Enontekiöllä mökkeilemässä. Lapland adventures part 2.

Vaikka olen itse Kuusamosta, tai ehkä juuri siksi, on tuo ylempi Lappi mielestäni jotenkin todella kiehtova. On meilläkin porokulttuuri ja pohjoinen elämäntyyli ja pohjoinen luonto jne. Mutta silti. Mekin ollaan syrjässä, mutta se, että joku on vielä kauempana kaikesta, siis oikeasti tuolla ylhäällä jossain pienissä mestoissa. Se on niin jännää. Tällä kertaa pääsin Enontekiölle eli käsivarteen. Siellä on nimikyltitkin suomen lisäksi saameksi. Jes :P

Matkaan meni monta tuntia, senkin jälkeen kun pääsin Rovaniemeltä bussista autoon. Mutta mä oon kokenut penkinkuluttaja :P Tämä kyseinen lomailu tapahtui jo pari viikkoa sitten, mutta nyt vasta ehdin tästä naputella. Oli kyllä niin ihanaa, äh, miten se tuntuu melkein niin irralliselta pieneltä paratiisinsaarekkeelta, että olinko mä oikeasti edes siellä? Tähän kaupunkielämään imeytyy aina niin tehokkaasti, että tuommoinen Lappi-elämä melkein unohtuu. On jotenkin niin ihanan alkukantaista olla jossain Lapissa. Ei mitään aikatauluja, ei kiirettä, ei hössötystä, ei kalentereja. Ah!!

Ei ollut mitään alkuperäistä suunnitelmaa sen suhteen, kauanko oltaisiin siellä. Maanantaina tultiin ja kummallakaan ei ollut menoja, joten sunnuntaina vasta lähdettiin pois. Viikko oli tosi ihana, ja tosi rentouttava. Kaikenlaisia Lappi-aktiviteetteja ja joka ilta käytiin saunassa. Kunnostauduin saunan kiukaan sytyttämisessä. Yhdellä tikulla. Joka kerta :P Luppoaika vierähti kivasti katsoen pari kautta Walking Deadia. Katoin silloin aikoinani ekan jakson ja päätin, että loput katson sitten kun on joku kainalo mistä käsin sitä katsoa.

Mies tiesi mikä minuun uppoaa

Kukas se siellä?

Perillä odotteli ihana honkamökki, kota ja honkasauna ja ja ja. Lupasin olla laittamatta kuvia niistä sen kummemmin.

Mukana menossa myös Mosse-koira. Mallorcandoggi. Vielä vähän pentu, mut muutenkin aika vimpulanpuoleinen. Ei ihan jaksa aina keskittyä siihen, mitä sille sanotaan. Mut minusta se tykkäsi, of course :P Varsinki ku isäntä oli tiukempi ja minäki olin jämpti mutta hellivämpi.

Mikäs merihirviö se sieltä tulee :P

Mökin rannasta näkymät vois olla paskemmatkin. Tunturi. Ei paha. Eeeeiii paha. Mökkiki oli niin kivasti rakennettu, että tunturi näkyi olkkarin sohvallekin.

Klikkaa panoramat isommiksi niin näet paremmin.

Kiivettiin tuon kyseisen tunturin huipulle. Siellä oli ihan eri maailma. Tuuli ihan sikana, ja vaivaiskoivutkin luovutti siinä jossain kohtaa. Mossea ei olisi saanut pitää auki mutta se me tajuttiin vähän viiveellä. Se kyllä pysyy aina vieressä, paitsi kerran se intoutu poroja jahtaamaan. Kiva huudella sitä kovassa tuulessa kun hyvä jos itse kuulee itsensä.

Mosse sulautuu aika täydellisesti tähän maastoon. Mossen ja tunturin metamorfoosi.

Väsynyt lätäkkövilvoittelija

Mosse löysi poroja horisontista

 

Huipulla piti asetella omatkin kivet kekoon.

Tämä on ehkä mun suosikkikuva. Mossen kieli kruunaa niin tän koko paketin. Lepattaa tuulessa niinku joku tuuliviiri. Flop flop flop!

