Curiosity killed the cat

Pole Guru. Tämä tunti on vaativin tankotanssituntimme. Guru-tunnit ovat tarkoitettu useita vuosia harrastaneille tankotanssiakrobaateille, joille on kehittynyt erinomainen kehonhallinta, voima ja venyvyys. Tunnilla harjoitellaan täysin uusia liikkeitä, jotka ovat peräisin kansainvälisten tankotanssikilpailuiden ammattitankoilijoilta. Tankotanssikoulumme 3,6 metrin huonekorkeus mahdollistaa kisoissa käytettävien liikkeiden ja liikesarjojen täydellisen harjoittelun. Tunti soveltuu Pole 3-tason liikkeiden osaamisen jälkeen. Sopii myös ammattilaisille! Tunnin kesto 75min.

"Erinomainen kehonhallinta, voima ja venyvyys". Siis daa, mun toinen, kolmas ja neljäs nimeni on kehonhallinta, voima ja venyvyys! Ja pfffft, nää Verticalilla ei näköjään ees vaadi kestävyyttä, mitä siis sitäkin olisi tietty saavikaupalla! Piiiiiece of Nakki! 

"Sopii myös ammattilaisille!" Oh pliiis, enkait mä muuten jaksais ees vaivautua? 

"Tarkoitettu useita vuosia harrastaneille tankotanssiakrobaateille". Lahjattomat treenaa. Varsinkin vuosia. Mä taas... Mä olen puhdasta luonnonlahjakkuutta, oisin voinu osallistua tälle tunnille jo heti alkeiskurssin jälkeen!

Kaikki tän postauksen kuvat on Verticalin nettisivuilta, kun en omiakaan tullut ottaneeksi.

Tuo ylempi esittelyteksti seisoo helsinkiläisen Vertical Clubin PoleGuru-tunnin tuntikuvauksessa. Olin taas Helsingissä Rorschach-koulutuksessa (mustetahratesti), ja tuo Guru-tunti oli just täydellisesti koulutuksen jälkeen ja vielä saavutettavissa logistisesti. Sanoinkin jo aiemmin, että Vertical on aika täynnä, joten varasin tällä kertaa tuntini 3 viikkoa etukäteen ja viimehetkille asti olin silti jonossa alemman tason tunneille. Halusin varmistaa, että pääsen edes jollekin tunnille mukaan, joten otin tuon Guru-tunnin. Pääsin mä sit lopulta myös Pole Flow 2-tunnille.

Vähän hermostuksissani kipittelin tunnille. Iloisena tunnustin jo heti tiskillä opelle, että mä en sitten ole "ihan" tätä tasoa. Ope kysyi, mitä mä tällä hetkellä treenaan. Sanoin, että ayshaa. Se hymy, jonka sain, kertoi just sen mitä tiesinkin: nyt ei olla mun omassa laatikossa :D Mutta sain mä silti osallistua. Vertahan minä lähdin nenästäni tämmöisellä kerjäämään, tavallaan. Onneksi oli kiva ope, jotenki hellyyttävää kun se oli musta huolissaan, kai, että saanko mä tarpeeks apua. Sweet :)

VC: nettisivuilta

Miks ihmeessä mä tuommoseen tungin, vois joku kysyä? 

Mä en ehkä jaksa pelätä sitä että pärjäänkö mä. Ku mä oikeestaan tiedän, että tavallaan mä aina pärjään, mut en sillä tavalla, että saisin kaiken tehtyä. Kun enhän mä saa. Mä vaan jätän tekemättä semmoset jutut, mitä mä mietin olevan mulle vielä, noh, hengenvaarallisia :D Katson mielenkiinnolla miten muut oppii ne, ja painan mieleeni opettajan vinkit. Joku päivä mä sitten teen perästä. Tiedänpähän sitten, mitä kaikkea voin tehdä. Sitä odotellessa yleensä jokaiseen vaikeaan juttuun on jokin helpompi versio, mitä mäkin voin treenata. Semmosta close enough-matskua. Näin mä oon toiminu niiiiiin lukemattoman monilla tunneilla tähän astikin, varsinkin ulkomailla ollessani. Esim ollessani New Yorkissa, suurin piirtein kaikki meni yli hilseen, osasin siihen aikaan just ja just invertoida. Mut jostain selittämättömästä syystä mulle jäi ilman muistiinpanojakin paljon mieleen, ja olen tänä päivänä saavuttanut ne kaikki temput, mitä en silloin osannut, ja tiedostan niitä tehdessäni, että tämä oli se mitä Nykissä tehtiin ja nyt se menee.

Oon vähän ymmärtänyt, että tuommoinen itseensä rennommin suhtautuva uskalias asenne on vähän harvinaisempaa, ehkä? Niin moni tuntuu olevan kovin pelokas, että osaako olla jos menee uudelle tasolle. Kun sen takiahan sinne mennään, koska ei osata niitä juttuja mutta halutaan oppia. Joten pois vaan turha kainostelu, aina kannattaa yrittää. 

