Siis ensin olin, että wuhuu! Blogistien välistä kommunikaatiota, I'm in!
Sit mä olin silleen, että voi damn, miks mä en keksi mitään miten mä selviän tästä haasteesta…
Sit mä vielä tajusin, että ohoh, mähän saan välittää tän haasteen eteenpäin! Eikös kaikkien matematiikan sääntöjen mukaan haasteet kävis lopulta läpi koko blogimaailman? Kuka siis katkoo rytmiä, kun näin ei käy? No mä ainaki hoidan nyt velvollisuuteni :P
Mullahan on haaveita, joo. Mä tahon kouluttautua kogniitivisen terapian erikoispsykologiksi. Valmistua psykologian tohtoriksi ja tehdä oikeuspsykologian alan väitöskirjan ja työskennellä jossain vaiheessa myös vankilassa. Tai Australiassa, vaikkapa vuoden verran. Mutta mä en halua olla tylsä, joten en ota noita mun haasteeseen :P Tosin kohta huomaat, että kovin jännäksi nää ei kyllä silti äityneet :D
1. (tääki on kyllä vähän nörtti, mut different kind :P) Haluaisin oppia soittamaan viulua.
Soitan poikkihuilua, tosin aktiiviurani loppui jo ala-asteella kestettyä parisen vuotta. Siihen aikaan se into vähän lopahti. Nyt muutamat viime vuodet olen halunnut testata osaisinko soittaa viulua. Mullahan on kohtalaisen kuollut sävelkorva. Se on vähän heräämässä, tajusin tuossa kuukausi sitten, että musiikki on oikeasti kasitahtista, ja se toimii sen mukaisesti. Olin vain luullut, että ihmiset laskee kahdeksaan tanssiessaan ihan vain omasta pakkomielteestään. Mutta ei! Jos laskee kahdeksaan oikeasta kohdasta, niin jotain tapahtuu kun aloitat uuden ykkösen! Like magic!
Mulle huilun soitto ei vaatinut koskaan nuottikorvaa, mä vaan seurasin nuotteja symboleina, ja se toimi, mä olin oikeasti ihan hyvä. En muista kuin 3 nuotin nimenkin ulkoa. Mä luulen, että tuossa musiikin kuivaakin kuivemmassa teoriamaailmassa on kuitenkin jotain mystistä, mikä aukeais kuin salakoodi, jos siihen tutustuis. Viulu, se taas vaatii varmasti sävelkorvaa, kun ei ole mitään selkeitä painikkeita. Viulun kanssa voi myös tanssia. Huilun kanssa se on hiukka vaikeaa, eikä voi edes hymyillä.
Haluaisin soittaa viululla Nightwishin While your lips are still red-biisin. Ja tän Queen of the Damned leffan synkkääkin synkemmän mustalaisviulun:
Ihailen myös Lindsey Stirlingia, hip hop viulunistia. Jos et tunne niin kuuntele tämä:
Realistisempi, mutta ei silti helppo välitavoite omaan viulu-haaveeseeni on ensin ottaa se huilu taas kauniiseen käteen ja kattoa mitä siitä seuraa. Haluaisin soittaa huilullani Nightwishin Islander-biisin, ja yhdistää siihen tankoilua.
 |
| http://www.25northdance.com/files/8113/4480/7024/Madi_Split3.jpg |
2. Haluaisin kokea, miltä tuntuu spagaatti.
Tähän asti utopistinen asia, näillä leveyksillä ja kireyksillä. Mä olen jokseenkin siinä luulossa, että mun sivuspagaatti voisi olla lähellä. We'll see… Haluan kuitenkin lisätä, että spagaattielämykseksi ei lasketa, jos esim liukastun ja revähdän spagaattiin. :D
Tähän samaan syssyyn vois todeta, et ois tosi jännä kokea, miltä tuntuu jos on näkyvä six pack. Sitä mä en kaikkien näiden kokeilujeni myötä usko saavuttavani, ei taida olla mun kropalle mahdollista, enkä uhraa terveyttäni siihen tiukkaan ja epäterveelliseen vääntöön mitä se tuntuisi vaativan.
Googlettelin, ja löyty tämmösiä kammotuksia. Huh huh… En ota näitä mun ostoslistaan...
3. Benji-hyppy.
En tiiä oikeesti, siis ihan aikusten oikeesti tahdonko. Mulla on vähän semmonen korkeen paikan kammo. Tää liittynee ehkä enemmän siihen sitten, että voittaa ittensä. Reach outside your box, on mottoni elämässä.
