatsat ja punnerrukset, sitten steppilaudalla boxhyppyjä ja askellusta. Ei tuossa järjestyksessä. Ja kaikkea 50kpl. Tänään on niska niin jumissa, että päähän päätynee ehkä puolet sinne kuuluvasta verimäärästä. Ranteet on ihan hellänä. Ei noissa liikkeissä mitään, mutta kun se vauhti. Kun pitää ehtiä siihen kelloon. Mä en siitä ensin välittäny tuon taivaallista, ajattelin että siinähän huutelet niitä minuutteja, minä teen nää sitten ku teen. Mut vätystelemään ei saa alkaa. Ja lopussa aloin kiriä. Tulin ensimmäisenä meiän pienestä porukasta maaliin, millä ei toki oo mitään väliä.
Toimii mun mielestä yleiskunnon kohottajana ja varmaan rasvanpolttoonki, ehkä. Mut se lihasvoima pitää hakea sit muualta, ja varmaan siinä varsinaisessa crossfitissä jotain voimajuttuja onkin. Se oli tehokas treeni, ja ajanee varmaan asiansa, mut ei se mua kyllä kiinnosta. Tehtävät liikkeet ei sisällä mitään hauskaa, mikä sais innostumaan. En motivoidu kellosta, vaan stressaannun. Inhoon kun tekniikka rapisee ja silti vaan jatketaan, ja vaikka pitäski tauon niin se ei siitä muutu mihinkään, hetkeksi ehkä paranee. Mulle kun on muualla opetettu, että liikkeen toisto tulee lopettaa kun ei jaksa enää tai kun tekniikka alkaa kärsiä.
Olisin kyllä valmis testaamaan sitä aitoa CrossFitiä, ku siinä ois jotain renkaita ja tämmöstä, jännää. Mistä ehkä oppiskin jotain uusia hienoja liikkeitä, jos semmosta siis crossfitissä ehtii treenata, siis rauhassa tekniikkaa. Se kun ei muuten muuta sitä miksikään, että kellon kanssa pelleillään edelleen, vauhti on kova, tekniikka on tai ei ole, ja kilpailun tuntu on ilmassa. Kaikki respekti kyllä tämän oikean crossfitin taitajille, oonhan mä nähny niitä hienoja videoita, jotka on tosi taidokkaita! Ja harrastajien tiukat kropat, ei niitä kipeetä tee katsella, paitsi jos tulee kateelliseksi :D Ilman kelloa ja vain innostavia liikkeitä tehden voisin minäkin innostua :)
Loppuun hyvä video, jossa joku guru jostain kertoo vähän ajatuksiaan. Filosofisempi maailmaa syleilevä lyhyt video, ei vaadi ajatusta, joten ihan rohkeasti katsomaan :) Tää on joku tyyppi, jolla näyttäs olevan liikehdintä hallussa, ja sydän mukana. Tykkään näistä ajatuksista, että liike on se pääasia, ihan sama mitä tekee, kunhan käyttää kehoaan miellyttävällä tavalla. Monta tietä vie Roomaan jne. Tämä mies ei harrasta mitään tiettyä, se vaan liikkuu.
Minä lähden liikuttamaan itseäni nyt värjäämään hiukset, ja valmistautumaan muutenki iltaan. Valmistautumaan vanhenemiseen, joka koittaa vääjäämättä tässä tulevan yön tunteina.
Hirveän kivaa on ollut tämän parissa, ja ihana kun on siunaantunut mukavia lukijoitakin :)
Vuosi sitten kuvailin tankotavoitteeni vuodelle 2013 seuraavasti(violetilla nyt lisätyt kommentit):
-Spagaatti. (vähän pelottaa jopa ku oon ihan mahottoman jäykkä.... Mulle tulee identiteettikriisi jos saan tän....) Höhö :D Ei todellakaaan :D Ei näillä leveyksillä :D Identiteetti pysyy yhä ehjänä :D
Marraskuu 2013
-perhosfobia pois, eli rento perhonen ja toukka. Check!! (Tästähän menin ylikin, kun saan Ayshan.)
Kesällä se muthaf*ckah kasvoi jatkettuun asti!
-sujuva takanoja. (Noooh, mikä nyt on sujuva, vihaan sitä edelleen, mutta se menee aina.) Sanon, ettäsemicheck!!
-jatkaa inverttiprojektia (tää nyt toki tulee ihan automaattisesti koko ajan). (Olen tänä vuonna tehnyt paljon havaintoja erilaisista invertoinneista, siis sen päälle, että vain tavalliseen tapaan lantio tangon edessä invertoi ja ilmainvertoi.) Joten ehdotonCheck!! Ja homma jatkuu!
