Suuri munajuhla

Ei taas jaksaisi aloittaa postausta valittamalla siitä ikuisuusaiheesta, miksei ole ehtinyt kirjoitella. Been there, done that... Koettakaa kestää, tai heittäkää hanskat tiskiin mun kans! :D

Eli pääsiäinen. Jouluakin varmempi vuodenaika, jolloin mulla aina perinteisesti lähtee niin sanotusti homma lapasesta. Karkkia ja suklaata on kulunut sinä kyseisenä pidennettynä viikonloppuna perinteisesti kilokaupalla. Nyt sallin itselleni yhden pussillisen pääsiäisnameja ja muutaman suklaamunan, mikä on kyllä viime vuosiin verrattuna aika vähän. Toissa vuodesta muistan, että kotona oli joku kymmenen karkkipussia, suklaalevyjä ja kymmenissä mitattava määrä suklaamunia. Asuin silloinkin jo ittekseni.

Tänä vuonna oli tavallaan pakko jättää ruokavalio hetkeksi sivuun. Osallistuin sellaiseen leiritapahtumaan, jossa ruuat tuli järjestäjien toimesta. Logistinen ongelma siitä olisi tullut, jos olisin alkanut omia ruokia kantamaan Kuopiosta asti sinne jonnekin Tampereen alapuolelle, joten päätin jättää tämän asian näin ajan teemaan sopivasti Herran halttuun. Ja niissä kätösissä tuntui kyllä, että nestettä kertyi ja turvotusta tuli oikein urakalla. Söinki siis ikään kuin viimeisellä aterialla olisin, paitsi että niitä viimeisiä aterioita oli aika pirun monta.

Mikäli tätä joku leirillä olleista lukee, niin haluan korostaa, että ruoka oli hyvää ja iso kiitos sitä lähes itsekseen vääntäneelle vapaaehtoiskokille! Omalla kohdalla se vaan oli erilaista kuin miten tämän ruokavalion mukaan pitäisi mennä, eli todella paljon hiilaripohjaista ns perusruokaa. En oikeastaan ennenkään tätä lihastouhua harrastanut pottumuuseja tai riisejä. Kolme päivää hiilaritankkausta ja sitten vielä suklaata, niin johan tuntui, että kotiin tuli oikeesti ihan vesitäytteinen pyllerö. Musta tuntu, että mä ihan oikeasti hyllyin, kun tunnustelin asiaa sitten kotona.

Leirin pääillallisen pukuteemana oli heimot.

Asia toki opetti sen, että fiksusti mä haluan jatkossakin syödä. Se on vaan enemmän oma juttu kuin sekasyönti. Eikä se ruoka, mitä mä syön ole mitenkään erikoista sinällään, eikä edes mikään karppausdieetti tai muukaan omituisuus. Päivässä menee yhteensä puoli kiloa lihaa ja kilo kasviksia/marjoja. Viisi ateriaa päivässä, plus protskujuoma treenipäivinä. Ja tiiätttekö mitä, nykyään mulla on jatkuvasti nälkä vaikka vähän väliä oon syömässä jotain...

Mut ei nyt jaksais vaan tuosta syömisestä jauhaa. Se itse leiri oli tosi hauska! Lähdin sinne omasta aloitteestani, enkä tuntenut kuin muutaman oman kaverin sieltä. Vakuuttelut oli kovat, että kaikki ottaa ilolla vastaan ja näinhän se olikin. Kyseessä siis ns bardileiri, viralliselta nimeltä Elävä Ilmaisu 2013. Ihmiset, joista varmaan isoa osaa yhdistää nimenomaan larppaus- ja roolipelitausta (mulla siis ei tätä taustaa ja siksi en ketään tunnekaan), kokoontuu muutamaksi päiväksi hengaamaan ja esittelemään ja opettamaan toisille pajamuotoisesti omia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Ja olihan ne ihmiset sitten ihan mainostuksen mukaisia, ja viihdyin tosi hyvin. Ei valittamista, päin vastoin :) Kuului kategoriaan "reach outside your box", minkä mukaan aika pitkälti elän :)

Kontaktijonglöörauksen pallo

Pääsin treenaamaan käsillä seisontaa, ruoskintaa, poi pallojen pyörittelyä, kontaktijonglöörausta, improa ja musisointia. Käsilläseisonta jännitti eniten, se kun on itselle tosi haastavaa ja arkajalkailen siinä ihan kympillä. Siitäpä jäi kuitenkin semmoinen kiva kipinä päälle, pitää alkaa treenata sitä enemmän ja kuvata oppimani asiat videolle sitten jahka pääsen asiaan kiinni uudestaan jossain missä on tilaa. Poita pyörittelin myös ihan innoissani, kun mulla on omat poi-pallot, mutten tilan puutteen vuoksi ole niitä koskaan heilutellut. Pitää siihenki panostaa jossain vaiheessa.

Ruoska oli myös jännä tuttavuus, aika karua jälkeä saa aikaan jos ihmiseen sillä osuu. Korvatulpat piti myös olla, koska kunnolla räpsäehtässään ruokasta lähtee pienoiskivääriä vastaava ääni. Tässä on pieni video mun huiskinnasta, oon varsin vakuuttava ja pelottava näky kerta kaikkiaan! Videolle ei ääni tarttunu ihan kaikessa komeudessaan, mut ehkä siitä noin kymmenen sekunnin jälkeen se nasahti parhaiten. Sen jälkeen ei taidakaan olla enää mitään kovin jännää katottavaa tuossa :D

Kotiin tullessa huomasin, että naapureilla on ollut kans ihan villi pääsiäinen. Tuli ihan Jenkkilä mieleen.