Ituhipin pakurikatti

Jos on olemassa sellainen asia, kuin tryffelipossu, niin mulla on pakurikissa. Tää on nyt vaihteeksi ei-tankoon liittyvä lifestyle-blogaus :P

Keräilin elokuussa Kuusamossa pakurikääpiä meiän rannasta, ja nokkosta meiän pellolta.

Ensin otettiin vähän vainua. Mummo sai synttärilahjaksi tommosen ison mötkäleen niin siitä otettiin vähän hajuja etsinnän alkajaisiksi.

Sitten lähdettiin rantaan koivikkoon tarpomaan. Alemmassa kuvassa on kissa, näkyy tommonen pieni harmaahko tuhero keskellä kuvaa. Nää on näitä potretteja, jotka kuvaa kohdettaan mitä selkeimmin :P Vaan aatteleppa ite, mimmosta ois tarpoa tommosessa heinikossa!

Ja sittenhän sitä jo vainu saatiin ja kappas, mikä kätkö löytyi!!

Mmmmm, kunnon jööti! Pakurikääpää löytää parhaiten vähän vanhemmista koivuista, jotka on kasvaneet lähellä vesistöä.

Sitten ei muuta ku pakuria irti! Pakurikääpähän on siis terveystuote kotimaisuuden parhaasta päästä. Tästä tehdään pakuriteetä, jonka ehkä se paras asia on kasvanut vastustuskyky ja aktiivisuus erinäisiä bakteereja, viruksia ja syöpäsoluja vastaan. Todella korkea antioksidanttimäärä. Tätähän saa myös luontaistuotekaupoista esim tippoina.

The Loot.

Sitten oli Potun duuni tehty, ja ei muuta ku into piukeena takas kotiin ansaituille päikkäreille :)

Ihmiset jatko pakurin käsittelyä. Ensin paloiteltiin ne mötkäleet ja laitettiin kuivumaan.

 Tässä alemmassa kuvassa mummoni 80v ja mummon poikaystävä (oi kyllä :D) asettelee pakureita vuokaan ja vuoka meni tuonne vielä vähän pintalämpöiseen isoon uuniin kellimään. Sitten kun ne oli kuivaneet, niin vähän myöhenneltiin niitä lisää, että tuloksena olisi mahdollisimman pienet palaset. Paras tapa sen jälkeen on sitten keittää kuumaa vettä ja kaataa termospulloon ja perään esim teelusikallinen pakuria. Enempää ei tarvitse. Uute on hyvä olla kuumassa ainakin 3 tuntia, jotta pakurista on varmasti irronnut kaikki teho veteen. Sen jälkeen sitten lasiin puolet pakurivettä ja puolet pelkkää vettä. Sitten kerran tai pari kertaa päivässä ainakin sitä vetelee. Jos oikein tahtoo hifistellä niin alkoholiuutto olisi vielä tehokkaampi irrottamaan käävästä kaikki aineet, mutta siihen en ehkä kotikonstein vielä lähde.

Lisätietoa pakurikäävästä: http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/pakurikaapa/
Tuossa oli paljon hyviä vinkkejä, taidan ainaki kokeilla tuota keiton tekemistä pakuriin, sekä riisin keittämistä pakurin kanssa!

Seuraavaksi hyökkäsin sitten nokkospuskaan. Nokkonen, tuo paljasjalka-askeltajan vihollinen numero uuno. Nyt kosto on suloinen, I'm gonna eat that sucker!

You ain't got nothing on me!! Nappailin pelkkiä lehtiä, koska varret saattaa kuivuttuaan jäädä ikäviksi piikeiksi. Toki niitäkin silti tuli jonkun verran.

Kassit täynnä :P

Ylemmässä kuvassa nokkoset kuivui sen samaisen ison leivinuunin päällä. Sisällä ois varmaan kuivunu vielä tehokkaammin, mutta pelkkä ilmakuivatuskin varmaan menee.

Seuraavaksi tuli tämmönen erittäin kotikutoinen möyhennystekniikka. Ihan itse piti keksiä. Koska kuiva nokkonen pitää sitten saada jauheeksi, ja ei ollut tehosekoitinta, ja sauvasekottimella koko touhu leviäisi pitkin pitäjiä. Elikkä vedin sitten kulhon päälle pussin ja pussiin sauvasekottimella mentävän reiän ja hoplallaa!!

Nyt on "ruohoa" :P Lisätietoa terveyseduista: http://www.herbosus.fi/nokkoInfoa.htm

Muita metsien superfoodeja on sit tietty mustikka. Tämä alempi on äidin tuoma "kukkapuska".