-oisko liian hurjaa vuodessa voida käsien varassa kiikkua tanko ylös? Saahan sitä yrittää (Nyt en kyllä tiedä mikä on tämän tilanne, enkä ole nyt tankojen lähelläkään päästäkseni testaamaan. En kuitenkaan usko, koska epäilen pääseväni noin puoliväliin.) Eli 1/2 Check!
-olkanousu, siis ihan vaikka yksiki asiallinen. Check!! Jatketaan ilmaolkanousuun.
-käsilläseisonta, vakaa semmonen,ihan missä tahansa variaatiossaan +ilman fobiaa (Hmm... En aina pääse siihen seinääkään vasten, joten en sano check. Ja se vieläkin pelottaa. Mutta jaksan kyllä olla siinä, sitten kun siihen pääsen.) Nytkähdys-check.
Ensimmäisiä Ayshoja. Lokakuu 2013.
Vuodelle 2014 kirjaan seuraavat tavoitteet:
Jatka inverttien siistimistä ja eri variaatioiden opettelua.
Voimista olkanousua ja sen variaatioita+ilmaolkanousu. Kun voimaa alkaa löytyä, kehitä Planchea (vaakatasossa oleminen)
Spagaattiprojekti jatkukoon, sama mikä niistä.
100% Aysha joka otteella, joka yrittämällä. Ja variaatiot(straight edge, ja tiiä jos loppuvuonna vähän kokeilis jo miltä tuntuu Iron-X.)
Nyt sinne kattoon asti käsien varassa kiipeämällä!
5 puhdasta leuanvetoa (eli suorilta käsiltä).
Dat damn Allegra...
Käsilläseisonta vakaaksi, ja vasten tankoa. Vähemmällä fobialla.
Silta, nätti semmonen, ilman että sattuu aina ranteisiin koska hartiat ei anna periksi.
Pysyvä kädetön Cupido eli Hummingbird eli Kolibri. Oon yrittäny aina luomuna, mut jalat on siihen liian hikiset. Tää on niitä ekoja mitä opin jo aikoja sitten, ja sit se katosi.
Väärän puolen kaksonen ja supermies ja cupido ja perhonen ja josko ne ayshatki menis väärältäki, osa ku on nyttenki vähän kuka miltäki puolen.
Työstä Deadliftejä.
Panosta suorin jaloin invertointiin, vaikka miten väsyttäisi.
Kevät 2012(!). Kolibri, missä oot?!?!
Silta, lokakuu 2013. Gotta love that olkapääkulma...
On tosi aiheellista itse kullakin pysähtyä ja miettiä omaa vuottaan. Itse aloitin tämän vuoden osaamatta tehdä perhosta, ja nyt teen sitä jo vakaasti jatkettuna, ja saan ayshat noin 80% ajasta. Ja olen siirtynyt ohjaamaan, mistä voidaan olla montaa mieltä onko se nyt hyvä juttu vai mikä juttu se on. On kuitenkin asioita, joiden huomaan kulkevan mukana lähes muuttumattomina, kuten nämä liikkuvuus/venyvyysjutut. Vanhako sitä jo on, ettei se oikein irtoa, vai mikä häh.
Kaiken kaikkiaan tarkoitukseni on antaa itselleni vähän arvostusta siitä edistyksestä mitä tässä on tullut tehtyä. Usein sitä kokee itsensä niin kyvyttömäksi, koska treenaa aina asioita mitä ei osaa. Syntyy harha, ja tulee mollattua itseään. Ei sillä, etteikö mussa olisi paljonkin vikaa ja välillä meno on melko, ellei erittäinkin, kömpelöä. Mutta mitäpä siitä, kun tärkeämpää kuitenkin on se matka, eikä se päämäärä. Se oppiminen on loppujen lopuksi kuitenkin se tyydyttävä kohta, ei niinkään se että osaa aivan kaiken ja voi ruveta lekottelemaan laakereillaan tai keksimään jotain muuta täytettä elämäänsä. Paitsi jos oot superhyvä ja voit alkaa kiertää ympäri maailmaa. Koskaanhan ei tietysti valmiita olla, kukaan meistä :)
Deadliftin alku. Valmiina seuraavaan askeleeseen, alkaa lantion keräys eli jalat
syliin.
