Kesäinen tankovideo

Edellinen postaus sisälsi kuvat ja pohdinnan, tähän pökään nyt sitten ihan vaan videon.

Sisältönä on koko kesän ulkotankoilut eli stageilut Kuopiossa ja leikkikenttälöytö, mikä lie kieputin, Kuusamosta mun vanhalta ala-asteelta Kirkkokedolta.

Leikkikentäkieputin on ihana vastine spinnaavalle tangolle. Sit taas nuo oikealla tangolla tehtävät spinnaukset on mun elämäni ensimmäisiä. Ainoa paikka missä mulla on spinnitanko on kotona, mut en koskaan oikeestaan treenaa sillä ku oon aina niin rikkipoikki kaikesta salitreenistä ja tankotreeneistä studiolla. Jotenka videolla nähtävät pyörimiset on aika karuja vielä, mut me kaikki alotetaan jostain :)

Mä kyllä niin tykkään tehä näitä videoita. Vaikkei ne suurimmaksi osaksi ole mitenkään teknisesti loistokkaita. Applen iMovie on niiiin huippusimppeli. Tosin mä alan kohta kasvaa yli siitä, mut en oo valmis siirtymään vielä mihinkään Premieriin, tuskastun ku nään niin paljo kaikkia namiskoita. Photoshoppiki saa aikaan häkellyksen kun ei löydä mitään mistään ja kaikkea ufoa tulee vastaan. Toisinaan mä hukkaan toimintoja myös ihan perus-Wordissa, unohtaa mistä löyty mitäkin.

Tökkään nämä kuvat tähän, mitä en mielestäni ole laittanut aikaisemmin. Yhden kuopiolaisen tankoilijan, Elinan, poikaystävä Tomas harrastaa valokuvausta ja sen otoksia tässä ollaan kaikki päästy nauttimaan. Pitäs opetella sitä photoshoppausta itselläkin, niin saisi eloa mihin tahansa kuviin. Antaa anteeksi paljon, jos on vaikka muutoin huonompikin kuva, jos voi vähän shoppailla. Tosin nämä kuvat nyt ei ole koskaan olleet huonoja, kun on hyvä kuvaaja.

Ja ehkä sen vielä sanon tuosta Stagesta, että ihan kivasti sen sai mahtumaan autoon. Tanko-pätkä tulee vähän keskelle autoa, mutta takakonttiin saa vielä jotain kassintynkääkin menemään tuon stagen lisäksi. Toki ei mitenkään paljon, mutta tässä onkin kyseessä ihan tavallisen henkilöauton takakontti. 

 Stagen alle kannattaa hommata pressu suojaamaan sitä hiekalta, pölyltä ja kosteudelta. Se ei sinänsä noista asioista piittaa, mutta jos tahtoo käyttää sen ulkonevia osia kuten niitä tukipilareita, on vasin haitallista jos sinne väleihin menee hiekkaa eikä se tule sieltä pois. Kostealla jos käyttää, stage tulisi sen jälkeen kuivata hyvin. Joten jos sitä ei ole pitäny kuin nurmikolla, pääsee vaan vähemmällä työllä ja kallis sijoitus paremmin hoidossa kun ottaa pressun. Isolle pressulle jää myös tilaa istumiselle.

Kesän tankotöminät

Jos nyt oikein muistan, stageiltua tuli jotain viiden ja seitsemän kerran väliltä. Hyvässä käytössä oli, mitä nyt viimeisellä kerralla purkaminen tuntui hankalalta kun muutama ruuvi oli vähän jumittanut. Mutta ei epäilystäkään etteikö olisi ollut hyvä ostos. Seuraavaksi voisi vaan hommata kippikärryt, niin se kantaminen helpottaisi huomattavasti. Siinä se raskain, eli alusta kulkee pyörillä, mutta alustan päälle laitettavat laatat on kahdessa kantopussissa ja niille ei oikein ole mitään kivaa tapaa asetella käsiin tai olalle, etteikö se sattuisi ja painaisi ihan hulluna.

Mutta ihan loistava yhdessäolon mahdollistaja ja ihmisten yhteenkerääjä tuo stage on joka tapauksessa.

