Elämä on erilainen vakiotankoilijan silmin. Tässä blogissa käydään oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja takaisin tullaan taas yhtä tarinaa viisaampana, elämän hauskuutta silti menettämättä.
"You will find only what you bring in." -Master Yoda-
Mainitsinkin tuossa aiemmin, että olin mukana Kukka Laakson yms Kevätsiivouksessa, eli Facebookpohjaisessa tehopaleoryhmässä, jossa kuukauden ajan siivoiltiin kroppaa.
Hyvin meni, tosin nyt pääsiäisen jälkeen voin sanoa, että töhnät on varmaan hankittu takaisin, mitkä siinä puhdistui.
Tää on siis ruokavalio-update-postaus, nothing more, nothing less.
Ideana oli siis lyhykäisesti olla kuukausi ilman viljoja, maitoa tai palkokasveja, ja lisätä kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä rasvoja ja proteiinia. Koska rahkat ja maidot ja raejuustot ei kuulu muutenkaan ruokavaliooni, ja oon syksystä asti ollut gluteeniton, niin tää nyt ei jotenkin tuntunu mitenkään vaikeelta. Mietin jopa, että teenköhän mä tätä oikein, ku on niin helppoa ja huomaamatonta. Syksyllä kun olin edellisen kerran paleolla, se oli paljon vaikeampaa, kun ei ollut niin tuttu se konsepti ja lähinnä ne ruokarajoitteet tuntui isolta, kun taas nyt en juuri noita maitoja ja viljoja kaivannutkaan kun olen jo keksinyt kaikkea muuta jännää mitä syödä.
En ollut puhdistuksessa mukana täyttä kuukautta, koska laskeuduin siihen ekan viikon ajan hitaasti. En ole myöskään tiukkojen sääntöjen fani, joten vähän epäilen, etten ihan ihan kirjaimellisesti sitä seurannut. Tällainen sovittu juttu on kuitenkin sikäli itselleni toimiva, että se jotenkin säännöstelee sitä osallistumista ja tulee oikeasti toimittua eikä vain itsekseen rämmittyä.
Mielestäni isommat linjat multa jo sujuu, mut Kevätsiivous täydensi repertuaaria muutamalla näppärällä reseptillä ja nyt menee viherjuoma sitruunalla. Ruoka-annokset alkoi näyttää ihan gurmeelta(ei yhtään kuvaa :( ), kun kasvisten määrä nousi ja tein muutakin kuin kanawokkia...
Löysin myös uuden proteiinin, siirryin maustamattomaan heraan, koska koin niiden maustettujen makeutusaineiden turvottavan vatsani jalkapalloksi, ja näin ne kuulostaa tekevän monelle muullekin. Jos kiinnostaa, niin tässä on valintani ja tämän hetken tietoni mukaan se terveellisin palkkariprodeksi, MyProtein Impact Whey Isolate, eli isolaattimuotoinen hera. Siihenkin kyllä tottuu, että se on maustamaton. Riisiprode ois hyvä kans, mutta sen puhtaus Kiinan päässä on tällä hetkellä selvityksen alla...
kukkakaalileipäjutskia
Unohdin ottaa ennen ja jälkeen kuvat. Damn... Peilikuva tuntui koko ajan miellyttävän itseäni enemmän ja enemmän, tuntui timmimmältä ja kaverikin sanoi jenkkojen pienentyneen. Kasvojen kunto koheni koko ajan, aluksi tulee ne perinteiset muutamat "keho puhdistautuu"-finnit, mutta sen jälkeen, tai siis aina kun jätän maitotuotteet pois, ihosta tulee paljon kirkkaampi ja heleämpi. Tämän kun olisin silloin teininä tiennyt, kun join ihan sikana maitoa ja söin jogurttia ja suklaata. Mulla oli ihan kunnon akne, eikä siihen kukaan lääkärikään onnistunut ratkaisua antamaan.
Kuusamossa, pupu vieraili lintulaudalla :)
Paleon eduiksi omalta kohdaltani sanoisin siis kevyen olon, hyvän ihon, timmimmän olemuksen, hyvän unenlaadun, kohentunut virkeys, paremmat ja laadukkaammat ateriat.
Herkuttelut sujui raakasuklaalinjalla, ja paleolla oli tarjota esim tämmöinen aika maukas pääsiäisherkku:
Sitten taas tämä vastavetoni pääsiäiseltä, pääsiäispupudieetti, tarjosi tämmöset herkut:
Ihanan tekopyhästi toi muscle&fitness lehti ja kesäksi kuntoon :D
Elikkäs, vuosittain jouluna ja pääsiäisenä mulla lähtee lapasesta. Pohdin annanko lähteä tänä vuonna ja päätin pettää paleota, tarkoituksella. Vedin navan täyteen suklaata, ja sen jälkeen kun pääsiäinen on ohi, back to business eli takaisin paleolle. Valmentaja Optimal Performancelta on Helsingissä nykyään, joten mitään mittauksia en ole paleopätkältä saanut. Ehkä tää seuraava setti ehtii sitten pihtienkin väliin. Kiva ois ollu tietää, näkyikö oma kiva olo mittauksissa. Nyt ei oo kiva olo enää :D Miks mä sitten tarkotuksella retkahdin? Aattelin, että tämmönen bulkki tekis mielellekin hyvää, ei tartte himoita ja toisaalta se kurja olo ohjannee ruotana porsaan takaisin terveellisen elämän pariin.
Potun pääsiäisherkku: ennen aikojaan ilmestynyt kärpänen. Hyvin näytti maistuvan... yh...
