Kiinteä mursu

Treeniprojekti aloitettu ja sitten tulee mursu-postaus. Kaatuiko se siis tähän? No ei sentäs. Mutta kaikenlaisia muutoksiahan tässä kroppa käy läpi, yhtenä niistä pari lisäkiloa. Voihan... Ilakoin siis ennenaikaisesti tuolla aiemmassa postauksessani. Mulle kyllä sanottiin, että ei tässä hätä, se on kai ihan ok eikä syytä tässä kohtaa huolestua ja sama näyttäisi olevan tapahtumassa tosi monelle muullekin valmennettavalle. Paljon uutta mun kropan reppanalle. Voipi olla, että se on vaan nestettä. Toinen syyllinen on se mun laiska kilpirauhanen, joka kuulemma voi aiheuttaa kaikenlaisia yllätyksiä kun reenaa kovaa. Onhan se vähän turhauttavaa, kun löllö lisääntyy ja olo on turpea. Ei kauheesti auta siinä aamupalassakaan motivoitumisessa. Mut kyllä mä uskon, että tämä ohi menee, joten se ei sinänsä ole mikään vakava ongelma. Olin yhteydessä koutsiin, ja mun pitäs kaiketi siirtyä VIP-puolelle, että saisin säännölliset mittaukset ja optimoidumman ruokavalion tuon kilpparin vuoksi. Voe kehveli, sehän kun maksaa... Mut toisaalta, kyllä mä kovasti siitä hyötyisin, ja myös niistä treenikouluista, joissa opetellaan aina uudet saliohjelmat kädestä pitäen. Alempana on vähän syitä sille, miks mä sitä opetusta tartteisin.

Treenit kai kulkee ihan ok. Sitä lukuunottamatta, että tekniikka on vähän huteraa ja vähän väliä tajuan jotain ohjevideota katsoessani, että perhana vieköön noinhan se pitääkin tehdä! Treeniohjelma on aika ylävartalopainotteinen, mikä on toisaalta aika kiva, kun sillä haballa mä sitten itteni sinne tankoonki hilaan :P

Kattokaa kun mä tein toissaviikolla elämäni ekaa kunnollista kertaa dippejä ja mähän jopa sain niitä! Ei ne oo kovinkaan puhtaita tai mene kovin alas, mut who cares koska mä olin ihan saletti etten saisi yhtäkään edes puoliksi tehtyä!

Se tässä on jännä, että yhtään suoraa vatsalihasliikettä ei ole, mutta mulla on pariin kertaan tullu vatsalihakset silti kipeeks. Eniten niitä taitaa aiheuttaa leukojen vetäminen. Sehän on tosi hyvä juttu se, niin sen pitää mennäkin. Siitä tulee tuo toinen puolisko otsikosta. Tämän höttösen lisääntymisen rinnalla  tunnen jotain paikkoja kropassani vähän kiinteytyneen. Vatsa varsinkin tuntuu semmoselta "kovalta löllöltä". Tai ehkä mä vaan hourin omiani :D

Nää treenit on oikeestaan kognitiivisesti eli tiedonkäsittelyllisesti vähän haastavia. Pitää muistaaa paitsi ne kaks liikettä mitä on tekemässä, myös montako toistoa kutakin ja kuinka monta sekuntia näiden väleissä on taukoa ja sitten vielä se että montako sekuntia piti kestää alastulo ja punnerrusvaihe kussakin liikkeessä. Sekosin aina laskuissa. Nuo tauot meni eniten miten sattuu, kunnes sain ostettua semmoisen iPod habarannekkeen, jonka läpi voin käyttää kosketusnäyttöä ja nyt se laskee ne sekunnit. Toisin sanoen mun habassa tikittelee semmonen pommin räjähdyslaskenta :P

Aaah, klassikko-lol :)

Foorumilta lueskelin, että tyypit on saaneet koko ajan lisäillä painoja puntteihin. Periaatteessa niin minäkin, mutta oon toisaalta tehnyt myös radikaaleja painojen pudotuksia, jotta oppisin tekemään ne tekniikat oikein. Minä reppanahan en osaa kyykätä. Suurimmaksi osaksi se johtuu mun superjäykistä akillesjänteistä, jotka on olleet sellaiset jo synnyinlahjana. En vaan pääse tarpeeksi alas ilman, että kantapäät nousee ja on vaarana pyllähtää perseelleen. Tänään sit otin ihan vaan pelkän tangon ja katselin peilistä mitä siellä tapahtuu. Kokeilin laittaa pientä koroketta kannan alle, ja sekin jo helpotti.

Toinen mokoma on mave eli maastaveto. Ehkä yksi niitä maailman yksinkertaisimpia saliliikkeitä, mutta mä olen melko vakuuttunut, että teen senkin väärin. Siinäkin otin tänään vaan vauvapainot tangon päihin ja yritin saada tuntumaa takareisiin ja mielellään niin, ettei se tuntuisi ikävältä selässä. Sain mä semmosen venytyksen tunteen sinne reisiin, mut en mä jotenkin usko että se nyt vielä sillä olisi hyvä.

Askelkyykkykävely on sitten kolmas, mistä otin painot puoleen. Huomasin, että liian isot käsipainot huojuttaa liikaa, enkä pääse laskeutumaan silleen nätisti "rullaportaina" alas, puhumattakaan ylöstulosta ja siitä kävelyvaiheesta. Ja oi oi oi kun se alkoi venyttämään lonkankoukistajaa kun pääsi kunnolla alas! Tuntui itseasiassa silleen masokistisella tavalla melkosen hyvältä :P

Tehkööt muut jollain superpainoilla, minä etenen tässä omaan tahtiini ja ihan niinkuin tankoillessakin, olkoot se sitten hidasta jos palkkiona on kuitenkin terveet, vaurioitumattomat nivelet :) Kyllä se minäki täältä vielä ponnistan!


Homma jatkuu :)

GIF: 1dl-raejuustoa@blogspot.com