Jostakin luin, että maito tuhoaisi mustikan antioksidantit tai jotain tähän suuntaan. Mut tässä nyt silti perinteinen mustikkamaito.

Mummon muki. Samaistuu kovin tuohon tekstiin :)

Sittenhän mä ituhippailen myös Kuopion päässä, saalistusviettiäni toteutan siinä tapauksessa tälleen modernisti netin kautta. Fitnessfirst on ihan paras firma! Nimestään huolimatta minun mielestäni enemmän hippipuoti kuin mikään lisäravinnefirma eli urheiluravinne"mömmöt".

Tässä kuvassa on erilaisia pähkinöitä, siemeniä, mulperia, ashwagandhaa ja hamppuproteiinia.

Toinen hyvä on sitten Terveyskimppa Facebookissa. Halpaa settiä ja paljon tietoa, vaikkei mitään ostaisikaan. Tässä alemmassa kuvassa on puolet(!) mun kookosöljyvarannoista. Kookosöljyä en osaa itsekään vielä kunnolla hyödyntää. Sitä voi käyttää paistamiseen, maustamiseen, siltään, kasvo- ja ihovoiteena, hiusten ja vartalon pesuun ja mitähän vielä... Siis ihan kaikkeen. Se on antibakteerista, eikä sen rasva varastoidu elimistöön huolimatta siitä, että on kovaa rasvaa. Parhaimpana ominaisuutena itse pidän sen kehoa puhdistavaa vaikutusta, vähän niinku suoliston oma hammasharja :P Tai sanosko näin, että kuitu on se hammasharja ja kookosöljy ois sit hammastahna.

Tässä alemmassa kuvassa on sitten iHerbistä omegat ja spirulinat. Tilailen sieltä myös viherjauheita ja vitamiineja ja probiootteja. Jos pitää summan siinä alle 42e niin säästyy tulleilta. Sillähän ei paljon mitään saa, jos yksikin tuote on vähän arvokkaampi. Mutta aina jotaki jännää kuitenki ja silti se on halvempaa kuin Suomesta. Nuokin omegat, yhdessä purkissa on 240kapselia ja rasvamäärät on 400mg EPA ja 200mg DHA. Että ihan kivat. Jotkut, kuten itsekin usein, nappaa kaksi kerralla kun tulee tuota urheilua sen verran harrastettua, että sitä tarttee buustia. 2-3 kertaa päivässä. Nyt oon vähän vähennelly, kun mustelmia tulee niin herkästi, mutta ne tosin lähtee myös nopeasti pois. D-vitamiini runsaissa määrin myös vähentää omegojen aiheuttamaa herkkämustelmaisuutta.

Tuo kuvan Northforce on proteiinia, jota valmistetaan Kuusamon meijerillä. Tosi hyvän makuista ja jotenki hellävaroin on kuulemma ne herat valmistettu, että varmasti passaa jokaisen tarpeisiin.


Pottuhan sitten tietysti ituhippailee ihan omalla tavallaan. Tässä kuvassa se on pyydystänyt päästäisen. Mä vähän mietin, että varmaan se on joku vammainen tai muuten vajakki ollu, ku tommonen hienosto-karvaperse on sen saanu kiinni. Äiti, eli Potulle mummi, taas kovasti puolustelee, tietenki. Ne on tommosia, lepsuja, noi mummit aina :P Vaan okei, oli se Potaatti kuulemma kesän aikana niittäny ainaki 7 päästäistä. Josko ne ei sitten kaikki ollu niitä lauman heikoimpia. Tai sit yks vaihtoehto on, että viime kesä oli taas syklissä niin hyvä myyräkesä, että ne suorastaan on kävelly kissan naaman eteen. :D
Mutta urheilupyynnin puolelle se Potullaki menee, tosin se ei vielä ymmärrä miten toimii catch & release. Syö se niitä ei kuitenkaan, johonki se raja on varmaan vedettävä :D

Pahoittelen jos kuva järkyttää herkempiä. Ravintoketju ja silleen.

En muista näytinkö mä tätä kuvaa? Kyllähän mulla tää kasvipuoli on ehkä parempi jossain määrin sisäisesti nautittuna, ku ulkoisesti se on aina vähän niin ja näin. Tää bonsaipuu ainaki tuli tiensä päähän. Toisaalta sitten mun orkidea kukki yli kuukauden kesällä. Hoidosta huolimatta. :D

Tässä kuvassa on mun riisiproteiinivarastot. Terveyskimpasta. Monen mielestä pahvinen maku, mun mielestä ihan jees, vaikka en sitä pahvisuutta kielläkään. Sopii proteiiniksi luomuilusta innostuneille, sekä maitoallergikoille. Suoliston ystävä.

