Tämmöinen... Pomppufiilis...
Arki ei ole palannut kuvioihin, mutta kävin tekemässä Jatko-MM:n ekan treenin ja koska parit tankotreenit olen ehtinyt tässä tehdä niin valitsin jalkatreenin. Onhan se kiva tunne, kun on saanut tuntumaa. Sitä riittikin jo salilla, menin aika pian kunnon hapoille. Krampannu ei kuitenkaan, niinkuin muistaakseni heinäkuussa teki. Tauolta palailu on aika rankkaa, mut sentään nyt ei ole niin kuuma enää, joten nesteytys toimi. Ensin se treeni tuntui siltä, että ei tästä tuu mitään, mihinkään ei enää pysty, mitään ei enää jaksa. Koska tässä nyt puhutaan pitemmästä tauosta eikä mistään suunnitellusta lepoviikosta. En ees muista millon viimeks oon päässy salille tekemään jalat. No nyt ne on sitten piru vie tehty! :D Treenin viimeisellä kolmanneksella alko tuntua ihan jännältä, sekä väsyneeltä että toisaalta siltä, että veri alko kiertää.
Ja sit mitä muuta mulle kuuluu, niin:
 |
| http://global3.memecdn.com/presentation_o_873659.jpg |
Eli mikä tuntuu tänä aamuna, niin täällä haiskahtaa valmiita seminaariesitelmältä. Väikkäriartikkelini, ensimmäisen kolmesta, saa virallisen ensi-iltansa kun esittelen sen yhdessä kansainvälisessä väkivaltaseminaarissa Jyväskylässä. Showtime on huomenna, ja kohta lähden Jyväskylään. Ei siis taas yhtään viime hetkelle mennyt. Vielä pitäisi jaksaa treenata tuota läpi, mutta ei millään jaksaisi itsekseen horista pariakytä minuuttia, tuhlata elämäänsä siihen. Tulee semmoinen olo, että onpas tässä vaivaa mokomasta, mut jos kaikki menee hyvin niin odotettavissa on ihanat endorfiinit sen jälkeen kun esitys on pidetty. Sain tietää, että esiinnyn kahden ruotsalaistutkijan, siis oikean tutkijan, välissä. Hitto, olin niin luullut että tää on joku pikkuinen seminaari... Mut luultavasti yleisössä silti istuu ehkä 5 tyyppiä. Hopefully :D
Ostin tuossa taannoin uuden hienon muistitikun ja se on sitten tämän hienon tohtorikoulutettavan elämänlanka tässä pari päivää. Eiks oo makee? :P
Söpö ku mikä :P
Kattokaa ny miten söpösti se mutustaa mun mäkkiä :P Mums mums ^^
Tankorintamalla on yhäkin erittäin voimaton olo, mutta jotain tajuntaa räjäyttävää on tapahtunut. On eräs liike nimeltä Jamilla. Erittäin yksinkertainen, mutta olen sitä jahdannut jo pitkään. Jostain syystä tämä on monelle muullekin jotenkin hankala, vaikkei se ole hankala. Tajusin tankofoorumin vinkkien pohjalta, että kyseessä ei tarvitse olla kylkipito vaan reisipito ja sen jälkeen sen sainkin. Mutta en tarpeeksi hyvin, koska yläjalka pitäisi saada vielä kunnolla tangon eteen ja tuossa pitäisi olla kepeä istuksia. Erävoitto, mutta taisto siis jatkukoon.
Eilisissä tankotreeneissä en saavuttanut itse mitään, mutta tuo ylempi kuva on kaverista. Tai siis saavutin minäkin, olin oikein täpinöissäni ja innoissani. Koska tuota Machine Gunia opetin kaverille jokunen viikko sitten ja se jäi vielä odottamaan itseään. Saatiin se yhteistuumin pysymään, jos minä seisoin sen takana ja pusersin sen jalkaa itseäni vasten, eli siis kaveri jäi vartaloni ja käsieni väliin. Tuettu Machine Gun. No nyt se saa sen sitten itsekseen. Siitä intoutuneena koko luokka halusi alkaa sitä tehdä ja yhtäkkiä niitä konekiväärejä ilmestyi muutama lisää. Kaikki tämä ilman, että kykenen itse tuohon liikkeeseen. Tätä tää just on, kun älykkö yrittää hikoilla, tietoa on mutta toteutustaitoa löytyy sitten muilta. Vaan eipä se mitään, tulin kotiin oikein iloisena ja innostuneena. Pedagogisia orgasmeja, tai jotain tämmöistä. Opetin siinä samalla Duchessia/Jadea ja Ayshaa. Tiskin alta opettajaksi, minua sanovat. Damn straight :D Kuopiossa on tällä hetkellä uupeloa opettajista, kun moni on lähtenyt. Ensi viikolla saadaan takaisin meidän kolmostason opettaja.
 |
| Enontekiöltä mökin rannasta |
Jahka saan naputeltua niin kerron mun ihanasta parista viimeisimmästä elokuun viikosta. Ensimmäinen kului taas Kuusamossa mun jenkkiystävän muutettua Suomeen Texasista ja vein sen sit heti pohjoiseen. Toinen meni hyvässä seurassa mökkeillessä Enontekiöllä. Awwwws! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti