Huikea tankoviikonloppu Jyväskylän RSP:llä

Takana aivan huikean inspiroiva tankoviikonloppu entisessä opiskelukaupungissani Jyväskylässä.  Ready.Set.Pole!:lla tuli puoleksi asuttua, toinen puoli meni kaverin kanssa. 

Ensinnäkin, tällä hetkellä meidän opettajatilanne Kuopiossa on aika erikoislaatuinen, ja oikeestaan se koko paikka missä me tankoillaan, Hytke, on erikoislaatuinen. As in not in a good way. Se on halpa ja sinne pääsee sisään 24/7, mitään muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Mua ei tällä hetkellä opeta kukaan,  meidän aiempi ope lähti mammalomalle, eikä tietoa palaakokaan ikinä, kun ei varsinaisesti asu Kuopiossa. Joten aivan ihana päästä RSP:lle! Mutta eipä sillä, musta on aina ihana tulla RSP:lle, vähän niinku kotiinsa astelis. Kuopiossa on ihanat kanssatankoilijat, mut RSP:llä on ihanat ohjaajat ja siellä asuu ammattitaito ja tekemisen meininki. Joku päivä olisi ihana saada Kuopioonkin tuota jälkimmäistä, koska meidän Savon ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on niin helmekästä, että olisi ihana oikeasti treenata niinku tankoa kuuluukin treenata. 

RSP vastaa minun ajatustani siitä, millaista on laadukas tanko-opetus. Laskeskelin, että minua on opettanut tähän mennessä varmaan lähemmäs 30 eri opettajaa eri paikoissa, ja olen itsekin joutunut asioita niin paljon pohtimaan, etten vain yksinkertaisesti enää näe hyvänä pelkästään sitä, että joku osaa näyttää hienon tempun, muttei osaa opettaa sitä, eli pilkkoa asiaa paloihin ja oikeasti kertoa, miksi jokin asia toimii ja jokin ei ja mikä se on, mikä juuri minulla menee pieleen. En myöskään arvosta liukuhihnatunteja, joissa on sata eri asiaa, mutta ei aikaa oikeasti oppia mitään tai ettei opettaja ehdi käydä oppilaiden seassa antamassa tukea ja vinkkejä. RSP:llä nämä asiat on kunnossa, ja tiedän sinne mennessäni, että joka kerta tulen saamaan "kunnon kyytiä" :D

Hengentuotokseni

Viikonlopun antina oli tällä kertaa alkeis2, jatko1 ja jatko2 tunti, sekä Tampereelta Nanna Halosen transitiot taso 2-3 (RSP:N tasoja, vastannee Hytkeellä tasoa 3-4 tai 3-5) ja striptease (!!). Transitiot oli ihan sika hyviä! Mutta myös ihan hirveän vaikeita. Nanna antoi kuitenkin videoida koko instruktiot, joten niitäpä väkertelen sitten itsekseni. Huomasin myös, että olen vähän joitain niistä miettinyt itsekin, mutta taito ei ole riittänyt toteutukseen. Ja itsekseni olen kehitellyt jotain vastaavia, missä myös jää käsivarsi ja olkapää itsensä tielle, mutta oon vaan luullut sitten, että ne liikkeet ei toimi, vaikka oikeestaan multa on vaan puuttunu vankempaa toteutusta. 

Sitten oli tuo strip-tease. Ei mitään rumaa rytkytystä tai itsensä kopelointia, mitä näin oikeassa jenkkibaarissa, vaan hidasta ja jopa kaunistakin liikettä. Mutta myös kovin kotoisaa, tolleen ne jenkeissä treenasi tankoa. Lattialla kiemurtelua ja silleen. Ja mikä parasta, vireillä on Nannan tulo Kuopioon, jos vaan saan Hytkeen väen tajuamaan tän päälle jotain, me harrastajat oltas takuulla innossaan! Ei yhtään vakavaa meininkiä, mut jotain, mikä suomalaisilta jää usein ehkä treenaamatta, kun keskitytään niin siihen urheilupuoleen. Itse tykkään olla monipuolinen, enkä sulje mitään tankoilumaailman eri sävyjä pois :)

Tästä nyt ei luonnollisesti ole kuvaa tai videota :)

Tullessani Kuopiosta Jyväskylään perjantaina, olin koko viikon potenut jotenkin semmoista jonkintasoista henkistä ja fyysistä tuskaa. Henkistä, koska tuo opettajatilanteen kenkkumaisuus on asettanut minut tankohistoriani haastavimpaan jamaan, josta ehkä kerron lisää sitten jossain kohtaa vielä. Fyysistä, koska ne hemmetin rengasvääntyilyt ja allegratreenit(saan jalasta kiinni ja käsi pysyy tangossa, mutta yläjalka ei vielä irtoa suoraksi, mutta lähellä ollaan, wuuuuuh!) pisti selän semmoseen tilaan, että se ärtyi ihan kaikesta lihasrasituksesta. Tässä kohtaa Sailuri saat nyökytellä päätäsi, että I told ya' so :D Yes you did, ja vaikket olisi sanonutkaan niin mä olen itsekin suorastaan neuroottisen varovainen selkäni hyvinvoinnin suhteen, mua ällöttää kaikki selkävääntyilyt ku mietin miten nikamat kiertyy ja irtoilee. Mutta, siinä sitä silti oltiin... 

