http://www.knowledgeoftoday.org/2013/01/what-does-school-really-teach-children.html |
Lukiossa muistan pohtineeni mitä hyötyä on pitemmän päälle esim intrapssyykkisestä älykkyydestä eli kyvystä ymmärtää itseään, kun tarjolla olisi ollut mm kielellinen tai looginen älykkyys. Näin myöhemmiten ja mitä pitemmälle psykologiassa olen edennyt, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että on kannattanut seistä siinä jonossa, missä tuota kyseistä kykyä on jaettu. Terapia-asiakkaisiin samaistuessani huomaan, miten vaikeaa on, kun ei erota itseään yksilönä tai ei osaa käsitellä omia tunteitaan, ei saa oikein mistään kiinni ja on sitä kautta vähän elämän heiteltävänä. Kaikessa kauneudesaan tällä kyvyllä saa kyllä myös revittyä itseään auki silleen ikävässä mielessä. Silti en osaa sanoa, olisinko mieluummin onnellisen tietämätön vai totuuden tietävä tuskailija. Tullaan taas tähän Matrix-dilemmaan...
Interpsyykkinen, eli toisten ihmisten ymmärtäminen, taas on varmaan tätä nykyä itselleni jo elinehto. Enemmän kuin se visuaalinen älykkyys, mikä on kyllä näppärää olla olemassa. Mutta ehkä minä hyväksyn sen, että taskuparkkaamisen hahmottaminen vaatii vielä harjoittelua. Noin muutoin olen kyllä mielestäni keskivertonaisiin verrattuna tosi visuaalinen. Ja naisiin vertaan siksi, että eräiden tutkimusten mukaan naisten avaruudellinen hahmotuskyky on miehiä heikompaa. Siksi me törttöillään parkkipaikoilla, kun taas joku idiotismi johtaa siihen, että miehet tunaroi sitten valtatienopeuksilla.
Jännin ja uusin lisäys tuohon älykkyyden spektriin on luonnon ymmärtämisen kyky. Toisin sanoen, olet ihan hemmetin hyvä Pocahontas, jos sinulla on tuo lahja. Tosipuheessa, luonnon ja kasvien ja eläinten kanssa työskenteleville tarpeellinen taito. Mutta Pocahontashan tiesi, miltä kivistäkin tuntui! Miltähän kivestä mahtaa esimerkiksi tuntua, kun siitä on tehty osa kerrostaloa? Oisko se mieluummin semmonen hippikivi, joka vuorautuu pehmoiseen sammaleeseen, vai tykkääkö osa kivistä olla tietyn muotoisia ja toteuttaa jotain tehtävää? Onko se vittumaista, että olet saanut paistatella päivää lämpimällä biitsillä, ja sitten joku päättää heittää sulla leipää ja päädyt johonkin pimeään mutalampeen, vai onko se kivi sillonki vaan niinku what evah, dude! (<- ghetto bitch äänellä kera sormen heilautuksen)
Pocahontas-veneilyä jollakin amerikkalaisella koululla. On kait se tuoki, jonki sortin lahjakkuutta. Kai? (rockcreekschools.org) |
Ollakseen orastava treeniblogi, niin paljastampa samantien sen, että jos jotain lahjakkuutta mulla ei ole, niin se on liikunnallinen älykkyys. Pää kyllä tajuaa, mutta kroppa ei. Toinen on musiikillinen älykkyys. Jotenka mielestäni olen siis valinnut itseäni maksimaalisesti kehittävän harrastuksen alkaessani tankotanssimaan. Laatikon ulkopuolelle mentiin niin että hujahti! Taisin näiden kykyjen kohdalla olla just jonottamassa noita tunne-, kieli- ja loogisia kykyjä. Terveisin nörttilapsi.
Jos kiinnostaa tutustua enemmän tuohon moniälykkyysteoriaan, mihin tässä viittaan, niin kuukkeli tietää. Ja mastermindin nimi on Howard Gardner. Lyhyesti listaan, että ne kahdeksan älykkyyden lajia ovat: kielellinen, avaruudellis-visuaalinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, liikunnallinen, interpsyykkinen, intrapsyykkinen ja luonnon ymmärtäminen.
Tässä sitten teemaan vain semisti liittyvä Einstein-video, josta tulee tämän postauksen otsikko. Ihan vallaton heitto, otettava omaan sanavarastoon! :D
ps. Oli sitä älykkyyttä, mita tahansa lajia, valmiina tai ei, niin se on 10000 tuntia ankaraa harjoittelua ja sinäkin olet virtuoosi. Joten fear not, toivoa on!
Haha, huippu tää sun blogi, mahtavaa että laitoit pystyyn!! Ja sama asenne täälläkin: huipulle pääsee lahjoilla ja toistoilla, mutta myös niillä pelkillä toistoilla (ainakin niille matalemmille huipuille :D) jos lahjat puuttuu. Joten se on reeniä, reeniä, periks ei anneta!
VastaaPoistap.s. sairaan upee myös tää tausta tässä blogissa kuvineen yms.!
Kiitos!
PoistaPitihän tätä kovasti miettiä ja vieläki selvästi hitaasti etenen ku en oo mainostanu tätä muutoin ku vanhaan blogiin ja parille kaverille.
Noista matalammista huipuista, niin onhan sekin totta, että en esim tällä iällä voi saada (turvallisesti ja terveellisesti) enää esimerkiksi selkääni semmoiseksi vimpulaksi, joka taipuisi mihin tahansa. Mutta on ne kaikki muut jututkin ihan tarpeeksi motivoivia saavuttaa, lihasta voi onneksi kasvattaa ihan niin paljo ku pystyy :D