Kuvaamista

 vähän eri kuvakulmasta

Yläpuolella: M, Peppi ja minä

Yläpuolella: Peppi, Katre ja minä

 Yläpuolella: Elina

Mun cowboy-hattu pääsi kans tuulettumaan :)

Yläpuolella: Minä, Peppi ja taas Peppi. Peppi on 15-vuotias, ja tosi pitkät jalat saa kaiken näyttämään jotenkin niin hienolta. Iän puolesta sanoisin, että katsokaa tämän tytön perään, koska niin halutessaan siitä tulee vielä mitä vaan. Tuossa iässä ehtii väkertää itselleen liikkuvuutta ja kehonhallintaa, josta on todella paljon hyötyä myöhemmin. Itse olen tuossa vikassa kuvassa maata pitkin kuvailemassa. Se on just se oikee paikka mulle :D

M:n hieno jade

 Koska mun työkuviot on auki, on epäselvää asunko mä Kuopiossa enää syksyllä. Tullessani tankoilu oli vähän, sanottakoon, että retuperällä. Uusi harrastus, ja on oletettavissa, ettei asiat heti suju niin nappiin ennen kuin ihmiset kehittyy. Ajan kanssa toivottavasti, sellaiset perusasiat kuin oikea invertointitekniikka, alkais kans mennä kohdilleen. Huolimatta vääristä tekniikkaopeista ja ankeasta treenitilasta, Kuopiossa on muut ihmiset tehneet treenaamisesta parasta ikinä. Koska jatkoharrastajia on vähän, meistä on tullu porukka, jotka voi touhuta myös muitakin juttuja kuin tankoilua. On ollut saunailtaa, terassia, ja sen semmosta. Isommissa seuroissa porukka ei samanlailla hitsaudu yhteen. Kuopion salille me päästään myös jäsenyydellä sisään 24/7, joten omia treenejä on ollut helppo järjestää. Jos joudun muuttamaan pois, se kyllä harmittaa. Muuttaessani tänne en tuntenut oikeastaan ketään, ja nyt kun elämässä olisi taas ihmisiä, tuntuisi harmittavalta muuttaa pois samantien kun asiat alkaisi sujua. Mutta, semmosta se elämä välissä on.

 Tykkään salassa kuvailla näitä making of- kuvia :P

Katre ja Peppi ihastelee kuvia

M:n Chopsticks

Tanja

Tanja

Tämä on hämmentävä kuva. Ihan ku oisin jotenki venyväki. 

Tässä kuivaharjotellaan M:lle Machine Gunia

Minä, Tanja ja Elina

Tanko. Ystävät ja kaverit. Kesä. Mitästä muuta :) Niin joo, lomaa :P

Confessions of a body-moulding party girl

Aion tunnustaa jo tässä vaiheessa, että en jätä opiskelijavappua juhlimatta. En vaikka olen valmennuksessa. Aion ryypätä. Aion tanssia. Tutustua ihmisiin. Tillin tallin. Ja silleen!

Onnistuneen vapun ainekset. Ja sesonkiin sopiva lisäravinne.

Huomenna, maanantaina, on bussiristeily, joka kiertää pitkin erinäisiä pubeja välillä Kuopio-Joensuu. Kestoakin on huikeat 10 tuntia. Tunnen sieltä yhden tytön tankoilun kautta, mutta sekin on eri bussissa. Eipä se mitään, siinähän on aikaa tutustua vierustovereihin. Vuosi sitten meni letkeesti viikko bussikiertueella kiinalaisten kanssa, eiköhän nyt muutamasta savolaisestakin selvitä! D: Ainoa huoli on, että jos tulee huono olo. Se ois ihan kaameeta! Ja niin, ilta päättyy paikalliseen yökerhoon Ilonaan, jonne oon halunnu tässä jo jonku aikaa mut tie on aina vieny muualle. Toivottavasti ei oo laskuhumala jo siinä vaiheessa ku sinne olisin pääsemässä! :D

Ompelin tänään viimeiset irtomerkit. Tuli ihan oikee hiki siinä puuhassa! 

