"When life gives you a hundred reasons to cry, show life that you have a thousand reasons to smile." -Biosigu vol 8.-

Tämän kaiken muun lomassa on ehkä kiva vähän pistäytyä tän mun toisen harrastuksen parissa välillä, eli mites mun jatko-MM:lle kuuluu. Siis tää saliharrastus. Vai pitäskö sanoa, että siis anteeks mikä sali? Kuntosali? Millon muka?!

Muutamat viime kerrat oon menny valmentajan tapaamiseen ja joko tienny, että nyt on taas kroppa toiminu omalla logiikalla. Sit joskus oon menny ajatellen et hei, nyt on tullu pattia! Ja biosigu näyttää että eikä mitä vielä, perse vaan levinny(rasvasta). Että eipä oo ollu helppoa tää touhu :D

Viime valmennustapaamisella oli pitkästä aikaa kivaa settiä. Vieläkään ei oo takareisi luovuttanu mut alamäki on kääntynyt enemmän voiton puolelle.

Tässäpä innokkaimmille. Minäpä sitten seuraavaksi tulkkaan.

Rasvatonta massaa 49.2kg. Millonhan sitä päästäs sinne viiteenkymppiin, ai että oon odottanu! Rasvaprosentti on tippunut parisen prosenttia. Nämähän on nyt suurinpiirtein samoja lukemia kuin mitä ennen kuin ilmeisesti kroppa alkoi väsyä tuossa lopumpaa kevättä ja potkia vastaan. Jenkat on tullu alas monta pistettä. Nukkumisen vähyys näkyy edelleen pohkeissa (ja pään sisällä…). Tuossa mittauksessa mun paino saattoi olla kilon liian korkea, koska en muistanu punnita itseäni ja olen tuon jälkeen sen tehnyt. Ja tuohon mittaukseen mennessä oli menkat, eli pöhötystä. Ja kiitos niiden olin mässynny kolme päivää suklaata ja karkkia… En vaan kerta kaikkiaan voinu olla ratkeamatta. Mutta. I regret nothing!! :D Mitä järkeä on herkutella, ja potea huonoa omaatuntoa, kun se ei yhtään vaikuta sen herkuttelun imeytymiseen? Sama nauttia kerta possuilee.

Mulla oli edellisen mittauksen aikaan se Paleo Kick-Start loppunu, ja muuten se kyllä teki hyvää, ihosta lähti kaikki epäpuhtaudet pois ja olo oli jokseenki virkeä. Mutta samalla myös jotenki nuhjuinen. Ei tykänny mun kroppa mistään ketoosia lähentelevistä tiloista. Sen näki mm siitä, että valmentajakin kommentoi mun kehon rasvan olevan tunnustellessakin kovaa. Nyt olen sitten sen jälkeen vaihtanut ns kevyt-paleolle. Syön normaalisti, mutta gluteenittomasti/viljattomasti. Satunnaista maitotuotetta menee, koska haluan näin akateemikkona nähdä kontrolloituna muuttujana miten vaikuttaa jos ei syö viljoja mutta syö maitoa. Koska jos lopettaa molemmat, mistä tietää kumpi oli tilastollisesti merkitsevää jos muutosta tapahtuu? Valmentaja mietti, että silti se paleo saattoi tehtävänsä tehdä ja insuliiniherkkyys on noussut, mikä näkyy pikkuhiljaa paranevina tuloksina.

Syömisestä on kuitenkin tullut enemmän semmoinen fiilispohjainen juttu, joka noudattaa summittaisesti MM-ruokavaliota. Olen kokenut sen toimivaksi ja en ollenkaan stressaavaksi. Kas tässä omat uudet elämäntapatuunaukseni, jotka olen itse itselleni säätänyt ja valmentaja vain totesi, että hyviä valintoja:

• Gluteeniton ja vähämaitoinen.
• Välttelen yliherkkyystestissä esiin nousseita asioita kuten maissia (on muuten tärkkelyksenä joka hemmetin tuotteessa o.O). Kyseessä ei kuitenkaan allergia, joten en suhtaudu tähän haudanvakavasti.
• Olen kasvattanut huomattavasti hiilarien määrää, löysin (kiitos Linda-kollegani ät BodyGossip-blogi!!) riisipastaa ja sitä oon vetäny oikeen into piukeena! 
• Oon myös syönyt vähän omaan tahtiini, en välttämättä syö viittä kertaa päivässä jos ei tunnu siltä, enkä syö esim aamuisin väkisin ihan hirveän paljon jos ei jaksa. 
• Jauhelihat alkoi aamulla tökkiä, joten syön kalkkunaleikettä. 
• Hetken tökki myös levät, tarttin taukoa siitä että vetää väkisin kalansisälmyksiltä maistuvaa litkua. Jonku aikaa jaksaa olla karpaasi, sit alkaa tympiä. Nyt oon taas innostunu, sotken levät lasilliseen granaattiomenamehua. Nami, siis oikeesti! Ja vain hedelmän omat sokerit siinä mehussa :) Ei ehkä optimia silti, mutta toimii! 
• Pidin myös tiiviin maitohappobakteerikuurin VLC-jauheilla ja glutamiinia otin kahesti päivässä, eli semmonen suoliston hyvinvointikuuri oli. 
• Nyt menee myös säännöllisesti MSM+C-jauhetta ja pakuriteetä.
• Aloitin käydä kerran viikossa fysioterapeuttikaverilla hieronnassa. Venyttelyä kotona sen mitä jaksaa. Samoin putkirullaa.

Vois kai sanoa, että mulle on kehittnyt jonkinlainen perstuntuma siitä, mitä mä, mun epälooginen kroppa ja kiero mieleni kaivataan.