Meiän suvussa on aina pääsiäispupun sijaan tullu pääsiäiskukko, joka tuo pipoon tms sängyn alle munia ja herkkuja. Tässä on mun ja Potun saalis. Pottu on ehtiny omansa yön aikana jo tyhjentää, eli raksujahan siellä oli ollut :P
Puhdistuksen loputtua tein kyllä jo lyhyen paluun muutaman erikoisruuan merkeissä. Lupasin, että jos mulle ruoka kokataan niin syödään kunhan se on virallisesti ohi, joten tämmöinen kermajuustojauhelihapaistos oli sitten se mikä oikeasti päätti karvan verran ennen pääsiäistä tän paleon.
Pääsiäisen jäljiltä olo on aika turpea. Gluteeniton olin kyllä, mutta se sokerin ja maitojuttujen määrä tuntui välillä ihan tajuttomalta... En tiedä oliko väärä havainto, mutta olin tuntevinani syötyäni alla olevan satsin kaikkea rosvosektorilta, että mun naamakin tuntui kerryttävän nestettä. Ja miksei, toisaalta, äkillinen sokerin lisäys jne.
Viljaa, maitotuotteita, sokeria, teollista suolaa, mums mums...
Ehdottomuus kun ei kuitenkaan kuulu omaan elämääni, niin luultavasti tää paleo on omalla kohdallani sillä perinteisellä 80-20-kaavalla, eli 80% ajasta siististi, 20% ajasta voin syödä mitä lystää, jotten olisi esim aina aivan totaalisen paskaa päivällis/juhlaseuraa. Muutenkin yritän asiani järjestää aina niin, ettei tulisi tarvetta kelle tahansa kanssani ruokailevalle säätää omissa valinnoissaan, joten pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton näissä säädöksissäni. Eihän näissä sitä paitsi kukaan pysy perässäkään, kun etsin niin tehokkaasti omaa optimiani, että mikä nyt milloinkin on käynnissä.
Vaan siis ah, en malta odottaa kun huomenna aamulla saan taas oman puhdistavan viherjuomani napata :P Pääsiäisbulkki onnistuneesti suoritettu :D
Ja nyt mä lähen vielä viimeiselle ehtoolliselle kiinalaiseen :P Pihalla odottaa kohta kyyti, ja se on tällä kertaa motskari, wuuh! :D
Tämän kaiken muun lomassa on ehkä kiva vähän pistäytyä tän mun toisen harrastuksen parissa välillä, eli mites mun jatko-MM:lle kuuluu. Siis tää saliharrastus. Vai pitäskö sanoa, että siis anteeks mikä sali? Kuntosali? Millon muka?!
Muutamat viime kerrat oon menny valmentajan tapaamiseen ja joko tienny, että nyt on taas kroppa toiminu omalla logiikalla. Sit joskus oon menny ajatellen et hei, nyt on tullu pattia! Ja biosigu näyttää että eikä mitä vielä, perse vaan levinny(rasvasta). Että eipä oo ollu helppoa tää touhu :D
Viime valmennustapaamisella oli pitkästä aikaa kivaa settiä. Vieläkään ei oo takareisi luovuttanu mut alamäki on kääntynyt enemmän voiton puolelle.
Tässäpä innokkaimmille. Minäpä sitten seuraavaksi tulkkaan.
Rasvatonta massaa 49.2kg. Millonhan sitä päästäs sinne viiteenkymppiin, ai että oon odottanu! Rasvaprosentti on tippunut parisen prosenttia. Nämähän on nyt suurinpiirtein samoja lukemia kuin mitä ennen kuin ilmeisesti kroppa alkoi väsyä tuossa lopumpaa kevättä ja potkia vastaan. Jenkat on tullu alas monta pistettä. Nukkumisen vähyys näkyy edelleen pohkeissa (ja pään sisällä…). Tuossa mittauksessa mun paino saattoi olla kilon liian korkea, koska en muistanu punnita itseäni ja olen tuon jälkeen sen tehnyt. Ja tuohon mittaukseen mennessä oli menkat, eli pöhötystä. Ja kiitos niiden olin mässynny kolme päivää suklaata ja karkkia… En vaan kerta kaikkiaan voinu olla ratkeamatta. Mutta. I regret nothing!! :D Mitä järkeä on herkutella, ja potea huonoa omaatuntoa, kun se ei yhtään vaikuta sen herkuttelun imeytymiseen? Sama nauttia kerta possuilee.
Mulla oli edellisen mittauksen aikaan se Paleo Kick-Start loppunu, ja muuten se kyllä teki hyvää, ihosta lähti kaikki epäpuhtaudet pois ja olo oli jokseenki virkeä. Mutta samalla myös jotenki nuhjuinen. Ei tykänny mun kroppa mistään ketoosia lähentelevistä tiloista. Sen näki mm siitä, että valmentajakin kommentoi mun kehon rasvan olevan tunnustellessakin kovaa. Nyt olen sitten sen jälkeen vaihtanut ns kevyt-paleolle. Syön normaalisti, mutta gluteenittomasti/viljattomasti. Satunnaista maitotuotetta menee, koska haluan näin akateemikkona nähdä kontrolloituna muuttujana miten vaikuttaa jos ei syö viljoja mutta syö maitoa. Koska jos lopettaa molemmat, mistä tietää kumpi oli tilastollisesti merkitsevää jos muutosta tapahtuu? Valmentaja mietti, että silti se paleo saattoi tehtävänsä tehdä ja insuliiniherkkyys on noussut, mikä näkyy pikkuhiljaa paranevina tuloksina.