Lidulista saa halpaa pähkinää, pienissä pusseissa.

Sitten on se urheiluvarasto. Tässä näkyvissä BCAA ja karnitiini (treenin aikaisia "mömmöjä"), testissä oli myös green tea kapselit mut en havainnu vaikutusta. Jo se nyt ois ollukki, jos tommoset kapselit ois laittanu mun rasvat liikkeelle ku siihen ei muut keinot oo kyenny. Proteiini on kuvassa kaseinaattia, mut sitä en enää käytä muuten ku proteiinipuddingissa, kaseinaatti ei kai ole suolistolle kovin hyvää. Heralle ois kiva ku ois yhtä tehokkaita maidottomia vaihtoehtoja, mut ku ei niin ei. JOtenka Fastin Muscle+ on käytössä palkkarina.

pudding+mustikkaa

Glutamiini on hyväksi vatsan toiminnalle ja suolistonukalle. Vaikket urheilisikaan. Kreatiini taas tutkitusti auttaa lihaskasvua.

Uuuuh, paketti!

Vähän chia-siemeniä (rasvaa ja kuitua) ja psylliumia (kuitua). Jos on katsos viljat vähemmällä ni nuo ja kasvikset, niin pärjätään jo oikein hyvin. Mut tää alin kuva, tässä on ainekset raakasuklaan tekoon. Itse asiassa ainekset varmaan koko loppuelämän suklaille :D Tosin, kaakaovoi on kovasti kuluvaa.

Ekan kerran ku tein raakasuklaata ni ei se ei jotenki iskeny. Tarvittiin, että sen hetkinen miesjuttu näytti, miten se homma hoidetaan kotiin.

Vähän ei niin herkullinen kuva, pahoittelen. Huonoa PR:ää... :(

Reseptinä tämmönen:

- 150g kaakaovoita

- 1 dl carob-jauhetta

- 1 dl lucuma-jauhetta
- 1 dl raakakaakaojauhetta

- 2 rkl kotimaista luomuhunajaa
-kookosöljyä

- Ripaus laadukasta suolaa

Kaikki menee about tuossa järjestyksessä miedolla lämmöllä kattilaan tai vesihauteeseen. Sitten muotteihin ja pakkaseen tai jääkaappiin. Piece of nakki! Ja nykyään oon kyllä koukussa, voi että! Suklaa, joka sisältää vain ravintorikkaita aineita, eikä yhtään sokeria eikä huonoa rasvaa. 

Paitsi muuten tuota soijalesitiiniä en käytä kun en käytä soijaakaan, ja mitään eteerisiä minttuöljyjä en myöskään, syystä etten edes tiedä mikä ihmeen mirhami se nyt oikeen ees on...

Pientä laittoa

Nyt se on valmis. Nimittäin tuo ilmarengas, tai rengastrapetsi. Tosin todettakoon, että minkään pakko-oireisen OCD-henkilön rinkulaksi tuosta ei nyt ole, kun pinkki teippi loppui ja vedin tuon yläosan pelkällä valkoisella. Ja paikoitellen nuo teipit menee vähän epätasaisesti. Vaan tästä huolimatta, musta se on tosi nätti. Vielä en kylläkään ole päässyt sen kanssa tositoimiin, vähän pelottaa jääkö siihen jo housutkin kiinni, kun niin tehokasta on tuo tennisteipin pito. Tulee sitten vähän erilaista viihdykettä, jos turhan grippinen rengas hoitaa itse sen esiintyjän riisumisen.

Tämmösillä sen siis teippailin. Kivan tuntuinen pinta, vähän kiiltoakin, ja mitään liimaa ei ole käytössä.
Hintava ratkaisu, enkä tajunnut itsekään sitä ensin, koska ostin näitä teippejä kahdessa erässä. Kyseessä siis mailojen varsien teipit.

 Google+ ja blogger toimii näemmä yksiin kohtalaisen kätevästi, mutta vaihtelevasti. Sen myötä kuvien saanti kännykästä blogiin helpottuu. Tuollainen omituinen kuvapläjäys kuitenki ilmestyi pyytämättä valikkoon. Weird shit... :D