Kuntosalilla olen käynyt nyt kuluneen parin kuukauden aikana ehkä viisi kertaa. Näin vähän, koska mä karsin mun kuormittavia treenejä. 7 flunssaa eli noin yksi per kuukausi ei ole normaalia. Sen jälkeen kun jätin salit vähemmälle, en ole sairastanut. Nyt on menny kaks kuukautta ilman flunssaa, edellinen loppui noin syyskuun 12. Hyvä minä! Olo on selvästi parempi. Mulla on valmentajan kanssa tehty "para-sali-ohjelma", joka sisältää vaan maven, pystypunnerrukset, leuat, kyykyt ja penkin. Kaikkia 2-3 settiä, max ~8 toistoa. Yhden salikerran keston pitäs olla max puoli tuntia. Eli aika löpöstä touhua. Tää on enemmän voimaa kuin lihasta kasvattava. Pienempi kroppa, kepeämpi tankoilla, enemmän voimaa parempi nostokyky. Oon sikäli nyt vähän huono valmennettava kun en tee näitä varsinaisia jatko-MM-valmennusohjelmia, mutta toisaalta luulen että mun kohdalla löytyy haastetta sitten muutoin. Oon menny nyt äärimmäisen kehoa kuunnellen, ja se on toiminu, vaikka se tarkoittaisikin valmennusohjeista kunnolla poikkeamista. Sali ei ole kuitenkaan unohtunut, annan vain kropalle vähän armoa.

Mut mitään vuoden fiksu tyttö-palkintoa en saa ja sen näkee tuosta alemmasta kuvasta. Olin lokakuun aivan hiton väsynyt ja näin jälkikäteen kun katson sen ajan HeiaHeiaa, niin eipä ole ihmekään, että miksi...

HeiaHeias syys-lokakuun vaihteesta (nimiä sutattu).  Käsipuristin"treeni" oli ihan läppä...

Eipä ole mitään järkeä tuossa touhussa. Toki noista moni ei ole mikään kovin intensiivitreeni, mutta silti. Lepopäivä, maybe? Yes, no? No? *huoh* Tähän on syynsä, palaan siihen myöhemmin.


Mun kilpirauhasseikkailu on nytkähtänyt eteenpäin. Tavallaan. Työterveystarkastuksen jälkeen lääkäri kirjoitti tyroksiinireseptin. Sekä minä että lääkäri suhtauduttiin niihin nihkeästi. Ajatus olisi tehdä parin kuukauden lääkekokeilu ja sen jälkeen mulla pitäisi olla semmonen ns pomminvarma näkemys paraniko olo. Jos ei, niin sitten sitä lääkitystä ei jatketa. Ei ole tarkoituksenmukaista nuorena aloittaa elämän kestävää lääkitystä, joka lamaannuttaa oman kilpirauhasen, jos siitä ei ole todellista hyötyä. Tuossa se nyt pöydällä makaa, se resepti. Odottelen kai jotain plasebovaikutusta. En ole hakenut niitä lääkkeitä. Yks syy miksi en, niin tahtoisin ensin olla varma että olen kokeillut kaikki muut keinot. Käynyt läpi nuo elämänlaatuun vaikuttavat ruokavaliotestaukset, kattonut että unta on riittävästi, ja sitä rataa (akateemikko taas vauhdissa). Mutta kai se on turhaa sinänsä, kun jos vika on kilpparissa niin sen lääkityksen pitäisi oikeasti potkasta asioita liikkeelle ja jos on epävarma omasta olosta niin silloin se lääke on turha. Oon vaan silti jotenki… Nihkeenä asialle…

Fitbit-ranneke

Sit mä hommasin itselleni Fitbit-rannekkeen, joka mittaa miten mä nukun ja liikun. Ihan kätsy pikku vehje. Pitänee palata siitä kertomaan joku toinen kerta, kun nyt tästä tekstistä tuli jo ilmanki ihan hervoton.

Mutta siis, tämmösessä tilanteessa mennään. Oon aika tyytyväinen itse, kun vihdoin tuntuu siltä, että jotakin tasapainoa on löytynyt ja kroppa voi kohtuullisen hyvin. Mitä nyt stressinaiheita on mutta ainahan niitä. Tästä on hyvä jatkaa ja valmentajakin jäi uteliaana odottamaan meiän seuraavaa mittausta, jatkuuko yläkiito vai tuleeko tasanne vai kenties vanha kunnon mahalasku. Mut nyt oon kerranki tyytyväisempi ku pitkään aikaan, viihdyn päivä päivältä enemmän omissa nahoissani :)

Joskus mä mietin, että kuulostaakohan tää mun "elämäntapaetsintä" ihan hullun touhulta. Mut tämmöstä tää kai väkisinki on, kun mietitään kaikista vaihtoehdoista kokeilemalla niitä itselle toimivia. Bare with me :)

Elämäni ensimmäinen blogihaaste: 3 asiaa, mitä olet aina halunnut tehdä?

Sain tuossa taannoin Alternatiiviurheilijalta elämäni ensimmäisen blogihaasteen, ja se kuului niin, että pitää listata 3 asiaa, mitä haluiaisin tehdä.

Siis ensin olin, että wuhuu! Blogistien välistä kommunikaatiota, I'm in!