Itse vapun varsinainen biletyspäivä menee Kuopion lääkisopiskelijoiden biletalolla tuolla jossain. Ja sinne jonnekin ihmisiä kyyditsee Kuopion katujuna. Siis katujuna! Lilliputtijuna! Mä niiiiiin rakastan katujunia! Meen sinne parin lääkistytön kans, jotka on sieltä tankoilusta tulleet tutuks, ja hyvä niin, koska jonkun pitää katsoa, että mä poistun siitä junasta. Mun oma psykan ainejärjestö Jyväskylässä on kohtuu köyhä, omaisuutta ei ole ja tuntuu, että budjetti menee nurin jos ostetaan tyyliin pulkka. Näillä lääkisläisillä täällä on tosiaan kokonainen omakotitalo biletystä varten. Tiistaina siellä on jotain yllätystoimintaa, mutta ainakin pihalla on pomppulinna, grilliruokaa, halpaa juotavaa, palju ja rodeohärkä. Voe tokkiinsa, mä tuun niin viihtymään! Ajattelin Kuopioon muuttaessani, että olis tosi kiva tutustua lääkisläisiin, kun niitä ei ole Jyväskylässä, ja ihana että sain siihen mahdollisuuden! Tällaista tämä myös on, kun muuttaa uudelle paikkakunnalle. Tarttee olla erityisen aktiivinen, jotta saa uusia ihmisiä elämäänsä, suomalaiset on kohtuu jähmeitä tutustumaan jos oma elämä rullaa jo mukavasti. Että sinänsä ei mun pitäisikään jäädä vaan kämpille ittekseni vaikka olisi miten hieno ruokavalio tahansa, jos tavoitteena on sosiaalistua. Eikä se itsekseen olo enää mulle niin sovikkaan.

Pottuki on vapusta innossaan! 

Oon kyllä ihan mielissäni noista vapun suunnitelmista. Uusia ihmisiä, uusia mestoja ja totuttua prameampi menoa mitä ympäristön puitteisiin tulee. Ja ah, saa käyttää haalareita, ne päällä on yleensä aina kaikista parhaat ja rennoimmat bileet, eikä tartte kärsiä mistään korkkarikivuista! Kahta kossubatterya lukuunottamatta en oo alkoholia juonut sitten Uuden Vuoden, jolloin mulla oli myös synttärit. Jotenka ei sitä liian usein tule tehtyä. Jos jotain opin niistä parista selvänä heitetystä "lökäreistä baarikuosiin puolessa tunnissa puolilta öin"-baarikeikoista niin multa luonnistuu yllättävän hyvinkin selvänä jorailu. Oon aika yllättynyt ja ylpeä. Mä haluan tulkita sen niin, että itsetunto on kohentunut ja en koe tarvitsevani alkoholia tunteakseni vapautta. Viimeks kun olin baarissa, korvan taakse tarttui naurahtava kommentti "ihana ku sä oot noin messissä!", ja olin ihan vesiselvä siinä tanssahdellessani. Nyt sitten pitkästä aikaa juonkin jotain, ja ei se mun mielessäni tätä venettä kaada kun sitä näin harvoin teen. Tuli myös mieleen, monessako treeniblogissa näkyy viinanjuontitunnustuksia ja kuvamateriaalia asiasta? Ei kai monessakaan. Ehkä ne muut on jämympiä, tai sitten ne ei vaan julkisesti tunnusta tissutelleensa.

Jonkun verran oon kokannu settiä valmiiksi. Kuvan synkkyydestä huolimatta
nää on herkkuja, mansikkabanaaniporkkanasmoothie :P

Kyllähän se vähän stressaa, mitenkä pullaksi sitä itteään taas turvottaa. Ei vaan se alkoholi, vaan sen kylkiäisenä tulevat huonot ruuat, joilta ei voi välttyäkään. Ei se ihan onnistu, että nappaisi broilerit messiin, enkä mä oo niin tälle sieluani myynyt ettenkö voisi joustaa. Voiphan tuo olla, että seuraavassa mittauksessakin vapun tankkaukset näkyy, sen aika kun on taas ihan kohta. Tämmöinen vappumeininki, se on kuitenkin hyväksi mielenterveydelle ja sosiaalisuudelle. Otan tämän tehokkaana hiilaritankkauksena! Sen verran kyllä suunnitellusti tätä toteutan, että tein ruokaa jääkaapin täyteen valmiiksi ja kävin salilla niin, että nyt olisi pari lepopäivää muutenkin paikallaan.

Ja koska nää 2-3 päivää tulee meneen pyllylleen joka tapauksessa,
niin menkööt sitten koko rahan edestä (not smart, I know...).
Nää ostin vappupiknikkiä varten. So sue me! :D 

Itken sitten katkerat turvonneet kyyneleeni vapun jälkeen. Uskon ja toivon, että se on kuitenkin sen arvoista :)

Savo, here we come!

Tänään on muuttopäivä. Oon asunut vaihtoa lukuunottamatta Jyväskylässä yhteensä viisi vuotta ja se olikin itsenäistymiseni näyttämö kun muutin tänne suoraan kotoa.

