Haba tulee haban luo

Voihan räpylä, miten väsyttää... Mutta haluan silti jakaa taas uusinta uutta.

Oon saavuttanut ensimmäisen tavoitteeni MM-valmennuksessa. Oon saanut ekan puhtaan leuan. Tai ainakin tarpeeks puhtaan, että kelpuutan sen itse. Sit pitäs olla joku uus tavoite. Mikä se vois olla? Onko enää mitään tavoiteltavaa jäljellä, onko elämällä enää mitään tarjottavanaan, nyt kun sen leuankin vedin?

Yksi potilas kertoi töissä vitsin. "Miksi on tosi hyvä juttu, jos on kaksoisleuka?" "No miks?" "Ku sillo voi vetää kaksi leukaa kerralla!"

Oisko mun seuraava tavoite sitten vaatimattomasti, että kaksoisleuka? Siis kaksi leukaa peräkkäin, ei yhtä aikaa. Kaksoisleuan voin kyllä tässä istuskellessanikin naamaa rypistellen saada aikaan. Eli mission accomplished! Eiku...

On se vaan voima lisääntyny, ei voi minkään. Tänään kattelin salilla myös pohkeitani peilistä, ja en tiedä kuvittelinko vaan vai eikö ne olekaan enää niin nestesäiliöt kuin mitä ne aiemmin oli? En oikein tiedä olenko onnistunut nukkumaan nykyään entistä juuri paremmin, mutta elintavatkin on toki varmasti noin muutoin auttanut pohkeiden kanssa. Vatsasta tai reisistäni en näe itse vielä mitään muutosta, mutta yläkropasta tunnen ja näen ihan selvästi, että sinne on tullut lihasta. Kehityskuvistani en kyllä vielä mitään havaitse, siis koko kroppaa jos katselen, ja se on vähän turhauttavaa... Tai sit mä oon vaan sokea ja katon vääriä asioita...

On asioita, kehon osia, joihin ei hirveästi omissa fantasioissa kiinnitä huomiota. Aina sitä ajattelee six packia tai perseen leveyttä, mutta harva nainen haaveilee habasta tai lihaksikkaasta selästä. En minäkään näistä perustanut, ennen kuin löysin ne itsestäni. Oon ihan rakastunut sellaiseen selkään, mistä näkee voimaharjoitellessa, miten lihas liikkuu. Fitness-urheilijoilla on usein jotenkin ihmeellisen ohukaiset kädet ja jäätävän leveä muhkurainen selkä. En mä semmosta hae. Mutta treenattua kuitenkin. Ja tuossa leuanvetovideossa huomaa, että mullakin, pikkuisella löysällä sintillä, on havaittavissa lihaserottuvuutta voimaharjoitteen yhteydessä! Habani löysin jo pari vuotta sitten. Olin tietokoneella ja sitten vahingossa toisella kädellä hipaisin toisen käden habaa ja Wou! Mikäs se pieni patti siinä on! Ja pienihän se silloin vielä olikin, mutta ilo oli tutustua siitä huolimatta. Varovasti tunnustelin sitä, etten vaan vahingossa purista toista hengiltä :)

Tän kuun treeniohjelma on varsin ihana. Hapottaa ihan sikana! Mutta siinä missä viime kuun voimatreeneissä kesti tunnista puoleentoista, tästä ohjelmasta saattaa selvitä jo puolessa tunnissa + lämmittely. Tehdään useimmiten kaksi settiä, 3 liikettä kussakin. Ensin 6 toistoa 4 sekunnin eksentrisillä eli alastuloilla, sitten seuraava liike 12 toistoa kahdella sekunnilla ja lopuksi 25 toistoa yhdellä sekunnilla. Taukoa tulee 10 sekuntia eli ei juuri mitään liikkeiden välille, paitsi kierrosten välissä, joita on 3, on kahden minuutin tauko. Siinähän ihan hiki tulee, ja vauvapainotkin käy tosi raskaaksi. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun me vemputellaan salilla siihen samaan nopeaan tahtiin, kuin suurin osa muista treenaajista. Pikkupainoilla toistoja. Eikö se ole se, mitä "hempukkanaiset" tekee, kun ne pelkää saavansa lihaksia? Ja me tehdään niitä tässä ohjelmassa tavoitteena lihaksen kasvu. Oh, how ironic!