Sit mä olin silleen, että voi damn, miks mä en keksi mitään miten mä selviän tästä haasteesta…

Sit mä vielä tajusin, että ohoh, mähän saan välittää tän haasteen eteenpäin! Eikös kaikkien matematiikan sääntöjen mukaan haasteet kävis lopulta läpi koko blogimaailman? Kuka siis katkoo rytmiä, kun näin ei käy? No mä ainaki hoidan nyt velvollisuuteni :P

Mullahan on haaveita, joo. Mä tahon kouluttautua kogniitivisen terapian erikoispsykologiksi. Valmistua psykologian tohtoriksi ja tehdä oikeuspsykologian alan väitöskirjan ja työskennellä jossain vaiheessa myös vankilassa. Tai Australiassa, vaikkapa vuoden verran. Mutta mä en halua olla tylsä, joten en ota noita mun haasteeseen :P Tosin kohta huomaat, että kovin jännäksi nää ei kyllä silti äityneet :D


1. (tääki on kyllä vähän nörtti, mut different kind :P) Haluaisin oppia soittamaan viulua.

Soitan poikkihuilua, tosin aktiiviurani loppui jo ala-asteella kestettyä parisen vuotta. Siihen aikaan se into vähän lopahti. Nyt muutamat viime vuodet olen halunnut testata osaisinko soittaa viulua. Mullahan on kohtalaisen kuollut sävelkorva. Se on vähän heräämässä, tajusin tuossa kuukausi sitten, että musiikki on oikeasti kasitahtista, ja se toimii sen mukaisesti. Olin vain luullut, että ihmiset laskee kahdeksaan tanssiessaan ihan vain omasta pakkomielteestään. Mutta ei! Jos laskee kahdeksaan oikeasta kohdasta, niin jotain tapahtuu kun aloitat uuden ykkösen! Like magic!
Mulle huilun soitto ei vaatinut koskaan nuottikorvaa, mä vaan seurasin nuotteja symboleina, ja se toimi, mä olin oikeasti ihan hyvä. En muista kuin 3 nuotin nimenkin ulkoa. Mä luulen, että tuossa musiikin kuivaakin kuivemmassa teoriamaailmassa on kuitenkin jotain mystistä, mikä aukeais kuin salakoodi, jos siihen tutustuis. Viulu, se taas vaatii varmasti sävelkorvaa, kun ei ole mitään selkeitä painikkeita. Viulun kanssa voi myös tanssia. Huilun kanssa se on hiukka vaikeaa, eikä voi edes hymyillä.

Haluaisin soittaa viululla Nightwishin While your lips are still red-biisin. Ja tän Queen of the Damned leffan synkkääkin synkemmän mustalaisviulun:

Ihailen myös Lindsey Stirlingia, hip hop viulunistia. Jos et tunne niin kuuntele tämä:

Realistisempi, mutta ei silti helppo välitavoite omaan viulu-haaveeseeni on ensin ottaa se huilu taas kauniiseen käteen ja kattoa mitä siitä seuraa. Haluaisin soittaa huilullani Nightwishin Islander-biisin, ja yhdistää siihen tankoilua.

http://www.25northdance.com/files/8113/4480/7024/Madi_Split3.jpg

2. Haluaisin kokea, miltä tuntuu spagaatti.
Tähän asti utopistinen asia, näillä leveyksillä ja kireyksillä. Mä olen jokseenkin siinä luulossa, että mun sivuspagaatti voisi olla lähellä. We'll see… Haluan kuitenkin lisätä, että spagaattielämykseksi ei lasketa, jos esim liukastun ja revähdän spagaattiin. :D
Tähän samaan syssyyn vois todeta, et ois tosi jännä kokea, miltä tuntuu jos on näkyvä six pack. Sitä mä en kaikkien näiden kokeilujeni myötä usko saavuttavani, ei taida olla mun kropalle mahdollista, enkä uhraa terveyttäni siihen tiukkaan ja epäterveelliseen vääntöön mitä se tuntuisi vaativan.

Googlettelin, ja löyty tämmösiä kammotuksia. Huh huh… En ota näitä mun ostoslistaan...

kuva

kuva

3. Benji-hyppy. 
En tiiä oikeesti, siis ihan aikusten oikeesti tahdonko. Mulla on vähän semmonen korkeen paikan kammo. Tää liittynee ehkä enemmän siihen sitten, että voittaa ittensä. Reach outside your box, on mottoni elämässä.
Jokunen vuosi takaperin olin Kanarialla eksän kanssa ja mentiin vesipuistoon. Siellä oli altaaseen pieni torni, oisko ollu tiputusta parisen metriä jos sitäkään. Jäin ihan jumiin sinne reunalle. Lapsia kulki siitä vierestäni hyppäämään jo ties monettako kertaa samat naperot ja ne alko jo jutella mulle kuka milläki kielellä että etkö sä uskalla. No hitto en! :D Se tuntu siinä reunalla niin hiton korkeelta. Jotkut irkku-lapset alko jo altaan reunalta kannustaa, sitten oli jo ihan pakko käpertyä omaan sisäiseen pallooni, ja… kävellä pois siitä tornista…. Voi kettu ku se torni näytti niin pieneltä sitten ku käännyin maasta kattomaan sitä päin. Ihan naurettavan pieni…
Toinen setti oli Bahaman risteilylaivalla kiipeilytorni. En oo aiemmin kiivenny minnekään. Mua ennen sinne ylös asti veti lapset niinku pienet Spidermanit, ja mulla alko puntti tutista puolivälissä. Pakko oli kiivetä, siis ihan pakko. Myöhemmin yks kiipeilevä kaveri psykakaveri sano, että siinä kohtaa ku se kuolemanpelko tulee, niin sen jälkeen voi sitten vaan jatkaa kiipeämistä sen pelon kanssa, koska ei se siitä minnekään lähe eikä se kyllä pahenekaan. Senkus nykii vaan ylemmäs siitä huolimatta. No niinhän se tietysti on. Eteenpäin, sano mummo lumessa!
Tankoillessa mulla on ihan ikiomat hubbailut tän kammoni kanssa. Supermies ylhäältä tangosta, voi että sentäs ku on kivaa….