Tunturille palattiin myöhemmin vielä mustikkaan, koska matkalla huomattiin niiden olevan ihan valtavan kokoisia. Ituhipin sydäntä lämmittää. Mut silti samalla on pakko miettiä, että onko tässä tultu vanhaksi kun vapaaehtoisesti jonnekkin mustikkaan lähdetään. Mut olihan se kiva ku sitä sai sitten syödä oikeen kunnolla. Olin just ennen Kuopiosta Ouluun lähtöä kärsinyt yhden yön jotakin vatsatautia, jonka veikkaan tulleen ulkomaisista marjoista. Jotenka. Suomalaiset marjat. Tästä eteenpäin olen uskollinen vain teille.

omena-mustikka-kaurapaistos

Naapurin Waldo. Ihana :)

Jokusen kilometrin päässä oli paikallinen kylä. Se oli itse asiassa Kittilän puolella. Lappalaisittain mentiin sinne paikallisella kauppakassilla eli mönkijällä. Minäkin sain ajaa! Kui siistiä! Oon ollu mönkijässä aiemminkin, mut ei olla menty noin off-road reittejä. Oikeasti tosi kätevä menopeli ja löytyi jokaisen talon pihasta. Way of the land :) Kauppa oli aika jännä, melko tyhjät hyllyt mut silti periaatteessa ihan elämisen ehdot. Odotin vielä vähempää.

Paikallinen kauppa ja ravinteli 

Kylän raittia

klik klik

Kauppakassi!!

Kuvat ei luo ollenkaan oikeutta tuon reitin kolmiulotteisuudelle....

Kaupasta sain ilmatteeks melkeen koko vuosikerran Enontekiön Sanomia. Uuujeah! Vaan hitto vie kun liian myöhään tajusin, sinä päivänä olisi lähtenyt ilmainen bussikyyti Enontekiön "pääkaupunkiin" Hettaan katsomaan Kekkos-elokuvan ensi-iltaa. Voi DAAAMN mikä menetetty kulttuurielämys! Siinä Lapin elämässä on jotain niin samaa kuin siinä elämässä, mitä kuusamolaiset syrjäkylillä asuvat arjessaan kohtaavat, mutta silti jotain niin erilaista. Kuusamon sijainti on sikäli edullinen, että siellä on Lapin ilmasto ilman, että se on fyysisesti aivan älyttömän kaukana esimerkiksi ajaa yhden päivän aikana. Eikä ole niin paha se kaamoskaan kuin mitä ylempänä, Kuusamossa sentään auringon näkee muutaman tunnin ajan talvellakin.

Sit käytiin yks päivä ihan huvikseen ajelemassa mönkkärillä, eikä tällä kertaa pysytty vain mönkkäripoluilla. Mentiin suonki yli. Kyllä vesi ja kasvillisuus lensi mut yli päästiin ja takaisinkin. Kivuttiin sillä hylätyn laskettelukeskuksen huipulle.

Hienoisesti näkyy se suo joka ylitettiin mönkkärillä

Palanen mönkkärisuota

Saamea. Ja sormi.......

Ammuttiin jalkajousella. Se oliki sitten niin tehokas peli, että sain siltä turpaani. Pidin silmäkulmaani liian lähellä kiikaritähtäintä ja sehän potkaisi. Hmph. Amatööri asialla...

Tämän menopelin hinta on vain 900e. Ei paha. Multa ainaki tippuu taskusta tommoset rahat.

Vähän vaarattomampi ammuskeluväline oli ilmakivääri. Kisattiin sillä osumakisaa. Kuvassa näkyvä sieni oli myös tavoitteena osua, mutta se oli tosi vaikea. Jompikumpi osui siihen vähän. Luultavasti se en ollut minä. Pirun raskaita kaikki nämä pyssyt. Tuo jousikin, sillä kyllä hengen saa joltain kun käsi alkaa täristä niin kovasti yrittäessä pitää sitä pystyssä. Mutta sikäli se on turvallinen, että sen lataaminenkin vaatii jo niin paljon käsivoimaa ja yläselkävoimaa, etten saanu sitä itse edes lähelle sitä pistettä kiskottua, että se olisi viritetty.

Jotta paikat pysyisi vetreänä kaiken tämän kuluttavan lomailun ja rankan elämän keskellä, venyteltiin mökin kuistilla.

Yoga-station, Lapland style 

Korppi-asento. Huomaa pehmusteena käytetyt pefletit.

No tää ei ollu kuistilla. Kyllä vähän vaappui, ei ehkä voitu hakea maksimivenyvyyttä.

Järvellä käytiin kanotoimassa. Noin ihanissa maisemissa oli mitä parhainta meloa ja vähän kalastella. Kanootti on ihanan kevyt ja yllättävän ketterä ja nopea. Tykkäsin!

Off-roadille kanootilla!!