Syömisestä on kuitenkin tullut enemmän semmoinen fiilispohjainen juttu, joka noudattaa summittaisesti MM-ruokavaliota. Olen kokenut sen toimivaksi ja en ollenkaan stressaavaksi. Kas tässä omat uudet elämäntapatuunaukseni, jotka olen itse itselleni säätänyt ja valmentaja vain totesi, että hyviä valintoja:
Gluteeniton ja vähämaitoinen.
Välttelen yliherkkyystestissä esiin nousseita asioita kuten maissia (on muuten tärkkelyksenä joka hemmetin tuotteessa o.O). Kyseessä ei kuitenkaan allergia, joten en suhtaudu tähän haudanvakavasti.
Olen kasvattanut huomattavasti hiilarien määrää, löysin (kiitos Linda-kollegani ät BodyGossip-blogi!!) riisipastaa ja sitä oon vetäny oikeen into piukeena!
Oon myös syönyt vähän omaan tahtiini, en välttämättä syö viittä kertaa päivässä jos ei tunnu siltä, enkä syö esim aamuisin väkisin ihan hirveän paljon jos ei jaksa.
Jauhelihat alkoi aamulla tökkiä, joten syön kalkkunaleikettä.
Hetken tökki myös levät, tarttin taukoa siitä että vetää väkisin kalansisälmyksiltä maistuvaa litkua. Jonku aikaa jaksaa olla karpaasi, sit alkaa tympiä. Nyt oon taas innostunu, sotken levät lasilliseen granaattiomenamehua. Nami, siis oikeesti! Ja vain hedelmän omat sokerit siinä mehussa :) Ei ehkä optimia silti, mutta toimii!
Pidin myös tiiviin maitohappobakteerikuurin VLC-jauheilla ja glutamiinia otin kahesti päivässä, eli semmonen suoliston hyvinvointikuuri oli.
Nyt menee myös säännöllisesti MSM+C-jauhetta ja pakuriteetä.
Aloitin käydä kerran viikossa fysioterapeuttikaverilla hieronnassa. Venyttelyä kotona sen mitä jaksaa. Samoin putkirullaa.
Vois kai sanoa, että mulle on kehittnyt jonkinlainen perstuntuma siitä, mitä mä, mun epälooginen kroppa ja kiero mieleni kaivataan.
Kuntosalilla olen käynyt nyt kuluneen parin kuukauden aikana ehkä viisi kertaa. Näin vähän, koska mä karsin mun kuormittavia treenejä. 7 flunssaa eli noin yksi per kuukausi ei ole normaalia. Sen jälkeen kun jätin salit vähemmälle, en ole sairastanut. Nyt on menny kaks kuukautta ilman flunssaa, edellinen loppui noin syyskuun 12. Hyvä minä! Olo on selvästi parempi. Mulla on valmentajan kanssa tehty "para-sali-ohjelma", joka sisältää vaan maven, pystypunnerrukset, leuat, kyykyt ja penkin. Kaikkia 2-3 settiä, max ~8 toistoa. Yhden salikerran keston pitäs olla max puoli tuntia. Eli aika löpöstä touhua. Tää on enemmän voimaa kuin lihasta kasvattava. Pienempi kroppa, kepeämpi tankoilla, enemmän voimaa parempi nostokyky. Oon sikäli nyt vähän huono valmennettava kun en tee näitä varsinaisia jatko-MM-valmennusohjelmia, mutta toisaalta luulen että mun kohdalla löytyy haastetta sitten muutoin. Oon menny nyt äärimmäisen kehoa kuunnellen, ja se on toiminu, vaikka se tarkoittaisikin valmennusohjeista kunnolla poikkeamista. Sali ei ole kuitenkaan unohtunut, annan vain kropalle vähän armoa.
Mut mitään vuoden fiksu tyttö-palkintoa en saa ja sen näkee tuosta alemmasta kuvasta. Olin lokakuun aivan hiton väsynyt ja näin jälkikäteen kun katson sen ajan HeiaHeiaa, niin eipä ole ihmekään, että miksi...
HeiaHeias syys-lokakuun vaihteesta (nimiä sutattu). Käsipuristin"treeni" oli ihan läppä...
Eipä ole mitään järkeä tuossa touhussa. Toki noista moni ei ole mikään kovin intensiivitreeni, mutta silti. Lepopäivä, maybe? Yes, no? No? *huoh* Tähän on syynsä, palaan siihen myöhemmin.
Mun kilpirauhasseikkailu on nytkähtänyt eteenpäin. Tavallaan. Työterveystarkastuksen jälkeen lääkäri kirjoitti tyroksiinireseptin. Sekä minä että lääkäri suhtauduttiin niihin nihkeästi. Ajatus olisi tehdä parin kuukauden lääkekokeilu ja sen jälkeen mulla pitäisi olla semmonen ns pomminvarma näkemys paraniko olo. Jos ei, niin sitten sitä lääkitystä ei jatketa. Ei ole tarkoituksenmukaista nuorena aloittaa elämän kestävää lääkitystä, joka lamaannuttaa oman kilpirauhasen, jos siitä ei ole todellista hyötyä. Tuossa se nyt pöydällä makaa, se resepti. Odottelen kai jotain plasebovaikutusta. En ole hakenut niitä lääkkeitä. Yks syy miksi en, niin tahtoisin ensin olla varma että olen kokeillut kaikki muut keinot. Käynyt läpi nuo elämänlaatuun vaikuttavat ruokavaliotestaukset, kattonut että unta on riittävästi, ja sitä rataa (akateemikko taas vauhdissa). Mutta kai se on turhaa sinänsä, kun jos vika on kilpparissa niin sen lääkityksen pitäisi oikeasti potkasta asioita liikkeelle ja jos on epävarma omasta olosta niin silloin se lääke on turha. Oon vaan silti jotenki… Nihkeenä asialle…
Fitbit-ranneke
Sit mä hommasin itselleni Fitbit-rannekkeen, joka mittaa miten mä nukun ja liikun. Ihan kätsy pikku vehje. Pitänee palata siitä kertomaan joku toinen kerta, kun nyt tästä tekstistä tuli jo ilmanki ihan hervoton.