Bonus: Mä voisin asua Lapissa. Oisin jonku poromiehen vaimo, ja vaeltaisin jänkhällä. Perustaisin jonnekin oman pienen tankostudion, jossa sais käydä vaikka yks oppilas kerrallaan jos enempää ei oo tuloillaan. Enemmän tunne- kuin rahajuttu. Se ois jossain missä isoista ikkunoista näkyis upea arktinen maisema. Sinne mahtus useempi tanko, ja rengas, ja mitä vielä. Mun utopiassa lähistöllä asuis myös kavereita. Se ois semmonen kupla, niinku oma pieni maailma. Mä voisin tehä psykologin hommia vaikka Skypen välityksellä jos asiakkaita ei oo face-to-face tarpeeks :D Tai sitten mä hankkisin pienoislentokonekortin ja lentäisin asiakkaiden luokse ympäri Lappia mun vesitasolla :D Tää oli bonusvastaus, koska tää on niin utopistinen, ja toisekseen koska Kuusamosta kotoisin ollessani joku voisi laskea sen jo "toteutuneeksi" monilta osiltaan.

Kuusamosta tänä kesänä

Sitten, mä saan haastaa! Uuuhhuuh :D

Pistän kiertoon:
Saijalle Dancing as Fast as I can
Ewylle All you need is love, and a dog
Annikalla Life á la Annika

Perustelut on yksinkertaiset. Livenä tuntemiani/tapaamiani tankoilijoita :P

Happy Halloween!

Kuopion tankoilijoiden halloween tuli viime viikonloppuna.

Oltiin lämpän mudossa treenattu Michael Jacksonin Thriller-biisin koreota ja järkkäsin sitten Hytkeelle meiän porukalle Halloween-get-togetherit viime lauantaille. Pukeuduttiin kuka mitenkin ja ideana oli syödä nyyttärimeiningillä, hengailla, hubbailla, kuvata kuvia ja filmata Thriller videolle.

Videon peruskoreo oli siis sinänsä tuttu, mutta ei varsinaisesti treenattu. Tanko-osuudetkin tuli sitä mukaa, kun kukakin keksi tehdä jotain. Improa siksi, ettei tästä tulisi mikään tiukan väännön produktio, vaan homma pysyisi rentona. Vähän sitä kyllä söi se, että osa osallistujista oli kovalla kiireellä liikkeellä, niin pikkasen tuli ylimääräistä hutiloitua. Mutta ei siis todellakaan mikään loppuunsahiottu esitys, joten eipäs katsella turhan tarkkaan meneekö koreot kohdilleen :D

Kiss my haba! 

Mutta sitten se siitä rentoutui meininki pikkuhiljaa, kiireisempien lähdettyä jäätiin vielä jammailemaan. Näytin tytöille miten pyöritetään poi-palloja ja otettiin läjä kuvia itselaukaisimella. Sen yleisen päättömän pöllöilyn lisäksi siis :)

Ja viimein, tässä on video! :)






Sitten on tämmönen häiriintyny "sarjakuva" zombin ruokinnasta :D

......

Goooh!!!

Ööööööyyyy, lihaaa!

Huuuuuu! Uskomatonta...

So precious..

Yksi varvas, kaksi varvas....

So pretty....

GaaaaAAAAaaHHH!!

Semmosta :D


Bussissa Kuusamoon väkersin tuon videon. Menihän se silleenki, matka. Kuusamossa on ihan täysverinen talvi meneillään. Äiti ruokkii lintuja ikkunalaudalta, ja siinä käy tämmönen söpö kurrekin :)
Tälleen niinku asiasta kukkaruukkuun :D

Mums mums!

Sit piilotellaan pähkinöitä lumeen :P

Curiosity killed the cat

Pole Guru. Tämä tunti on vaativin tankotanssituntimme. Guru-tunnit ovat tarkoitettu useita vuosia harrastaneille tankotanssiakrobaateille, joille on kehittynyt erinomainen kehonhallinta, voima ja venyvyys. Tunnilla harjoitellaan täysin uusia liikkeitä, jotka ovat peräisin kansainvälisten tankotanssikilpailuiden ammattitankoilijoilta. Tankotanssikoulumme 3,6 metrin huonekorkeus mahdollistaa kisoissa käytettävien liikkeiden ja liikesarjojen täydellisen harjoittelun. Tunti soveltuu Pole 3-tason liikkeiden osaamisen jälkeen. Sopii myös ammattilaisille! Tunnin kesto 75min.

"Erinomainen kehonhallinta, voima ja venyvyys". Siis daa, mun toinen, kolmas ja neljäs nimeni on kehonhallinta, voima ja venyvyys! Ja pfffft, nää Verticalilla ei näköjään ees vaadi kestävyyttä, mitä siis sitäkin olisi tietty saavikaupalla! Piiiiiece of Nakki! 

"Sopii myös ammattilaisille!" Oh pliiis, enkait mä muuten jaksais ees vaivautua? 

"Tarkoitettu useita vuosia harrastaneille tankotanssiakrobaateille". Lahjattomat treenaa. Varsinkin vuosia. Mä taas... Mä olen puhdasta luonnonlahjakkuutta, oisin voinu osallistua tälle tunnille jo heti alkeiskurssin jälkeen!

Kaikki tän postauksen kuvat on Verticalin nettisivuilta, kun en omiakaan tullut ottaneeksi.

