Enontekiöllä mökkeilemässä. Lapland adventures part 2.

Vaikka olen itse Kuusamosta, tai ehkä juuri siksi, on tuo ylempi Lappi mielestäni jotenkin todella kiehtova. On meilläkin porokulttuuri ja pohjoinen elämäntyyli ja pohjoinen luonto jne. Mutta silti. Mekin ollaan syrjässä, mutta se, että joku on vielä kauempana kaikesta, siis oikeasti tuolla ylhäällä jossain pienissä mestoissa. Se on niin jännää. Tällä kertaa pääsin Enontekiölle eli käsivarteen. Siellä on nimikyltitkin suomen lisäksi saameksi. Jes :P

Matkaan meni monta tuntia, senkin jälkeen kun pääsin Rovaniemeltä bussista autoon. Mutta mä oon kokenut penkinkuluttaja :P Tämä kyseinen lomailu tapahtui jo pari viikkoa sitten, mutta nyt vasta ehdin tästä naputella. Oli kyllä niin ihanaa, äh, miten se tuntuu melkein niin irralliselta pieneltä paratiisinsaarekkeelta, että olinko mä oikeasti edes siellä? Tähän kaupunkielämään imeytyy aina niin tehokkaasti, että tuommoinen Lappi-elämä melkein unohtuu. On jotenkin niin ihanan alkukantaista olla jossain Lapissa. Ei mitään aikatauluja, ei kiirettä, ei hössötystä, ei kalentereja. Ah!!

Ei ollut mitään alkuperäistä suunnitelmaa sen suhteen, kauanko oltaisiin siellä. Maanantaina tultiin ja kummallakaan ei ollut menoja, joten sunnuntaina vasta lähdettiin pois. Viikko oli tosi ihana, ja tosi rentouttava. Kaikenlaisia Lappi-aktiviteetteja ja joka ilta käytiin saunassa. Kunnostauduin saunan kiukaan sytyttämisessä. Yhdellä tikulla. Joka kerta :P Luppoaika vierähti kivasti katsoen pari kautta Walking Deadia. Katoin silloin aikoinani ekan jakson ja päätin, että loput katson sitten kun on joku kainalo mistä käsin sitä katsoa.

Mies tiesi mikä minuun uppoaa

Kukas se siellä?

Perillä odotteli ihana honkamökki, kota ja honkasauna ja ja ja. Lupasin olla laittamatta kuvia niistä sen kummemmin.

Mukana menossa myös Mosse-koira. Mallorcandoggi. Vielä vähän pentu, mut muutenkin aika vimpulanpuoleinen. Ei ihan jaksa aina keskittyä siihen, mitä sille sanotaan. Mut minusta se tykkäsi, of course :P Varsinki ku isäntä oli tiukempi ja minäki olin jämpti mutta hellivämpi.

Mikäs merihirviö se sieltä tulee :P

Mökin rannasta näkymät vois olla paskemmatkin. Tunturi. Ei paha. Eeeeiii paha. Mökkiki oli niin kivasti rakennettu, että tunturi näkyi olkkarin sohvallekin.

Klikkaa panoramat isommiksi niin näet paremmin.

Kiivettiin tuon kyseisen tunturin huipulle. Siellä oli ihan eri maailma. Tuuli ihan sikana, ja vaivaiskoivutkin luovutti siinä jossain kohtaa. Mossea ei olisi saanut pitää auki mutta se me tajuttiin vähän viiveellä. Se kyllä pysyy aina vieressä, paitsi kerran se intoutu poroja jahtaamaan. Kiva huudella sitä kovassa tuulessa kun hyvä jos itse kuulee itsensä.

Mosse sulautuu aika täydellisesti tähän maastoon. Mossen ja tunturin metamorfoosi.

Väsynyt lätäkkövilvoittelija

Mosse löysi poroja horisontista

 

Huipulla piti asetella omatkin kivet kekoon.