Jokunen vuosi takaperin olin Kanarialla eksän kanssa ja mentiin vesipuistoon. Siellä oli altaaseen pieni torni, oisko ollu tiputusta parisen metriä jos sitäkään. Jäin ihan jumiin sinne reunalle. Lapsia kulki siitä vierestäni hyppäämään jo ties monettako kertaa samat naperot ja ne alko jo jutella mulle kuka milläki kielellä että etkö sä uskalla. No hitto en! :D Se tuntu siinä reunalla niin hiton korkeelta. Jotkut irkku-lapset alko jo altaan reunalta kannustaa, sitten oli jo ihan pakko käpertyä omaan sisäiseen pallooni, ja… kävellä pois siitä tornista…. Voi kettu ku se torni näytti niin pieneltä sitten ku käännyin maasta kattomaan sitä päin. Ihan naurettavan pieni…
Toinen setti oli Bahaman risteilylaivalla kiipeilytorni. En oo aiemmin kiivenny minnekään. Mua ennen sinne ylös asti veti lapset niinku pienet Spidermanit, ja mulla alko puntti tutista puolivälissä. Pakko oli kiivetä, siis ihan pakko. Myöhemmin yks kiipeilevä kaveri psykakaveri sano, että siinä kohtaa ku se kuolemanpelko tulee, niin sen jälkeen voi sitten vaan jatkaa kiipeämistä sen pelon kanssa, koska ei se siitä minnekään lähe eikä se kyllä pahenekaan. Senkus nykii vaan ylemmäs siitä huolimatta. No niinhän se tietysti on. Eteenpäin, sano mummo lumessa!
Tankoillessa mulla on ihan ikiomat hubbailut tän kammoni kanssa. Supermies ylhäältä tangosta, voi että sentäs ku on kivaa….
Bonus: Mä voisin asua Lapissa. Oisin jonku poromiehen vaimo, ja vaeltaisin jänkhällä. Perustaisin jonnekin oman pienen tankostudion, jossa sais käydä vaikka yks oppilas kerrallaan jos enempää ei oo tuloillaan. Enemmän tunne- kuin rahajuttu. Se ois jossain missä isoista ikkunoista näkyis upea arktinen maisema. Sinne mahtus useempi tanko, ja rengas, ja mitä vielä. Mun utopiassa lähistöllä asuis myös kavereita. Se ois semmonen kupla, niinku oma pieni maailma. Mä voisin tehä psykologin hommia vaikka Skypen välityksellä jos asiakkaita ei oo face-to-face tarpeeks :D Tai sitten mä hankkisin pienoislentokonekortin ja lentäisin asiakkaiden luokse ympäri Lappia mun vesitasolla :D Tää oli bonusvastaus, koska tää on niin utopistinen, ja toisekseen koska Kuusamosta kotoisin ollessani joku voisi laskea sen jo "toteutuneeksi" monilta osiltaan.
 |
| Kuusamosta tänä kesänä |
Sitten, mä saan haastaa! Uuuhhuuh :D
Pistän kiertoon:
Saijalle Dancing as Fast as I can
Ewylle All you need is love, and a dog
Annikalla Life á la Annika
Perustelut on yksinkertaiset. Livenä tuntemiani/tapaamiani tankoilijoita :P
Hei tää on nyt ihan super noloa, mutta luotan siihen, että ymmärrät, koska oot psykologi... :D Mutta ollaanko me tavattu joskus? :O Mä en nimittäin oo osannut yhtään yhdistää sua samaksi ihmiseksi ainakaan... Mun on ehkä pakko perustella tätä mun kysymystä vähän, mulle nimittäin käy tosi usein niin, että tapaan ihmisiä, joita en vaan tunnista, vaikka saattaisin periaatteessa tuntea ne hyvinkin. Oon mm. kerran käynyt puoli vuotta samoilla luennoilla yhden ihmisen kanssa, tehnyt sen kanssa paritöitä ja vielä tykkäsinkin siitä ihmisestä tosi paljon. Ja sit tapasin sen baarissa pari viikkoa myöhemmin ja mulla ei ollu hajuakaan siitä, kuka se oli, ennen kun keskustelussa kävi ilmi, mistä me tunnetaan... :P Oon hyvin varma, että kärsin ainakin prosopagnosiasta, koska mun kasvomuisti on yksinkertaisesti olematon :( Mä en vaan muista ihmisiä, ennen kuin niihin syntyy kunnolla joku tunneside. Siihen asti en vaan tunnista :( Joten sori tää nolompaakin nolompi kysymys, mutta valaise mua please :D Kuka mitä missä milloin, häh? :D
VastaaPoistaVoi voi, älä huoli :D Ei me olla mitenkään hirvittävän isosti tavattu, joten en ihmettele yhtään jos en oo jääny mieleen. Katsos, mä oon aika seurallinen, ensinnäkin, joten kun mä juttelen niin voi aika helposti tulla semmonen fiilis, että sitä joko ihmettelee miten vähän ollaan vasta tunnettu kun ei tunnu siltä, tai sitten porukka miettii, että onko ne vaan unohtanu jotain aiempia tapaamisia joiden takia minä käyttäydyn ku vanha kaveri :D Mä muistan kasvot tosi hyvin, mut mä en vuorostani muista nimiä. Tyypillinen tilanne on se, että multa kysytään tunnenko sitä ja tätä, sit sanon etten tiedä, ja nään kuvan niin sehän on hyvinki tuttu.
