"When life gives you a hundred reasons to cry, show life that you have a thousand reasons to smile." -Biosigu vol 8.-

Tämän kaiken muun lomassa on ehkä kiva vähän pistäytyä tän mun toisen harrastuksen parissa välillä, eli mites mun jatko-MM:lle kuuluu. Siis tää saliharrastus. Vai pitäskö sanoa, että siis anteeks mikä sali? Kuntosali? Millon muka?!

Muutamat viime kerrat oon menny valmentajan tapaamiseen ja joko tienny, että nyt on taas kroppa toiminu omalla logiikalla. Sit joskus oon menny ajatellen et hei, nyt on tullu pattia! Ja biosigu näyttää että eikä mitä vielä, perse vaan levinny(rasvasta). Että eipä oo ollu helppoa tää touhu :D

Viime valmennustapaamisella oli pitkästä aikaa kivaa settiä. Vieläkään ei oo takareisi luovuttanu mut alamäki on kääntynyt enemmän voiton puolelle.

Tässäpä innokkaimmille. Minäpä sitten seuraavaksi tulkkaan.

Rasvatonta massaa 49.2kg. Millonhan sitä päästäs sinne viiteenkymppiin, ai että oon odottanu! Rasvaprosentti on tippunut parisen prosenttia. Nämähän on nyt suurinpiirtein samoja lukemia kuin mitä ennen kuin ilmeisesti kroppa alkoi väsyä tuossa lopumpaa kevättä ja potkia vastaan. Jenkat on tullu alas monta pistettä. Nukkumisen vähyys näkyy edelleen pohkeissa (ja pään sisällä…). Tuossa mittauksessa mun paino saattoi olla kilon liian korkea, koska en muistanu punnita itseäni ja olen tuon jälkeen sen tehnyt. Ja tuohon mittaukseen mennessä oli menkat, eli pöhötystä. Ja kiitos niiden olin mässynny kolme päivää suklaata ja karkkia… En vaan kerta kaikkiaan voinu olla ratkeamatta. Mutta. I regret nothing!! :D Mitä järkeä on herkutella, ja potea huonoa omaatuntoa, kun se ei yhtään vaikuta sen herkuttelun imeytymiseen? Sama nauttia kerta possuilee.

Mulla oli edellisen mittauksen aikaan se Paleo Kick-Start loppunu, ja muuten se kyllä teki hyvää, ihosta lähti kaikki epäpuhtaudet pois ja olo oli jokseenki virkeä. Mutta samalla myös jotenki nuhjuinen. Ei tykänny mun kroppa mistään ketoosia lähentelevistä tiloista. Sen näki mm siitä, että valmentajakin kommentoi mun kehon rasvan olevan tunnustellessakin kovaa. Nyt olen sitten sen jälkeen vaihtanut ns kevyt-paleolle. Syön normaalisti, mutta gluteenittomasti/viljattomasti. Satunnaista maitotuotetta menee, koska haluan näin akateemikkona nähdä kontrolloituna muuttujana miten vaikuttaa jos ei syö viljoja mutta syö maitoa. Koska jos lopettaa molemmat, mistä tietää kumpi oli tilastollisesti merkitsevää jos muutosta tapahtuu? Valmentaja mietti, että silti se paleo saattoi tehtävänsä tehdä ja insuliiniherkkyys on noussut, mikä näkyy pikkuhiljaa paranevina tuloksina.

Syömisestä on kuitenkin tullut enemmän semmoinen fiilispohjainen juttu, joka noudattaa summittaisesti MM-ruokavaliota. Olen kokenut sen toimivaksi ja en ollenkaan stressaavaksi. Kas tässä omat uudet elämäntapatuunaukseni, jotka olen itse itselleni säätänyt ja valmentaja vain totesi, että hyviä valintoja:

• Gluteeniton ja vähämaitoinen.
• Välttelen yliherkkyystestissä esiin nousseita asioita kuten maissia (on muuten tärkkelyksenä joka hemmetin tuotteessa o.O). Kyseessä ei kuitenkaan allergia, joten en suhtaudu tähän haudanvakavasti.
• Olen kasvattanut huomattavasti hiilarien määrää, löysin (kiitos Linda-kollegani ät BodyGossip-blogi!!) riisipastaa ja sitä oon vetäny oikeen into piukeena! 
• Oon myös syönyt vähän omaan tahtiini, en välttämättä syö viittä kertaa päivässä jos ei tunnu siltä, enkä syö esim aamuisin väkisin ihan hirveän paljon jos ei jaksa. 
• Jauhelihat alkoi aamulla tökkiä, joten syön kalkkunaleikettä. 
• Hetken tökki myös levät, tarttin taukoa siitä että vetää väkisin kalansisälmyksiltä maistuvaa litkua. Jonku aikaa jaksaa olla karpaasi, sit alkaa tympiä. Nyt oon taas innostunu, sotken levät lasilliseen granaattiomenamehua. Nami, siis oikeesti! Ja vain hedelmän omat sokerit siinä mehussa :) Ei ehkä optimia silti, mutta toimii! 
• Pidin myös tiiviin maitohappobakteerikuurin VLC-jauheilla ja glutamiinia otin kahesti päivässä, eli semmonen suoliston hyvinvointikuuri oli. 
• Nyt menee myös säännöllisesti MSM+C-jauhetta ja pakuriteetä.
• Aloitin käydä kerran viikossa fysioterapeuttikaverilla hieronnassa. Venyttelyä kotona sen mitä jaksaa. Samoin putkirullaa.