Tämä on ehkä mun suosikkikuva. Mossen kieli kruunaa niin tän koko paketin. Lepattaa tuulessa niinku joku tuuliviiri. Flop flop flop!

Tunturille palattiin myöhemmin vielä mustikkaan, koska matkalla huomattiin niiden olevan ihan valtavan kokoisia. Ituhipin sydäntä lämmittää. Mut silti samalla on pakko miettiä, että onko tässä tultu vanhaksi kun vapaaehtoisesti jonnekkin mustikkaan lähdetään. Mut olihan se kiva ku sitä sai sitten syödä oikeen kunnolla. Olin just ennen Kuopiosta Ouluun lähtöä kärsinyt yhden yön jotakin vatsatautia, jonka veikkaan tulleen ulkomaisista marjoista. Jotenka. Suomalaiset marjat. Tästä eteenpäin olen uskollinen vain teille.

omena-mustikka-kaurapaistos

Naapurin Waldo. Ihana :)

Jokusen kilometrin päässä oli paikallinen kylä. Se oli itse asiassa Kittilän puolella. Lappalaisittain mentiin sinne paikallisella kauppakassilla eli mönkijällä. Minäkin sain ajaa! Kui siistiä! Oon ollu mönkijässä aiemminkin, mut ei olla menty noin off-road reittejä. Oikeasti tosi kätevä menopeli ja löytyi jokaisen talon pihasta. Way of the land :) Kauppa oli aika jännä, melko tyhjät hyllyt mut silti periaatteessa ihan elämisen ehdot. Odotin vielä vähempää.

Paikallinen kauppa ja ravinteli 

Kylän raittia

klik klik

Kauppakassi!!

Kuvat ei luo ollenkaan oikeutta tuon reitin kolmiulotteisuudelle....

Kaupasta sain ilmatteeks melkeen koko vuosikerran Enontekiön Sanomia. Uuujeah! Vaan hitto vie kun liian myöhään tajusin, sinä päivänä olisi lähtenyt ilmainen bussikyyti Enontekiön "pääkaupunkiin" Hettaan katsomaan Kekkos-elokuvan ensi-iltaa. Voi DAAAMN mikä menetetty kulttuurielämys! Siinä Lapin elämässä on jotain niin samaa kuin siinä elämässä, mitä kuusamolaiset syrjäkylillä asuvat arjessaan kohtaavat, mutta silti jotain niin erilaista. Kuusamon sijainti on sikäli edullinen, että siellä on Lapin ilmasto ilman, että se on fyysisesti aivan älyttömän kaukana esimerkiksi ajaa yhden päivän aikana. Eikä ole niin paha se kaamoskaan kuin mitä ylempänä, Kuusamossa sentään auringon näkee muutaman tunnin ajan talvellakin.

Sit käytiin yks päivä ihan huvikseen ajelemassa mönkkärillä, eikä tällä kertaa pysytty vain mönkkäripoluilla. Mentiin suonki yli. Kyllä vesi ja kasvillisuus lensi mut yli päästiin ja takaisinkin. Kivuttiin sillä hylätyn laskettelukeskuksen huipulle.

Hienoisesti näkyy se suo joka ylitettiin mönkkärillä

Palanen mönkkärisuota

Saamea. Ja sormi.......

Ammuttiin jalkajousella. Se oliki sitten niin tehokas peli, että sain siltä turpaani. Pidin silmäkulmaani liian lähellä kiikaritähtäintä ja sehän potkaisi. Hmph. Amatööri asialla...

Tämän menopelin hinta on vain 900e. Ei paha. Multa ainaki tippuu taskusta tommoset rahat.