Tää viikko alkoi sitten ajatuksella "vaihtamalla paranee". Kyllästyin mun ala-asteen peruja olevaan pyörään ja ostin aikuisten ihmisten pyörän. Tai kyllästyminen on ehkä sanana vuoden aliarviointi. Viimeinen niitti oli se, kun nyt renkaat on tyhjentyneet jatkuvasti ja aloitan aamut pumppaamalla eturenkaan. Muutenkin se vanha on hirveän raskas, tuntuu melkein kyykkytreeniltä ku sillä polkee ja poljen myös alamäkiin. Saan tuon uuden pyörän torstaina. Oletan, että nyt kun on 27 vaihdetta ja superkevyt rakenne ja ohuet renkaat, niin tuo varmaan sitten polkee itse itsensä ylämäkiin. Oon oikeestaan kurkkuani myöten täynnä pakonomaista hyötypyöräilyä, mut kun ei tässä vielä autoonkaan asti rahat riitä, niin lähdetään sitten tällä linjalla. En malta odottaa päästä tuolla huristelemaan. On kuitenkin aika selkeetä, että tuo ottaa aikansa oppia, nuo vaihteet on niin erilaiset kuin vanhassa, lahkeet pitää kietoa ettei ne jää kettinkeihin ja mitähän kaikkea vielä olikaan... Vaan mähän rakastan haasteita!

Ohan tässä jotaki reenailtukki, tuossa ylempänä testasin tuommosta olkapääjäykän ihmisen suljettua skorpparia. Oon nähnyt, miten tuossa asennossa saadaan taivutusta aikaan ylispagaattiin asti, siis yläkroppa pysyy koko ajan tangon etupuolella. Ei tässä mun versiossa ole kuitenkaan vielä semmosta pelkoa olemassa, että liikaa venyisi.

Viikonloppuna kävin yhden Kuopion tankotytön kanssa Jyväskylässä tankoilemassa ja ostamassa sieltä 3 käytettyä stagea halpaan hintaan. Siis niinku oikeasti halpaan. Omastani tulee jokin meiän porukan esiintymistanko tai sitten vien sen mökille. Kaverit taas sai tätä kautta ekat omat tangot. Tuossa ylempänä kuvassa ne on pakattuna pakuun. Ihmettelen tuota kuvaa, kun siinä kaikki näyttää niin pieneltä. Nuo fitpole staget on ihan valtavia. Me kun niitä sitten kahestaan kaverin kanssa raahattiin niin kyllähän siinä hiki tuli, huh huh.

Ostettiin pienet söpskät nokkakärrytki Biltemasta. Fitstageihin niistä ei ollu mitään maailman apua, mutta siihen mun kesällä hankkimaan X-stageen nuo tulee olemaan korvaamattomat. Oispa vaan tajunnu jo kesällä hankkia nuo.... Ihan must have, sanoisin että stage-tankoilijan paras ystävä!

X-stage on niiiiiin paljon kätevämpi siihen stage-tarkoitukseen, koska sitä voi liikutella, tarvittaessa yksinkin jos siirtää esim vaan varastosta autoon. Fitstage taas on kätevä kun jalusta ei irtoa lattiasta, niin voi tehdä lattiajuttuja. Se myös ehkä heiluu vähän vähemmän. Mutta sitä ei kyllä pirukaan halua liikutella, valtava ja painaa ihan sikana.

Tätä mielestäni kohtalaisen höttöistä tekstiä kirjotellessani Pottu piti mourukonserttia hyllyn päällä. Se tajus nyt vasta ekaa kertaa haluta tuonne ylös. Ilmeisesti näkymät oli niin hienot, että meni reppana sekaisin kaikesta kokemastaan :D

Äkkiä menee cowboy-hattu valkoiseksi, ku tarpeeksi saa osakseen Potun jakamatonta huomiota. Rajatonta rakkautta.

Pole kisses, masseuse kisses. Really, what's the difference?

Terveisiä tankotanssijan hieronnasta. Tämmöstä jälkeä tulee, kun dominoivaa kättä auotaan. Ja toi on mun oikea käsi, jotenki jännästi peilin kautta kuvatessa kätisyys näyttää vaihtuvan, kunnon optinen harha :P

Ennen kuin ehdit pelkäämään, että minkä puoskarin piiskattavana mä oikein käyn, niin ihan fysioterapeutilla, tainnu sen kuviakin näkyä tässä blogissa, kun sekin tankoilee. Ja luotan sen ammattitaitoon 100%. Se meinas kyllä, et ehkä ens kerralla vähän hellemmin, mut nääääh, mä mitään silittelyä kaipaa jos kerta paikat on mahdollista saada aukikin. Alakropan hieronnasta aiemmin ei tullu otettua kuvaa, siinäkin meni reittiä pitkin ihan sormenjälkien vana, vaikkei se hieroja mielestään edes kovasti painanu. Enkä mä sitä kovaksi ole kokenut itsekään.

Mä syön noita omega3-tabuja aika monta päivässä, ne vaikuttaa tähän mustelmoitumiseen myös. Jos sulla on sama ongelma niin älä silti lopeta niitä omegoita, mut kokeile nostaa D-vitamiinin saantia, sekin voi auttaa kun nämä usein yhdessä toimii.

