Jenkistä suomalainen. Vaikka väkisin. Adventure in Lapland, part 1.

Miten käy kun texasilainen muuttaa Suomeen ja viettää minun kotiseudulla vähän alle viikon? No sehän on crash course suomalaisuuteen ja ei muuta ku neljän tuulen hattu kasvamaan päähän kiinni!

Nyt ei äiti tunnistas poikaansa, on cowboyhattu muuttunu jotenki erinnäköseksi...

Josh, mun naapuri vuoden takaa Texasin vaihdostani, pääsi Tampereen yliopistoon lukemaan venäjän kieltä, venäjäksi. Pari vuotta se hullu meinaa täällä jaksaa tehdä maisterin tutkintoa, ja sen jälkeenkin voisi vielä asua jos vaan töitä saisi. Ystävällisesti kehotin sitä ensin tutustumaan maahan ja sanomaan sitten mitä mieltä on, nyt oli takana vasta muutama viikko. Ja hyvin lähtee, poika on nyt jo ihan jäässä, koska täällä Suomessa on kuulemma niin talvinen keli. Sen tullessa elokuun alussa maahan lämpömittari näytti 27 astetta, mutta kun Teksasissa oli lähtiessä 45. Silti se innolla odottaa sitä varsinaista talvea ja lunta.

Jenkkikin todistetusti pyöräili

Siinä lähennellään meiän pihaporoa

Suomalaiset on ystävällistä mutta pirullista kansaa. Oon huomannut, että vieraita tykätään juksata aina kun mahdollista ja suomalainen jotenkin mielellään esittää itsensä todella oudossa valossa ja saa ulkomaiset ajattelemaan, että me ollaan tosiaan ihan hulluja. Mutta toisaalta, kukapa tänne olisi vain sukkia tullut kutomaan, joten samapa se on varmistaa, että meidät muistetaan. Mun äiti ja sukulaiset kunnostautui Joshin vierailun aikana, joka ikisessä käänteessä sitä ressua piti huijata luulemaan ties mitä. Nimikin vaihtui Jussiksi, mikä toisaalta sopii suomenkieliseen lauseeseen paremmin kuin Josh.

Joshilla on vakaa aikomus ostaa myös oma porontalja.

Makkaraa.

Olin itse Oulussa työhaastattelussa, joten pyysin Jussia ottamaan junan sinne. Sen verran Ouluun tutustuttiin, että torinrannassa käytiin syömässä. Bussissa Kuusamoon suomalaiset pääsi heti loistamaan kun keski-ikäinen känniääliö ei milään halunnut jättää meitä rauhaan. Matkalla nähtiin kuitenkin jo ensimmäiset porot, olinhan luvannut, että niistä ei tule olemaan pulaa.

Toripolliisi

Ekana tutustuttiin Kuusamon keskustaan, ensin ihan autolla ja seuraavana päivänä pyöräillen. Kuusamon kaupunki on ihanasti kunnostautunut ranta-alueiden siistimisessä ja ottamisessa virkistyskäyttöön. Tykkään oikeestaan tuosta Kuusamon rantaraitista enemmän kuin Jyväskylän. Matkan varrelle osuu kaikkea paikallista ja söpöä, niinku matonpesuteline, ja psykiatrian poliklinikka kaikkine koillismaalaisine skitsofreenikoineen. Vaan ihan oikeestikki, nättiä on :) Kotiseutumuseo teki myös vaikutuksen.

Kuusamon rantaa

Kuusamon rantaa

Isäntä 1800-luvun pirtissä

Ekana iltana päästiin jo saunan makuun. Se se vasta hauska oliki. Ensimmäistä kertaa saunassa, reppana. Suurimmalle osalle Jenkeistä nakuilu on iiiiiiso tabu, joten Jussi meni pyyhe päällä ja varmuuden välttämiseksi vielä oli bokseritki siellä pyyhkeen alla. Kun sauna ei ole tuttu paikka ja yksin meneminen arvelutti niin mun piti lähteä mukaan ja halusinkin varmistaa, että se oikeasti saunoo, eikä vaan istu siellä pari minuuttia ihmettelemässä. Mulla ei ollut bikineitä mukana niin pakko oli mennä jollain vanhoilla alusvaatteilla (uusiakaan halunnu pilalle hikoilla). Että oli nihkeetä... Vaan eipä siinä, Jussilla oli tosi kuuma mut sain sen vakuutettua nostamaan jalkansa seinälle ja ensimmäistä kertaa eläissään sillä oli illalla jalat lämpimät. Yksi piste suomalaiselle saunalle! Pieni miinus siitä, että se veti kunnon lipat astuessaan pois saunasta meiän kylppärin lattialle. Mutta onneks oli ne bokserit ni eipä silti vilahtanu :D

Käytiin kävelemässä mun suvun omistamilla metsämailla.

Jenkki kerää perunoita ja mun äitiki edustaa.