Mutta siis, tämmösessä tilanteessa mennään. Oon aika tyytyväinen itse, kun vihdoin tuntuu siltä, että jotakin tasapainoa on löytynyt ja kroppa voi kohtuullisen hyvin. Mitä nyt stressinaiheita on mutta ainahan niitä. Tästä on hyvä jatkaa ja valmentajakin jäi uteliaana odottamaan meiän seuraavaa mittausta, jatkuuko yläkiito vai tuleeko tasanne vai kenties vanha kunnon mahalasku. Mut nyt oon kerranki tyytyväisempi ku pitkään aikaan, viihdyn päivä päivältä enemmän omissa nahoissani :)
Joskus mä mietin, että kuulostaakohan tää mun "elämäntapaetsintä" ihan hullun touhulta. Mut tämmöstä tää kai väkisinki on, kun mietitään kaikista vaihtoehdoista kokeilemalla niitä itselle toimivia. Bare with me :)
Treenin luvattu ihmemaa. Joka paikka jumissa. Mentaaliselta puolelta huomaan, että välissä on suuri into kohti tankoa, välissä se jopa tympii. Mun tankotreenimaailmani on täysin muuttunut, mutta kun vähän jotenkin se nolottaa niin en sano vielä, että miksi ja mitenkä.
Viikonloppu toi paussin muutoin jokapäiväiseen treeniin, ja luojan kiitos näin, sai jotain muutakin ajateltavaa. Ja kroppa lepoa, varsinkin olkapäät ja ranteet.
Viikonlopun rientona pääsin mm Ikeaan. Mentiin sinne ajatuksella, että kun semmoinen nyt kerta Kuopiossa on, niin kai siellä voisi käydä, silleen huvikseen kävellä läpi ja ostaa ehkä jonkun voiveitsen. Voiveistä en ostanut, mutta lompakko keveni 250 eurolla. Minä vahingossa kirjahylly-tv-tason, onko tämä paha? Sen jälkeen minä vielä 150e Citymarket, koska Salesta ei saa kaikkea ja pitihän sitä täydentää prodevarastot. Sitten vielä kiinalaiseen syömään ja vetämään hiilarimätöt, gluteenilla of course. Palaan tähän vielä myöhemmin.
Ja ei muuta ku tila-auto hyötykäyttöön!
Saalis
Tämmönen pulleroki tarttu mukaan
Ikeasta palattuaan alkoikin sitten palapelin kasaus. Mun mielestä se oli hauskaa, kiva pikku projekti lauantai-illan ratoksi. Seuran mielestä projektit vois olla jotain muutaki, mut kun kriteerina oli "tehdään kunnes alkaa vituttaa" ja tunnin päästä hylly oli pystyssä, niin ehkäpä tuo ei niin paha nakki ollukaan :)
Mun kirjastoni kolmasosa, tällä hetkellä lukujonossa olevat opukset.
Reipas remppa-apulainen. Mamin pieni fletkumato :)
Eteinen alko muistuttaa sitä tilaa, kun X-Stage saapui. Kaaos had returned!
Tää on se before-kuva
Ja nää on se after-tila
Siis katsokaa nyt miten tyylikkääksi muuttui tää ilme? :P Ja erityisesti pienellä feikki-lampaantaljalisäyksellä muuttui toi mun "sohva" eli avattu patja-rahi varsin tyylikkääksi istuimeksi.
Tää into levisi sitten pitkin kämppää, sain kuosiin myös toivottomaksi luulemani kaapistot. Nyt ehkä löydänkin jotain, ja syömätöntä ruokaakin tuli vastaan. Ehdin siis tällä kertaa tehdä onnistuneen intervention ennen muumioitumisprosessin alkua :P
Niin, mites se paleo? Kaksi viikkoa käytännössä/luultavasti ketoosissa, ja kropasta tuli kivimöykky, sort of speak. Mulla oli valmentajan tapaaminen ja kommenttina oli, että rasva on kovettunut, silleen not in a good way. Sanoinkohan mä tästä jo? No eniwhuu, mun kroppa pääsi taas osoittamaan, että sille ei kelpaa mikään ja sen toiminnot on jostain eri ohjekirjasta. Hiilarit takas kehiin, eli marjat ja hedelmät, niinkuin kick starttiin kuuluikin. Sitten myöhemmin tuli bataatti, ja nythän tässä ollaan sitten normiruokavaliossa, tosin ilman maitoa ja viljoja. Mut mitä paleoon tulee, niin ajattelen tavallaan olevani paleo, toisaalta en tiedä voinko olla. Missä menee raja? Tein tuossa taannoin FoodDetectiven ja oon sit vältelly maissia, palkokasveja ja pähkinöitä. Mut jatkossa en jaksa tehdä mitään suurta numeroa eli olla tiukan paleo ja miettiä jotain herneitä, onko ok vai ei. Voiko siis kutsua itseään paleoksi, jos mekaanisesti ruokailu tapahtuu normaaliin ihmismäiseen tapaan ilman ihme kikkailuja, syö palkokasveja, syö satunnaisesti maitotuotteita ja gluteenittomia viljoja? No oli mikä oli...