Oon aina hirveästi tykännyt siitä paikasta, missä asun ja siitä tilasta missä ikinä eläissäni olenkaan. Ehkä kenties ensimmäistä kertaa odotan innolla, että se muuttuu. Tai okei, valtavalla innolla odotin kun välivuoteni loppui komeasti yliopistoon tulemiseen ja oman unelma-ammatin opiskelun aloittamiseen. Tarkoitin kuitenkin sitä, että se on aina merkki siitä, että jossain on jotain pielessä kun tosissani haluan muuttaa maisemaa. Yleensä nimittäin masentelen sen entisenkin perään, jo ihan niiltä ajoilta asti kun piti vaihtaa päiväkerhosta ala-asteelle jne. Joka ikinen kerta. Oon vaan semmonen kiintyjä, rakentelija, joka sopeutuu aina siihen mitä on meneillään. Silti odotan innolla kyllä muutostakin.

Vuoden vaihteen tienoon juhlinnoista

Nyt sitä vasta odotankin. Mulle on luvattu, että savolaiset on ihania. Ja piru vie, saavat mun puolesta viedäkin jalat alta, olen siihen ihan valmis! Syksy Jyväskylässä oli kyllä antoisa, mutta olo alkoi myös käydä tukalaksi ja kaipaan puhdasta pöytää. Uralla ei ole koskaan potkinut näin hyvin, sosiaalisessa elämässä ei ole koskaan mennyt näin huonosti. Koska olen sellainen kiintyjä, en haluaisi kenenkään katoavan elämästäni, kun he ovat lähelleni tulleet, ja varjelen suhteina kuin kalleimpia aarteitani. Yksikin menetys on jo liikaa, nyt niitä on kasaantunut. Not cool. Toisaalta joistain ihmisistä kyllä onkin parempi päästä eroon. Mulla on silti tosi paljon ystäviä ja kavereita, ja niitä kyllä kaipailenkin jatkuvasti, vaikka asuttaisiinkin samassa kaupungissa.

Uusi vuosi ja sitä edeltävät kaverin synttärit kyllä piristi asiaa näin viime metreillä. Olin aivan järkyttävän ahdistuksissani tuosta Uudesta Vuodesta. Ensinnäkin täytän silloin vuosia, mikä ei ole kivaa. Sitten se, että yritin vältellä tätä Jyväskylää, onnistumatta. Mutta sepä meni sitten ihan mallikkaasti. Eksyneen lampaan "syndrooma" näyttäisi olevan yleistäkin, kun kaverini järkkäämät bileet alkoi täyttyä yllätysvieraista. Itse pääsin riehumaan myös baarin tanssilattialle, missä tanssin jalkapöytäni tohjoksi.

Ylistön silta

Pari viime päivää olenkin sitten tehnyt henkistä jäähyväistä Jyväskylälle. Täällä on ollu tosi hyvä olla ja viettää opiskeluvuosia, varmasti yhtä elämäni parasta aikaa. Rakastan myös ylioppilaskylän vanhaa, kämäistä kämppääni. Se on nähnyt tässä parin vuoden aikana minun ups and downssit. Täällä on ollut ihana yhteisöllinen fiilis, rento ja nuorekas tunnelma. Koskaan ei tiedä mitä löytyy kun kävelee käytävillä ja pihamaalla. Alivuokraan asuntoni, mikäli päätän palata väikkärin merkeissä myöhemmin. Nyt just kyllä haluttais siitä huolimatta jättää tämäkin taakseni. Kuopiossa odottaa älyttömän siisti asunto keskustassa. Astianpesukone, laminaattilattiat, induktioliesi (jännä nähä miten tällä käristellään tavarat pohjaan!), oikea pakastin ja kylpyhuone, jossa en lyö itseäni seiniin kääntyessäni, samoin keittiö, jossa voi olla enemmän kuin yksi ihminen kerrallaan. Tosin onhan tää lilliputtiasuminen jotenkin söpöäkin.

Pakkaaminen ei ole niin hauskaa. Äiti ja iskä tuli muuttoavuksi, ja olen mielestäni selvinnyt siitä vallan hyvin. Olen hengissä, eikä riideltykään. Tosin ehtiihän sitä vielä huomennakin, kun varsinainen muutto alkaa. Herätys on kuuden tunnin kuluttua, nyt kello on kolme yöllä... Äiti on semmonen pyörremyrsky. Jojo. Duracell. Stressipussi. Kaikella rakkaudella, tietenkin.

Kuva täältä