Tässä näkyy vuoden 2013 HeiaHeia. Treenimääriä on paikoitellen todella paljon, välillä paljon vähemmän. Kesä piti levätä, koska aloin sairastella joka kuukausi. Mutta se kannatti, koska viimeisin flunssa oli syyskuussa ja jos nyt vielä pari päivää jaksan niin koko loppuvuosi meni olematta kipeä. Vuoteen 2013 mahtui 7 flunssaa. Eli kroppa on ollut aika kovilla. Tankoa vuoteen 120 kertaa, ja salia 67. Siihen päälle tanko-ohjaukset, ja jokunen tanssikerta muita tansseja. Taskuun jäi se 3kg lihasta ja läjä muistoja :)
Liikunnasta on kuitenkin tykätty, vaikeuksista huolimatta, ja fiilis on aina ollut huikea. Syksyllä ei ollut montaa salikertaa, pelkkää tankoa vaan. Sekin vähän tympäisi, koska siihen tankoilumassaan mahtui monta vähän väkinäistä treeniä. Onneksi rakkaus lajiin kuitenkin kantaa, eikä se sinänsä silti ihan totaalista pakkoa ole. Vuodessa oli myös monta innostavaa workshoppia sekä Suomessa että Espanjassa ja tuli kokeiltua kaikkea uutta, myös tankoon liittymätöntä :)
Huomaan tästä sen, että joskus oman olotilan oikeasti ymmärtää vasta jonkun ajan kuluttua. Sillon kun sairastelin en silti kokenut olevani kovin piipussa. Ymmärrän sen nyt, että ei ihmekään jos olin kipeänä tai jos välillä ei jaksanut. Kovasti salitreenien seassa tankoillessa tuntui tosi usein siltä, että se on kaksi nostoa ja mä oon ihan done, kädet ihan löpönä. Liika vain on liikaa. Ensi vuodelle harkitsin, että ilmoittautusin jazz-tanssiin ja balettiin Kuopion Tanssiopistolle vai mikä olikaan, mutta pelkään jos se ei sitten maistu tai alkaa painaa töppönen taas. Mieli kyllä jaksaisi, mutta kroppaa täytyy kunnioittaa. Ei se ole laiskaa, jos ei napostele aina tuo liikunta, se voi olla kehon tapa kertoa, että nyt riittää. Motivaatio alkaa myös hukkumaan, mikä on merkki ylitreenauksesta. En halua semmoseen vajota, ja sen vuoksi ensi vuonna joidenkin asioiden täytyy olla eri tavalla ensi vuonna kuin mitä oli tänä vuonna.
Tässä on mun tankovuosi videona. Tämä video ei ole kasa niitä hiotuimpia pätkiä, vaan moni näistä on aidosti joko ihan ensimmäinen tai vähintään alle viides jotenkuten onnistunut yritys kuhunkin temppuun. Sen vuoksi tekniikka ei ole kovin nättiä. Tää on taas näitä fiilispätkiä :)
Olen ihan positiivisena ensi vuoden suhteen. Toivon, että se on vähän kepeämpi vuosi, että saisin treenata enemmän itseänikin varten, eikä vain ohjauksia, ja treenata muutakin kuin tankoa. Valmentaja tekee sen tankotanssijan saliohjelman mulle, ja haluaisin sitä ihan tosissani toteuttaakin. Lihatalkoisiin :) Sain Kuusamosta alennusmyynneistä törkeen halvalla Fastin HT-R-proteiinia 2 pussia. Kuvauksessa lukee, että kovaa treenaavalle, jolla on jo iso lihasmassa. Eli siis minähän se, ehdottomasti, vastaan kuvausta :D Tunsin kyllä tässä joululomilla salimotivaation kipuavan, ku nuo pussukat huuteli mulle hyllystä :P
mums mums :P
Summatakseni tämän lätinän yhdeksi lupaukseksi itselleni, niin:
Vuonna 2014, kuuntele omaa kroppaasi ja mieltäsi ja tee just niin kuin itse haluat ja mikä tuntuu hyvältä just sinusta. Etene hitaasti ja nauttien matkasta :)
Maailmalla on kans oltu ahkeria:
Näitä en kuitenkaan ota tavoitteekseni, not gonna happen :D
Mikäli sulla, lukijana, sattuisi olemaan jokin toivomus blogini sisällön suhteen, niin mielelläni kuulisin :) Mitä on kiva lukea? Enemmän sitä, vähemmän tuota?
ps. koko vuoden suosituin hakusana blogiini on sanalla Nuuskamuikkunen. Koska mun yks kuva sisälsi pumpatun nuuskamuikkusen. Ihan sama mitä oon koko vuoden sen jälkeen blogiini kirjoittanut, kun ainoastaan nuuskamuikkusella on ollut oikeasti tilastollisesti merkitystä. God damnit :D
RSP:n avajaiset on 1.2, eli eipä sinnekään enää kauaa ole. Jännää :) Ja jännä nähdä miten Kuopion tankoilu reagoi siihen. Tilat on tosi makeet, ja oon ollut niitä itsekin jo remppaamassa, maalailemassa lähinnä. Sit pääsee reenaamaan laadulla :)
(