Tästä eteenpäin käyn tosiaan kerran viikossa, tosin varmaan se sit vähän vaihtelee et tuleeko alakroppa vai yläkroppa. Mä voisin tosiaan maata siinä jotain 5-6tuntia ihan helposti, tiiä ehtiskö siinäkään ajassa käydä kaikkea läpi kun kaikki on niin jumissa ja kierteellä ja mutkalla ja anatomia on outoa ja mitä lie... Hierojat ennen tätä nykyistäkin on kommentoineet, että "mielenkiintoista", ja mikäpä sen kivempaa tietty, tuoda siihen pöydälle jotakin uutta ihmeteltävää :D

Postaukseen täysin riippumaton kuva. Eilisissä reeneissä teetätin koko konkkaronkalla Oksaa, ja lähetin facessa
Jyväskylään tämän liikkeen "suomentajalle", Salla-opelle, nettipostikorttina :P 

Hieronnan toivottavia hyötyjä olisi lisääntynyt lihasten ja nivelten hyvinvointi tietty, mutta myös liikkuvuus. Mähän en saa käsiäni suoraksi pään yläpuolelle, eikä ne selällään ollessa osu koko käden mitalta lattiaan. Tämän vuoksi on täyttä tuskaa yrittää esim kiskoa itseään Supermiehestä takaisin tankoon, tai ihan sama mitä yritän, missä kädet on pään yläpuolella tai kiertyneenä taakse. Jospa tämä hieronta auttaisi asiaa, kun tiukat kireydet helpottaisi ja ehkä venyttelykin pääsisi täten tehokkaammin perille.

ps. Mustelmia kutsutaan tankosuudelmiksi, pole kisses, siitä tuo nimi. Todella ärsyttävä nimitys mun mielestä, semmonen teinix meets pole dance :D XoXo, Pole!

Treeniä ja Angry Birds-kofeiinia

Kävin eilen testaamassa, miten se jyväskyläläinen Aysha pitää, ja pitihän se! Tai no, ei ihan yhtä hienosti ja varmasti, mutta sain kuitenkin. 

Jaetulla otteella

Elbow Grip, eli kyynärvarsiote. Tää ei oikeen meinannu irrota, jalatki on sen näköiset...

Treenailin melkeinpä pelkästään Jyväskylän tuliaisia, ja niistäkin oikeastaan vain alle puolia, kun ei nyt yhteen treenituntiin voi kaikkea ahtaa. Ja ne Nannan workshopin jutut oli niin vaikeita, että pitänee treenata niitä sitten vielä erikseen paremmalla energialla. Haistan kuitenkin, että lähellä niistä moni on, joten intoa kyllä riittää niiden oppimiseen!

Tässä kuitenkin joku mikä lie maantiekiitäjä. Ei ole nimeä sille, joten sanon sitä nyt sitten tuolla nimellä. Kauhee solmu, siitä ei meinaa päästä alas :D Oon sitten liian vähän edessä, käden ei tarvitsisi osua tankoon ollenkaan, joten eipäs sitten huijata sillä kainalolla! :D

Maantiekiitäjä suoralla jalalla

Maantiekiitäjä eri kuvakulmasta

Yksin jouduin pitkästä aikaa treenaamaan. En ehkä mitään valtaisaa porukkaa kaipaa, kun mä oon taas persoonana semmonen pedagogi, etten malta tehdä omiani jos ihmisiä on paljon. Mutta jotain reflektiopintaa sitä kaipaisi, toisaalta yksin mä treenaan niin hirveellä raivolla, että ei yhtään haittaisi jos välillä tulisi pidettyä turina-taukoa.

Välissä piti pitää vähän funtsintataukoa.

Oikean puolen tanko-V, kuva ei osunut kovin optimikohdasta.

Vanha kunnon tanko-V (ylempi ja alempi kuva). Aina aika-ajoin hyvä palata funtsimaan perustekniikkaa. Yritän pitää tuon yläjalan kokonaan irto tangosta, ja irrottaa myös yläkäden. Vielä en oo niin noheva. Mutta tästä on tosi näppärä kääntää Supermieheen, ei satu yhtään.