PoistaEnsin muistan sut foorumilta, joten mulle koulun käytäviltä spottaaminen ei oo tehtävä eikä mikään :) Sit toisekseen ollaan jossain samoissa ainejärjestökekkereissä oltu, tosin osassa on kaikenmaailman härpäkettä päällä, kuten esim viime pikkujouluissa oli naamarit, joten sitä ei lasketa vaikka sillonki istuttiin muistaakseni ihan pieni hetki juttelemassa :D
Oltiin ainaki jollaki tankointensiivillä yhtä aikaa. Muistan ku mun kaverille pyysin sua näyttämään Jaden, mistä olit ehkä hieman häkeltynyt, koska pyysin sua käyttämällä sun lempinimeä. Sit sulla oli kova hinku tehä niskaseisonta vaikka kuperkeikkaa piti tehä. Olin ite flunssassa sillon, muistan olleeni aika tuskissani paikoitellen :D Olin muuten sinä vuonna pienryhmänohjaaja kun sinä olit oppilaana eri ryhmässä. Osannetkin sitten päätellä, mitä se taas meinaa, eli toivottavasti ei vaivaannuta, varsinkin kun sulla on nyt tuo blogisi myös :) Sehän ei tietenkään auta sinua hoksaamaan minua, mut ehkä selittää miksi toisin päin muistan vielä paremmin? Kerran istuttiin myös siinä oppilastilan sohvilla, ja sun kaverit kysyi sulta jotain vinkkiä kutsuen sua koirapsykologiksi. Mä jo mietin, että sä oot tehny jonku kandisi asiasta :D Meillä on jokunen yhteinen kaverikin, kuten voit kuvitella, miten psykot verkottuu :)
Joten no worries, ei ole noloa jos et muista mua :) En mäkään voi sanoa tuntevani sua, mut tavannu mä sut oon, ja sinäki minut :D Tökkään sua jos joskus ollaan samassa tilassa, niin jääpä joku jälki ainaki :D
Todellakin tökkäät ja väännät mulle rautalangasta, että kuka oot! :D Mulla on jotain ihan hämäriä muistikuvia noista pikkujouluista, mutta en nyt ihan sata varma oo muistelenko taas oikeaa ihmistä :) Mullahan ei jää kasvot EIKÄ nimet mieleen :( Tää on ollut oikeasti jo ongelma viime aikoina... Muistan myös hyvin ton intensiivikurssin ja sen jaden :) Mä oon aina ollut ihan surkea tekemään kuperkeikkoja :D :D Ja ei vaivaannuta tuo :) Tietty ois niin mahtava kuulla, mitä siellä on musta puhuttu, mutta et taida saada siitä kertoa? :( Ja mä meinasin tehdä mun kandin koirapsykologiasta! :D Wikgren suostu jo ohjaamaankin, mutta se sit kaatu aikataulullisista syistä, kun mun piti löytää aihe, josta voin jatkaa myös gradun... :)
PoistaVarovasti kuule noiden vääntöfantasioiden kanssa, tässä ku tätä tankoa puristelee ni ei ehkä enää tunne omia voimiaan :D
PoistaHämärät ne pikkujoulut on varmasti olleetki, ja kuten sanoin niin naamarit ei varmaan auta tommosta tunnistamisongelmaa :)
Enpäs edes tiiä, että saako henkilölle itselleen kertoa mitä hänestä on puhuttu, kun tietysti muiden asioista ei saa puhua. Mut jos silleen epämääräsesti sanon, niin muistaakseni tietty itse asian selittämisen jälkeen pohdittiin sitä ihan sinun jaksamisen, avunsaannin, ryhmän reaktioiden jne kannalta, ja miten sille jatkossa on tilaa jos aihe jäi vielä ryhmää painamaan. Sit taas ihan ilman tuota ryhmäjuttuakin, niin taisit itsekin jo pohtia sitä, miten osaat sitten etääntyä tarvittaessa, kun töissäsi vastaavia tulee kohdalle. Oman jaksamisen, mutta myös että itsestä on jotain apua sille toiselle, ettei valahda oma näkökulma myös sinne asiakkaan epätoivon tasolle vaan kykenisi olemaan jotenkin hyödyksi siinä asiakkaalle. Varmasti haastavaa,mutta toisaalta jos olet saanut itse asiasi niin hyvin käsiteltyä, että voit ammentaa siitä voimaa, niin sittenhän pätee se sanonta, että mikään kirja ei päihitä omaa kokemusta :)
Ja toi koirapsykologia. Kandi ja gradu meni ohi suun, mutta there's always väitöskirja ;)
"Se on vähän heräämässä, tajusin tuossa kuukausi sitten, että musiikki on oikeasti kasitahtista, ja se toimii sen mukaisesti."