Ituhipin varastot sai uusia purnukoita. Tässä eri pähkinöitä ja siemeniä.
Mun mielestä hiilareiden lisääntyessä olokin on parantunut ja ilman viljoja ja maitoa vatsa tuntuu jotenkin kevyemmältä eikä samanlainen ankara väsymys ole. Paitsi, että töissä olen alkanut juoda kahvia, ja oon sit ihan tillin tallin. Työterveystarkastuksessa lätkäisin tauluun korkeimmat kilpirauhaslukemat, mitä ikinä aiemmin mutta nytkin vasta ihan hippusen yli sallitun lääkkeilläpelottelurajan. Vielä ei lekuri haluais mulle lääkkeitä, mutta suostui kuitenkin siihen, että tutkitaan kilpparin vasta-aineet. Tiedä häntä, jos mulla onkin terve kilpparikaveri, jota vaan kiusataan ja se joku bully ei anna sen tehä läksyjään rauhassa. Empäs kuitenkaan jaksa uskoa. Tätä verikoetta varten mä en sit tiiä miten pitäs käyttäytyä, mut ajattelin syödä nyt pari päivää varuilta maitotuotteita ja gluteenia, jotta jos niillä on osuutta asiaan, se näkyisi sitten siinä verikokeessa. Ei kylläkään mitään hajua, onko se tuon sorttinenkaan koko koe, mut eipähän jää itseä vaivaamaan.
On muuten verenpaineet tippuneet parikytä pykälää, kiitos vaan treenaamisen, varmaankin siitä tää johtuu. Kyllä on välillä vähän turhanki kepeä olo sen vuoksi. JA ainiin joo! Lääkäri sanoi, että mulla on poikkeuksellisen hyvä kolesterolitasapaino ja matalat lukemat. Että ilmeisesti mun keho ei jätä rasvaa pyörimään verisuoniin, tai sitten en syö rasvaa. Jälkimmäinen se ei voi olla, kun joka aamu alkaa jauhelihalla ja myöhmeminki vedän paljon lihaa. Tästä riemuvoitosta kovan rasvan vaarallisuuden suhteen toki riemastuin, kun kerrankin mulla jokin asia edes toimii. Mutta silti ajattelin vaihtaa aamupalat jauhelihasta kalkkunaleikkeleisiin. Helpompaa, ja varmaan kehoa vähemmän rasittavaa.
Nämä marjapurnukat liittyy mun yritykseen saada maustettua mun aamuista leväjuomaa. Siis et varmaan usko, kun sanon, mutta jotenki kummassa on alkanu tympiä maistella joka aamu kalan sisälmyksiltä maistuvaa nestettä...
Viime viikolla törsäsin muuten muutenkin, nimittäin treenikamaan. Sokkarilla oli alet.
Nilkkapainot, käsipuristin, hulavanne, jumppapallo, hierontapallo, joogamatto, joogapalikat, kuminauha, jotkut remmit, varmaan ne on johonki SM-touhuun sitten tarkotetut...
Parasta tässä kaikessa, sen lisäksi siis, että pyörällä raahasin nuo kamat kotiin, oli että tuo koko kasa tuli maksamaan 40e. Siis 40e, tuosta kaikesta?! Ihanan halpaa :P Jumppapallo toi heti muuten hien pintaan. Tuo pumppu oli niin pieni ja surkea, että pienten taukojen kanssa pumppasin sitä ainakin 45minuuttia. Ei löytyny HeiaHeiasta sopivaa treenivaihtoehtoa tuolle, mutta kyllä pitäs olla! Sen sijaan käsipuristumet sieltä löytyi, ja siitä huvittuneena kirjasin heti 5minsan puristinreenit.
Siltä varalta, että ylispagaatti pääsee yllättämään, ostin nuo huikeat 2,5e/kpl maksaneet joogapalikat. Nytpä sitten tiedän mitä tehdä, jos tämmöinen tilanne osuu omalle kohdalle, että herään joku aamu vetreänä kuin taikina :P
1kg nilkkapainot
Nilkkapainoja testasinkin jo, ja se oli tosi hauskaa! Jännä miten jalat käyttäytyy eri tavalla niiden kanssa.
ps. Olen taas aloittanut harjoittelut perhoskässäristä kaadolla kopteriin. Ei se mene vieläkään, voi prkl....
ps2. Ainiin! Mä sain vääntymään itseni Allegraan! Silleen semisti, ku yläkäsi ei osu tankoon, ja yläjalka ei oo irti, mut hei! It's a start! En ois ikinä uskonu, ja ihan ekalla treenikerralla! Kuva on vähän hassunläntä, mut eipä se mittään :)
Aivan, luit oikein. Paleo. Hurahtaneisuuteni on mennyt siihen pisteeseen, että aloin tätä kokeilla. Miksi? Kiinnostaa. Olen utelias. Tykkään ajatuksesta.