Väärän puolen tanko-V yllätti näyttämällä siistimmältä kuin oikea. Sain tästä ekan kerran ikinä ihan siedettävän
väärän puolen Supermiehen aikaiseksi. Perustekniikkaan palaaminen todella kannattaa :)

Seuraavat 3 kuvaa on uudesta liikkeestä, jonka RSP:n ope Salla poimi Marlo Fiskenin videolta. Salla ei tälle nimeä tiennyt, luultavasti sille ei suomenkielistä nimeä vielä olekaan. Salla myöntyi ehdotukseeni nimestä Oksa. Koska se liittyy nimityksenä Sallaan itseensä, sekä tää vähän näyttääkin semmoselta harotukselta :D

Oksa muodostoo kaavalla kaksonen - pike - ulkojalasta kiinni, suoristus alas ja irtojalkaa kohti lattiaa sivuttain, ei suoraan. Vois tehdä myös suoraan kaksosesta, mut se ei oo niin tyylikästä sitten :P

Harjoittelin pyörähdyksiäkin, pitäisi oikeestaan väkertää taas joskus semmonen treenikoostevideo. Ei nyt tähän hätään kuitenkaan. 

Mut silleen vähän kävi, että yhtäkkiä kesken spinnien kädestä lähti mojova pala ihoa. Se ei ole herkempien silmille sopivaa, joten tässä nyt vaan tää laastari-versio alla. Iho on rikki myös ranteesta ja ranteen alapuolelta. On se hehkeetä tää tankoilijan arki. Jostakin kertoo myös se, että nykyään on vasenkin käsi menettämässä ihoaan. Puhumattakaan tietenkään noista sormien alle kämmeneen tulevista "ihomytyistä" tai mistä lie parkkiintumisista, jotka jo tässä vaiheessa taitaa ulottua luuhun asti. Rapsuttelen niitä aina aika ajoin pois, mutta ei siinä loppua näytä tulevan. Eikä kai kannatakaan, kun ne on siinä myös suojaamassa kovassa kulutuksessa olevia ihonkohtia.

pientä, mutta pippurista

Parastahan on tietysti se, että tänään on vähän niinku pakkorako mennä tankotunnille, ei oikeen napostelisi iskeä tuota kättä tankoon ja pyöriä taas ihoa vähän lisää rullalle.

Tänään on onneksi kuitenkin hieronta, mun ikioma pimee hierojani, eli siis fyssarikaveri, hieroo mua tästä eteenpäin kerran viikossa. Mun kroppahan on mitä monimutkaisin, sellaiset paikat on tiukassa solmussa, mitä ei ihan heti uskoisi olevan kenellekään ongelma. Ootko ikinä esim kuullu kellään olevan kantapäät jumissa? Look no further, I've got that covered!


Valtakunnan muissa uutisissa sitten. Oon taas yrittänyt räpiköidä itseäni tavallisten kuolevaisten elämänrytmiin eli työttömän rytmistä työllistetyn rytmiin, jonka vuoksi on taas kofeiinivalmisteet testissä. Tabletit on välissä niin tujua kamaa, että oon vähän sortunut tuonne alkulähteille eli kahvin puolelle. Pienetki määrät saa joskus täpisemään, aivot ei herää mutta lihaksissa asti "kutisee". Mutta useimmiten se on kuitenki hyvää energiaa, joten oon alkanu juomaan kahvia sitten kerran tai pari päivässä pahimpien vireystilan notkahduksien taltuttamiseksi.

Tämän uuden kahvitavan vuoksi oon joutunut nyt sitten elämässäni ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa sitä pitää ostaa. Ei sovi kuluttaa työporukan kahveja ilman, että osallistuu itsekin. Joten eilen kävin sitten elämäni ensimmäistä kertaa ostamassa paketin kahvia. Tilanteen juhlavuuden kunniaksi ostin sitten kerralla "hienompaa" ja tuo Angry Birds-kahvi kiinnitti huomioni. Piti ihan kuvakin napata. Ja ihan kauheehan siitä tuli, tietenki.

Kai se hullunlinnunkahvi ihan ok oli. Mun mielestä kaikki kahvi on kyllä ihan kaamean makuista, ellei se ole puoliksi kaakaota tai maitoa. Oon kuitenkin sen verran tehokas totuttamaan itseäni uusiin makuihin, että kyllä mä siihen joskus tiedän tottuvani tai alkavani sietää. 

Tuo kaveri tuossa kuvassa taas on mun työkaveri, Squishy. Mä tykkään jostain syystä nimetä söpöjä asioita... Toin sen kotoa töihin, että voin puristella. Jännä vaan, että ennen puolta päivää ei millään jaksa. Sormet vissiin nukkuu vielä tai jotain, ku ei jaksa puristaa.

Huikea tankoviikonloppu Jyväskylän RSP:llä

Takana aivan huikean inspiroiva tankoviikonloppu entisessä opiskelukaupungissani Jyväskylässä.  Ready.Set.Pole!:lla tuli puoleksi asuttua, toinen puoli meni kaverin kanssa. 