Toinen syy olikin ihan uteliaisuus. Halusin nähdä Helsingin harrastelijoiden eliitin luonnollisessa ympäristössään :D Semmoinen on samaan aikaan masentava ja inspiroiva ympäristö. Sitä tuntee ittensä ihan virtahevoksi, mut toisaalta siinä niin viisastuukin. Uuteen tankosaliin meneminen, uudet ihmiset, uusi ilmapiiri, uudet tavat. Nää kaikki tekee sen, että hetken se ottaa ennen ku tohtii jotenkin edes tosissaan yrittää, on vähän semmoinen olo niinku haluais karata nahoistaan. Ujostuttaa :D

VC: nettisivuilta

Omat heikkouteni on mulle varsin hyvin tiedossa. Kuopiossa mä treenailen aika paljolti omassa tahdissani ja haastan kyllä itseäni, mutta omissa käsissäni on huolehtia oman tekniikkani puhtaudesta ja sen parantamisesta, koska mua ei tällä hetkellä opeta kukaan. Sama juttu Verticalilla kuin Jyväskylän RSP:lläkin. Kaikki tekee niin kauniisti, tai jos nyt jotakin koukkunilkkoja näkyy niin eipä ne sieltä seasta silleen loista, kun kuitenkin jänteviä ja suoria inverttejä on samaan aikaan luokka täynnä. Mulle nämä tilaisuudet päästä jonnekkin, missä tehdään puhtaalla tekniikalla, on tärkeitä tilaisuuksia ja saan siitä paljon kotiinvietävää myös Kuopion tytöille. En saa muuttua sokeaksi sille, etten enää näkisi punaista kun tekniikka on rumaa ja tökeröä, koska en silloin osaa korjata sitä muilta. Tai itseltänikään.

Ja kyllä mä oon niin nössöki. Tehtiin ayshoista jatkojuttuja ja ayshaan menoa seisonnasta. Se oli semmosta, että: "Ensin seiso tangolla, kurottaudu eteenpäin, ulkokäsi tangolle vatsan eteen, sisäkäsi alas pitkin tankoa. Irrota jalat, käänny ilmassa kyljelleen, huomaa olevasi solmussa ja kädet ristissä, huomaa samaan aikaan muiden olevan ayshassa. Valu alas." :D Nössöksi mä itseäni sanon siksi, että muut oli tosi tekemisen touhussa ja vaikka niilläki taisi pelottaa eikä ne suurin osa saanu tunnilla oikein noita juttuja, niin sinne ne vaan sujahti, pää alaspäin, jalat irti, ja luotto kaveriin. Helsingissä oli yks jännä puoli. Tyypit tuli auttamaan toisiaan jotenkin automaattisesti. Semmoinen kehittyy usein niille, jotka on treenanneet jakaen tankoa toisen kanssa, mutta Verticalilla ei jaeta tankoja. Silti nämä treenasi melkein koko ajan pareittain. Very cool :)

Tämmöisissä jutuissa se on tosi kiva, että on joku ottamassa kopin. 

VC:n nettisivuilta

Verticalilla oli kivoja tyyppejä. Jos joskus oot kuullu sanottavan, että Helsingissä asuu itsekeskeisiä k-päitä, niin ainakaan Verticalille ne ei oo eksyny! Näin tavallaan "tuttuja". Saija ja Kaisa, fellow bloggers. Saijan ja mun menossa on paljon samoja piirteitä, kaksi punapäätä Better Bodies-treenishortseissa :D Saijan blogista voi mun silmään lukea sen, että kehitys on pitkällisen työn ja määrätietoisuuden tulosta, senttejä ei saada ilmaiseksi. Samahan se mullakin on. Onnistuminen ei ole itsestäänselvää, eikä asiat yleensä suju heti kerrasta. Kaisa taas työsti siinä edessäni ylispagaattia neljällä joogapalikalla höystettynä, ja sivuspagaattia kahdella kummankin jalan alla. Se meinaa aika tiukkaa ylispagaattia. Et niinku morjensta vaan! :D Pitäs laittaakki joku päivä omat "spagaattini" näytille. Voisin ihan leipää ja sirkushuveja-mentaliteetilla laittaa ne joogapalikat omienki kinttujen alle, ni nähään mihin musta on :D Mutta, kiitos tytöt, kun juttelitte eksyneelle vieraalle ja postailkaahan lisää treenipätkiä ni minäki saan samalla aina haistaa, missä te Gurut menette :D Ja Saija. Jään odottamaan sitä sun kuvaa, jossa sä näytät samalta ku minä siinä Allegrassa ;) 

Ja minäki pääsin tunnilta ehjänä. Uusia ideoita kirjattiin mun aivojeni muistivihkoon. Palataan asiaan :)

Tuli muuten ihan hel****n pitkä teksti. Tän ois voinu kiteyttää sanomalla, että: "Kävin Helsingissä tankotunnilla. Oli aika vaikeeta." :D :D