Vaan eipä huolta, juna toi mut raskaan rinkkani kera Jyväskylään työpäivän päätteeksi. Rinkka selässä on mitä parhainta, kun kengännauhat aukeaa joka sekunti ja hanskat tippuu, lisäksi kävely on ku jollaki dinosauruksella, raskasta tarpomista. Vaan tosiaan, äläpä huoli, pääsin RSP:lle ja siellä on vastassa toinen väsynyt, mutta iloinen naama, Salla, mun "tanko-ope-idoli". Ensin alkeis2 tunti, jonka jälkeen jatko2. Jälkimmäisessä oli aiheena Aysha. Ajattelin, että tänään ei varmana ole hyvä päivä. Olin väärässä. Se päivä oli aivan paras päivä!! Sain sen ensin ohuella tangolla, sitten masokistina siirsin itseni paksulle tangolle, koska "ohutta ei lasketa", ja olin taas ihan varma, että ei se mee. Mutta sehän meni! Kolme kertaa! Ja pysyi! Siinäpä sitten kaikki väsymys unohtui sen siliän tien. 

Nyt sit jännittää, että saanko sen huomenna menemään Hytkeen paksuilla fitpoleilla, siirtovaikutus on joskus ollut kuolemaksi. Niinku viimeksikin. 

Olen vääntänyt Ayshaa nyt ikuisuudelta tuntuvan ajan. Sain sen ekaa kertaa evör kesäkuussa Espanjassa, ohuella fitpolella, kierretyllä otteella (ns naisten ote, twisted grip). En saanut sitä sitten paksummilla tangoilla Suomessa, joten se katosi jonnekin. Sen jälkeen tuossa muutama viikko sitten sain sen Hytkeen paksuilla fitpoleilla kyynärvarsiotteella eli elbow gripillä, jota en kuollaksenikaan ole aiemmin tajunnut. Ja nyt, nyt se meni JAETULLA otteella! Haba-ote! Wuuh! Mikäli siis tosiaan ei katoa taas huomiseksi, niin voisin oikeasti sanoa, että tää nyt osataan. Ja se on muuten niiiiin kiva liike, että ehdottomasti meni top kymppiin!

Tuo ylempi kuva on elämäni ensimmäinen Brass Monkey. Kuvakulma on vähän off, mut who cares! Ja mikä parasta, tuohon menin alakautta! Jeee! En uskonut, että voisin sinne päästä sitä kautta, mut nyt mä tajusin sen jotenkin eri tavalla kun Saara, RSP:n omistaja, tunnillaan sen selitteli. Mulla ei ollut aiemmin ollut kunnolla pitoa kainalossa, ja oon himmaillut alajalan irrottamisessa maasta. Nytkään se ei ollut kaunis, mut ylös päästiin! Brass Monkey oli asentona tosi helppo, mut se on jäänyt multa oppimatta, koska takanojasta meneminen siihen on saanut mut paniikkiin. Siinä tulee vähän paineen tunnetta selkään, joka on mutkalla, enkä siksi ole sitä uskaltanut tehdä. Iskee pakokauhu, jos painoa on selällä, eikä ole varma miten siitä selviää.

Pottuki sanoo lukijoille, että ei muuta ku tassu pystyyn ja elämä maistuu :)

Tulin kotiin sitten sunnuntai-iltana eli tänään, vaikka tässä naputellessa kello ehti kääntyä jo maanantain puolelle. Hyi minua, kun herätys on taas 6.45... Mutta, viikonloppu oli kerrassaan niin ihana, että tuskin muistan miksi viime viikolla otti koko tanko jo päähän ja tympi. Mulle on nyt selvää, et tähän hommaan pitää löytää joku oma rytmi, etten mä ihan hajoa, henkisesti tai fyysisesti, tähän touhuun. Hieman veikkaan, että huomenna on sitten joku arkeenpaluukrapula kaiken tän intoilun jälkeen, mut toivon mukaan tanko jaksaa taas maistua :)

Varmaan vaan kuvittelen, mut ihan ku mun kesäkuussa venähtänyt takareisi olisi tänään tuntunut jo paremmalta?

Enivei, Kiitos Jyväskylä, kaverit ja RSP!!