Ensinnäkin, tällä hetkellä meidän opettajatilanne Kuopiossa on aika erikoislaatuinen, ja oikeestaan se koko paikka missä me tankoillaan, Hytke, on erikoislaatuinen. As in not in a good way. Se on halpa ja sinne pääsee sisään 24/7, mitään muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Mua ei tällä hetkellä opeta kukaan,  meidän aiempi ope lähti mammalomalle, eikä tietoa palaakokaan ikinä, kun ei varsinaisesti asu Kuopiossa. Joten aivan ihana päästä RSP:lle! Mutta eipä sillä, musta on aina ihana tulla RSP:lle, vähän niinku kotiinsa astelis. Kuopiossa on ihanat kanssatankoilijat, mut RSP:llä on ihanat ohjaajat ja siellä asuu ammattitaito ja tekemisen meininki. Joku päivä olisi ihana saada Kuopioonkin tuota jälkimmäistä, koska meidän Savon ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on niin helmekästä, että olisi ihana oikeasti treenata niinku tankoa kuuluukin treenata. 

RSP vastaa minun ajatustani siitä, millaista on laadukas tanko-opetus. Laskeskelin, että minua on opettanut tähän mennessä varmaan lähemmäs 30 eri opettajaa eri paikoissa, ja olen itsekin joutunut asioita niin paljon pohtimaan, etten vain yksinkertaisesti enää näe hyvänä pelkästään sitä, että joku osaa näyttää hienon tempun, muttei osaa opettaa sitä, eli pilkkoa asiaa paloihin ja oikeasti kertoa, miksi jokin asia toimii ja jokin ei ja mikä se on, mikä juuri minulla menee pieleen. En myöskään arvosta liukuhihnatunteja, joissa on sata eri asiaa, mutta ei aikaa oikeasti oppia mitään tai ettei opettaja ehdi käydä oppilaiden seassa antamassa tukea ja vinkkejä. RSP:llä nämä asiat on kunnossa, ja tiedän sinne mennessäni, että joka kerta tulen saamaan "kunnon kyytiä" :D

Hengentuotokseni

Viikonlopun antina oli tällä kertaa alkeis2, jatko1 ja jatko2 tunti, sekä Tampereelta Nanna Halosen transitiot taso 2-3 (RSP:N tasoja, vastannee Hytkeellä tasoa 3-4 tai 3-5) ja striptease (!!). Transitiot oli ihan sika hyviä! Mutta myös ihan hirveän vaikeita. Nanna antoi kuitenkin videoida koko instruktiot, joten niitäpä väkertelen sitten itsekseni. Huomasin myös, että olen vähän joitain niistä miettinyt itsekin, mutta taito ei ole riittänyt toteutukseen. Ja itsekseni olen kehitellyt jotain vastaavia, missä myös jää käsivarsi ja olkapää itsensä tielle, mutta oon vaan luullut sitten, että ne liikkeet ei toimi, vaikka oikeestaan multa on vaan puuttunu vankempaa toteutusta. 

Sitten oli tuo strip-tease. Ei mitään rumaa rytkytystä tai itsensä kopelointia, mitä näin oikeassa jenkkibaarissa, vaan hidasta ja jopa kaunistakin liikettä. Mutta myös kovin kotoisaa, tolleen ne jenkeissä treenasi tankoa. Lattialla kiemurtelua ja silleen. Ja mikä parasta, vireillä on Nannan tulo Kuopioon, jos vaan saan Hytkeen väen tajuamaan tän päälle jotain, me harrastajat oltas takuulla innossaan! Ei yhtään vakavaa meininkiä, mut jotain, mikä suomalaisilta jää usein ehkä treenaamatta, kun keskitytään niin siihen urheilupuoleen. Itse tykkään olla monipuolinen, enkä sulje mitään tankoilumaailman eri sävyjä pois :)

Tästä nyt ei luonnollisesti ole kuvaa tai videota :)

Tullessani Kuopiosta Jyväskylään perjantaina, olin koko viikon potenut jotenkin semmoista jonkintasoista henkistä ja fyysistä tuskaa. Henkistä, koska tuo opettajatilanteen kenkkumaisuus on asettanut minut tankohistoriani haastavimpaan jamaan, josta ehkä kerron lisää sitten jossain kohtaa vielä. Fyysistä, koska ne hemmetin rengasvääntyilyt ja allegratreenit(saan jalasta kiinni ja käsi pysyy tangossa, mutta yläjalka ei vielä irtoa suoraksi, mutta lähellä ollaan, wuuuuuh!) pisti selän semmoseen tilaan, että se ärtyi ihan kaikesta lihasrasituksesta. Tässä kohtaa Sailuri saat nyökytellä päätäsi, että I told ya' so :D Yes you did, ja vaikket olisi sanonutkaan niin mä olen itsekin suorastaan neuroottisen varovainen selkäni hyvinvoinnin suhteen, mua ällöttää kaikki selkävääntyilyt ku mietin miten nikamat kiertyy ja irtoilee. Mutta, siinä sitä silti oltiin... 