Tuo ylempi esittelyteksti seisoo helsinkiläisen Vertical Clubin PoleGuru-tunnin tuntikuvauksessa. Olin taas Helsingissä Rorschach-koulutuksessa (mustetahratesti), ja tuo Guru-tunti oli just täydellisesti koulutuksen jälkeen ja vielä saavutettavissa logistisesti. Sanoinkin jo aiemmin, että Vertical on aika täynnä, joten varasin tällä kertaa tuntini 3 viikkoa etukäteen ja viimehetkille asti olin silti jonossa alemman tason tunneille. Halusin varmistaa, että pääsen edes jollekin tunnille mukaan, joten otin tuon Guru-tunnin. Pääsin mä sit lopulta myös Pole Flow 2-tunnille.

Vähän hermostuksissani kipittelin tunnille. Iloisena tunnustin jo heti tiskillä opelle, että mä en sitten ole "ihan" tätä tasoa. Ope kysyi, mitä mä tällä hetkellä treenaan. Sanoin, että ayshaa. Se hymy, jonka sain, kertoi just sen mitä tiesinkin: nyt ei olla mun omassa laatikossa :D Mutta sain mä silti osallistua. Vertahan minä lähdin nenästäni tämmöisellä kerjäämään, tavallaan. Onneksi oli kiva ope, jotenki hellyyttävää kun se oli musta huolissaan, kai, että saanko mä tarpeeks apua. Sweet :)

VC: nettisivuilta

Miks ihmeessä mä tuommoseen tungin, vois joku kysyä? 

Mä en ehkä jaksa pelätä sitä että pärjäänkö mä. Ku mä oikeestaan tiedän, että tavallaan mä aina pärjään, mut en sillä tavalla, että saisin kaiken tehtyä. Kun enhän mä saa. Mä vaan jätän tekemättä semmoset jutut, mitä mä mietin olevan mulle vielä, noh, hengenvaarallisia :D Katson mielenkiinnolla miten muut oppii ne, ja painan mieleeni opettajan vinkit. Joku päivä mä sitten teen perästä. Tiedänpähän sitten, mitä kaikkea voin tehdä. Sitä odotellessa yleensä jokaiseen vaikeaan juttuun on jokin helpompi versio, mitä mäkin voin treenata. Semmosta close enough-matskua. Näin mä oon toiminu niiiiiin lukemattoman monilla tunneilla tähän astikin, varsinkin ulkomailla ollessani. Esim ollessani New Yorkissa, suurin piirtein kaikki meni yli hilseen, osasin siihen aikaan just ja just invertoida. Mut jostain selittämättömästä syystä mulle jäi ilman muistiinpanojakin paljon mieleen, ja olen tänä päivänä saavuttanut ne kaikki temput, mitä en silloin osannut, ja tiedostan niitä tehdessäni, että tämä oli se mitä Nykissä tehtiin ja nyt se menee.

Oon vähän ymmärtänyt, että tuommoinen itseensä rennommin suhtautuva uskalias asenne on vähän harvinaisempaa, ehkä? Niin moni tuntuu olevan kovin pelokas, että osaako olla jos menee uudelle tasolle. Kun sen takiahan sinne mennään, koska ei osata niitä juttuja mutta halutaan oppia. Joten pois vaan turha kainostelu, aina kannattaa yrittää. 

Toinen syy olikin ihan uteliaisuus. Halusin nähdä Helsingin harrastelijoiden eliitin luonnollisessa ympäristössään :D Semmoinen on samaan aikaan masentava ja inspiroiva ympäristö. Sitä tuntee ittensä ihan virtahevoksi, mut toisaalta siinä niin viisastuukin. Uuteen tankosaliin meneminen, uudet ihmiset, uusi ilmapiiri, uudet tavat. Nää kaikki tekee sen, että hetken se ottaa ennen ku tohtii jotenkin edes tosissaan yrittää, on vähän semmoinen olo niinku haluais karata nahoistaan. Ujostuttaa :D

VC: nettisivuilta

Omat heikkouteni on mulle varsin hyvin tiedossa. Kuopiossa mä treenailen aika paljolti omassa tahdissani ja haastan kyllä itseäni, mutta omissa käsissäni on huolehtia oman tekniikkani puhtaudesta ja sen parantamisesta, koska mua ei tällä hetkellä opeta kukaan. Sama juttu Verticalilla kuin Jyväskylän RSP:lläkin. Kaikki tekee niin kauniisti, tai jos nyt jotakin koukkunilkkoja näkyy niin eipä ne sieltä seasta silleen loista, kun kuitenkin jänteviä ja suoria inverttejä on samaan aikaan luokka täynnä. Mulle nämä tilaisuudet päästä jonnekkin, missä tehdään puhtaalla tekniikalla, on tärkeitä tilaisuuksia ja saan siitä paljon kotiinvietävää myös Kuopion tytöille. En saa muuttua sokeaksi sille, etten enää näkisi punaista kun tekniikka on rumaa ja tökeröä, koska en silloin osaa korjata sitä muilta. Tai itseltänikään.

Ja kyllä mä oon niin nössöki. Tehtiin ayshoista jatkojuttuja ja ayshaan menoa seisonnasta. Se oli semmosta, että: "Ensin seiso tangolla, kurottaudu eteenpäin, ulkokäsi tangolle vatsan eteen, sisäkäsi alas pitkin tankoa. Irrota jalat, käänny ilmassa kyljelleen, huomaa olevasi solmussa ja kädet ristissä, huomaa samaan aikaan muiden olevan ayshassa. Valu alas." :D Nössöksi mä itseäni sanon siksi, että muut oli tosi tekemisen touhussa ja vaikka niilläki taisi pelottaa eikä ne suurin osa saanu tunnilla oikein noita juttuja, niin sinne ne vaan sujahti, pää alaspäin, jalat irti, ja luotto kaveriin. Helsingissä oli yks jännä puoli. Tyypit tuli auttamaan toisiaan jotenkin automaattisesti. Semmoinen kehittyy usein niille, jotka on treenanneet jakaen tankoa toisen kanssa, mutta Verticalilla ei jaeta tankoja. Silti nämä treenasi melkein koko ajan pareittain. Very cool :)

Tämmöisissä jutuissa se on tosi kiva, että on joku ottamassa kopin. 