Paleolla on monia tieteellisesti tutkittuja etuja. Paleo, eli luolamiesruokavalio. Ajatus siitä, että ihminen on siitä apinasta asti syönyt tietyllä tavalla ja ruuansulatusjärjestelmällä kestää jopa 10000 vuotta tottua johonkin uuteen. Kuten viljoihin, ja varsinkin Suomessa, keliakian luvatussa maassa, viljoja kyllä syödään paljon mutta niihin on totuteltu paljon myöhemmin kuin muualla maailmassa pohjoisen sijainnin vuoksi. Gluteenilla on todistettuja terveyshaittoja paitsi keliaakikkojen, myös muiden suoliston hyvinvoinnille rasittaen suolistoa ja heikentäen sen kykyä käsitellä ruokaa ja imeyttää ravintoa. Paleossa syötäisiin ruokaa, joka on vatsaystävällistä ja teollisesti mahdollisimman vähän käsiteltyä.
Paleo kick start on yhdenlainen puhdistuskuuri. Pari viikkoa mennään pelkillä kasviksilla ja proteiinilla. Ei viljoja, hiilareita kasviksia lukuunottamatta, eikä maitotuotteita. Sen jälkeen lisätään marjat ruokavalioon. Sen jälkeen hedelmät. Sitten bataatti. Sitten riisit ja quinoa. Sitten elellään. Niin ja muutamat vapaa-ateriapäivät on tuolla välissä. Käytännössä tuossa päädytään sitten lopulta samaan miten olen koko kevään syönyt, mutta viljattomana ja maidottomana. Oisin paleo. Jos haluan. Paitsi, että paleossa on eri tasoja ja siihen "rankimpaan" ei esim quinoakaan kuulu. Mut en mä semmosiin jaksa, fanaattisuus ei ole mielenterveydelle hyväksi, missään asiassa.
Aamiainen keväältä. Paleoon nähden ei mitään muutosta. Tylsä, mutta menee.
Mulle on suositeltu jo pitemmän aikaa gluteenitonta ruokavaliota, koska gluteenin prosessointi elimistössä vaikuttaa huonosti kilpirauhasen toiminnalle. En ensin ajatellut, että tähän lähtisin, mutta nyt haluan kokeilla. Kesän jälkeen on kiva ottaa tämmönen puhdistautuminen, sopii ku nenä päähän kaiken mössöilyn jälkeen. Ja onhan mulla vielä löytämättä se paras avain oman optimaalisen kehonkoostumukseni ja hyvinvointini kannalta.
Paleo on aika vaikean dieetin, tai elämäntavan, maineessa ja netti on pullollaan paleofoorumeita ja blogeja joissa asiaan vihkiytyneet tukevat toisiaan ja luovat ideoita. Lähinnä se maine on siksi, että paleo on varsin rajoittava, mutta sekin tulee taas lähinnä siitä, että nykymaailma nojaa vahvasti mm viljojen varaan. Sitä syö ihmiset ja sitä syö eläimet ja se ei ole ihan optimia kellekään näistä. Joskaan ei nyt toki kuolemaksikaan, vaikka haudanvakavasti paleoyhteisöt asiansa ottavatkin. Paleo on tosi suosittu mm crossfit-piireissä. Back to the basics, back to the nature. Ajatuksena luonnollinen ja puhdas ruokavalio vähäisin lisäainein kuulostaa juuri siltä, mitä me kaikki ihmiset tarvittaisiin. Viljojen lopettamisella luvataan mm lisää energiaa, parempaa ihoa, parempaa yleistä ravitsemustasoa, hyvin toimivaa vatsaa ja semmoisen ns aivosumun katoamista. Olen itse tänään juuri oikein pirteä, vaikka olen kipeänä, taas kerran. Ehkä tää on jotain psykosomaattista, koska en usko alle viikon ketoosin vielä vaikuttavan. Mutta koin olevani aloitekykyinen muutaman kerran tänään. En ole kokenut sitä pitkään aikaan, koska yleensä ihan pienenkin asian tekeminen tuntuu jotenkin vaivalloiselta.
Läjä lihaa. Ja ei, ei oo grass fedia, en ees tiiä mistä semmosta saiskaan.
Kiitos Lidl, kerranki on lohta. Ei mitään luomulohta tosin, mut millonka se mun budjetilla olis.
Nyt tässä oon sitten kohta viikon ollut aika mälsällä ruokavaliolla. Ihan hyvin se on kuitenkin mennyt. Vähän kyllä kiinnostaisi tietää, olenko minä oikeasti ketoosissa vai enkö. Ketoosi on huonoksi kilpparille, mutta se kestääkin vain pari viikkoa, joten kilppari ei ehdi siitä säikähtää. Jännä, kun ihan letkeesti sinällään mennyt, ilman kummempia kituiluja. Mielellään tosin ne marjat tähän ottaisin, saisi tehtyä smoothieita. Ne pelkät kasvissmoothiet on niin nähty, niin lähmästä litkua että huh huh.
Itujaki löytyy :P Ja kurpitsa, olen utelias :D huom, kaikki tuotteet ei tässä kävis kaikkien mielestä paleosta, mutta omaan filosofiaani ne vielä ihan uppoaa.
Oon asettunut nyt Kuopioon ekaa kertaa koko kesänä. Sain töitä, ja aloitan viikon päästä. Sopivasti aikaa säätää tää ruokaremppa ennen töitä. Nyt tässä oon sitten ehtinyt vähän miettiä mitä mä oikein haen tällä ruokavaliokikkailulla. Oon jäätävän yllättynyt, jos tämä paleo mua hoikistaa, kun tuntuu ettei mun kroppaan toimi mikään. Rasva on ikuista. Vaan hei, en mä tätäkään ehkä ihan 100% natsimeiningillä vedä, mä en jaksa säikkyä jokaisen lisäaineen perään yms.