Viikon loppua kohden, kun tekeminen alkoi olla enimmäkseen jo tehty, sain kuningasidean. Me lähdettiin melomaan, ainoana tarkoituksena piirtää SportsTrackerilla kuvioita järveen. Ou jeeeAAAAHH! :D Siis kellään, ei kellään, ollu niin villiä lauantai-iltaa ku meillä!

Mä oon niin ylpee tästä :D

Mosse ei lämmennyt tuliaishauelle...

Mutta vähän eläinelämyksiäkin mahtui mukaan. Kanotoidessa huomattiin, että hirvihän se oli kuollut keskelle järveä. Kiva. Sitten löydettiin verkkoon juuttunut sorsa ja halusin heti meloa sen avuksi. Toinen oli jo ihan väsynyt ja olisi varmaan hukkunut pian. Paikalliset vai oisko mökkeilijöitä nekin, tuli sitten päästämään sen siitä verkosta kun olivat lähettyvillä verkkoja kokemassa. Sillä aikaa odotellessani yritin sitä jo itse vapauttaa, mutta helpommin se niiltä miehiltä kävi, minä vaan kannattelin sorsaa. Ja vannotin, että sorsa on tultava siitä verkosta ehjänä ulos! Soudettiin sitten rantaan, kauas verkosta, ja päästettiin sorsa takas veteen. Sehän lähti ku ohjus!

hirvi

Suuri sorsanystävä. Nobelin rauhanpalkintoa odotellessa!!!

Vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan. Paluumatkalla käytiin vähän Haaparannassa kansainvälistymässä.

Escape from Reindeerland

ruottihin

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu iPhonella. Täytyy kyllä sanoa, että siinä on varsin näppärä kamera jos hyvässä valossa kuvaa. Pimeällä ei niinkään. Opin kyllä säätämään sen kanssa noita valotuksiakin. Tosin nyt on myönnettävä, että tykkään paljon valokuvata, mut ehkä toi iPhonen tarjoama kuvausmaailma on vähän niinku nähty. Pitänee siirtyä takaisin kameroihin ja joskus ostaa järkkäri, niin pääsee oikeesti leikkimään :)

Mä niin rakastan Lappia. Sielu lepää ja akut lataa. Niin ihanan kaukana kaikesta. En tiedä voiko sitä etelässä aina asunut ymmärtää, miten jännältä se tuntuu, kun ihmisiä on vähän. Kaikki tuntuu niin omalta ja tavallaan se on villiäkin. Säännöt on omat, mutta ihmisiä kohdellaan aina niin hyvin, pohjoissuomalaiset on superystävällisiä, paitsi jos ilmestyt tontille epäilyttävän näköisenä tunkeutujana. Muussa tapauksessa pääset varmasti kahvipöytään sen kummempia kyselemättä. Lappi, se on niin kaukana sun tavallisesta elämästä, ettei siellä osaa edes murehtia siitä.

Jenkistä suomalainen. Vaikka väkisin. Adventure in Lapland, part 1.

Miten käy kun texasilainen muuttaa Suomeen ja viettää minun kotiseudulla vähän alle viikon? No sehän on crash course suomalaisuuteen ja ei muuta ku neljän tuulen hattu kasvamaan päähän kiinni!

Nyt ei äiti tunnistas poikaansa, on cowboyhattu muuttunu jotenki erinnäköseksi...

Josh, mun naapuri vuoden takaa Texasin vaihdostani, pääsi Tampereen yliopistoon lukemaan venäjän kieltä, venäjäksi. Pari vuotta se hullu meinaa täällä jaksaa tehdä maisterin tutkintoa, ja sen jälkeenkin voisi vielä asua jos vaan töitä saisi. Ystävällisesti kehotin sitä ensin tutustumaan maahan ja sanomaan sitten mitä mieltä on, nyt oli takana vasta muutama viikko. Ja hyvin lähtee, poika on nyt jo ihan jäässä, koska täällä Suomessa on kuulemma niin talvinen keli. Sen tullessa elokuun alussa maahan lämpömittari näytti 27 astetta, mutta kun Teksasissa oli lähtiessä 45. Silti se innolla odottaa sitä varsinaista talvea ja lunta.