VastaaPoistaRäjähtääkö sun tajunta lopullisesti jos sanon että ei todellakaan kaikki musiikki, se vastaava luku voi olla vaikka 5,6 tai 7 ;)
5 ja 7 kuulostaa kyllä jo ihan mielipuoliselta :D 4 mä vielä ymmärrän, ku se on vaan tosi nopea 8 :D Sit taas on biisejä, niinku Bohemian Rhapsody, jotka ei noudata mitään. Tai ehkä Queen ei oo vaan mukana tässä salaliitossa, tai nekään ei tiiä? o.O
PoistaBohemian Rhapsodykin menee suurimmaksi osaksi ihan siihen neljään, oopperakohdassa tulee tietty jotain kikkailua. Samassa biisissä voi toki olla useampi tahtilaji ettei olis liian helppoa.
PoistaKuuteen menee esim. Nothing else Matters. Viiteen Stingin Seven days. 7 ja 9 en keksi tähän hätään noin helposti lähestyttäviä esimerkkejä :D Usein noita parittomia on just sellaisissa biiseissä joissa se tahtilaji vielä vaihtuukin monta kertaa. Nörttien musiikkia.
Näin jälkikäteen ei yhtään ihmetytä, etten aikoinaan päässy musiikkiluokalle. Testeissäki piti taputtaa jonkin tahtipingviinin tahtiin, ehän mä saanu sitäkään kohdilleen. Jännittiki niin pirusti :D Tiiä vaikka ois ollu joku 7-tahtinen pingviini vielä :D Mutta, ihan kiva havaita tää salaliitto, tälleen better late than never :D
PoistaKuules Kuusamon tyttö, kaikki on mahollista! ;) erityisesti kannustan tossa spagaattiasiassa, sillä se on itelläki tavoitteena! :D
VastaaPoistaNo joo, eihän sitä elämästä ikinä tiiä :D Onnea sullekin tavoitteen toteuttamisessa. Hitaasti, mutta varmasti, näin mä toivon itse eteneväni :)
PoistaLentolupakirjan. :) ei korttia! Sehän oiskin mainio liikeidea, cesnalla lentoa ja tankotunti vielä perään, vois myydäkin! :) tv. Tankoilija ja ikuinen ilmailija. :)
VastaaPoistaTankotanssiterapiaa Lapin masentuneille poromiehille, sounds like a business plan! :D Millainen revohka on muuten hankkia lento_lupakirja_ (hihi :D), jos ei oo mitään lentotaustaa? Uskallan epäillä, etten sitä ikinä hommaa, ja millä hermoilla mä lentelisin edes :D Mut oon kyllä miettiny et onko se mahdollistakaan, semmosta lupaa saada?
PoistaOon nähny kyllä paljon unia missä lennän vapaasti ja holtittomasti, kourii ihan kunnolla vatsasta vaikka unessa olenki. Hyi olkhoot!
En ihan tarkkaan osaa sanoa miten pienlentokoneen lupakirjamenettelyt kulkee, mut kyllä se mahdollista on. :) purjelentolupakirjaan vaaditaan teoriakurssi (suoritetaan yleensä talvella, kun lentämään ei vielä purjekoneella pääse), sitten keväällä alkavat lentotunnit - ensin lennetään opettajan kanssa yhdessä, sitten opettajan valvoessa maasta ja kun tunteja on taka a tapeeksi ja taidot on todistettu niin saat lentolupakirjan. Nopeimmat lentää kurssin yhden kesän aikana (jota suosittelenkin) toiset käyttää pidemmän ajan, riippuen ihan siittä miten paljon pystyy aikaa uhraamaan. :)
PoistaNaurattaa tuo business plani, näen jo poromiehet tangolla! :)
No huh huh, ajatella nyt jotaki ressua istumassa vieressä ku minä lähen ekalle lennolle. Voi voi.. Oon vielä ymmärtäny et noi pikkukoneet on epävakaita ja äänekkäitä. Mökkinaapurit saapuu usein vesitasolla, ois se sinänsä kätevää.
PoistaNäen jo mielessäni kaikki Aslakit boksereissa tekemässä tuoli-pyörähdyksiä :D
Mä en vielä vastannut tähän, mutta vastasin toiseen haasteeseen. En jaksa siihen ketään muuta haastaa, mutta ilmottele, jos teet tuon, niin linkkaan sun blogin sitten. :)
VastaaPoistahttp://danceasfast.blogspot.fi/2013/11/blogihaaste-1111-faktaa-minusta.html
No naputellaanpa jahka ehdin :P
Poista