Savo, here we come!

Tänään on muuttopäivä. Oon asunut vaihtoa lukuunottamatta Jyväskylässä yhteensä viisi vuotta ja se olikin itsenäistymiseni näyttämö kun muutin tänne suoraan kotoa.

Oon aina hirveästi tykännyt siitä paikasta, missä asun ja siitä tilasta missä ikinä eläissäni olenkaan. Ehkä kenties ensimmäistä kertaa odotan innolla, että se muuttuu. Tai okei, valtavalla innolla odotin kun välivuoteni loppui komeasti yliopistoon tulemiseen ja oman unelma-ammatin opiskelun aloittamiseen. Tarkoitin kuitenkin sitä, että se on aina merkki siitä, että jossain on jotain pielessä kun tosissani haluan muuttaa maisemaa. Yleensä nimittäin masentelen sen entisenkin perään, jo ihan niiltä ajoilta asti kun piti vaihtaa päiväkerhosta ala-asteelle jne. Joka ikinen kerta. Oon vaan semmonen kiintyjä, rakentelija, joka sopeutuu aina siihen mitä on meneillään. Silti odotan innolla kyllä muutostakin.

Vuoden vaihteen tienoon juhlinnoista

Nyt sitä vasta odotankin. Mulle on luvattu, että savolaiset on ihania. Ja piru vie, saavat mun puolesta viedäkin jalat alta, olen siihen ihan valmis! Syksy Jyväskylässä oli kyllä antoisa, mutta olo alkoi myös käydä tukalaksi ja kaipaan puhdasta pöytää. Uralla ei ole koskaan potkinut näin hyvin, sosiaalisessa elämässä ei ole koskaan mennyt näin huonosti. Koska olen sellainen kiintyjä, en haluaisi kenenkään katoavan elämästäni, kun he ovat lähelleni tulleet, ja varjelen suhteina kuin kalleimpia aarteitani. Yksikin menetys on jo liikaa, nyt niitä on kasaantunut. Not cool. Toisaalta joistain ihmisistä kyllä onkin parempi päästä eroon. Mulla on silti tosi paljon ystäviä ja kavereita, ja niitä kyllä kaipailenkin jatkuvasti, vaikka asuttaisiinkin samassa kaupungissa.

Uusi vuosi ja sitä edeltävät kaverin synttärit kyllä piristi asiaa näin viime metreillä. Olin aivan järkyttävän ahdistuksissani tuosta Uudesta Vuodesta. Ensinnäkin täytän silloin vuosia, mikä ei ole kivaa. Sitten se, että yritin vältellä tätä Jyväskylää, onnistumatta. Mutta sepä meni sitten ihan mallikkaasti. Eksyneen lampaan "syndrooma" näyttäisi olevan yleistäkin, kun kaverini järkkäämät bileet alkoi täyttyä yllätysvieraista. Itse pääsin riehumaan myös baarin tanssilattialle, missä tanssin jalkapöytäni tohjoksi.

Ylistön silta

Pari viime päivää olenkin sitten tehnyt henkistä jäähyväistä Jyväskylälle. Täällä on ollu tosi hyvä olla ja viettää opiskeluvuosia, varmasti yhtä elämäni parasta aikaa. Rakastan myös ylioppilaskylän vanhaa, kämäistä kämppääni. Se on nähnyt tässä parin vuoden aikana minun ups and downssit. Täällä on ollut ihana yhteisöllinen fiilis, rento ja nuorekas tunnelma. Koskaan ei tiedä mitä löytyy kun kävelee käytävillä ja pihamaalla. Alivuokraan asuntoni, mikäli päätän palata väikkärin merkeissä myöhemmin. Nyt just kyllä haluttais siitä huolimatta jättää tämäkin taakseni. Kuopiossa odottaa älyttömän siisti asunto keskustassa. Astianpesukone, laminaattilattiat, induktioliesi (jännä nähä miten tällä käristellään tavarat pohjaan!), oikea pakastin ja kylpyhuone, jossa en lyö itseäni seiniin kääntyessäni, samoin keittiö, jossa voi olla enemmän kuin yksi ihminen kerrallaan. Tosin onhan tää lilliputtiasuminen jotenkin söpöäkin.

Pakkaaminen ei ole niin hauskaa. Äiti ja iskä tuli muuttoavuksi, ja olen mielestäni selvinnyt siitä vallan hyvin. Olen hengissä, eikä riideltykään. Tosin ehtiihän sitä vielä huomennakin, kun varsinainen muutto alkaa. Herätys on kuuden tunnin kuluttua, nyt kello on kolme yöllä... Äiti on semmonen pyörremyrsky. Jojo. Duracell. Stressipussi. Kaikella rakkaudella, tietenkin.

Kuva täältä