Olin varoittanut jo etukäteen äitiä ja mummoa, että Jussi ei sitten syö normaalia ruokaa. Äiti oli ensin sitä mieltä, että syöhän se, kun liha kuitenkin kelpasi. Mutta tulihan se hetki, kun alkoi ihmetyttää kun yksi jos toinen tavara ei kelvannut. Kokeili se juttuja, kuten rieskaa (tykkäsi), hirveä ja poroa (tykkäsi), ja leipäjuustoa (tykkäsi), mutta kun mikään kasvis tai marja ei mene. Vaihtoblogin puolella avauduin jo tästä, mutta Josh vaatii mäkkärissäkin hampparissa kaikki vihannekset pois. Ainoastaan suolakurkut ja herneet on "normaaleja", kaikki muu on ällöä. Vahingossa meni muuten kanan seassa vesikastanja, lälläällääää!! Ja minä kuulemma pelastin hänen henkensä kertomalla, missä Prismasta löytää einesosaston. Ei ollut sitä omikseen löytänyt, samoin kuin ei kaakaotakaan. Mutta, enpä mene syvemmin tähän ruoka-asiaan. Paitsi, että mäkin söin monta kertaa muroja. Nam ja hyi.

Jussi vs MUNKKI!! Ja Dumle-kaakao vei myös sydämen.

Käytiin kävelemässä Pieni Karhunkierros, joka teki vaikutuksen. Myös kestoltaan. Toisaalta se jotenkin sai kai moottorit hyrräämään kun teki pojasta lähinnä pirteän.

Ihastelemassa koskea, joak seuraavana päivänä laskettaisiin.

Stylish, as usual. Lapsuudenajan reppu.

Illalla käytiin sitten meiän järvellä soutelemassa. Ihania maisemia sain kuvattua. Suomi on niin kaunis maa ja Kuusamo on niin kaunis pala sitä :)

Jenkki soutaa, taustalla mun mummola.

Seuraavana päivänä oli sitten päätapahtuma, koskenlasku. Tää meni ihan pappa betalar, iskä oli tosi hövelillä tuulella. Ei puhettakaan, että se mulle ois maksanu tuommosia ihan minun vuokseni, mutta jotenkin se kun ulkolainen tulee niin heti oli hauska ajatus pistää se pelkäämään henkensä edestä. Itse sain istua veneemme keulalla, kastuin alushousuja myöten jo ensimmäisessä koskessa. Olen käyny Kuusamon molemmat koskireitit nyt kaksi kertaa eli yhteensä 4 koskenlaskuretkeä oon tehnyt. Ja aina se on kivaa, tosin ensimmäiset on aina jännimmät ku ei tiedä yhtään selviääkö niistä :P

Kuohut. Ja sormi........

 Kitkajoen kanjoni muuten todella kaunis, jos menet koskea laskemaan, ota sellainen reitti, joka etenee vielä Jyrävältä, koska muuten et näe niitä kauniita pätkiä jotka risteilee arktista jokea pitkin kanjonissa.

Rukalla käytiin kesäkelkkaradalla. Rukan huipulta näkee Venäjän puolelle asti, mikäs se Joshia ilahduttikin.

Jussi opettelee suomea. Se asuu täällä kuitenkin kaksi vuotta, tosin se opiskelee venäjäksi ja kämppikset on vaihtareita. Joten aidot kielitilanteet on ehkä vähissä. Kuusamon jälkeen se osaa sanoa metsä, koski, joki, järvi, poro ja munkki. Kaikki nämä ovat varmasti kullanarvoisia sanoja Tampereella. Munkista saattaa ehkä joskus ollakin jotain hyötyä. Viikonpäiviä ja kuukausia opeteltiin myös, kaikki mun sukulaiset tykkäsi höpistä sille suomea ja kattoa, mitä se vastaa vai vastaako mitään. Vähän niinku hauska lelu, painat nappia ja oot valmiina nauraa höröttämään ku se reagoi.

Yöllä piti ikkunat avata, kun poroja tuli pellolle. Josh ei osaa käyttää kameraansa. 

Jotenka minä otin ohjat omiin käsiin.

As good as it gets, pikku pokkarilla.

Viisi päivää vilahti ohi ihan huomaamatta. Jussi lähti takas Tampereelle ja mä lähdin Lappiin :P Jussi tulee meille kylläkin jouluksi. Sitten uudestaan, uudet kujeet, uudet kettuilut :P

Oikeesti sillä ei ollu hajuakaan, miten pipoa pidetään päässä, joten ensimmäinen sovitus näytti tältä:

Vaan eiköhän tuo talvi opeta pukeutumaan :D

Pakko vielä loppuun kertoa yks hauska juttu Joshin ekalta päivältä. Se saapui soluasuntoonsa ja oli kaikeasta matkustamisesta ihan pihalla, ja halusi ottaa suihkun. Se ei löytäny mitään muuta ku alasuihkun ja oletti sitten ihmeissään et tää se vissiin sitten on. Kauheen vaikeeta oli ollu, mut suihku oli jokseenki onnistunu. Sitten se oli kämppikselleen valitellu, ku oli niin outo suihku ja viemärikään ei kunnolla vetäny ku ei ollu muuta ku lavuaarissa viemäri. Kämppis katso epäuskoisena, ja totesi nauraen "Dude, that's the thing you wash you pussy in!" Jussi-parkaa ei oo ehkä eläissään hävettäny niin paljon :D

Kommentoi vaan, että "Why does it have to be so hard to move into another country..." Se tosin on käyttäny tuota tarinaa uusien ystävien saamiseksi. Way to make the best of it :)