Jenkkikin todistetusti pyöräili

Siinä lähennellään meiän pihaporoa

Suomalaiset on ystävällistä mutta pirullista kansaa. Oon huomannut, että vieraita tykätään juksata aina kun mahdollista ja suomalainen jotenkin mielellään esittää itsensä todella oudossa valossa ja saa ulkomaiset ajattelemaan, että me ollaan tosiaan ihan hulluja. Mutta toisaalta, kukapa tänne olisi vain sukkia tullut kutomaan, joten samapa se on varmistaa, että meidät muistetaan. Mun äiti ja sukulaiset kunnostautui Joshin vierailun aikana, joka ikisessä käänteessä sitä ressua piti huijata luulemaan ties mitä. Nimikin vaihtui Jussiksi, mikä toisaalta sopii suomenkieliseen lauseeseen paremmin kuin Josh.

Joshilla on vakaa aikomus ostaa myös oma porontalja.

Makkaraa.

Olin itse Oulussa työhaastattelussa, joten pyysin Jussia ottamaan junan sinne. Sen verran Ouluun tutustuttiin, että torinrannassa käytiin syömässä. Bussissa Kuusamoon suomalaiset pääsi heti loistamaan kun keski-ikäinen känniääliö ei milään halunnut jättää meitä rauhaan. Matkalla nähtiin kuitenkin jo ensimmäiset porot, olinhan luvannut, että niistä ei tule olemaan pulaa.

Toripolliisi

Ekana tutustuttiin Kuusamon keskustaan, ensin ihan autolla ja seuraavana päivänä pyöräillen. Kuusamon kaupunki on ihanasti kunnostautunut ranta-alueiden siistimisessä ja ottamisessa virkistyskäyttöön. Tykkään oikeestaan tuosta Kuusamon rantaraitista enemmän kuin Jyväskylän. Matkan varrelle osuu kaikkea paikallista ja söpöä, niinku matonpesuteline, ja psykiatrian poliklinikka kaikkine koillismaalaisine skitsofreenikoineen. Vaan ihan oikeestikki, nättiä on :) Kotiseutumuseo teki myös vaikutuksen.

Kuusamon rantaa

Kuusamon rantaa

Isäntä 1800-luvun pirtissä

Ekana iltana päästiin jo saunan makuun. Se se vasta hauska oliki. Ensimmäistä kertaa saunassa, reppana. Suurimmalle osalle Jenkeistä nakuilu on iiiiiiso tabu, joten Jussi meni pyyhe päällä ja varmuuden välttämiseksi vielä oli bokseritki siellä pyyhkeen alla. Kun sauna ei ole tuttu paikka ja yksin meneminen arvelutti niin mun piti lähteä mukaan ja halusinkin varmistaa, että se oikeasti saunoo, eikä vaan istu siellä pari minuuttia ihmettelemässä. Mulla ei ollut bikineitä mukana niin pakko oli mennä jollain vanhoilla alusvaatteilla (uusiakaan halunnu pilalle hikoilla). Että oli nihkeetä... Vaan eipä siinä, Jussilla oli tosi kuuma mut sain sen vakuutettua nostamaan jalkansa seinälle ja ensimmäistä kertaa eläissään sillä oli illalla jalat lämpimät. Yksi piste suomalaiselle saunalle! Pieni miinus siitä, että se veti kunnon lipat astuessaan pois saunasta meiän kylppärin lattialle. Mutta onneks oli ne bokserit ni eipä silti vilahtanu :D

Käytiin kävelemässä mun suvun omistamilla metsämailla.

Jenkki kerää perunoita ja mun äitiki edustaa.

Olin varoittanut jo etukäteen äitiä ja mummoa, että Jussi ei sitten syö normaalia ruokaa. Äiti oli ensin sitä mieltä, että syöhän se, kun liha kuitenkin kelpasi. Mutta tulihan se hetki, kun alkoi ihmetyttää kun yksi jos toinen tavara ei kelvannut. Kokeili se juttuja, kuten rieskaa (tykkäsi), hirveä ja poroa (tykkäsi), ja leipäjuustoa (tykkäsi), mutta kun mikään kasvis tai marja ei mene. Vaihtoblogin puolella avauduin jo tästä, mutta Josh vaatii mäkkärissäkin hampparissa kaikki vihannekset pois. Ainoastaan suolakurkut ja herneet on "normaaleja", kaikki muu on ällöä. Vahingossa meni muuten kanan seassa vesikastanja, lälläällääää!! Ja minä kuulemma pelastin hänen henkensä kertomalla, missä Prismasta löytää einesosaston. Ei ollut sitä omikseen löytänyt, samoin kuin ei kaakaotakaan. Mutta, enpä mene syvemmin tähän ruoka-asiaan. Paitsi, että mäkin söin monta kertaa muroja. Nam ja hyi.