VC:n nettisivuilta

Verticalilla oli kivoja tyyppejä. Jos joskus oot kuullu sanottavan, että Helsingissä asuu itsekeskeisiä k-päitä, niin ainakaan Verticalille ne ei oo eksyny! Näin tavallaan "tuttuja". Saija ja Kaisa, fellow bloggers. Saijan ja mun menossa on paljon samoja piirteitä, kaksi punapäätä Better Bodies-treenishortseissa :D Saijan blogista voi mun silmään lukea sen, että kehitys on pitkällisen työn ja määrätietoisuuden tulosta, senttejä ei saada ilmaiseksi. Samahan se mullakin on. Onnistuminen ei ole itsestäänselvää, eikä asiat yleensä suju heti kerrasta. Kaisa taas työsti siinä edessäni ylispagaattia neljällä joogapalikalla höystettynä, ja sivuspagaattia kahdella kummankin jalan alla. Se meinaa aika tiukkaa ylispagaattia. Et niinku morjensta vaan! :D Pitäs laittaakki joku päivä omat "spagaattini" näytille. Voisin ihan leipää ja sirkushuveja-mentaliteetilla laittaa ne joogapalikat omienki kinttujen alle, ni nähään mihin musta on :D Mutta, kiitos tytöt, kun juttelitte eksyneelle vieraalle ja postailkaahan lisää treenipätkiä ni minäki saan samalla aina haistaa, missä te Gurut menette :D Ja Saija. Jään odottamaan sitä sun kuvaa, jossa sä näytät samalta ku minä siinä Allegrassa ;) 

Ja minäki pääsin tunnilta ehjänä. Uusia ideoita kirjattiin mun aivojeni muistivihkoon. Palataan asiaan :)

Tuli muuten ihan hel****n pitkä teksti. Tän ois voinu kiteyttää sanomalla, että: "Kävin Helsingissä tankotunnilla. Oli aika vaikeeta." :D :D 

Aerial silks

Käveli juutuubissa vastaan tämmöinen ja näin, että se oli hyvä.

Katselin ja lepäsin. Oi voi.

Mähän tiedän aika vähän kankaista. Osaan kiivetä ja vähän kääriytyä niihin ja parit simppelit temput. Ja sen tiiän, että ne puristaa jalkoihin ja nivusiin niin, että tuntuu kuin joku - noh- naru, olis menossa lihaksesta läpi. Potentiaalisesti nää kuitenkin varmaan sattuu vähemmän kuin tanko, jos vaan alkujärkytyksestä selviää.

Sen vähän mitä oon näitä videoita nähnyt, niin harvemmin kankaalla temppuilu menee noin kivasti musiikkiin tai että siinä olisi jotain tanssia. Yleensä vaan temppua tempun perään.

Maestrohan itse ylsi Espanjassa vähän tähän suuntaan:

Mutta ei istumisen voittanutta. :D

Lihastykit ja koostevideo

Oli taas aika väkertää treenikoostetta. Pitemmittä puheitta, siinäpä on videota :)





Tätä kun muokkasin, niin tuntui jotenkin siltä, ettei se sisällä oikein mitään erikoista. No Ayshat ehkä joo. Kaiken maailman räpellyksiä, koukkupolvia ja löysiä nilkkoja. Sitten tympii tuo Hytkeen myrkynvihreä miljöö. Tämä kaikki yhdessä niin tuli jotenkin semmoinen pälli-fiilis, ja sen vuoksi lätkäisin siihen hassun biisin ja röntgen-filtterin, koska whyyyy not?

Koneelta löytyy kohta 50gigaa tankokuvia ja videoita, joten noiden koosteiden teko on välillä vähän hidasta, mutta sitäkin tärkeämpää jos tahtoo ikinä mitään pätkiä enää löytää tuosta massasta. En tosiaan kuvittele kovin tehokkaasti selailevani tuommoista määrää materiaalia. Arkistointikin on vain ajankohdan mukaan, yritä siinä sitten löytää joku tietty kuva tietystä liikkeestä...


Allegralle kuuluu hyvää. Work in progress. Sain viime treeneissä irrotettua yläjalankin, tosin vain hetkeksi, ja sain pidettyä käden kiinni tangossa kun sekin aiemmin irtosi ihan väistämättä. Tietämättömille tiedoksi, kyseessä on selästä voimakkaasti kiertävä liike joka sattuu sen selän lisäksi jalkaan ja käsiin, joko kierron, tangon paineen tai ihonipistyksen muodossa. Siitä kun tulee pois, on semmoinen olo kuin olisi ollut jollain letkulla. Kaikki tämä vaiva, ja eihän se tule mulla nätti olemaan vielä pitkään aikaan, koska en veny tarpeeksi jaloista, eli muotopuoleksihan tuo tulee väistämättä vähän jäämään ainakin toistaiseksi. Se venyvyys myös auttaisi, jos yläjalka on alempana niin se antaa yläkropankin mennä alemmas ja pääsee mukavampaan asentoon. Mulla ei ole tässä nyt selkäni koko potentiaali vielä edes käytössä. Tosin, siitä huolimatta seuraavana päivänä selässä tuntuu, että jotakin muutakin on tehty, kuin maattu sohvalla.