Vähän vaarattomampi ammuskeluväline oli ilmakivääri. Kisattiin sillä osumakisaa. Kuvassa näkyvä sieni oli myös tavoitteena osua, mutta se oli tosi vaikea. Jompikumpi osui siihen vähän. Luultavasti se en ollut minä. Pirun raskaita kaikki nämä pyssyt. Tuo jousikin, sillä kyllä hengen saa joltain kun käsi alkaa täristä niin kovasti yrittäessä pitää sitä pystyssä. Mutta sikäli se on turvallinen, että sen lataaminenkin vaatii jo niin paljon käsivoimaa ja yläselkävoimaa, etten saanu sitä itse edes lähelle sitä pistettä kiskottua, että se olisi viritetty.

Jotta paikat pysyisi vetreänä kaiken tämän kuluttavan lomailun ja rankan elämän keskellä, venyteltiin mökin kuistilla.

Yoga-station, Lapland style 

Korppi-asento. Huomaa pehmusteena käytetyt pefletit.

No tää ei ollu kuistilla. Kyllä vähän vaappui, ei ehkä voitu hakea maksimivenyvyyttä.

Järvellä käytiin kanotoimassa. Noin ihanissa maisemissa oli mitä parhainta meloa ja vähän kalastella. Kanootti on ihanan kevyt ja yllättävän ketterä ja nopea. Tykkäsin!

Off-roadille kanootilla!!

Viikon loppua kohden, kun tekeminen alkoi olla enimmäkseen jo tehty, sain kuningasidean. Me lähdettiin melomaan, ainoana tarkoituksena piirtää SportsTrackerilla kuvioita järveen. Ou jeeeAAAAHH! :D Siis kellään, ei kellään, ollu niin villiä lauantai-iltaa ku meillä!

Mä oon niin ylpee tästä :D

Mosse ei lämmennyt tuliaishauelle...

Mutta vähän eläinelämyksiäkin mahtui mukaan. Kanotoidessa huomattiin, että hirvihän se oli kuollut keskelle järveä. Kiva. Sitten löydettiin verkkoon juuttunut sorsa ja halusin heti meloa sen avuksi. Toinen oli jo ihan väsynyt ja olisi varmaan hukkunut pian. Paikalliset vai oisko mökkeilijöitä nekin, tuli sitten päästämään sen siitä verkosta kun olivat lähettyvillä verkkoja kokemassa. Sillä aikaa odotellessani yritin sitä jo itse vapauttaa, mutta helpommin se niiltä miehiltä kävi, minä vaan kannattelin sorsaa. Ja vannotin, että sorsa on tultava siitä verkosta ehjänä ulos! Soudettiin sitten rantaan, kauas verkosta, ja päästettiin sorsa takas veteen. Sehän lähti ku ohjus!

hirvi

Suuri sorsanystävä. Nobelin rauhanpalkintoa odotellessa!!!

Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Paluumatkalla käytiin vähän Haaparannassa kansainvälistymässä.

Escape from Reindeerland

ruottihin

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu iPhonella. Täytyy kyllä sanoa, että siinä on varsin näppärä kamera jos hyvässä valossa kuvaa. Pimeällä ei niinkään. Opin kyllä säätämään sen kanssa noita valotuksiakin. Tosin nyt on myönnettävä, että tykkään paljon valokuvata, mut ehkä toi iPhonen tarjoama kuvausmaailma on vähän niinku nähty. Pitänee siirtyä takaisin kameroihin ja joskus ostaa järkkäri, niin pääsee oikeesti leikkimään :)

Mä niin rakastan Lappia. Sielu lepää ja akut lataa. Niin ihanan kaukana kaikesta. En tiedä voiko sitä etelässä aina asunut ymmärtää, miten jännältä se tuntuu, kun ihmisiä on vähän. Kaikki tuntuu niin omalta ja tavallaan se on villiäkin. Säännöt on omat, mutta ihmisiä kohdellaan aina niin hyvin, pohjoissuomalaiset on superystävällisiä, paitsi jos ilmestyt tontille epäilyttävän näköisenä tunkeutujana. Muussa tapauksessa pääset varmasti kahvipöytään sen kummempia kyselemättä. Lappi, se on niin kaukana sun tavallisesta elämästä, ettei siellä osaa edes murehtia siitä.