Vois kai sanoa, että mulle on kehittnyt jonkinlainen perstuntuma siitä, mitä mä, mun epälooginen kroppa ja kiero mieleni kaivataan.

Kuntosalilla olen käynyt nyt kuluneen parin kuukauden aikana ehkä viisi kertaa. Näin vähän, koska mä karsin mun kuormittavia treenejä. 7 flunssaa eli noin yksi per kuukausi ei ole normaalia. Sen jälkeen kun jätin salit vähemmälle, en ole sairastanut. Nyt on menny kaks kuukautta ilman flunssaa, edellinen loppui noin syyskuun 12. Hyvä minä! Olo on selvästi parempi. Mulla on valmentajan kanssa tehty "para-sali-ohjelma", joka sisältää vaan maven, pystypunnerrukset, leuat, kyykyt ja penkin. Kaikkia 2-3 settiä, max ~8 toistoa. Yhden salikerran keston pitäs olla max puoli tuntia. Eli aika löpöstä touhua. Tää on enemmän voimaa kuin lihasta kasvattava. Pienempi kroppa, kepeämpi tankoilla, enemmän voimaa parempi nostokyky. Oon sikäli nyt vähän huono valmennettava kun en tee näitä varsinaisia jatko-MM-valmennusohjelmia, mutta toisaalta luulen että mun kohdalla löytyy haastetta sitten muutoin. Oon menny nyt äärimmäisen kehoa kuunnellen, ja se on toiminu, vaikka se tarkoittaisikin valmennusohjeista kunnolla poikkeamista. Sali ei ole kuitenkaan unohtunut, annan vain kropalle vähän armoa.

Mut mitään vuoden fiksu tyttö-palkintoa en saa ja sen näkee tuosta alemmasta kuvasta. Olin lokakuun aivan hiton väsynyt ja näin jälkikäteen kun katson sen ajan HeiaHeiaa, niin eipä ole ihmekään, että miksi...

HeiaHeias syys-lokakuun vaihteesta (nimiä sutattu).  Käsipuristin"treeni" oli ihan läppä...

Eipä ole mitään järkeä tuossa touhussa. Toki noista moni ei ole mikään kovin intensiivitreeni, mutta silti. Lepopäivä, maybe? Yes, no? No? *huoh* Tähän on syynsä, palaan siihen myöhemmin.


Mun kilpirauhasseikkailu on nytkähtänyt eteenpäin. Tavallaan. Työterveystarkastuksen jälkeen lääkäri kirjoitti tyroksiinireseptin. Sekä minä että lääkäri suhtauduttiin niihin nihkeästi. Ajatus olisi tehdä parin kuukauden lääkekokeilu ja sen jälkeen mulla pitäisi olla semmonen ns pomminvarma näkemys paraniko olo. Jos ei, niin sitten sitä lääkitystä ei jatketa. Ei ole tarkoituksenmukaista nuorena aloittaa elämän kestävää lääkitystä, joka lamaannuttaa oman kilpirauhasen, jos siitä ei ole todellista hyötyä. Tuossa se nyt pöydällä makaa, se resepti. Odottelen kai jotain plasebovaikutusta. En ole hakenut niitä lääkkeitä. Yks syy miksi en, niin tahtoisin ensin olla varma että olen kokeillut kaikki muut keinot. Käynyt läpi nuo elämänlaatuun vaikuttavat ruokavaliotestaukset, kattonut että unta on riittävästi, ja sitä rataa (akateemikko taas vauhdissa). Mutta kai se on turhaa sinänsä, kun jos vika on kilpparissa niin sen lääkityksen pitäisi oikeasti potkasta asioita liikkeelle ja jos on epävarma omasta olosta niin silloin se lääke on turha. Oon vaan silti jotenki… Nihkeenä asialle…

Fitbit-ranneke

Sit mä hommasin itselleni Fitbit-rannekkeen, joka mittaa miten mä nukun ja liikun. Ihan kätsy pikku vehje. Pitänee palata siitä kertomaan joku toinen kerta, kun nyt tästä tekstistä tuli jo ilmanki ihan hervoton.

Mutta siis, tämmösessä tilanteessa mennään. Oon aika tyytyväinen itse, kun vihdoin tuntuu siltä, että jotakin tasapainoa on löytynyt ja kroppa voi kohtuullisen hyvin. Mitä nyt stressinaiheita on mutta ainahan niitä. Tästä on hyvä jatkaa ja valmentajakin jäi uteliaana odottamaan meiän seuraavaa mittausta, jatkuuko yläkiito vai tuleeko tasanne vai kenties vanha kunnon mahalasku. Mut nyt oon kerranki tyytyväisempi ku pitkään aikaan, viihdyn päivä päivältä enemmän omissa nahoissani :)

Joskus mä mietin, että kuulostaakohan tää mun "elämäntapaetsintä" ihan hullun touhulta. Mut tämmöstä tää kai väkisinki on, kun mietitään kaikista vaihtoehdoista kokeilemalla niitä itselle toimivia. Bare with me :)