 Muotoutuva Allegra

Oon kuitenkin nyt tän Allegran päättäny saada ja sehän jumansviidu vielä tulee!! :D


Nythän mun tän hetken treenit on melkein pelkkää tankoa. Mulla on olemassa se valmentajan tekemä superyksinkertainen saliohjelma, mutten ole tehnyt sitäkään kuin pari kertaa. Syystä, että olen pelkästä tangosta jo niin puhki, ettei siinä salitreenissä olisi mitään mieltä. Ja oon varjellut itseäni loppuunpalamiselta, koska oon tosiaan 7 flunssaa sairastanut jo tän vuoden aikana, joten on syytä vähän katsoa miten paljoa itseään kuormittaa.Toisaalta jäi korvan taakse, kun valmentaja viimeksi sanoi, että parempi kun on kevyt vartalo mitä nostella. Jotenka, kannattaako mun kovasti esim jalkoja punttaillakaan? Kun taas toisaalta tykkäisin saada semmoiset kiinteät lihakset myös takamukseen.

Tämmöiseltä näyttää kuitenkin tällä hetkellä mun "guns". Mun käsitykit. Vaikka musta itsestä tuntuu, että mä oon vieläkin ihan heikko enkä jaksa sitä enkä tätä, niin on tuonne yläkroppaan silti tullu vaikka sun mitä muhkua.

Lokakuu 2013

Tässä vielä vertailuna kuva helmikuulta. En toki silloinkaan ihan täysin lihaton ollut, mutta on sitä tullut kyllä runsaasti lisää, tunnen sen ihan itsekin. Varsinkin olkapäät, hauikset ja erityisesti käsivarret.

Helmikuu 2013

Tämän alla olevan kuvan tilannetta en näe ongelmana. Itseltäni toki puuttuu tuo Barbien loppukroppa, enkä kyllä sen perään olekaan. Kurvit on kivat olla :) Mutta hauska kuva silti, kertoo omalla tavallaan, mitä tapahtuu kun aloittaa tankoilun :D

Sexy Flexy

Kun tuossa taannoin ehdin jo jäpättää läpi siitä tankotanssin suhteesta strippaukseen, ja myöhemmin kerroin olleeni Jyväskylässä Nanna Halosen striptease-workshopissa, niin on vain paikallaan jatkaa asian tiimoilta vielä vähän lisää.

Nanna on Tampereelta Pole Academylta. Tuli sitten Nannan kanssa siellä Jyväskylässä puhetta Kuopiosta ja Nanna kyseli onko meillä joku treenipaikka, koska hän on tulossa muissa asioissa käymään yks viikonloppu. Siitäpä sitten tökkimään palasia oikeisiin suuntiin, peukut pystyssä, että Hytke ymmärtää hyvän päälle ees tän kerran, ja volá! Nanna veti meille eilen alkeis- ja jatkotason workshopit sekä sitä ah niin ihanaa Stripteasea!

Edelleenkään vaatteita ei poistella ja rumasti ei rynkytetä, mutta liikutaan sitäkin kauniimmin, hitaammin ja sulavammin. Semmoinen nestemäinen soljuvuus on tavoiteltavaa. Aiemmin Kuopiossa ei olekaan kukaan mitään workshoppia edes pitänyt, ja tämän tyylistä tanssia ei ole harrastettu missään muodossaan. Oli ihana nähdä, miten innoissaan tytöt oli, paaaaaljon enemmän kuin mitä ihmiset oli Jyväskylässä. Jyväskylässä juuri kellään ei ollut korkkareita, Kuopiossa taas kaikilla oli ja parilla joilla ei ollut, kovasti sitä harmitteli. Kaikki ilo irti ja kerranki ku saa kokeilla jotain uutta, esim korkkareita, niin todellaki popot jalkaan! -mietti nää savolaiset :) Nannan lähdettyä me vielä varmaan tunti fiilisteltiin hämyisessä salissa, kuvailtiin tehtyä koreota videolle. Mietin, miten hienoa sekin on, että jokainen uskalsi, että me muut katsottiin vierestä kun yksi tai kaksi kerrallaan tanssii hitaan seksikkäästi kameralle ja pienelle yleisölle. Ekan oppitunnin jälkeen. Eikä kukaan sanonut, ettei voi tanssia muiden nähden, koska on niin läski tai kömpelö tai mitään. Ja ennen kaikkea me kannustetaan toisiamme! Yksi sanoikin, että on kivaa kun tankolijat ei ole susia toisilleen, muissa tanssilajeissa saattaa esiintyä jopa kilpailua siitä, kenen spagaatti on alimpana ja kuka on kaunein, laihin, jne.

Ihan vaikka näin psykologina näen sen jotenkin todella sydäntä lämmittävänä, kun osataan olla sinut itsensä kanssa ja nautitaan olostaan, tullaan ulos kuoresta. Se ei ole mitään ylpistelyä eikä halpaa, vaan jokaiselle suomalaiselle ja jokaiselle naiselle tervettä itsetuntoa. So beautiful :)

Itse vahvan linjan (entisenä?) poikatyttönä tämmöinen tyyli on aika vierasta ja totally out of my box. Ei lähelläkään mun comfort zonea, mut ei toisaalta enää niin kaukanakaan kuin mitä se sillon ihan ekaa kertaa oli. Mun sexy floorwork-neitsyys meni puoltoista vuotta sitten New Yorkissa. Sillon se oli lähinnä kylläkin jännää ja uutta, omalla kohdallani ei kovinkaan viehkeätä vielä. Sillonkin kyllä jo huomasin, että huh sehän on rankkaa! Vaatii ensinnäkin keskivartaloa pitää ne asennot kohdillaan, jalat ilmassa, selkä kaarella tai että habat pullottaa kun teet maailman hitainta rullaus-punnerrusta.

istun pienenä länttinä tuolla seinän edessä. Jännittyneenä. Odottamassa elämäni ekaa floorwork-tuntia.