Vaan eipä huolta, juna toi mut raskaan rinkkani kera Jyväskylään työpäivän päätteeksi. Rinkka selässä on mitä parhainta, kun kengännauhat aukeaa joka sekunti ja hanskat tippuu, lisäksi kävely on ku jollaki dinosauruksella, raskasta tarpomista. Vaan tosiaan, äläpä huoli, pääsin RSP:lle ja siellä on vastassa toinen väsynyt, mutta iloinen naama, Salla, mun "tanko-ope-idoli". Ensin alkeis2 tunti, jonka jälkeen jatko2. Jälkimmäisessä oli aiheena Aysha. Ajattelin, että tänään ei varmana ole hyvä päivä. Olin väärässä. Se päivä oli aivan paras päivä!! Sain sen ensin ohuella tangolla, sitten masokistina siirsin itseni paksulle tangolle, koska "ohutta ei lasketa", ja olin taas ihan varma, että ei se mee. Mutta sehän meni! Kolme kertaa! Ja pysyi! Siinäpä sitten kaikki väsymys unohtui sen siliän tien. 

Nyt sit jännittää, että saanko sen huomenna menemään Hytkeen paksuilla fitpoleilla, siirtovaikutus on joskus ollut kuolemaksi. Niinku viimeksikin. 

Olen vääntänyt Ayshaa nyt ikuisuudelta tuntuvan ajan. Sain sen ekaa kertaa evör kesäkuussa Espanjassa, ohuella fitpolella, kierretyllä otteella (ns naisten ote, twisted grip). En saanut sitä sitten paksummilla tangoilla Suomessa, joten se katosi jonnekin. Sen jälkeen tuossa muutama viikko sitten sain sen Hytkeen paksuilla fitpoleilla kyynärvarsiotteella eli elbow gripillä, jota en kuollaksenikaan ole aiemmin tajunnut. Ja nyt, nyt se meni JAETULLA otteella! Haba-ote! Wuuh! Mikäli siis tosiaan ei katoa taas huomiseksi, niin voisin oikeasti sanoa, että tää nyt osataan. Ja se on muuten niiiiin kiva liike, että ehdottomasti meni top kymppiin!

Tuo ylempi kuva on elämäni ensimmäinen Brass Monkey. Kuvakulma on vähän off, mut who cares! Ja mikä parasta, tuohon menin alakautta! Jeee! En uskonut, että voisin sinne päästä sitä kautta, mut nyt mä tajusin sen jotenkin eri tavalla kun Saara, RSP:n omistaja, tunnillaan sen selitteli. Mulla ei ollut aiemmin ollut kunnolla pitoa kainalossa, ja oon himmaillut alajalan irrottamisessa maasta. Nytkään se ei ollut kaunis, mut ylös päästiin! Brass Monkey oli asentona tosi helppo, mut se on jäänyt multa oppimatta, koska takanojasta meneminen siihen on saanut mut paniikkiin. Siinä tulee vähän paineen tunnetta selkään, joka on mutkalla, enkä siksi ole sitä uskaltanut tehdä. Iskee pakokauhu, jos painoa on selällä, eikä ole varma miten siitä selviää.

Pottuki sanoo lukijoille, että ei muuta ku tassu pystyyn ja elämä maistuu :)

Tulin kotiin sitten sunnuntai-iltana eli tänään, vaikka tässä naputellessa kello ehti kääntyä jo maanantain puolelle. Hyi minua, kun herätys on taas 6.45... Mutta, viikonloppu oli kerrassaan niin ihana, että tuskin muistan miksi viime viikolla otti koko tanko jo päähän ja tympi. Mulle on nyt selvää, et tähän hommaan pitää löytää joku oma rytmi, etten mä ihan hajoa, henkisesti tai fyysisesti, tähän touhuun. Hieman veikkaan, että huomenna on sitten joku arkeenpaluukrapula kaiken tän intoilun jälkeen, mut toivon mukaan tanko jaksaa taas maistua :)

Varmaan vaan kuvittelen, mut ihan ku mun kesäkuussa venähtänyt takareisi olisi tänään tuntunut jo paremmalta?

Enivei, Kiitos Jyväskylä, kaverit ja RSP!!