Jussi vs MUNKKI!! Ja Dumle-kaakao vei myös sydämen.

Käytiin kävelemässä Pieni Karhunkierros, joka teki vaikutuksen. Myös kestoltaan. Toisaalta se jotenkin sai kai moottorit hyrräämään kun teki pojasta lähinnä pirteän.

Ihastelemassa koskea, joak seuraavana päivänä laskettaisiin.

Stylish, as usual. Lapsuudenajan reppu.

Illalla käytiin sitten meiän järvellä soutelemassa. Ihania maisemia sain kuvattua. Suomi on niin kaunis maa ja Kuusamo on niin kaunis pala sitä :)

Jenkki soutaa, taustalla mun mummola.

Seuraavana päivänä oli sitten päätapahtuma, koskenlasku. Tää meni ihan pappa betalar, iskä oli tosi hövelillä tuulella. Ei puhettakaan, että se mulle ois maksanu tuommosia ihan minun vuokseni, mutta jotenkin se kun ulkolainen tulee niin heti oli hauska ajatus pistää se pelkäämään henkensä edestä. Itse sain istua veneemme keulalla, kastuin alushousuja myöten jo ensimmäisessä koskessa. Olen käyny Kuusamon molemmat koskireitit nyt kaksi kertaa eli yhteensä 4 koskenlaskuretkeä oon tehnyt. Ja aina se on kivaa, tosin ensimmäiset on aina jännimmät ku ei tiedä yhtään selviääkö niistä :P

Kuohut. Ja sormi........

 Kitkajoen kanjoni muuten todella kaunis, jos menet koskea laskemaan, ota sellainen reitti, joka etenee vielä Jyrävältä, koska muuten et näe niitä kauniita pätkiä jotka risteilee arktista jokea pitkin kanjonissa.

Rukalla käytiin kesäkelkkaradalla. Rukan huipulta näkee Venäjän puolelle asti, mikäs se Joshia ilahduttikin.

Jussi opettelee suomea. Se asuu täällä kuitenkin kaksi vuotta, tosin se opiskelee venäjäksi ja kämppikset on vaihtareita. Joten aidot kielitilanteet on ehkä vähissä. Kuusamon jälkeen se osaa sanoa metsä, koski, joki, järvi, poro ja munkki. Kaikki nämä ovat varmasti kullanarvoisia sanoja Tampereella. Munkista saattaa ehkä joskus ollakin jotain hyötyä. Viikonpäiviä ja kuukausia opeteltiin myös, kaikki mun sukulaiset tykkäsi höpistä sille suomea ja kattoa, mitä se vastaa vai vastaako mitään. Vähän niinku hauska lelu, painat nappia ja oot valmiina nauraa höröttämään ku se reagoi.

Yöllä piti ikkunat avata, kun poroja tuli pellolle. Josh ei osaa käyttää kameraansa. 

Jotenka minä otin ohjat omiin käsiin.

As good as it gets, pikku pokkarilla.

Viisi päivää vilahti ohi ihan huomaamatta. Jussi lähti takas Tampereelle ja mä lähdin Lappiin :P Jussi tulee meille kylläkin jouluksi. Sitten uudestaan, uudet kujeet, uudet kettuilut :P

Oikeesti sillä ei ollu hajuakaan, miten pipoa pidetään päässä, joten ensimmäinen sovitus näytti tältä:

Vaan eiköhän tuo talvi opeta pukeutumaan :D

Pakko vielä loppuun kertoa yks hauska juttu Joshin ekalta päivältä. Se saapui soluasuntoonsa ja oli kaikeasta matkustamisesta ihan pihalla, ja halusi ottaa suihkun. Se ei löytäny mitään muuta ku alasuihkun ja oletti sitten ihmeissään et tää se vissiin sitten on. Kauheen vaikeeta oli ollu, mut suihku oli jokseenki onnistunu. Sitten se oli kämppikselleen valitellu, ku oli niin outo suihku ja viemärikään ei kunnolla vetäny ku ei ollu muuta ku lavuaarissa viemäri. Kämppis katso epäuskoisena, ja totesi nauraen "Dude, that's the thing you wash you pussy in!" Jussi-parkaa ei oo ehkä eläissään hävettäny niin paljon :D

Kommentoi vaan, että "Why does it have to be so hard to move into another country..." Se tosin on käyttäny tuota tarinaa uusien ystävien saamiseksi. Way to make the best of it :)