Tuossa ylemmässä hämyisessä kuvassa odottelen elämäni ensimmäisen floorwork-tunnin alkua "mikä sen nimi nyt olikaan"-Nykiläisellä tanssistudiolla. Mulla on jossakin vieläkin listattuna mitä liikkeitä me tehtiin, muistas vaan, että missä. Niiden muistikuvien pohjalta sitten kuvasin tän alemman (oli jo strippauspostauksessa esillä) tuossa keväämmällä Kuopion Hytkeellä, lähinnä sillä ajatuksella, kun en jaksanu tehä mitään temppuja ja tämä pälkähti mieleen. Kovin on raakile vielä tää mun taitotaso, mut jostainhan me kaikki aloitetaan :)


 ps. Mikä tätä Bloggeria jatkuvasti vammaa ku se ja youtube ei oo nykyään juuri ikinä väleissä? Tympii laittaa nää videot aina sorkkimalla noita html-koodeja....

Tässä kuvassa oon Steven Retchlessin (vasemmalla) tunnilla NY Body&Pole-studiolla. Itse en ole kuvassa.
Ja kyllä, Stevenillä on korkkarit :)

Moni kuopiolaisista jatkotason treenaajistakaan ei vissiin omista tätä mulle tyypillistä tiedonjano-persoonallisuustyyppiä ja tällä kertaa se näkyi siinä, ettei suurin osa tiedä kuka on Alethea Austin. Olin ensin poistamassa tätä tietoaukkoa yksittäin siitä kiinnostuneilta, mutta samapa se on postata tähän kaikki ne videot, mistä itse tykkään Aletheasta. Tai oikeestaan ei nää ehkä oo se top4 mistä pidän, välttämättä, vaan top4 tämän aamuisen etsinnän aikana. 

Aletheahan tunnetaan lisänimellä Queen of Sexy Flexy. Alethean tankotanssiura alkoi auto-onnettomuuden jälkeisenä kuntoutuksena, sitä ennen oli harrastettu muita tansseja. Alethea on naimisissa ja sen mies itse asiassa teki sen Jenyne Butterflyn rengas-videon, joka löytyy tästä postauksestani: One Ring to Rule Them All

Tämä alempi on jokin esiintymisveto, aluksi kovin pienenä näkyy mut se kyllä paranee. Aikamoinen kyllä :)

Hämyisissä valoissa tehty hidas tanssi:

Ja kisaveto:

Markkinoilla on toki muitakin sulavalinjaisia "lattialuutuja". :D

Tässä on Australialainen, Sydneyssä Pole Dance Academy-nimisen studion omistaja, Michelle Shimmy. Arvostan ihan sikana Shimmyn kehonhallintaa, aivan mielettömiä käsilläseisontoja!

Ja jos haluat lisää tältä naiselta, niin tuostapa löytyy ja katoppa samalla mitä sen youtube-kanavalta löytyy ylipäänsä: http://www.youtube.com/user/michelleshimmy

Jos ylipäänsä halut nähdä lisää naisia tanssimassa seksikkäästi, usein jopa lähes kokonaan ilman minkäänlaisia sen kummempia temppuja tangolla, niin paras tapa löytää näitä videoita on kirjoittaa YouTubeen UPA Bringing sexy back. UPA on United Pole Artists-järjestö, jolla on joka vuosittain 2-viikon mittainen teemaviikko, jolloin ihmisiä kautta maailman pyydetään postaamaan oma seksikäs tankovideo tuubiin ja nimeämään se tuolla otsikolla, jotta se löytyy ja liittyy muiden kaltaistensa joukkoon. Ymmärtääkseni tämä kaikki lähtee siitä ideasta, miten tankoilu on kasvanut paljolti ulos siitä seksikkäästä linjasta, mitä se alkuunsa oli, varsinkin kun Olympia-laji-puheet tulevat jatkuvasti enemmän ja enemmän esille. UPA:n vuosittaisella kampanjalla nostetaan tätäkin seksikästä puolta esiin.
Jonkun aikaa näitä kattelee ihan mielissään, toki jossain kohtaa tulee jo vähän semmoinen olo, että ne alkaa toistaa itseään. Kaikkea kohtuudella siis :) 

Ja minä? 

Itse löysin tavallaan oman genreni tästä seksikkyydestä, mutta vain osittain. Olen ehkä vähän hahmottamassa omaa tyyliäni, ja se on kombinaatio tätä sulavaa seksikkyyttä, taiteellista jazz/nykytanssi-tyyliä ja sekaan vielä aimo annos huumoria ja hubbailua. Toisinaan kaikkia näitä kolmea, toisinaan vaikka vain yhtä. Mä tykkään ylläpitää sekä tangolla että omassa elämässä kaikki ne sateenkaaren värit. Kaikelle on aikansa ja paikkansa :)

Vielä kun oikeasti siis osaisi tanssia, freestylata, näyttää sulavalta ja kauniilta. Sinne pyritään, yksi koukkupolvi ja löysä nilkka kerrallaan :)

Bonuksena vielä loppuun Alethean floorworkkia tuolin kanssa. 

Mut eikös se tosiaan niin ole, että oman mukavuusalueen ulkopuolella se taika tapahtuu? Ehkä just sen vuoksi, kun tää tyyli on monelle niin vierasta, se tuo tavallista suuremman vapaudentunteen? Jotakin turhia muureja napsahtelee oman pään sisällä auki. Tän ei tartte olla jokaisen teekuppi, mut suosittelen jokaista kokeilemaan. Ja vaikket kokeile, niin suosittelen olemaan silti nyrpistelemättä sille, joka tykkää olla vähän sexy flexy :)