Uus lempparini on askelkyykky. Se tuntuu niin rankalta eli totaalisen perseeltä monen toiston jälkeen, mutta toisaalta taas kivalta, kun se venyyttää samalla lonkankoukistajaa. Vaikka seki on tavallaan epämukavaa yhtä aikaa. Liike on inhottava, mutta fiilistelen sitä sen tuomien hyötyjen takia. Epäilen, että siinä mielessä saattaa jopa venyvyys lisääntyä. Toista se on sitten takareiden kanssa. Vasen takareisi on tainnut jossain venyyttelyssä vähän venähtää ja se vähän oikkuilee. Toistaiseksi myös uuden vuoden lupaukseni spagaatista näyttää kehnolta, enemmän tuo sali kuitenkin on tähän asti jäykistänyt. Hmph. 

Dragon. Eli sama liike kuin yllä olevat kuvat, mutta tämä on viime kesältä.

Eilen yks fyssarituttu katsoi mun selkää ja totesi mun olevan toispuoleinen. Ei mikään ihmekään kun aina tankoilee oikealta puolelta. Tänään havaitsin salilla, että kyykätessä tulee usein aina just se oikea puoli ottaneeksi enemmän siitä noususta vastuulleen ja menen vinoon. Päätin, että tulen jatkossa tankoilemaan enemmän myös vasemmalta puolelta, ja jossain vaiheessa heittäydyn hurjaksi ja pidättäydyn pelkästään vasemmassa. Sen aika ei tosin ole vielä, mutta sillä se lähtee millä se on tullutkin.

Tänään vielä jalkapäivän päätteeksi tankoiltiin parin kuopiolaisen tankotypyn kanssa, mikä on tosi kivaa ja rentoa kun saa rauhassa ja kivassa seurassa ahertaa. Tullessani Kuopioon oli tankotunnitkin aika jähmeitä, mutta porukka on kuitenkin pieni ja tuo esiintyminen tiivisti meitä vähän enemmän yhteen. Itsekin oon kova sosiaalistumaan ja yritän osaltani toimia mukavana liimana, että kaikilla olisi kivaa ja että saataisiin yhdessä järkättyä kivaa tekemistä. Kiva porukka siinä on kasassa, sellainen mitä ei varmaan muodostuisi, jos tankosali olisi isompi markkinatoiminnaltaan ja harrastajia enemmän.

Tässä yrittää Cocoon olla, mutta oi voi, kun se on vielä
niiiiin hakusessa. Mut ekaks yritykseks riittää, kun pääsi vähän asentoon.
Ja mitenkä kivulias polvitaipeelle, herran jee!!

Kaikessa epäammattimaisessa suhtautumisessaan tankoiluun on tuo Hytke, se kuntokeskus, kuitenkin aina auki ja tankoilemaan pääsee koska vaan. Sepä onkin niitä harvoja etuja siinä paikassa, noin muutoin suurin osa asioista on vähän sinne päin tai jos tankoilusta puhutaan niin aika huitaisemalla ajateltua. En ala sitä nyt haukkumaan, enkä tykkää haukkumisesta muutenkaan, mutta tämän asian kanssa on välissä jo vaikea pitää lippaa päällä, ettei tulisi kaikki ulos jos vähänkin on tilaisuus avautua.

Mutta, alanpa tästä CV:tä värkkäämään ja miettimään näitä väikkäriasioita, ettei taas kerran koko viikonloppu lipuile ohitse ilman, että olen koskenutkaan noihin teemoihin!