Nettiä oon kolunnu ahkerasti. Se tässä intoutumisessa on etuna, että aina tarttuu jotain kivoja reseptejä mukaan. Tein mm ihan älyttömän hyvää katkarapucocktailia kookosmaitoon, oli niin hyvää etten edes pysähtyny valokuvaamaan :P Viikonloppu on siis kulunut aika pitkälti jonkinlaisessa horkassa, nyt tämän illan energisyyttä lukuunottamatta. Puhun nyt siis horkassa olemisesta, koska olen tosiaan kipeänä, joten ulos ei tehnyt mielikään. Aika meni ihan mukavasti kuitenkin, koska ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen sain rauhassa möllöttää ja suunnitella uusia juttuja. Ja intouduin sukeltamaan netin välityksellä tähän paleoon. Tuossa nyt ylempänä oleva teksti tätä postausta oli se hyvä mitä löysin. Seuraavaksi tulee se muu.
Nori-sipsejä tulossa. Ensin olin näistä että jes, sit kuitenki lopulta totesin että pah ihan suolatulta kalansisälmykseltä ne maistuu, who am I kidding...
Eli. Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Paleo aiheuttaa paljon ajatuksia. Olen alunperinkin sitä mieltä, ettei elämästä pidä tehdä vaikeaa. Siihen saa ja pitääkin sisällyttää kaikenlaisia hyviä tapoja, pikkuhiljaa. Mutta liian rankaksi ei saa heittäytyä, alkaa muuten pipo kiristää. Paleo tunnetaan todella rajoittavana ruokavaliona. Käytännössä melkein kuin uskontona. Kiihkomielisenä kulttina.
Löysin useampia blogeja, joissa puhuttiin paleosta eroamisesta. Kuinka terveys meni, mielenterveys erityisesti ja hormonitoiminta. Tässä kohtaa meni jännäksi.
Siinä missä uusinta muotisyömishäiriösuuntausta sanotaan fitneksen edustavan on tämä paleo mennyt ihan kaikessa hiljaisuudessa huomaamatta. Siellähän on ihan omat ortoreksikkonsa. Ilmeisesti osalla on käynyt tämän kanssa niin, että ruuasta tulee vihollinen. Ymmärrän miksi, koska terveyskenttä on varsin tehokkaasti pullollaan kaikenmaailman tietoa siitä, miksi mikäkin on huonoksi ja lopulta tulee semmoinen tunne, että kaikessa on "jotain". Ruokaa alettiin pelätä, ja osaa ruuasta pidettiin "pahana". Jopa tappavana.
Mitä enemmän sukelsin tuohon "paleorektikoiden" maailmaan, niin huomaan miten tästäkin asiasta on tulossa lähivuosina minulle ammatillisestikin varmasti kasvava juttu ja sikäli hyvä tietää. Ortoreksia on vaikea spotata sen näennäisen terveellisyyden vuoksi. Ihan uusi syömishäiriö, joka toisaalta iskee niihin samoihin jotka aiemmin olisivat voineet olla anorektikkoja tai bulimikkoja, mutta myös varmasti tavoittaa ihan uutta yleisöä nyt kun paleo ja fitness on pinnalla. Salakavala pirulainen, jolla voi olla hyvät ja puhtaat lähtökohdat, mutta liian pitkälle vietynä sitä ei edes huomaakaan, miten rajoittavaksi ja pakonomaiseksi sitä on elämänsä tehnyt.
Todella kurjalla tavalla ohjeistava kaavio. "that crap will kill you", just joo.
Napapilvi-blogi: http://napapilvi.blogspot.fi/2013/03/viimeinen-paleopostaus.html
---Lue tuosta merkit siitä, milloin kannattaa huolestua oman ruokavalionsa muuttumisesta sairaalloiseksi. Kirjoittaja itse kokee rajoittamisensa tehneen elämästä jotain muuta, kuin mitä hän alunperin elämältä ja terveydeltä haki.
Monkeyfood-blogi: http://monkeyfood.net/2013/08/14/rakas-kilpirauhaseni/
--- Mitä suomalaiseen paleoon tulee, tämä on SE blogi mistä hakea reseptejä. Blogin pitäjä kuitenkin on siirtynyt koko ajan sallivampaan suuntaan ja hehkuttaa elämänsä olevan nyt parempaa kuin pitkään aikaan.
Halusin kuitenkin jotenkin tutkia, edes tälleen pintaraapaisuna ja käytännössä paleo-untuvikkona, että miksi näin käy niin fiksuille ihmisille? Okei, moni voi olla aika omaalaatuisia ja vaativia persoonallisuuksia, jotka nauttii kontrollista jne. Mutta mikä näissä on yhteistä niin useassa paleo oli vedetty aika tiukaksi, pikku hiljaa. Ja matalahiilihydraattiseksi, siis käytännössä moni näytti olevan ketoosissa pitkiä aikoja. Ruokia oli enemmän kiellettyjen kuin sallittujen listalla. Lihomisen pelko tuli mieleen jos vain näkikin esim hedelmän. Ruoka on tarkoin punnittu ja kalorit laskettu. Onnistunut rajoittaminen tuotti ilon tunteita ja onnistumisen elämystä, repsahdukset aiheutti oikeaa (ei siis vaan pientä hitsi vieköön-tunnetta) ahdistusta, häpeää, itsensä syyttelyä. PAleotakin on erilaista, osa ei punnitse tai laske kaloreita, koska kaikki on ok niin kauan kuin syö "oikeita" ruokia ja sitä olisi siten vapaa. Mutta siinäkin tapauksessa sallittujen ruokien lista kapeni ja kapeni ja kalorien sijaan mietittiin makroja ja hiilarien määrää. Osa näistä oli kaiken tämän lisäksi myös pätkäpaastolla eli päivässä syötiin vain pari ateriaa, ja annoskoot saattoi olla pieniä siihen nähden.
Tuo viimeinen noista blogeista totesi hienosti. Paleo on terveellisin ruokavalio mitä kuvitella voi, mutta hän itse onnistui luomaan siitä itselleen todella epäterveellisen käyttämällä sitä väärin, ja hänelle se ei enää sovi psykologisesti. Paleo oli vain hyväksyttävä nimi peittämään hänen häiriönsä. Samoin puhutaan nykyään fitneksestä. Samaa yrittää proana ja promia (anoreksia ja bulimia elämäntyylinä ja valintana), mutta niiden kohdalla yritys on sikäli turha, etteivät nämä liikkeet sisällä edes teoriassa mitään terveyteen viittaavaakaan ravitsemuksellista toimintaa ja yleensä sekä ulkopuoliset, että jäsenet itse sen tiedostaa.
Voin helposti kuvitella, miksi paleo, siinä missä fitneskin, houkuttelee tietyntyyppisiä persoonallisuuksia puoleensa. Ruokavaliosta voi tulla yksi oman ahdistuksen purkutapa ja saada lohtua siitä, että tekee jotain oikein. Rajoittava ja kiihkomielinen paleo on juuri täydellinen tämmöiselle henkilölle ja lopputuloksena voi olla jonkinasteinen syömishäiriö. Uskonnon tai kultin tavoin paleon piirissäkin näyttäisi olevan omat gurunsa, jotka kaikessa karismassaan ja hyvää tarkoittaen vaikuttavat näiden alttiiden henkilöiden elämään jo ihan liikaakin, ja maailmaan ei sitten tunnu enää mahtuvan juuri muuta kuin se oma aatos.
Kaikissa näissä blogeissa on kuitenkin luettavissa hieno tarina itsensä löytämisestä. Siitä, miten jossain suossa on tarvottu ja päästy valoon. Kukaan ei ymmärtääkseni ole luopunut paleoruuasta täysin, ja eihän tarvitsekaan, koska se on kaikkea mikä on terveellistä: kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, kanaa, kalaa, lihaa jne. Mutta nämä blogaajat ovat ottaneet myös muitakin asioita ruokavalioonsa. Maitotuotteet, gluteenin, sokerit, ja kuka mitäkin. Oli kiva lukea, miten onni alkoi löytyä ja mielenrauha palasi. Ilo palasi.
Olen itse todella onnekas ollakseni juuri tämmöinen "löysäpipoinen akateemikko". Tykkään kokeilla ja tutkia ja oppia uutta, mutta en kykene mihinkään pitkäkestoiseen nyrpistelyyn. Silti ihan jokaisen on hyvä tarkistaa omia tarkoitusperiään mitä tahansa tehdessään. Minäkin mietin monta kertaa, että enhän varmasti ole tuossa suossa itse kohta. Osaanhan varmasti arvioida itseäni realistisesti? Itse suhtaudun tähän ruokahifistelyharrastukseeni niin, että opettelen uusia fiksuja juttuja pikkuhiljaa ja poistankin jotain vanhoja mitä en enää tarvitse tai mikä ei ole itselleni eduksi. En näe itseäni pysymässä motivoituneena tiukkaan linjaan, vaikka tämmöisiä puhdistuskuureja kokeilenkin.
Voisin olla kyllä gluteeniton, sen kilpparini riemuksi. Paleoon verrattuna sekin on jo tosi sallivaa. Mutta aika näyttää. Luomuiluunkaan kokonaisuutena ei rahat riitä. Haluaisin kyllä oppia uusia kivoja reseptejä tehdä terveellisiä jälkkäreitä. Oon syöny paljon raakasuklaata kun onnistuin tekemään siitä hyvää. Mums! Pelastukseni :)
Vaan siis, ei tehdä elämästä vaikeaa eikä syömisestä rakettitiedettä. Mistä tahansa, hyvästäkin, voi tehdä itselleen ongelman ja se voi käydä kelle tahansa. Syömisen pitää tulla kuin itsestään, en halua käyttää kauheasti aikaa sen miettimiseen enää sen jälkeen kun jostain hyvästä asiasta on saanut tavan itselleen.
Tässä muuten terveysmyönteinen antidieetti-blogi. GoKaleo
Mitä nyt haluan tämän postauksen kautta jättää ns. viivan alle on se, että paleo tms. ei sinällänsä ole pahasta, mutta siitäkin voi tehdä itselleen ongelman. Ihan niinkuin fitneksestäkin. Fanaattisuus, se taas usein on pahasta. Ruoka on kuitenkin lopulta vain ruokaa, eikä mikään uskonto.
Jatkan nyt toistaiseksi tätä kokeiluani. Aika ja into ja elämäntilanteet sitten näyttää, millaiseksi tämä lopulta muotoutuu. Olen sitä mieltä, että jotain muutosta tai fiksausta ruokavalioni on tarvinnut, kun se ei ihan ole tuntunut vielä löytyneen, mutta tunnun jatkuvasti päätyvän myös aina takaisin samaan kaavaan, koska osaan periaatteessa perustella kaikki valintani itselleni. Paleo tai ei paleo, olen kuitenkin iloinen, että löysin netistä kirjavan ja realistisen kuvan siitä ilmiönä. Such is life, kaikki ei taaskaan ole mustavalkoista.
Pääasia on kuitenkin se, että elämänilo säilyy ja ehkä jopa lisääntyy :)
